27. kesäkuuta 2014

Amsterdam, Amsterdam osa 2

Lisää kivaa asiaa tuoreimmasta reissusta. Näistä matkapostauksista meinaa paisua aina niin pitkiä, että on pakko purkaa ne useampaan osaan x)

Aamu alkoi hyvin takkuisasti, koska yö oli paljon villimpi kuin osasin kuvitellakaan. Aina jonnekin aamuviiden ja -kuuden välille asti kuului ihmisten humalaista mölinää ja autojen torvien soittoa. Unet siis jäivät erittäin katkonaisiksi ja heikkolaatuisiksi, joten silmiä oli vaikea saada auki.

Jostain sitä tahtoa ja voimaa tuli silti kammettua ja sain kuin sainkin itseni kasiin mennessä ihmisen näköiseksi. Silmäpussit vaativat tällä kertaa ehkä hieman jopa tavallista enemmän meikkiä.

Koska aurinko paistoi ja lämmintäkin näytti olevan, kaivoin hameen matkalaukusta. Olen käyttänyt hameita viime aikoina aivan luvattoman vähän, joten piti totta kai käyttää tilaisuus hyväkseen. Tosin aika viileä siinä oli aamusella viilettää, mutta onneksi kuitenkin hengissä selvittiin.

Oltiin katsottu aamupalapaikka valmiiksi jo edellisenä päivänä, mutta kippaskappas, eihän se mitään kasilta vielä auki ollut. Hyvin pian myös selvisi, että aika moni muukin ravintola avasi ovensa aikaisintaan ysiltä, joten olimme tunnin verran aikaisessa. Mäkkäri oli sitten ensimmäinen, jonne jopa pääsi. Nyt on sitten tullut ensimmäistä kertaa nautittua Mäkkäriaamiainen... mitä en ehkä tee toiste. Kyseinen pikaruokala oli myös Amsterdamissa ensimmäinen paikka, jossa palvelu oli melkoisen huonoa. Muualla homma pelitti tosi hyvin.

Aamupalan jälkeen olimme valinneet ensimmäiseksi kohteeksi Anne Frankin talon (jos et tiedä, kuka Anne Frank oli häpeä googlaa). Saavuimme paikalle kymmenen minuuttia paikan avautumisen jälkeen ja saimme kunnian jonottaa sinne reilut kaksi tuntia. Harmikseni unohdin matkapäiväkirjan hotellille, joten en voinut edes hyödyntää tuota aikaa kirjoittamiseen. 3DS:n kanssa näpräsin kyllä hetken verran, mutta ei siellä nyt suoranaisesti StreetPass hittejäkään sadellut enkä viitsinyt mitään kunnon peliä alkaa pelata.

Anne Frankin talossa ei saanut ottaa valokuvia, "koska paikalla voi olla herkistyneitä turisteja, joiden surua ei pidä häiritä". Oikeampi syy lienee tungos ja rahastus, mutta kuulostihan tuo tietysti paljon hienommalta ja merkityksellisemmältä. Yhtään herkistynyttä turistia en nähnyt, mutta yllättäen kyllä itse tunteilin. Olen lukenut Anne Frankin päiväkirjan yläasteikäisenä ja yhtäkkiä astuin "sisälle kirjaan". Se oli jotenkin käsittämätön fiilis. Pääsin kulkemaan samasta kirjahyllyn piilottamasta salaoviaukosta kuin kirjan henkilöt (oikeasti eläneet ihmiset) sisään asuntoon, jonka olin kuvitellut kylläkin erilaiseksi, mutta onnistuin silti yhdistämään kirjan tunnelman siihen. Kirja, jonka olin kyllä tiennyt todeksi, muutttui vierailun myötä jotenkin todemmaksi.

Vierailun jälkeen jatkoimme suoraan syömään, sillä lounasaika oli jo hyvinkin menossa ja vatsa oli sitä mieltä, että täytettä oli saatava. Läheltä onneksi löytyi kiva ravintola. Alkuun tosin tuntui, ettei listalla ollut mitään erityisen houkuttelevaa, mutta päätin sitten tehdä hypyn tuntemattomaan ja tilasin tonnikalapihvin. Yllättäen se olikin erittäin herkullista, vaikken erityisemmin pidä kypsennetystä kalasta. Ruokaillessa tuli myös nähtyä kaikkien aikojen mielenkiintoisin baari.



Ruokapaikasta jatkoimme kirkkovisiitille. Ei taaskaan lempikohteitani, mutta ihan hieno paikka kuitenkin...








Kirkon jälkeen suuntasimme kanavaristeilylle ja siellä sai onneksi kuvata ihan vapaasti. Valitettavasti oman kameramme akku lopahti juuri tuossa kohtaa, mutta appivanhempien kuitenkin pelitti, joten saatiin niitä kuvia joka tapauksessa.















Kanavaristeily oli ihanaa jalkojen lepuutusta rankan jonotuksen jälkeen (kyllä, jonossa seisominen käy ihan uskomattomasti jalkapohjiin). Siihen kuitenkin liittyi pari harmillista elementtiä. Aurinko paistoi todella kirkkaasti ja luonnollisesti vesi vielä heijasti valon. Tämä johti siihen, että silmiin suorastaan sattui ja niitä oli hankala pitää auki. Aurinkolasit olisivat olleet aika pop, mutta totta kai nekin unohtuivat hotellihuoneeseen.

Toinen ikävämpi juttu oli huutava tenava. Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, mutta kun istut 75 minuuttia paatissa seuranasi täyttä kurkkua koko matkan parkuva sinappikone, kyllähän se hermoille käy. Lisäksi vanhemmat eivät edes yrittäneet tehdä asialle mitään vaan antoivat vaan lapsensa huutaa niin paljon kuin keuhkoista lähti. Miksi, oi miksi? Aina tietysti lasta ei välttämättä  hiljaiseksi saa, mutta voisi sitä ainakin yrittää eikä jättää toista oman pahan olonsa kanssa karjumaan. Tuollainen saa vihaiseksi (ja varmaan olen taas lapsettomana jäävi kommentoimaan, mutta olipahan nyt pakko silti avautua).

Mutta siis yleisesti ottaen kanavaristeily ei ollut hullumpi keksintö. Nuo kaksi epäkohtaa, kun olisi korjannut, se olisi ollut päivään täydellinen kokemus.

Risteilyä seurasi kahvitauko. Onnistuimme löytämään ihanaisen kahvilan, josta irtosi juomisen lisäksi ilmainen turistikarttakin. Tilasin vihreää jasmiiniteetä, joka tuli pöytään kannussa ja oli aivan ihanaa. Pitäisi hankkia samaa tavaraa kotiinkin. Olen jasmiiniteen suuri ystävä.

Kahvilassa päätimme, että seuraava kohde on Artis-eläintarhassa sijaitseva eläintarha. Sinne pääseminen ei vain ollut ihan yksinkertaista. Kaikkien jalat huusivat edelleen armoa, joten päätimme, ettemme kävele sinne. Tutkailimme pitkän tovin ratikkalinjoja, kunnes löysimme oikean. Pysäkin löytäminen sen sijaan oli seikkailu sinänsä, mutta onnistui silti. Valitettavasti emme olleet tarpeeksi nopeita ratikan saapuessa vaan jäimme kyydistä. Ehdimme kyllä etuovelle, mutta kuski ei enää avannut sitä meille vaan lähti matkaan. Seurasi rage quit ja siirtyminen taksin palveluihin.

Taksilla päästiin eläintarhaan hyvin. Siellä kuitenkin selvisi, että pelkkään planetaarioon ei voinut ostaa lippuja vaan pelkästään koko alueelle. Hinta oli n. 20 euroa per nuppi eli ei ihan halvaksi tullut, mutta menimme kuitenkin ja sovimme, että siellä ollaan sitten koko ilta. Olimme paikalla viiden jälkeen ja lähdimme vasta iltakympin tuntumassa. Planetaariossa kävimme kahdesti, muuten kiertelimme ympäri puistoa.

Monet näyttivät tulleen Artisiin nimen omaan viettämään aikaa, mikä oli hämmentävää, kun otti huomioon hinnan. Oli myös ihan normaalia kävellä ympäriinsä oluttuoppi tai viinilasi kädessä. Ylipäätään alkoholin käyttöön suhtauduttiin Amsterdamissa vapaamielisesti ja osa baareista olikin auki 24/7.

Me emme kuitenkaan eläintarhan ravintoloissa juuri vierailleet vaan keskityimme ihan vain silmänruokaan.














Eläimet olivat ihania, mutta myös hämäävän kesyjä. Minua myös hämmästytti se, että osalla linnuista ei ollut häkkiä vaan pelkkä matala aita. Ne olisivat siis voineet häipyä paikalta, mutta ilmeisesti pelkoa tällaisesta ei ollut. Tosin täytyy myöntää, etten kyseisiä lajeja tunne niin hyvin, että tietäisin niiden käytöstavoista.

Reissu Artisiin käytännössä alkoi ja päättyi planetaariovierailuun. Ensimmäinen esitys oli lapsille suunnattu, jälkimmäinen aikusille, mutta molemmat olivat kokonaan hollanniksi. Mitään niistä ei siis ymmärtänyt, mutta olen aina pitänyt tähtien katselusta, joten eipä tuo haitannut. Kaunista ja upeaa <3

Omalta osaltani tältä päivältä ei loottia kertynyt. Ostin postikortin Anne Frankin talosta ja niittasin sen matkapäiväkirjaani, mutta siihen ostokset sitten jäivätkin. Tosin ensimmäisenä päivänä tulikin tuhlattua enemmän kuin tarpeeksi x)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti