26. tammikuuta 2014

Kotijuttuja

En ole mitenkään intohimoinen sisustaja, mutta mielestäni kotona saa ja pitää silti näyttää kivalta. Joskus harvoin tulee jotain sisustusjuttuja hankittuakin, mutta pääsääntöisesti hankinnat lähteävät käytännön tarpeista.

Koska tykkään katsella muiden kotikuvia blogeista, ajattelin tehdä nyt pienimuotoisen postauksen myös omista kuvista. Blogissa on ehkä jotain nurkkauksia erinäisissä yhteyksissä vilahtanutkin, mutta varsinaista postausta aiheesta en ole aiemmin tehnyt.


Olohuone


Olohuone on kotimme suurin ja avarin tila, emmekä ole halunneet tunkea sitä mitenkään tupatun täyteen. Se on myös kulkureitti oikeastaan kaikkiin muihin huoneisiin, joten senkään takia ei ole kiva täyttää sitä esteillä.

Huonekasveja meiltä löytyy jokunen, mutta oikeastaan olohuonetta hallitsee suuri kirjahylly, jossa on mangaa, animea ja elokuvia sekä jokunen matkamuisto. Pelihylly löytyy erikseen tv:n vierestä. Tuorein hankinta on jalkalappu, josta ehdin haaveilla vuodenpäivät, ennen kuin se lopulta ostettiin. Tiesimme tasan tarkkaan, millaisen lampun halusimme, mutta hinta kirveli, joten hankintaa harkittiin pitkään. Sen jälkeen lamppu onkin ollut ahkerassa käytössä. Se on melkeinpä miellyttävämpi kuin kattovalaisin, ellei sitten tarvitse todella kirkasta valoa.

Olohuoneessa meillä sävyt ovat pitkälti mustaa, ruskeaa ja valkoista. Tosin joulun jäljiltä on vielä punainen pöytäliina käytössä. Sohvapöydän haluaisin uusia seuraavaksi, mutta se on taas isompi ja hintavampi hankinta, joten enköhän malta odottaa sitä hetken aikaa. Toisekseen "sitä oikeaa" ei ole vielä tullut vastaan.


Keittiö



Keittiö meillä on ihanan tilava. Sinne mahtuisi suurempikin pöytä, mutta toistaiseksi sellaiselle ei ole ollut tarvetta. Tosin nykyinen pöytä on jatkettavaa mallia, joten ihan heti ei tarvitse uutta olla ostamassa, jos joskus isompaa tarvitsisi.

Keittiöön olemme valinneet valkoista, vaaleansinistä ja harmaata sävyiksi. Minusta värivalinnat luovat mukavan rauhallisen tunnelman. Tosin värikaavasta poiketen minun oli silti saatava punainen vedenkeitin. Haaveilen myös, että jonain päivänä voisi kaappien ovet vaihtaa jonkin muun värisiksi kuin valkoisiksi. Se on kuitenkin edessä vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Ihan heti en ole valmis remppaa aloittamaan.

Jääkaapin ovessa meillä on magneetteja, joista osa on saatu lahjaksi ja osa ostettu reissuilta. Lisäksi olemme kiinnittäneet siihen kavereilta saatuja kortteja ja Japanista ostetun FFXII-muovitaskun :D Pakastimen ovessa on perhekalenteri, johon on helppo kirjata kummankin menot.


Vierashuone ja peli-/kirjastohuone



Vierashuoneemme on minulla aika pitkälti cossien tekokäytössä. Vieraamme siis joutuvat nukkumaan peruukkien, epämääräisten ompelutöiden ja kirveiden keskellä ;D Noh, toistaiseksi kukaan ei ole asiasta valittanut. Meillä on siis ylimääräinen 90 cm leveä sänky, koska emme viitsineet sitä poiskaan antaa. Se on ollut sitten vieraiden käytettävissä. Kaiken härpäkkeen lisäksi huonetta hallitsee peikonlehti, josta olemme harkinneet jopa luopuvamme. Kasvin takia huoneen ovea ei saa kiinni ja se tuntuu levittäytyvän koko ajan enemmän. En kuitenkaan halua elossa olevaa kasvia kipata roskikseen, joten toistaiseksi se on vielä saanut jäädä.

Peli-/kirjastohuoneessa emme oleskele juuri koskaan, vaikka toisin voisi kuvitella. En muista edes kertaakaan pelanneeni siellä. Sijoitimme sinne kuitenkin konsoleiden tuplakappaleet ja minun tv:ni. Yllättäen kahdella pelaajalla, kun tämän sortin tavaraa riittää. Onpahan sitten varalla konsoleita, jos toiset hajoavat.

Lisäksi huoneessa on vanha sohva ja neljä isohkoa kirjahyllyä. Ne on täytetty lähinnä fantasia- ja scifikirjallisuudella sekä sarjakuvilla ja opiskelumateriaaleilla. Hyllyjen päälle on kasattu figuureja ja nukkeja. Nyt se alkaa olla jo niin täynnä, etten tiedä, minne seuraavat saa tungettua. Olohuoneen kirjahyllyt ovat niin korkeita, etten tiedä, onko sinne järkeä laittaa. Muutenkin hyllytila vähenee hälyyttävästi. Silti en haluaisi luopua mistään keräilemistämme jutuista.

Kummassakaan näistä huoneista ei ole vielä verhoja. Se häiritsee minua hieman, mutten ole silti saanut tehtyä asialle mitään. Pelihuoneen verhot ovat ompelematta, vierashuoneen vain ripustamatta. Ehkä sitten, kun saan toiset valmiiksi, tulee molemmat laitettua paikoilleen.


Makuuhuone


Makuuhuoneessa meillä on väreinä pitkälti valkoista, mustaa ja sinistä. Yöpöydät tosin ovat puuta ja eri paria, joten ne pitäisi jossain vaiheessa vaihtaa. Luultavasti hankimme tilalle valkoiset, jotta sopivat yhteen työpöytiemme kanssa.

Huoneessa on muutama juliste, kaikki Final Fantasy -aiheisia. Lisäksi ostimme Japanista viime reissulla sinisen seinävaatteen, johon on kuvattu tuulen ja ukkosen jumalat, Fujin ja Raijin. Ainakin omaa silmää tuo seinävaate miellyttää erittäin paljon.

Meillä on tosiaan kummankin tietokoneet makuuhuoneessa, mistä olen kuullut joiltain henkilöiltä kummallista kritiikkiä. Kuulemma tietokonetta ei koskaan saisi sijoittaa makuuhuoneeseen. Perusteluja tälle väitteelle en tiedä, jos joku tietää, kuulen mieluusti. Me emme halunneet työpöytiä olohuoneen puolelle, joten tämä oli paras ratkaisu. Tietysti jommastakummasta pienemmästä makkarista olisi voinut tehdä "työhuoneen", mutta se olisi ollut suhteessa tv:n käyttöön hankalaa. Olemme nimittäin vetäneet kummankin koneesta HDMI-kaapelin seinän läpi telkkariin. Näin voi kätevästi katsoa ohjelmia myös tietokoneen kautta.

Ei muuten ole vaikea arvata, kumpi on kumman pöytä. Vai mitä? :D

Tässä siis lyhykäisyydessään tällainen pieni esittely. Kuten kuvista voi huomata, meillä ei kaikki ole ihan tiptop, mutta pyritään kuitenkin pitämään paikat perussiisteinä. Tiskialtaassa päiväkausia lojuvat tiskit tai lattialla pyörivät vaatteet ovat sen verran yök, että sellaisia meillä harvemmin näkyy. Sen sijaan pöydillä voi kyllä olla lehtiä, pleikkarin ohjainta tai pari peli-/dvd-koteloa. Se ei ole niin vakavaa x)

12. tammikuuta 2014

Ficcaamisen vaikeudesta

Eipä ole tänä vuonna tullut vielä raapusteltua blogiin, koska olen puuhannut kaikenlaista muuta. On tullut oltua pikkuveljen muuttoapuna, paiskittua töitä, vietettyä synttäreitä (okei, en kyllä varsinaisesti viettänyt, mutta sain muutaman lahjan), pelattua ja kirjoitettua ficciä eteenpäin.


Isot, keskeneräiset projektit

Minulla on työn alla peräti kolme pidempää ficciä, mikä ei missään nimessä ole hyvä juttu. Olen huomannut, että minulla on taipumus kirjoittaa massiivisia jatkokertomuksia. Minulle ei riitä, että ficci on romaanimittainen... ehei, sen pitää olla kokonainen romaanisarja, mieluusti mahdollisimman moniosainen. Sitten kun innostun useammasta aiheesta, näitä romaanisarjoja alkaa kertyä... ja lopulta hukun hommiin enkä välttämättä saa mitään aikaan. Joitain pitkiksi tarkoitettuja juttuja olen suosiolla jättänyt kesken, toisista en osaa tai pysty päästämään irti, vaikken aina ole ihan varma, haluanko todella kirjoittaa ne loppuun asti. Noh, ilmeisesti aika näyttää, olenko haudassa, ennen kuin ne valmistuvat. Mutta seuraavassa nyt esittelyssä tämänhetkiset kolme isoa työtä.

Glabadosin kätkö II: Siipien Tuomari

Kyseessä on siis Final Fantasy XII / Ivalice Alliance -ficci. Tämä on oikeastaan erinomainen esimerkki näistä romaanisarjoista, sillä järjestysnumerostaan huolimatta tämän on Franista ja Balthierista kertovan sarjan viides romaanimittainen tarina. Tarkoitus olisi, että sarjaan tulisi vielä kuudes romaanimittainen tarina ja lukuisia novelleja (joita siihen olen ympännyt jo ennenstään reilut kymmenen).

Tämä on itse asiassa se ficci, jota olen nyt taas joulukuusta lähtien edistänyt enemmän ja vähemmän ahkerasti. Olen kuitenkin ollut tekstin suhteen jokseenkin epävarma ja välistä miettinyt, pitäisikö jo julkaistut luvut vetää netistä ja muokata ne uusiksi kokonaan. En ole kuitenkaan sitä tehnyt vaan mennyt periaatteella, että tämä on hupia ja tulos on sellainen kuin on. Toki pyrin mahdollisimman hyvään jälkeen, mutta olen viime vuosina kirjoittanut sen verran vähän, että jonkinlaista hyytymistä saattaa olla ilmassa.

Vapahdus

Tämä taas on itsenäinen jatko-osa ficilleni Projekti S. R., joka siis keskittyy Dirge of Cerberuksen jälkeiseen aikaan. Pääosissa ovat Yuffie ja Vincent, mutta jatko-osassa heidän rinnalleen tärkeiksi hahmoiksi nousevat Genesis ja oma hahmoni Kaoru. Tällä hetkellä minulla on vakaa ajatus, että tämä ficcisarja jää tähän osaan enkä enää jatka sitä, mutta on eri asia, miten saan tästä päätöksestä pidettyä kiinni. Positiivista on se, ettei minulla ole päässäni minkäänlaista jatkojuonikuviota suunniteltuna. Sen sijaan Vapahduksen on tarkoitus viedä päätökseen ne juonikuviot, jotka Projekti S. R. vielä jätti auki.

Kirjoittelin Vapahdusta melko aktiivisesti kesällä ja syksyllä, mutta nyt se on seissyt muutaman kuukauden (viimeisin luku julkaistu lokakuussa). Ficin kirjoittaminen jäi henkilökohtaisten kiireiden vuoksi ja nyt, kun kirjoittamiselle taas löytyy edes jonkin verran aikaa, on mielenkiinto ollutkin toisaalla. Haluan kuitenkin kertoa tämän tarinan loppuun.

Dum spiro, spero II

Kyseessä on Final Fantasy XIII -ficci, joka sijoittuu noin 500 vuotta ennen peliä. Tämäkin on jatko-osa, jota minun ei edes pitänyt aloittaa. Sain kuitenkin jostain pienen inspiraation poikasen ja lähdin tarinaa kirjoittamaan. Juoni on käytännössä valmiiksi laadittuna, tarvitsisi vain naputella se kasaan. Inspiraatiota ei tällä hetkellä ole enkä tiedä, onko tarinaa muutenkaan järkeä tuottaa, kun kyseinen pelisarja on mennyt sellaiseen suuntaan, ettei se minua varsinaisesti innosta (puhun kolmestatoista, en koko FF-sarjasta... vaikka senkin nykytasosta voidaan olla montaa mieltä).

Tässä ficissä on hassua se, että se voitti palkinnonkin, vaikka on pahasti keskeneräinen. Kukaan muu ei siis edes tiedä, millaiseksi tarinan pitäisi muodostua, mutta silti se voitti Kristallimaailmassa oman osastonsa parhaan palkinnon viime vuonna O_o No joo, siellä oli aika vähän ficcejä, joita äänestää. Ehkä syy on siinä.

Enivei, en oikein tiedä, milloin jatkan tätä ja haluanko jatkaa. Tavallaan haluan, tavallaan en. Tarinan yllä roikkuu siis tällä hetkellä paljon kysymysmerkkejä.


Kirjoituspaineita ja ainainen epävarmuus

Minulla on ollut kirjoittajana hyviä ja huonoja kausia ja jotain siltä väliltä. Hyvänä kautena kirjoitan paljon ja olen innoissani kaikesta, mitä teen. Huonoina ei tekstiä juuri synny ja puuhastelen enemmän muuta. Olen ehkä ollut pari viimeistä vuotta siellä huonon puolella vahvasti. Nyt olen hieman noussut sieltä, mutta painiskelen erinäisten ongelmien kanssa enemmän kuin ennen.

Aiemmin minulla oli vahva näkemys omasta tyylistäni ja sen toimivuudesta. Tein asiat tavallani ja olin tulokseen pääosin tyytyväinen. Sain myös kohtalaisen paljon palautetta tarinoistani, mikä tietysti piti intoa yllä ja sai jatkamaan silloinkin, kun ei niin olisi huvittanut.

Nykyisin tilanne on aikalailla toinen. Kirjoitan fandomeista, jotka eivät ilmeisesti kiinnosta ketään muita kuin minua itseäni... tai jos fandom kiinnostaakin, olen ehkä onnistunut valitsemaan sellaiset hahmot, jotka eivät muita nappaa. Tämä on johtanut siihen, ettei palautettakaan tule. En tarkoita syytellä ketään, asiat vain joskus menevät näin eikä ihmisiä voi pakottaa kiinnostumaan jostain. Enhän voi pakottaa itseänikään vääntämään fan fictionia siitä Titaanianimesta, joka ei nappaa pätkääkään, mutta josta kirjoittamalla saisi varmaan miljoona kommenttia :D

En kirjoita palautteen takia vaan siksi, että haluan kertoa tarinoita tietyistä aiheista. Olen silti huomannut, että palautteen puute on johtanut epävarmuuteen. Olin tottunut siihen, että joku kommentoi edes jotain. Nyt välttämättä kukaan ei kommentoi mitään tai edes klikkaa julkaistua lukua auki. Jossain kohtaa olen alkanutkin ajatella, että luultavasti tuotokseni on niin huono, ettei se kiinnosta ketään. Tiedän, ettei oikeasti kyse ole siitä, että olisin surkea kirjoittaja... mutta siitä huolimatta ajatus kummittelee päässäni. Se on raivostuttavaa. Varsinkin, kun huomaan sen vaikuttavan kirjoittamiseen. Saatan tuijotella kirjoittamaani dialogia ja arvioida sen tylsyyttä. Kirjoittamisessa ei ole samaa iloa kuin ennen, koska kyseenalaistan oman osaamiseni koko ajan.

Haluaisin myös osallistua Desucon Frostbiten dialogikilpailuun, koska tykkään kirjoittaa dialogia ja olen (joskus ollut) hyvä siinä. Veikkaan, että osallistumatta kuitenkin jää, sillä olisihan se kamala nöyryytys, jos joku sen räpellyksen lukisi ja jos se vielä päätyisi julkisuuteen... koska dialoginihan on siis kamalaa kuraa. Joo, ei ole, mutta tämä ajatus rajoittaa minua nyt koko ajan.

Mutta niin, myönnän kaipaavani sitä aikaa, kun ficeilläni oli lukijoita ja jotkut heistä jopa kommentoivat lukemaansa. Palaute auttoi kehittymään kirjoittajana ja antoi myös intoa. Nyt olen oikeastaan ainoastaan oman arvioini varassa.

Toinen paheeni on vertailu. Tiedän muutamia hyviä kirjoittajia, joiden tekstejä olen myös jonkin verran lukenut. Viime aikoina olen tosin rajoittanut itseäni tässä, koska olen alkanut vertailemaan. Heillä on täysin erilainen tyyli kuin minulla. He rönsyilevät enemmän, käyttävät sellaisia kielikuvia, joita minä en käytä, osaavat luoda kauniita, taiteellisia lauseita, kun taas minun tekstini on... en tiedä, mitä se on. Selkeää ainakin ja kuvailultaan joskus jopa niukkaa. Pystyn kirjoittamaan maalailevaa tekstiä, mutta se ei tule minulta luonnostaan. Silti vertaan omaa jälkeäni näihin henkilöihin, jotka kirjoittavat toisella tyylillä ja totean olevani vain huono, koska en ole samanlainen.

Oikeasti, mitä v*ttua, nainen?!?

Jep, en oikein tiedä, mikä minuun on kirjoittamisen suhteen mennyt. Ei minulla ole aikomustakaan siitä luopua, mutta olen onnistunut kehittämään siihen liittyviä ongelmia... sellaisia, joita minulla ei aiemmin ollut. Totta kai uusien juttujen julkaiseminen on aina hirvittänyt, koska ei voinut tietää, millaista palautetta saa. Sen kritiikinkin on aina pystynyt käsittelemään ja osan siitä suodattamaan (kaikkea en myönnä, en!), mutta nyt ongelmat ovat jossain syvemmällä. Ehkä saan ne vielä joskus purettua, ehkä en. Saas nähdä.