19. maaliskuuta 2014

Ahkera alkuvuosi

Vuoden ensimmäinen neljännes on kohta takana enkä ole oikeastaan kertonut siitä yhtään mitään. Ei sillä, en tiedä, kiinnostaako ihmisiä edes varsinaisesti kuulumispostaukset vai ovatko ne, joissa on joku oikea aihe, parempia. Samapa tuo. Näin kipeä ei oikein ajatus luista mihinkään kovin hienoon, joten voisin yhtä hyvin summailla vuoden alun tapahtumia x)

Tammikuu


Tammikuu oli tietyllä tavalla aika rauhallinen kuukausi. Se alkoi 30-vuotissynttäreillä, joita ei tosin kovin moni muistanut. Omat ja miehen vanhemmat kävivät ennakkoon kylässä, varsinaisena synttäripäivänä ei meille vieraita päästetty. Parilta kaverilta tuli onnittelut, osa keksi onnitella myöhässä, loput unohtivat kokonaan.

Joskus vuosia sitten ajattelin, että pidän isot cosplay-bileet kolmekymppisten kunniaksi, mutta en jaksanut alkaa organisoida niitä syksyllä. Häissä oli tarpeeksi tekemistä, joten päätin antaa olla. Näin jälkikäteen tuntuu, että olisi kyllä ollut kiva juhlia edes jotenkin... Noh, tuleehan noita pyöreitä vielä.

Muuten tammikuu menikin sitten töitä paahtaessa ja A Real Rebornia pelatessa. Kuun loppupuolella teloin jalkapohjani töissä ja jouduin kortisoonipiikin jälkeen saikuttamaan jokusen päivän. Ei nimittäin kävely enää piikin laiton jälkeen onnistunut. Jalka oli vielä helmikuullekin kipeä <_<


Helmikuu


Helmikuussa oli parikin isoa juttua ja molemmat alkoivat samasta päivästä. Lightning Returns julkaistiin ja Desucon Frostbite starttasi 14.2.2014. Kiirehdin suoraan töistä hakemaan pelin ja sitten kotiin vaihtamaan lookkia enemmän conittamiseen sopivaksi.



Conissa oli paljon mielenkiintoista ohjelmaa, jossa tuli myös istuttua ahkerasti. Myös myyntipöydillä ja taidekujalla pyörittiin, mutta juuri mitään ei tarttunut mukaan (mangojen lisäksi siis). Olen varmaan sanonut tämän ennenkin, mutta epäilen kasvaneeni yli ns. krääsätarjonnasta, kun mikään ei oikein iske. Satunnaisia vaatteita on tullut ostettua, tosin viime aikoina ei niitäkään. Mieluusti toki tukisi suomalaisia yrittäjiä, mutta en viitsi ostaa turhaa roinaa nurkkiin vain ostamisen ilosta. Ehkä jossain vaiheessa innostun taas hankkimaan jonkin figuurin?

Kuvat conista eivät ole kovin edustavia, pahoitteluni siitä. Tuntui, että koko viikonlopun naamaani vaivasi jokin eikä mikään kuvakulma ollut hyvä :D

Ihmisiä en juurikaan nähnyt. Okei, muutama kaveri osui kohdalle ja yksi oli miehen lisäksi mukanakin, mutta heidän lisäkseen ei tullut törmättyä tuttuihin kuin pikaisesti. Tämä tuntuu nykyisin olevan linja. Itse olen arka menemään puhumaan ihmisille, koska pelkään häiritseväni, joten sitten ei juuri tule jubailtua puolitutuille... ja niitä läheisempiäkään tuttuja ei tunnu tulevan vastaan. Minne lie kadonneet. Ehkä kuljemma samoissa tapahtumissa, mutta ei reittejä. Onneksi seuraa on kuitenkin tarjolla, ainakin tähän asti on ollut. Täysin yksin pyöriminen olisi jo jokseenkin ankeaa.

Conissa myös sain päältä kolmesataa streetpass hittiä 3DS:ni, mikä oli kieltämättä kivaa.

Ahkeran coniviikonlopun jälkeen ei onneksi iskenyt conirutto (se tuli vasta nyt viiveellä :P). Maanantaina alkoi aktiivinen pelaaminen, joka jatkui sunnuntaille asti. Keskiviikkona piti hoitaa asioita, mutta pelaamistahan se ei estänyt illemmalla. Meillä oli siis talviloma tuossa kohtaa ja hyvä loma olikin.

Yleisen hiihtolomaviikon painoin kiltisti töitä. Hommia riittikin ihan kiitettävästi. Loppuviikosta tuli myös jätettyä elämäni ensimmäinen irtisanoutumisilmoitus, mikä kohotti ehkä pulssia jonkin verran. Nyt on sitten sekin koettu. Taisin jättää ilmoituksen torstaina ja viimeinen työsopparipäivä oli sitten 2.3. kyseisessä tehtävässä.


Maaliskuu


Nyt eletään jo maaliskuuta. Kuukausi alkoi hyvin sekalaisissa tunnelmissa. Ensimmäinen päivä vietettiin hautajaisissa, seuraavakin meni ankeissa tunnelmissa. Kolmas päivä mies lähti kertaamaan armeijan oppeja ja minä suunnistin töihin uudella nimikkeellä.

Samaan aikaan siis yritin iloita vakkariduunin aloittamisesta, kun takaraivossa nakutteli ikävä tietoa, että olisin koko viikon yksin kotona ja seurasta ei tarvinnut edes unelmoida. No, onneksi mies soitti joka ilta ja äitikin päätti pirauttaa yhtenä iltana. Muuten jumittelinkin sitten yksin kotona. Toukokuussa on toinen viikko edessä samaa riemua, eikä kamalasti innosta. Isoin ongelma oli nukkuminen. En meinannut millään saada unta ja heräilin keskellä yötä siihen, että "jotain oli vialla" (lue: miehen herätyskello ei soinut yön aikana, kuten normaalisti). Olin siis todella väsynyt, mikä varmaan madalsi mielialaa entisestään. Hyvinä asioina mainittakoon, että sain hiustenlaiton suhteen paljon aikaan ja tuli syötyä koko viikko todella karpisti, koska ei tarvinnut ottaa toista huomioon eikä myöskään tullut kiusausta toisen pöperöistä.

Mutta parasta oli, kun mies palasi kotiin. Kyllä se vaan on mukavaa, kun on illalla seuraa ja voi käpertyä toisen kainaloon sohvalle. En vaihtaisi tuota miestä mihinkään. Vietettiin viikonloppu tiiviisti yksissä ja sunnuntaina molempien vanhemmat tulivat käymään.

Seuraava viikko meni ihan perusarkea eläessä, mutta viikonloppuna reviteltiin. Tarkoitus oli ottaa rauhallisesti, mutta sen sijaan lauantaina rampattiin paikallisia huonekaluliikkeitä läpi, kun anoppi ja appi yrittivät etsiä uutta tv-tasoa (annoimme heille vanhan telkkarimme). Kun sopivaa ei osunut kohdalle, sunnuntaina suunnattiin Tampereen Ikeaan. Sieltä löytyi, muttei mahtunutkaan autoon. Meille sen sijaan tarttui kamalat määrät tavaraa mukaan :D Parhaimpana ehkä uudet lakanat, joiden sänkyyn laittamista en malttaisi millään odottaa. Ne pitää kuitenkin ensin pestä, joten...

Tämä viikko piti olla ihan tavallinen, mutta ilmeisesti nappasin Tampereelta mukaan jonkin pöpön. Olo on aivan karmea ja huomisen ainakin olen vielä saikulla. Täytyy toivoa, että perjantaina pääsee takaisin sorvin ääreen, töitä nimittäin olisi ihan riittämiin.

Ja työt tosiaan jatkuvat nyt toistaiseksi. Tuntuu aika hassulta, en ole vielä sisäistänyt ajatusta. Piti asiaa käydä ravintolaillallisella juhlistamassakin, mutta se on jotenkin jäänyt kaiken muun häslingin keskellä. Täytyy ehkä nakittaa suosiolla M viemään minut syömään sitten puolivuotishääpäivänä ensi kuussa, jos ei nyt saada aikaiseksi.

Mutta niin, hassu fiilis. Olin jotenkin täysin asennoitunut niin, että työt loppuvat toukokuussa ja jään lomalle jo huhtikuussa. Uudesta työpaikastakaan ei ollut tietoa, jotein henkisesti olin valmistautunut jonkinlaiseen työttömyyspätkään. Nyt sitä ei tulekaan. Siis toki minut voidaan joskus irtisanoa, mutten usko sen tapahtuvan ainakaan ihan pian. Pätkätyöläisyyden jälkeen koko juttu tuntuu käsittämättömältä ja vielä tällaisena aikana. Minulla kävi tuuri. Kiitos vain sille entiselle työkaverille, joka päätti lähteä toisiin kuvioihin x)

Sellaisia juttuja näin vuoden alkuun. Huomenna onkin sitten kevätpäiväntasaus, aika on mennyt todella nopeasti. En vain taida kovin erikoisesti sitä juhlistaa. Veikkaan, että flunssa pitää sitkeästi viltin alla tärisemässä. Ehkä hankia ja nietoksia voi ihailla vähän ikkunan kautta, toivotaan, että paistaa aurinko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti