12. toukokuuta 2014

Päivä kuvina -haaste 5/5

Maryjane heitti tällä haasteella. Tarkoitus on kertoa viidestä päivästä kuvin ja sanoin. Lisäksi tulee haastaa joka päivä mukaan yksi blogi. Viimeisenä päätin pitkän pohdinnan jälkeen heittää haasteen Crestan Kaaosteoria-blogille. Tiedän, ettet ole aikoihin kirjoitellut sinne, mutta jospa tästä tulisi lisäpotkua ;)

Tänään oli aika ankea aamu. M on nyt taas pois kotoa aina lauantaihin asti. Handlasin silti tämän kerran paremmin kuin edellisen. Tosin itku tuli silti aamulla, olen sillä tavalla vässykkä, naurakaa vaan :P Yritän silti kovasti tsempata, mutta kieltämättä aika masisfiiliksillä mennään. En tykkää olla yksin kotona, varsinkaan päivätolkulla. Onneksi on töitä, muuten varmaan ahdistuisin vielä pahemmin.

Jotenkin silti koko työpäivää varjosti väsymys ja synkkyys. Hoidin kyllä hommani, mutta en ehkä ollut niin läsnä kuin yleensä. Noh, enää viisi päivää jäljellä tätä kurjuutta, sitten voi palata normaaliin arkeen.

Edellisellä kerralla puuhasin hiusten parissa, mutta tällä viikolla on tarkoitus panostaa cosseihin. Kahdestakin syystä: 1) Desucon on ihan kohta ja 2) cossit pitävät aivot kiireisinä.



Tästä huolimatta päivän ensimmäiset kuvat ovat taas ruokaa. Koska M ei ole kotona, tein meatzaa. M ei oikein perusta siitä, joten se on erinomainen ruokavalinta silloin, kun on yksin. Se on siis kuin pitsaa, mutta pohja tehdään jauhelihasta, kananmunasta ja perunakuidusta (se on lähinnä nestettä imemässä). Pohjaan kannattaa lisäksi laittaa mausteita, itse laitoin pippurisekoitusta ja grillimaustetta.

Täytteet löytyivät kaapin perukan purnukoista eli tällä kertaa tomaattipyrettä, tonnikalaa, herkkusieniä ja ananasta. Vaikka yleisesti ottaen en kamalasti perusta ananaksesta pitsassa, päätin käyttää tuon löytyneen murskapurkin, koska en tiedä, mihin muuhunkaan sen hyödyntäisin.

Meatzaa jäi vielä ylitse, joten voin syödä sitä jonain toisena päivänä tällä viikolla. Torstaina on luultavasti vuorossa tähderuokapäivä, jolloin siis syön sen, mitä muilta päiviltä on jäänyt. Perjantaiksi jotain helppoa herkkua ja lauantaina teen jotain hyvää M:n kotiinpaluun kunniaksi.

Ruoan valmistumista odotellessani laadin itselleni listan asioista, jotka pitäisi saada tällä viikolla tehtyä. Listasta tuli sen verran pitkä, etten ole enää varma, selviänkö viidessä päivässä tuosta kaikesta... varsinkin, kun on myös töitä ja menen kolmena päivänä seitsemään, mikä tarkoittaa väsyneitä iltoja.

Noh, onneksi aikaa coniin on sen verran, ettei ole maailmanloppu, jos kaikki ei valmistu tällä viikolla. Olisi ollut fiksumpaa aloittaa ajoissa, mutta ilmeisesti tarvitsen aina jonkinlaisen paineen tekemiselle, että saan oikeasti jotain aikaan.

Listan teon jälkeen hoidin muutamia juoksevia asioita ja hengailin netissä, kunnes sapuska oli valmista. Ruokaillessa tuli pitkästä aikaa katsottua The Vampire Diariesia. Olen useamman viikon ajan säästänyt jaksoja, joten nyt minulla on tälle viikolle joka päiväksi katsomista. Yksin syöminen ei ole ihan niin ankeaa, kun voi tuijottaa mielenkiintoista sarjaa.



Suokaa anteeksi peilikuvat ja ei kuvaukselliset ilmeet. En jaksanut pikaisia kuvia varten kaivaa digikameraa eikä kännykän kamerassa ole ajastinta.

Kuvassa näkyvä mekko on siis tilattu Ellokselta, en ole ommellut sitä itse. Käytännössä vain lyhensin sitä. Tämä oli luultavasti helpoin osuus koko cossissa ja nyt se onkin sitten jo tehty. Tosin mekko tuottaa muuten päänvaivaa. Vetoketju on niin tiukka ylä- ja alaosan sauman kohdalta, ettei se meinaa mennä kiinni ollenkaan... ei edes silloin, kun mekko ei ole päällä. En oikein tiedä, voiko tälle tehdä mitään, mutta olisi kieltämättä kiva saada mekko ylös asti kiinni. Ei ihme, että se oli alennuksessa :P

Yritin myös sellaista vaihtoehtoa, etten olisi vetänyt vetoketjua täysin auki vaan jättänyt sen sauman yläpuolelle, mutta sekään ei toiminut. Minulla on vähän liikaa muotoja enkä näin ollen saanut kiskottua mekkoa päälle. Tässä osuudessa on siis vielä pohdittavaa. Vinkkejä otetaan vastaan.

Koska kello ei ollut vielä kamalan paljon mekon lyhentämisen jälkeen, päätin ottaa seuraavan osion työn alle. Hetken pohdittuani päädyin hattuun, joka sekin on siis valmiina tilattu. Myyjää en muista, mutta eBaysta sen hankin aika edullisesti. Vastaavia hattuja tosin saisi varmaan ihan Suomestakin... ainakin näin pääsiäisen ja vapun lähituntumassa, mutta olin laiska, enkä jaksanut lähteä koluamaan kauppoja.

Hatun koristelu mietityttää minua vielä hieman ja varmaan huomenna käytänkin sen pohtimiseen tovin. Yläosaan siis pitäisi saada "kultainen juttu". En oikein tiedä, miksi sitä pitäisi nimittää. Minulla on kyllä kultamaalia, mutta tuo materiaali on sellaista, ettei se välttämättä tykkää tulla maalatuksi sillä.

Yksi idea on, että teen kultaisen osion esim. valkoisesta kankaasta, ompelen paikoilleen ja vedän kultamaalin siihen päälle. Ompelu sen takia ensin, että tuo maali kovettaa kaiken, mihin koskee.

Lisäksi hattuun tarvittaisiin vielä musta rusetti. Minulla olisi sellainen valmiina, joten saatan ommella sen vain tuohon kiinni. Se ei ole täysin autenttinen, mutta voipi olla, että sen verran kuitenkin oion mutkia. En kuitenkaan ole kisaamassa puvulla, joten kenelläkään ei pitäisi olla urputtamista.


Hatun sisäpuoli pitää saada vaaleansiniseksi. Farisin tunikasta jäi kangasta ylitse, muttei tietenkään riittävän leveää palaa, joten jouduin leikkaamaan hatun sisuksen kahdesta palasta. Nyt on vielä kesken sen ompeleminen kiinni. Tuskaista hommaa, sillä vaaleansininen lanka ei saa näkyä hatun ulkopuolelle. Tästä ei taas tule se kaikkein kaunein rävellys, mutta ainakin olen kokeillut jotain uutta.

Jaksoin ommella noin puolet ulkoreunasta, sitten alkoi väsymys painaa. Päivä on ollut henkisesti aika rankka (enkä tarkoita pelkästään M:n poissaoloa), mikä alkaa tuntua. Voipi olla, että kohta ryömin petiin pyörimään. Huomenna olisi tiedossa ihan 5:30 herätys. Tosin jos nukun yhtä huonosti kuin M:n edellisen reissun aikana, ei herääminen tuottane näin alkuviikosta ongelmaa. En edes luultavasti ole unessa tuohon aikaan.

Tällä viikolla on aika tiukkoja päiviä töissä tosiaan tiedossa, mutta tarkoitus on silti illat puuhata cosseja (tosin keskiviikkona syömään äidin kanssa, joten en tiedä, ehdinkö silloin). Ja vaikka tämä haaste nyt päättyy tähän, ajattelin pyrkiä postaamaan joka arkipäivä tällä viikolla jotakin. Katsotaan, onnistunko siinä vai loppuuko puhti kesken. Jos minusta ei kuulu, voi olla, että olen sittenkin saanut unta ;)

Tässä vielä kuva siitä, mitä noiden räpellyksieni pitäisi lopulta esittää...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti