16. huhtikuuta 2014

Uusia tuulia

Kevät tulee kohisten ja sitä myöten taas inspiraatio tehdä asioita kasvaa. Talven kooma alkaa olla takanapäin ja olo on energisempi. Toki työpäivien jälkeen väsyttää, mutta ei samalla tavalla kuin pimeään aikaan. Kunpa vain illat olisivat pidempiä. Ne tuntuvat hujahtavan käsistä, ennen kuin ehtii edes kunnolla tajuta ja tehdä mitään.

Jotain pientä olen silti saanut tehtyä. Joku epäilemättä laskee puuhani koneella koomaamiseen, mutta itse olen jopa varovaisen ylpeä touhuistani.

Aloitin jo jokin aika sitten kirjoittamaan originaalitarinaa. Olen toki kirjoittanut niitä aiemminkin, mutta yleensä en ole saanut vietyä niitä loppuun asti (no, ei tämäkään valmis ole). Olen myös ollut erittäin arka niiden suhteen ja pitänyt ne lähes täysin omana huvinani joitain satunnaisia novelleja lukuun ottamatta. Niitä olen jopa rohkaistunut julkaisemaan.

En kuitenkaan koe olevani kovin vahvoilla novellien kirjoittamisessa, joten siinä mielessä tämä on jopa ristiriitaista. En saa lyhyeen tekstiin tungettua kaikkea sitä, mitä haluaisin, sillä mieleni rakentelee juonikuvioita paljon pidemmälle, ja lyhyttä, toimivaa kokonaisuutta on vaikea kasata. Siksi novelleissani saattaa olla (on!) kesken jäämisen tuntu. Tarinasta näytetään väläys, yksittäinen hetki, mutta silti tulee vaikutelma, että sitä olisi paljon enemmänkin. Minun pitäisi varmaan kirjoittaa seuraava novelli oppikirja kädessä ja katsoa, tulisiko siitä sitten kunnollinen.

Mutta niin... nyt en sitten edes lähtenyt yrittämään novellia, vaikka se ensin kävi mielessäni. On vähän mahtipontista lähteä liikkeelle romaanimittaisella tekstillä (vai onko?). Tein niin joka tapauksessa. Tosin en ole tehnyt mitään tarkkaa suunnitelmaa, pääpiirteet minulla on hallussa, ei juuri sen enempää. Hahmoihin olen kuitenkin panostanut ja heistä kirjannut tietoa itselleni ylös. Nyt en nimittäin voi mennä lunttaamaan Final Fantasy Wikistä vaan kaikki on oman pään varassa. Parempi siis kirjoittaa muistiinpanoja tarinan rinnalla.

Ylitin myös itseni ja päätin julkaista tarinan alun. Se löytyy toisesta blogistani (kannattaa huomioida, että blogissa uusimmat tekstit ovat ylhäällä eli tarinan alku löytyy alimmaisesta postauksesta). Kovin paljon tekstiä ei ole vielä julkaisuun päätynyt, mutta vähän kuitenkin. Tämä voi kuulostaa pikkujutulta, mutta itselleni se on aika iso asia, koska olen tosiaan arka originaalieni suhteen. Totta kai myös ficcien julkaiseminen jännittää, mutta se on silti erilaista. Esimerkiksi, jos kukaan ei lue sitä, voin huijata itseäni ajatuksella, että fandom ei nyt vain kiinnosta ketään. Samaa ei voi sanoa originaalin kohdalla.

Täysin puhtaalta pöydältä en kenties lähtenyt silti tarinani kanssa liikkeelle. Rehellisesti voin myöntää, että olen vaikutteiden imijä (kukapa ei?) ja tällä kertaa vaikutteet ovat tulleet vahvasti pelaamistani peleistä. Kenties joku ne tunnistaa, kenties ei, riippuu lukijan taustasta. En silti ole kirjoittamassa mitään kopiota jonkun toisen tarinasta.

Tämän lisäksi otin käyttöön "jo kerran käytettyjä" hahmoja. Eli nappasin eräästä ficistäni liudan hahmoja, loin heidät osittain uudestaan ja kierrätin tähän tarinaan. Kyseessä olevat hahmot ovat kuitenkin omiani, loin heidät alun perin tukemaan kyseisen ficin maailmaa ja varsinaisia päähahmoja. Nyt he saavat oman tarinansa. Joukossa on tosin myös pari uutta. Jälleen kerran joku voi nämä huomata, joku toinen ei tajua mitään. Tarinan ymmärtämisen kannalta tällä ei ole merkitystä.

Mistä tarinassa sitten on kyse?

Kyseessä on fantasiatarina, jota kerrotaan useamman hahmon näkökulmasta. Tarina sijoittuu Nemuriaan, jota  hallitsevat neljä eri valtiota. Kussakin valtiossa on oma kristallitemppeli. Temppelien asema vaihtelee valtioittain, mutta jokaisessa kristallilla on kuitenkin merkitystä.

Tarina alkaa Miholasta, läntisessä Nemuriassa sijaitsevasta valtiosta. Miholan pääkaupunki Terakon on vilkas satamakaupunki ja kaupankäynnin keskus. Sen lähellä olevalla kukkulalla sijaitsee Maakristallin temppeli, jota hallinnoivat papittaret. Valtion päämies on kuitenkin kuningas ja hän vastaa maallisista asioista, hengelliset on jätetty temppelin huoleksi.

Aivan tarinan alussa tutustutaan kahteen tyttöön, jotka ovat päätyneet Maankristallin temppeliin temppelineidoiksi, ja kahteen itäisestä saarivaltiosta saapuvaan kiertolaiseen, jotka etsivät itselleen työtä ja toimeentuloa Terakonista. Tämän enempää en oikeastaan halua juonesta tässä kohtaa paljastaa, vaikka tiedän, ettei tämä ole edes paljon. Sen verran voin luvata, ettei koko tarina ole pelkästään temppelin arjen tai kiertolaiselämän kuvausta vaan siihen liittyy muutakin... eikä varmaan kaikkia fantasiakliseitä onnistuta välttämään.

Ensimmäistä kertaa minulla on itselläni originaalitarinasta samanlainen hyvä kutina kuin joistain pitkistä ficeistäni. Fiilis on vähän samanlainen kuin Rakasta minua nyt, kun kaikki muut ovat menneet... -ficciä kirjoittaessa tai Dum spiro, speroa. Toivotaan vain, että oma fiilis välittyy myös tekstiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti