29. kesäkuuta 2014

Amsterdam, Amsterdam osa 3

Ja uutta postausta pukkaa, mutta ei hätää, lupaan puhua kesän aikana vielä muustakin ;D

Toinen yö hotellissa meni paremmin kuin edellinen, sillä tajuttiin käyttää korvatulppia. En oikein tykkää nukkua tulpat korvissa, mutta tällä kertaa ne kyllä paransivat unenlaatua. Meteli kuului edelleen, muttei sentään yhtä voimakkaana kuin aiemmin. Aamulla oli siis virkeämpi olo.

Edellisestä aamusta viisastuneina lähdettiin liikkeelle vasta ysiltä. Nytkään ei tosin syöty aamiaista siinä paikassa, jossa ihan alkuun oltiin ajateltu. Löydettiin nimittäin anopin kanssa uudesta kartasta mainos kahvilasta, joka lupasi aamiaisen yhteydessä ilmaista kahvia. Koska kahvila oli samalla suunnalla kuin päivän muut kohteet, päätimme sinne myös suunnistaa.

Amsterdamissa on aika helppoa liikkua kävellen, koska keskustan alue ei ole suuri. Ei siis eksytty nytkään matkalla vaan löydettiin melko helposti kyseinen kahvila. Valitettavasti se kuitenkin avautui viikonloppuisin vasta kymmeneltä eli taas oltiin tuntia liian aikaisin liikenteessä :D

Emme silti tästä lannistuneet vaan kävelimme samaa katua eteenpäin. Aika pian löytyikin mukavanoloinen pieni paikka, josta sai isohkon aamiaisen kympillä per nuppi. Kahvi ja tee tosin maksoi erikseen, mutta luonnollisesti tilattiin myös juomat.

Aamiaiseen kuului kaikenlaista omaan ruokavaliooni sopimatonta, mutta söin kaiken nurisematta. Lisäksi siinä oli ihan parasta munapekonikokkelia.jota voisi joskus tehdä itsekin. En ole paistetun munan ystävä, mutta tuossa muodossa se upposi erittäin hyvin. Siispä testaukseen joku kerta kotosalla.

Meidän oli tarkoitus viettää museopäivä, joten matka jatkui sitten syömisen jälkeen kohti Amsterdamin museoaluetta. Matkan varrella oli muutama ihan kiva kuvauskohdekin.








Tällä kertaa sippasi appivanhempien kamera, joten valokuvausvastuu jäi valtaosin meidän kameralle. Toki myös kännyköiden kamerat räpsyivät siinä ohessa.

Ensimmäisenä kohteena listalla oli Amsterdamin kansallismuseo. En ollut ottanut siitä selvää ollenkaan etukäteen, joten en tiennyt, mitä kaikkea oli luvassa. Se olikin sitten valtavankokoinen ja näyttelyiltään erittäin kattava, joten saimme siellä hurahtamaan kolmisen tuntia. Vasen jalkani alkoi kesken kaiken valitttaa, mistä syystä sitten osan ajasta istuskelin penkeillä ja tiirailin taideteoksia vain kauempaa... ja lykkäsinkin museon ajaksi siis kameran lopulta M:n hoteisiin. Kuvista tuli parempia, kun ne räpsi muualtakin kuin penkiltä käsin.

























Kuten kuvapaljoudesta voi arvata, minulla oli pieniä vaikeuksia valita, mitkä kuvat blogiin tunkisi. M räpsi niitä aivan valtavasti, mutta se on tietysti positiivinen ongelma :)

Jos käy Amsterdamissa, kannattaa kansallismuseoon ehdottomasti tutustua. Museossa varoitettiin pitkistä jonoista, mutta me emme sellaisiin törmänneet. Tosin olimmekin jo aamukymmenen pintaan paikalla. Ehkä myöhemmin on pidemmät jonot?

Museokierroksen jälkeen olikin jo melkoinen nälkä, joten edessä oli taas kuumeinen ruokapaikan etsintä. Tosin sitä ennen poikkesin vessassa ja toiset joutuivat odottamaan, kun jumittauduin sinne juttelemaan erään nuoren naisen kanssa. Hän tykkäsi korviksistani ja kyseli niistä. Oli hieman vaikea selittää, mistä olin ne ostanut (Desuconista joltain myyjältä, jota en muista) :D

Noh, matka jatkui. Museoalueella ei ollut oikein kuin pikaruokakojuja. Halusimme kuitenkin kunnollista evästä, joten oli poikettava alueelta pois. Jonkin matkan päästä löytyi ihan kiva ravintola, josta sai ihan hyvän burgerin. Vieressä oli myös Hard Rock Cafe, mutta siellä ei tullut käytyä. Myymälän poikkesimme syönnin päälle vilkaisemaan. Jokunen kiva paita siellä oli, mutta hinnat huimasivat päätä liikaa, joten ei lähtenyt mukaan.

Tuon lounastauon aikana pääsimme myös todistamaan sitä aiemmin mainittua kolaria. Kaksi turistia rysäyttyä segwaynsa yhteen ja kaatuivat keskelle katua. Kumpaakaan ei onneksi näyttänyt sattuvan pahasti, mutta eivät enää saaneet segwayta käyntiin vaan joutuivat taluttamaan ne pois paikalta.

Vatsa täynnä oli hyvä palata museoalueelle, jolla aurinko porotti viimeistä päivää. Toinen valitsemamme kohde oli Van Gogh -museo, jonne sitten jouduttiin myös oikeasti jonottamaan. Takanamme jonossa oli kaksi japanilaista miestä, joiden jutustelua yritin salakuunnella. Valitettavasti melua ja hälyä oli sen verran, ettei korva napannut kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Olisin halunnut tervehtiä ja vaihtaa pari sanaa, mutta se jäi tekemättä, koska en keksinyt, miten siitä olisi voinut jatkaa keskustelua ilman, että tilanne olisi muuttunut kiusalliseksi :( Ehkä vielä joskus saan haltiakummilta lahjaksi ylivoimaiset small talk -kyvyt?

Van Gogh -museossa kuvaaminen oli kielletty ja lisäksi sisäänpääsyssä oli melkoiset turvatoimet. Reppuja ja laukkuja ei olisi saanut viedä ollenkaan sisään, mutta ei minulta sentään käsilaukkua olalta riistetty. Joskin turvamies sen penkoi ja itse oli käveltävä metallinpaljastusportista läpi. Myöskään mitään syömistä tai juomista ei sisälle saanut viedä, joten jouduin vesipulloni heivaamaan roskikseen. Onneksi se oli melkein tyhjä.

En mitenkään erityisesti fanita Van Goghia, mutta museo tuli joka tapauksessa kierreltyä läpi. Nytkin jouduin ajoittain lepuuttamaan jalkaani ja katselin siis teoksia penkiltä istuen useammassa paikassa. Osa itse asiassa taisi näyttääkin paremmilta, kun ei mennyt liian läheltä tutkimaan... ainakin, jos M:n sanaan on luottamista.

Osa töistä oli ihan hienoja, osa ei iskenyt minuun ollenkaan. Pidän kuitenkin Van Goghin maalauksesta, jossa on mantelipuun kukkia. Van Gogh on maalannut sen veljenpojalleen ollessaan hoidossa mielenterveysongelmien takia. Puolittain olisin myös halunnut museokaupasta ostaa jonkin tuotteen, johon kyseinen kuva on painettu... mutta hemmetti, että ne maksoivat paljon! 10 euroa A5-kokoisesta vihosta oli minusta liikaa, varsinkin kun vihon viivoitus oli aivan liian kapea ollakseen käytännöllinen.

Museo meni kiinni viiden aikaan iltapäivällä ja poistuimme aikalailla siinä tietämissä. Muihin museoihin emme sitten ehtineetkään, koska kaikilla oli sama sulkeutumisaika. Kävimme vielä alueella olevassa pikaruokalassa istumassa ja syömässä jäätelöt, mutta sielläkään emme ehtineet olla kovin kauan, kun työntekijä tuli ilmoittamaan, että sulkevat paikan siltä päivältä. Ilmeisesti asiakkaita ei riitä tarpeeksi museoiden sulkeutumisen jälkeen.




Valuimme hitaasti takaisin hotellille lepuuttamaan kipeytyneitä jalkoja. Siellä tuli vietettyä pari rentouttavaa tuntia, ennen kuin lähdimme vielä iltaoluille Rembrant-aukiolle. Tilasin roséoluen, jollaista en ollut aiemmin maistanutkaan. Oluelta se ei maistunut lainkaan vaan pikemminkin karpalolonkerolta. Oikein hyvää siis.




Vaikka päivä oli ollut erittäin lämmin, ilta viileni nopeasti auringonlaskiessa. Hytisinkin kylmissäni, kun istuimme pöydässä. Kurkku oli myös melkoisen kipeä, joten jonkin sortin flussa yritti pukata päälle. Olin erittäin kiitollinen, kun lähdimme takaisin hotellille ja siellä hautauduinkin taas kuumaan kylpyyn lukemaan Tokyo Storya :D

27. kesäkuuta 2014

Amsterdam, Amsterdam osa 2

Lisää kivaa asiaa tuoreimmasta reissusta. Näistä matkapostauksista meinaa paisua aina niin pitkiä, että on pakko purkaa ne useampaan osaan x)

Aamu alkoi hyvin takkuisasti, koska yö oli paljon villimpi kuin osasin kuvitellakaan. Aina jonnekin aamuviiden ja -kuuden välille asti kuului ihmisten humalaista mölinää ja autojen torvien soittoa. Unet siis jäivät erittäin katkonaisiksi ja heikkolaatuisiksi, joten silmiä oli vaikea saada auki.

Jostain sitä tahtoa ja voimaa tuli silti kammettua ja sain kuin sainkin itseni kasiin mennessä ihmisen näköiseksi. Silmäpussit vaativat tällä kertaa ehkä hieman jopa tavallista enemmän meikkiä.

Koska aurinko paistoi ja lämmintäkin näytti olevan, kaivoin hameen matkalaukusta. Olen käyttänyt hameita viime aikoina aivan luvattoman vähän, joten piti totta kai käyttää tilaisuus hyväkseen. Tosin aika viileä siinä oli aamusella viilettää, mutta onneksi kuitenkin hengissä selvittiin.

Oltiin katsottu aamupalapaikka valmiiksi jo edellisenä päivänä, mutta kippaskappas, eihän se mitään kasilta vielä auki ollut. Hyvin pian myös selvisi, että aika moni muukin ravintola avasi ovensa aikaisintaan ysiltä, joten olimme tunnin verran aikaisessa. Mäkkäri oli sitten ensimmäinen, jonne jopa pääsi. Nyt on sitten tullut ensimmäistä kertaa nautittua Mäkkäriaamiainen... mitä en ehkä tee toiste. Kyseinen pikaruokala oli myös Amsterdamissa ensimmäinen paikka, jossa palvelu oli melkoisen huonoa. Muualla homma pelitti tosi hyvin.

Aamupalan jälkeen olimme valinneet ensimmäiseksi kohteeksi Anne Frankin talon (jos et tiedä, kuka Anne Frank oli häpeä googlaa). Saavuimme paikalle kymmenen minuuttia paikan avautumisen jälkeen ja saimme kunnian jonottaa sinne reilut kaksi tuntia. Harmikseni unohdin matkapäiväkirjan hotellille, joten en voinut edes hyödyntää tuota aikaa kirjoittamiseen. 3DS:n kanssa näpräsin kyllä hetken verran, mutta ei siellä nyt suoranaisesti StreetPass hittejäkään sadellut enkä viitsinyt mitään kunnon peliä alkaa pelata.

Anne Frankin talossa ei saanut ottaa valokuvia, "koska paikalla voi olla herkistyneitä turisteja, joiden surua ei pidä häiritä". Oikeampi syy lienee tungos ja rahastus, mutta kuulostihan tuo tietysti paljon hienommalta ja merkityksellisemmältä. Yhtään herkistynyttä turistia en nähnyt, mutta yllättäen kyllä itse tunteilin. Olen lukenut Anne Frankin päiväkirjan yläasteikäisenä ja yhtäkkiä astuin "sisälle kirjaan". Se oli jotenkin käsittämätön fiilis. Pääsin kulkemaan samasta kirjahyllyn piilottamasta salaoviaukosta kuin kirjan henkilöt (oikeasti eläneet ihmiset) sisään asuntoon, jonka olin kuvitellut kylläkin erilaiseksi, mutta onnistuin silti yhdistämään kirjan tunnelman siihen. Kirja, jonka olin kyllä tiennyt todeksi, muutttui vierailun myötä jotenkin todemmaksi.

Vierailun jälkeen jatkoimme suoraan syömään, sillä lounasaika oli jo hyvinkin menossa ja vatsa oli sitä mieltä, että täytettä oli saatava. Läheltä onneksi löytyi kiva ravintola. Alkuun tosin tuntui, ettei listalla ollut mitään erityisen houkuttelevaa, mutta päätin sitten tehdä hypyn tuntemattomaan ja tilasin tonnikalapihvin. Yllättäen se olikin erittäin herkullista, vaikken erityisemmin pidä kypsennetystä kalasta. Ruokaillessa tuli myös nähtyä kaikkien aikojen mielenkiintoisin baari.



Ruokapaikasta jatkoimme kirkkovisiitille. Ei taaskaan lempikohteitani, mutta ihan hieno paikka kuitenkin...








Kirkon jälkeen suuntasimme kanavaristeilylle ja siellä sai onneksi kuvata ihan vapaasti. Valitettavasti oman kameramme akku lopahti juuri tuossa kohtaa, mutta appivanhempien kuitenkin pelitti, joten saatiin niitä kuvia joka tapauksessa.















Kanavaristeily oli ihanaa jalkojen lepuutusta rankan jonotuksen jälkeen (kyllä, jonossa seisominen käy ihan uskomattomasti jalkapohjiin). Siihen kuitenkin liittyi pari harmillista elementtiä. Aurinko paistoi todella kirkkaasti ja luonnollisesti vesi vielä heijasti valon. Tämä johti siihen, että silmiin suorastaan sattui ja niitä oli hankala pitää auki. Aurinkolasit olisivat olleet aika pop, mutta totta kai nekin unohtuivat hotellihuoneeseen.

Toinen ikävämpi juttu oli huutava tenava. Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, mutta kun istut 75 minuuttia paatissa seuranasi täyttä kurkkua koko matkan parkuva sinappikone, kyllähän se hermoille käy. Lisäksi vanhemmat eivät edes yrittäneet tehdä asialle mitään vaan antoivat vaan lapsensa huutaa niin paljon kuin keuhkoista lähti. Miksi, oi miksi? Aina tietysti lasta ei välttämättä  hiljaiseksi saa, mutta voisi sitä ainakin yrittää eikä jättää toista oman pahan olonsa kanssa karjumaan. Tuollainen saa vihaiseksi (ja varmaan olen taas lapsettomana jäävi kommentoimaan, mutta olipahan nyt pakko silti avautua).

Mutta siis yleisesti ottaen kanavaristeily ei ollut hullumpi keksintö. Nuo kaksi epäkohtaa, kun olisi korjannut, se olisi ollut päivään täydellinen kokemus.

Risteilyä seurasi kahvitauko. Onnistuimme löytämään ihanaisen kahvilan, josta irtosi juomisen lisäksi ilmainen turistikarttakin. Tilasin vihreää jasmiiniteetä, joka tuli pöytään kannussa ja oli aivan ihanaa. Pitäisi hankkia samaa tavaraa kotiinkin. Olen jasmiiniteen suuri ystävä.

Kahvilassa päätimme, että seuraava kohde on Artis-eläintarhassa sijaitseva eläintarha. Sinne pääseminen ei vain ollut ihan yksinkertaista. Kaikkien jalat huusivat edelleen armoa, joten päätimme, ettemme kävele sinne. Tutkailimme pitkän tovin ratikkalinjoja, kunnes löysimme oikean. Pysäkin löytäminen sen sijaan oli seikkailu sinänsä, mutta onnistui silti. Valitettavasti emme olleet tarpeeksi nopeita ratikan saapuessa vaan jäimme kyydistä. Ehdimme kyllä etuovelle, mutta kuski ei enää avannut sitä meille vaan lähti matkaan. Seurasi rage quit ja siirtyminen taksin palveluihin.

Taksilla päästiin eläintarhaan hyvin. Siellä kuitenkin selvisi, että pelkkään planetaarioon ei voinut ostaa lippuja vaan pelkästään koko alueelle. Hinta oli n. 20 euroa per nuppi eli ei ihan halvaksi tullut, mutta menimme kuitenkin ja sovimme, että siellä ollaan sitten koko ilta. Olimme paikalla viiden jälkeen ja lähdimme vasta iltakympin tuntumassa. Planetaariossa kävimme kahdesti, muuten kiertelimme ympäri puistoa.

Monet näyttivät tulleen Artisiin nimen omaan viettämään aikaa, mikä oli hämmentävää, kun otti huomioon hinnan. Oli myös ihan normaalia kävellä ympäriinsä oluttuoppi tai viinilasi kädessä. Ylipäätään alkoholin käyttöön suhtauduttiin Amsterdamissa vapaamielisesti ja osa baareista olikin auki 24/7.

Me emme kuitenkaan eläintarhan ravintoloissa juuri vierailleet vaan keskityimme ihan vain silmänruokaan.














Eläimet olivat ihania, mutta myös hämäävän kesyjä. Minua myös hämmästytti se, että osalla linnuista ei ollut häkkiä vaan pelkkä matala aita. Ne olisivat siis voineet häipyä paikalta, mutta ilmeisesti pelkoa tällaisesta ei ollut. Tosin täytyy myöntää, etten kyseisiä lajeja tunne niin hyvin, että tietäisin niiden käytöstavoista.

Reissu Artisiin käytännössä alkoi ja päättyi planetaariovierailuun. Ensimmäinen esitys oli lapsille suunnattu, jälkimmäinen aikusille, mutta molemmat olivat kokonaan hollanniksi. Mitään niistä ei siis ymmärtänyt, mutta olen aina pitänyt tähtien katselusta, joten eipä tuo haitannut. Kaunista ja upeaa <3

Omalta osaltani tältä päivältä ei loottia kertynyt. Ostin postikortin Anne Frankin talosta ja niittasin sen matkapäiväkirjaani, mutta siihen ostokset sitten jäivätkin. Tosin ensimmäisenä päivänä tulikin tuhlattua enemmän kuin tarpeeksi x)