12. tammikuuta 2014

Ficcaamisen vaikeudesta

Eipä ole tänä vuonna tullut vielä raapusteltua blogiin, koska olen puuhannut kaikenlaista muuta. On tullut oltua pikkuveljen muuttoapuna, paiskittua töitä, vietettyä synttäreitä (okei, en kyllä varsinaisesti viettänyt, mutta sain muutaman lahjan), pelattua ja kirjoitettua ficciä eteenpäin.


Isot, keskeneräiset projektit

Minulla on työn alla peräti kolme pidempää ficciä, mikä ei missään nimessä ole hyvä juttu. Olen huomannut, että minulla on taipumus kirjoittaa massiivisia jatkokertomuksia. Minulle ei riitä, että ficci on romaanimittainen... ehei, sen pitää olla kokonainen romaanisarja, mieluusti mahdollisimman moniosainen. Sitten kun innostun useammasta aiheesta, näitä romaanisarjoja alkaa kertyä... ja lopulta hukun hommiin enkä välttämättä saa mitään aikaan. Joitain pitkiksi tarkoitettuja juttuja olen suosiolla jättänyt kesken, toisista en osaa tai pysty päästämään irti, vaikken aina ole ihan varma, haluanko todella kirjoittaa ne loppuun asti. Noh, ilmeisesti aika näyttää, olenko haudassa, ennen kuin ne valmistuvat. Mutta seuraavassa nyt esittelyssä tämänhetkiset kolme isoa työtä.

Glabadosin kätkö II: Siipien Tuomari

Kyseessä on siis Final Fantasy XII / Ivalice Alliance -ficci. Tämä on oikeastaan erinomainen esimerkki näistä romaanisarjoista, sillä järjestysnumerostaan huolimatta tämän on Franista ja Balthierista kertovan sarjan viides romaanimittainen tarina. Tarkoitus olisi, että sarjaan tulisi vielä kuudes romaanimittainen tarina ja lukuisia novelleja (joita siihen olen ympännyt jo ennenstään reilut kymmenen).

Tämä on itse asiassa se ficci, jota olen nyt taas joulukuusta lähtien edistänyt enemmän ja vähemmän ahkerasti. Olen kuitenkin ollut tekstin suhteen jokseenkin epävarma ja välistä miettinyt, pitäisikö jo julkaistut luvut vetää netistä ja muokata ne uusiksi kokonaan. En ole kuitenkaan sitä tehnyt vaan mennyt periaatteella, että tämä on hupia ja tulos on sellainen kuin on. Toki pyrin mahdollisimman hyvään jälkeen, mutta olen viime vuosina kirjoittanut sen verran vähän, että jonkinlaista hyytymistä saattaa olla ilmassa.

Vapahdus

Tämä taas on itsenäinen jatko-osa ficilleni Projekti S. R., joka siis keskittyy Dirge of Cerberuksen jälkeiseen aikaan. Pääosissa ovat Yuffie ja Vincent, mutta jatko-osassa heidän rinnalleen tärkeiksi hahmoiksi nousevat Genesis ja oma hahmoni Kaoru. Tällä hetkellä minulla on vakaa ajatus, että tämä ficcisarja jää tähän osaan enkä enää jatka sitä, mutta on eri asia, miten saan tästä päätöksestä pidettyä kiinni. Positiivista on se, ettei minulla ole päässäni minkäänlaista jatkojuonikuviota suunniteltuna. Sen sijaan Vapahduksen on tarkoitus viedä päätökseen ne juonikuviot, jotka Projekti S. R. vielä jätti auki.

Kirjoittelin Vapahdusta melko aktiivisesti kesällä ja syksyllä, mutta nyt se on seissyt muutaman kuukauden (viimeisin luku julkaistu lokakuussa). Ficin kirjoittaminen jäi henkilökohtaisten kiireiden vuoksi ja nyt, kun kirjoittamiselle taas löytyy edes jonkin verran aikaa, on mielenkiinto ollutkin toisaalla. Haluan kuitenkin kertoa tämän tarinan loppuun.

Dum spiro, spero II

Kyseessä on Final Fantasy XIII -ficci, joka sijoittuu noin 500 vuotta ennen peliä. Tämäkin on jatko-osa, jota minun ei edes pitänyt aloittaa. Sain kuitenkin jostain pienen inspiraation poikasen ja lähdin tarinaa kirjoittamaan. Juoni on käytännössä valmiiksi laadittuna, tarvitsisi vain naputella se kasaan. Inspiraatiota ei tällä hetkellä ole enkä tiedä, onko tarinaa muutenkaan järkeä tuottaa, kun kyseinen pelisarja on mennyt sellaiseen suuntaan, ettei se minua varsinaisesti innosta (puhun kolmestatoista, en koko FF-sarjasta... vaikka senkin nykytasosta voidaan olla montaa mieltä).

Tässä ficissä on hassua se, että se voitti palkinnonkin, vaikka on pahasti keskeneräinen. Kukaan muu ei siis edes tiedä, millaiseksi tarinan pitäisi muodostua, mutta silti se voitti Kristallimaailmassa oman osastonsa parhaan palkinnon viime vuonna O_o No joo, siellä oli aika vähän ficcejä, joita äänestää. Ehkä syy on siinä.

Enivei, en oikein tiedä, milloin jatkan tätä ja haluanko jatkaa. Tavallaan haluan, tavallaan en. Tarinan yllä roikkuu siis tällä hetkellä paljon kysymysmerkkejä.


Kirjoituspaineita ja ainainen epävarmuus

Minulla on ollut kirjoittajana hyviä ja huonoja kausia ja jotain siltä väliltä. Hyvänä kautena kirjoitan paljon ja olen innoissani kaikesta, mitä teen. Huonoina ei tekstiä juuri synny ja puuhastelen enemmän muuta. Olen ehkä ollut pari viimeistä vuotta siellä huonon puolella vahvasti. Nyt olen hieman noussut sieltä, mutta painiskelen erinäisten ongelmien kanssa enemmän kuin ennen.

Aiemmin minulla oli vahva näkemys omasta tyylistäni ja sen toimivuudesta. Tein asiat tavallani ja olin tulokseen pääosin tyytyväinen. Sain myös kohtalaisen paljon palautetta tarinoistani, mikä tietysti piti intoa yllä ja sai jatkamaan silloinkin, kun ei niin olisi huvittanut.

Nykyisin tilanne on aikalailla toinen. Kirjoitan fandomeista, jotka eivät ilmeisesti kiinnosta ketään muita kuin minua itseäni... tai jos fandom kiinnostaakin, olen ehkä onnistunut valitsemaan sellaiset hahmot, jotka eivät muita nappaa. Tämä on johtanut siihen, ettei palautettakaan tule. En tarkoita syytellä ketään, asiat vain joskus menevät näin eikä ihmisiä voi pakottaa kiinnostumaan jostain. Enhän voi pakottaa itseänikään vääntämään fan fictionia siitä Titaanianimesta, joka ei nappaa pätkääkään, mutta josta kirjoittamalla saisi varmaan miljoona kommenttia :D

En kirjoita palautteen takia vaan siksi, että haluan kertoa tarinoita tietyistä aiheista. Olen silti huomannut, että palautteen puute on johtanut epävarmuuteen. Olin tottunut siihen, että joku kommentoi edes jotain. Nyt välttämättä kukaan ei kommentoi mitään tai edes klikkaa julkaistua lukua auki. Jossain kohtaa olen alkanutkin ajatella, että luultavasti tuotokseni on niin huono, ettei se kiinnosta ketään. Tiedän, ettei oikeasti kyse ole siitä, että olisin surkea kirjoittaja... mutta siitä huolimatta ajatus kummittelee päässäni. Se on raivostuttavaa. Varsinkin, kun huomaan sen vaikuttavan kirjoittamiseen. Saatan tuijotella kirjoittamaani dialogia ja arvioida sen tylsyyttä. Kirjoittamisessa ei ole samaa iloa kuin ennen, koska kyseenalaistan oman osaamiseni koko ajan.

Haluaisin myös osallistua Desucon Frostbiten dialogikilpailuun, koska tykkään kirjoittaa dialogia ja olen (joskus ollut) hyvä siinä. Veikkaan, että osallistumatta kuitenkin jää, sillä olisihan se kamala nöyryytys, jos joku sen räpellyksen lukisi ja jos se vielä päätyisi julkisuuteen... koska dialoginihan on siis kamalaa kuraa. Joo, ei ole, mutta tämä ajatus rajoittaa minua nyt koko ajan.

Mutta niin, myönnän kaipaavani sitä aikaa, kun ficeilläni oli lukijoita ja jotkut heistä jopa kommentoivat lukemaansa. Palaute auttoi kehittymään kirjoittajana ja antoi myös intoa. Nyt olen oikeastaan ainoastaan oman arvioini varassa.

Toinen paheeni on vertailu. Tiedän muutamia hyviä kirjoittajia, joiden tekstejä olen myös jonkin verran lukenut. Viime aikoina olen tosin rajoittanut itseäni tässä, koska olen alkanut vertailemaan. Heillä on täysin erilainen tyyli kuin minulla. He rönsyilevät enemmän, käyttävät sellaisia kielikuvia, joita minä en käytä, osaavat luoda kauniita, taiteellisia lauseita, kun taas minun tekstini on... en tiedä, mitä se on. Selkeää ainakin ja kuvailultaan joskus jopa niukkaa. Pystyn kirjoittamaan maalailevaa tekstiä, mutta se ei tule minulta luonnostaan. Silti vertaan omaa jälkeäni näihin henkilöihin, jotka kirjoittavat toisella tyylillä ja totean olevani vain huono, koska en ole samanlainen.

Oikeasti, mitä v*ttua, nainen?!?

Jep, en oikein tiedä, mikä minuun on kirjoittamisen suhteen mennyt. Ei minulla ole aikomustakaan siitä luopua, mutta olen onnistunut kehittämään siihen liittyviä ongelmia... sellaisia, joita minulla ei aiemmin ollut. Totta kai uusien juttujen julkaiseminen on aina hirvittänyt, koska ei voinut tietää, millaista palautetta saa. Sen kritiikinkin on aina pystynyt käsittelemään ja osan siitä suodattamaan (kaikkea en myönnä, en!), mutta nyt ongelmat ovat jossain syvemmällä. Ehkä saan ne vielä joskus purettua, ehkä en. Saas nähdä.

2 kommenttia:

  1. Minulle iski itselle vähän samanlainen tunne kirjoittamisen suhteen... en osaa esimerkiksi edes alkeita: osaan pilkkusäännöt, mutta kirjoittaessa ne unehtuvat täysin ja sitten omalle tekstilleen on jo sokea, enkä löydä kaikkia (tuhansia) pilkkumokia vaikka muka luen tarkkaan. Se on ärsyttävää, kun kuitenkin osaisin vastata mikäli joku osoittaisi kohtaa sormella ja kysyisi että "tueeko tähän pilkku?". Lisäksi, kun luin Robert McKee:n Story-kirjan, aloin kritisoimaan mun rönsyilevää kirjoitustapaani vielä enemmän. Vaikka se oli enemmän elokuvakäsikirjoitukseen suuntautunut, se kuitenkin antoi paljon eväitä kehittää omaa kirjoitustyyliä vähemmän tylsäksi, ja enemmän eteneväksi. Lisäksi minulla on pakkomielle suunnitteluun, johon usein jämähdän.. Olisi kiva jos olisi joku jonka kanssa pallotella ideoita ja juoniehdotuksia. Onneksi tuo mies nyt vähän auttaa, mutta kun siltä puuttuu se tehokas pottertietämys, jota siihen hommaan vaadittaisiin! Tarinan rakenteisiin siltä saa onneksi kuitenkin hyvää kommenttia. Mistähän repisi tältä alueelta jonkun potterfanin fanficcarin istumaan iltaa ja ruotimaan kelmien aikakauden tapahtumia ja sitä ensimmäistä Voldemortin sotaa..?

    Tahtoisin mielelläni myös lukea sun tekstejäsi, etenkin kun sinäkin olet lukenut minun, mutta kun en ole yhden yhtä FF:ää pelannut, enkä maailmasta tai hahmoista mitään tiedä, niin saattaisin olla aikasen pihalla. Siksi ei ole tullut aloitettua, vaikka niitä välillä vilkuilenkin. Mitä veikkaat, kannattaako fandomiin vihkiytymättömän edes yrittää?

    VastaaPoista
  2. Kukaan tuskin kirjoittaa täysin virheetöntä tekstiä ja omalle tekstille tosiaan tulee melkoisen sokeaksi, varsinkin jos sitä pyörittelee paljon. Ei niitä virheitä vain näe, ennen kuin ne joku sieltä osoittaa.

    Suunnittelu sinällään ei ole huono asia :D Parempihan se on teksti suunnitella edes pääpiirteittäin kuin vain alkaa suorilta kirjoittamaan... yleensä kun jälkimmäisellä tavalla jossain vaiheessa jämähtää siihen, että on kirjoittanut itsensä umpikujaan tai ei muuten vain enää tiedä, miten voisi jatkaa. Mutta niin, ei kai liikaa kuitenkaan kannata suunnitella vaan luoda jonkinlaiset raamit tarinalle.

    Eikös Finfanfunissa ainakin ole jonkin verran tamperelaista porukkaa? Itse en enää kyseisellä foorumilla roiku, mutta ainakin silloin, kun siellä vielä tuli pyörittyä, tuntui olevan paljolti Tampere - Helsinki -suunnilta porukkaa. Tietysti siellä on jengi voinut vaihtua sen jälkeen, mutta tällainen mielikuva on tosiaan jäänyt. Tosin en tunne enää Finin porukkaa, joten en osaa oikein sieltä päin ketään suositella :D

    Mulla on ollut betana henkilö, joka ei ollut kyseistä Finalia pelannut ollenkaan. Käsittääkseni hän pääsi suht hyvin juttuun mukaan, vaikka alkuun tekstissä oli paljon vierasta sanastoa yms. Vähän riippuu myös ficistä, mihin pääsee paremmin, mihin huonommin. Noin äkkiseltään sanoisin, että esim. Projekti S. R. on huono vaihtoehto, koska jatkuu suoraan pelin tapahtumista. Sen sijaan esim. Dum spiro, spero tapahtuu ennen peliä (FFXIII), joten sen osalta pelitietämys ei kai ole niin välttämätöntä.

    Sitten on tietysti tuo Fran ja Balthier -saaga Final Fantasy XII:sta, jossa on tosiaan ollut betanakin peliä pelaamaton henkilö. Sarjan ficeistä Kivien legenda itse asiassa kertoo suurimman osan pelin tapahtumista (tosin ei pelin oikein päähenkilön näkökulmasta), joten sen nyt luulisi ainakin toimivan :D Tosin Metsän tytär ja Rakasta minua nyt, kun kaikki muut ovat menneet... ajoittuvat ennen sitä eli jos järjestyksessä haluaa perehtyä kannattaisi ehkä aloittaa jommastakummasta niistä.

    Siitä Potter-ficistä muuten... olen ollut tosi aikaansaamaton taas viime aikoina, joten ei ole betauskaan edistynyt kamalasti, mutta tarkoitus on senkin pariin taas sopivassa välissä palata. Luin itse asiassa Tanskan reissulla pari lukua, mutta kaikki merkinnät tuli tehtyä käsin tulostetulle paperille, enkä ole vielä saanut siirrettyä niitä koneelle asti. Laiska minä xD

    VastaaPoista