29. kesäkuuta 2014

Amsterdam, Amsterdam osa 3

Ja uutta postausta pukkaa, mutta ei hätää, lupaan puhua kesän aikana vielä muustakin ;D

Toinen yö hotellissa meni paremmin kuin edellinen, sillä tajuttiin käyttää korvatulppia. En oikein tykkää nukkua tulpat korvissa, mutta tällä kertaa ne kyllä paransivat unenlaatua. Meteli kuului edelleen, muttei sentään yhtä voimakkaana kuin aiemmin. Aamulla oli siis virkeämpi olo.

Edellisestä aamusta viisastuneina lähdettiin liikkeelle vasta ysiltä. Nytkään ei tosin syöty aamiaista siinä paikassa, jossa ihan alkuun oltiin ajateltu. Löydettiin nimittäin anopin kanssa uudesta kartasta mainos kahvilasta, joka lupasi aamiaisen yhteydessä ilmaista kahvia. Koska kahvila oli samalla suunnalla kuin päivän muut kohteet, päätimme sinne myös suunnistaa.

Amsterdamissa on aika helppoa liikkua kävellen, koska keskustan alue ei ole suuri. Ei siis eksytty nytkään matkalla vaan löydettiin melko helposti kyseinen kahvila. Valitettavasti se kuitenkin avautui viikonloppuisin vasta kymmeneltä eli taas oltiin tuntia liian aikaisin liikenteessä :D

Emme silti tästä lannistuneet vaan kävelimme samaa katua eteenpäin. Aika pian löytyikin mukavanoloinen pieni paikka, josta sai isohkon aamiaisen kympillä per nuppi. Kahvi ja tee tosin maksoi erikseen, mutta luonnollisesti tilattiin myös juomat.

Aamiaiseen kuului kaikenlaista omaan ruokavaliooni sopimatonta, mutta söin kaiken nurisematta. Lisäksi siinä oli ihan parasta munapekonikokkelia.jota voisi joskus tehdä itsekin. En ole paistetun munan ystävä, mutta tuossa muodossa se upposi erittäin hyvin. Siispä testaukseen joku kerta kotosalla.

Meidän oli tarkoitus viettää museopäivä, joten matka jatkui sitten syömisen jälkeen kohti Amsterdamin museoaluetta. Matkan varrella oli muutama ihan kiva kuvauskohdekin.








Tällä kertaa sippasi appivanhempien kamera, joten valokuvausvastuu jäi valtaosin meidän kameralle. Toki myös kännyköiden kamerat räpsyivät siinä ohessa.

Ensimmäisenä kohteena listalla oli Amsterdamin kansallismuseo. En ollut ottanut siitä selvää ollenkaan etukäteen, joten en tiennyt, mitä kaikkea oli luvassa. Se olikin sitten valtavankokoinen ja näyttelyiltään erittäin kattava, joten saimme siellä hurahtamaan kolmisen tuntia. Vasen jalkani alkoi kesken kaiken valitttaa, mistä syystä sitten osan ajasta istuskelin penkeillä ja tiirailin taideteoksia vain kauempaa... ja lykkäsinkin museon ajaksi siis kameran lopulta M:n hoteisiin. Kuvista tuli parempia, kun ne räpsi muualtakin kuin penkiltä käsin.

























Kuten kuvapaljoudesta voi arvata, minulla oli pieniä vaikeuksia valita, mitkä kuvat blogiin tunkisi. M räpsi niitä aivan valtavasti, mutta se on tietysti positiivinen ongelma :)

Jos käy Amsterdamissa, kannattaa kansallismuseoon ehdottomasti tutustua. Museossa varoitettiin pitkistä jonoista, mutta me emme sellaisiin törmänneet. Tosin olimmekin jo aamukymmenen pintaan paikalla. Ehkä myöhemmin on pidemmät jonot?

Museokierroksen jälkeen olikin jo melkoinen nälkä, joten edessä oli taas kuumeinen ruokapaikan etsintä. Tosin sitä ennen poikkesin vessassa ja toiset joutuivat odottamaan, kun jumittauduin sinne juttelemaan erään nuoren naisen kanssa. Hän tykkäsi korviksistani ja kyseli niistä. Oli hieman vaikea selittää, mistä olin ne ostanut (Desuconista joltain myyjältä, jota en muista) :D

Noh, matka jatkui. Museoalueella ei ollut oikein kuin pikaruokakojuja. Halusimme kuitenkin kunnollista evästä, joten oli poikettava alueelta pois. Jonkin matkan päästä löytyi ihan kiva ravintola, josta sai ihan hyvän burgerin. Vieressä oli myös Hard Rock Cafe, mutta siellä ei tullut käytyä. Myymälän poikkesimme syönnin päälle vilkaisemaan. Jokunen kiva paita siellä oli, mutta hinnat huimasivat päätä liikaa, joten ei lähtenyt mukaan.

Tuon lounastauon aikana pääsimme myös todistamaan sitä aiemmin mainittua kolaria. Kaksi turistia rysäyttyä segwaynsa yhteen ja kaatuivat keskelle katua. Kumpaakaan ei onneksi näyttänyt sattuvan pahasti, mutta eivät enää saaneet segwayta käyntiin vaan joutuivat taluttamaan ne pois paikalta.

Vatsa täynnä oli hyvä palata museoalueelle, jolla aurinko porotti viimeistä päivää. Toinen valitsemamme kohde oli Van Gogh -museo, jonne sitten jouduttiin myös oikeasti jonottamaan. Takanamme jonossa oli kaksi japanilaista miestä, joiden jutustelua yritin salakuunnella. Valitettavasti melua ja hälyä oli sen verran, ettei korva napannut kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Olisin halunnut tervehtiä ja vaihtaa pari sanaa, mutta se jäi tekemättä, koska en keksinyt, miten siitä olisi voinut jatkaa keskustelua ilman, että tilanne olisi muuttunut kiusalliseksi :( Ehkä vielä joskus saan haltiakummilta lahjaksi ylivoimaiset small talk -kyvyt?

Van Gogh -museossa kuvaaminen oli kielletty ja lisäksi sisäänpääsyssä oli melkoiset turvatoimet. Reppuja ja laukkuja ei olisi saanut viedä ollenkaan sisään, mutta ei minulta sentään käsilaukkua olalta riistetty. Joskin turvamies sen penkoi ja itse oli käveltävä metallinpaljastusportista läpi. Myöskään mitään syömistä tai juomista ei sisälle saanut viedä, joten jouduin vesipulloni heivaamaan roskikseen. Onneksi se oli melkein tyhjä.

En mitenkään erityisesti fanita Van Goghia, mutta museo tuli joka tapauksessa kierreltyä läpi. Nytkin jouduin ajoittain lepuuttamaan jalkaani ja katselin siis teoksia penkiltä istuen useammassa paikassa. Osa itse asiassa taisi näyttääkin paremmilta, kun ei mennyt liian läheltä tutkimaan... ainakin, jos M:n sanaan on luottamista.

Osa töistä oli ihan hienoja, osa ei iskenyt minuun ollenkaan. Pidän kuitenkin Van Goghin maalauksesta, jossa on mantelipuun kukkia. Van Gogh on maalannut sen veljenpojalleen ollessaan hoidossa mielenterveysongelmien takia. Puolittain olisin myös halunnut museokaupasta ostaa jonkin tuotteen, johon kyseinen kuva on painettu... mutta hemmetti, että ne maksoivat paljon! 10 euroa A5-kokoisesta vihosta oli minusta liikaa, varsinkin kun vihon viivoitus oli aivan liian kapea ollakseen käytännöllinen.

Museo meni kiinni viiden aikaan iltapäivällä ja poistuimme aikalailla siinä tietämissä. Muihin museoihin emme sitten ehtineetkään, koska kaikilla oli sama sulkeutumisaika. Kävimme vielä alueella olevassa pikaruokalassa istumassa ja syömässä jäätelöt, mutta sielläkään emme ehtineet olla kovin kauan, kun työntekijä tuli ilmoittamaan, että sulkevat paikan siltä päivältä. Ilmeisesti asiakkaita ei riitä tarpeeksi museoiden sulkeutumisen jälkeen.




Valuimme hitaasti takaisin hotellille lepuuttamaan kipeytyneitä jalkoja. Siellä tuli vietettyä pari rentouttavaa tuntia, ennen kuin lähdimme vielä iltaoluille Rembrant-aukiolle. Tilasin roséoluen, jollaista en ollut aiemmin maistanutkaan. Oluelta se ei maistunut lainkaan vaan pikemminkin karpalolonkerolta. Oikein hyvää siis.




Vaikka päivä oli ollut erittäin lämmin, ilta viileni nopeasti auringonlaskiessa. Hytisinkin kylmissäni, kun istuimme pöydässä. Kurkku oli myös melkoisen kipeä, joten jonkin sortin flussa yritti pukata päälle. Olin erittäin kiitollinen, kun lähdimme takaisin hotellille ja siellä hautauduinkin taas kuumaan kylpyyn lukemaan Tokyo Storya :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti