7. marraskuuta 2013

Tahdoimme

Postaus tulee nyt vähän myöhässä, koska en ole ehtinyt juuri koneella istua viimeiseen kolmeen viikkoon. Syy tähän on pitkälti postauksen aiheessa x)


Viimeiset puoli vuotta olen häistä höpöttänyt, joten kai se pitää aiheesta jokunen kuvakin julkaista ja vähän kertoilla. Yleistä ahdistusta ja jännitystä on blogiin tullutkin purettua. Varsinaisena päivänä eli 28.10.2013 en aamulla vielä ollut kovin jännittynyt. Kampaajalla ja meikkaajalla käyminen sujui ihan kivasti ja rennosti. Valokuvauskin meni ihan jees.

Jännitys iski oikeastaan vasta noiden jälkeen kunnolla. Viimeisen tunnin ennen tilaisuutta kiipeilin suurin piirtein seinille, koska "julkinen esiintyminen" ahdisti niin paljon. Ei ole minun juttuni, ei. Ihan sama vaikka paikalla oli vain tuttuja ja totisesti ihan lähipiiri. Silti oli tosi epämiellyttävä fiilis.

Tätä ei kuitenkaan pidä käsittää väärin. Halusin naimisiin ja päivä oli minulle erittäin tärkeä. Minä en vain yksinkertaisesti pidä huomion keskipisteenä olemisesta. Silti ei ollut vaihtoehto jättää juhlia järjestämättä erinäisistä syistä.

Lahjapöytä

Anopin tekemä koristelu pöytään

Opastekyltti
Anoppi oli isoksi avuksi aamulla. Olimme yhdessä suunnitelleet ja valmistaneet juhlapaikan koristeet, mutta hän huolehti niiden paikoilleen laittamisesta samalla, kun auttoi vielä meitä kumpaakin pukeutumaan. Eipä tässä voi kuin olla kiitollinen kaikesta siitä vaivasta, jonka hän suostui juhlan eteen näkemään :)

Opastekyltin väkersin itse, mutta kuva ei ole minun käsialaani. Sen tekemisestä kiitokset taiteilijalle.


Varsinainen tilaisuus oli hyvin lyhyt. Maistraatin vihkikaava on ohitse noin kahdessa minuutissa. Tätä "ohjelmaa" olimme hieman kuitenkin itse venyttäneet. Isä saattoi minut paikalle, jonka jälkeen pappa luki runon. Tätä seurasi vihkikaava ja sormuksen luovutus. Sitten otettiin onnittelut vastaan. Isä piti vielä puheen ennen alkumaljaa. Koko hommaan meni ehkä 15-20 minuuttia.

Muuta varsinaista ohjelmaa meillä ei sitten ollutkaan, jos ei lahjojen avaamista ja korttien lukemista laskettu. Tosin tietysti tilaisuuteen kuuluivat ruokailu ja kakkukahvit, mutta esim. mitään häävalssia ei tanssittu. Alkuun tuntui, että kaikki olivat vähän pinkeinä, mutta iltaa kohti tunnelma onneksi rentoutui. Ehkä muutkin kuin minä jännittivät?

Häähakku oli herkullinen, vaikka juuri se oli herättänyt epäilyksiäni. Kakun kanssahan oli ongelmana se, ettei meille pitopalvelun puolelta annettu oikeastaan vaihtoehtoja. No, kakku maistui hyvältä ja oli nätti, joten en jaksa tästä asiasta enää enempää vinkua.

Kakun koristeiden kanssa meillä oli alun perin pienoinen ongelma. Harkittiin mooglejen teettämistä marsipaanista tms., mutta niiden kuljettaminen olisi saattanut osoittautua hankalaksi. Seuraava idea oli etsiä mm. eBaysta sopivia koristeita, mutta mitään ei löytynyt. Tai joo, löydettiin, muttei oltu valmiita maksamaan 70 dollaria koristeesta ja siihen 30 dollaria postikuluja päälle. Noh, jälkikäteen ajateltuna näillä ongelmilla oli kenties tarkoituksensa, sillä saimme lahjaksi kuvassa näkyvän ihanan pariskunnan, joka sitten päätyi kakkuamme koristamaan.

Pariskunnan on virkannut I-chan Virkkaa -blogin pitäjä. Ihan näin vinkkinä kaikille, että jos kiinnostavat tällaiset persoonalliset virkkuutyöt, kannattaa blogia käydä kurkistamassa ja jättää tilaus.

Ja tässä leikataan kakkua. Koristeet eivät mahtuneet meidän kakkumme päälle, sillä se oli aika pieni. Meille pitopalvelu oli siis tehnyt erillisen sydämenmuotoisen kakun, josta saimme myös loput mukaan kotiin vietäväksi. Rippeet tulikin syötyä seuraavan päivän aamuna aamupalan jälkkärinä :D

Kakkukahvien jälkeen porukka jaksoi vielä tovin seurustella, mutta kuuteen mennessä juhlat olivat jo ohitse. Moni jäi auttamaan koristeiden purkamisessa ja lahjojen lastaamisessa autoon. Kiitos siitä. Itse olin aika puhki jo tuossa vaiheessa ja puvussa olisi muutenkin ollut todella vaikea tehdä yhtään mitään. En selvästikään ollut harjoitellut korsetin kanssa olemista tarpeeksi, sillä tuossa vaiheessa olo oli jokseenkin tukala... tai kenties kakku turposi mahassa ja aiheutti olotilan. En muutenkaan yleensä syö kakkuja tai paljoa viljatuotteita, joten tällä saattoi oikeasti olla osuutta asiaan. Tästäkin syystä olin aika iloinen siitä, etteivät juhlat venähtäneet pitkälle iltaan.

Ohessa vielä lista taustamusiikista, jota olimme juhlaan valinneet. Ensimmäinen kappale soi minun ja isän tullessa paikalle, toinen onnittelujen aikana. Muuten laitoimme musiikin tosiaan soimaan taustalle ruokailun yms. ajaksi. Paikan päällä oli myös muuta musiikkia, mutta väitän silti, että nämä meidän valitsemat olivat parempia ja ainakin meidän kuuloisia ;)

Mitähän vielä... Kun kaikki kamat oli saatu pakattua autoon ja minut sullottua sinne puvussani (vannehameen kanssa on melkoinen ahtautuminen henkilöautoon), ajelimme yksinkertaisesti kotiin. Ei siis ollut varattu hotellihuonetta tai mitään. Se oli oikeastaan ihan hyvä ratkaisu, koska seuraavana aamuna piti tehdä viimeiset pakkailut ja lähteä ajamaan kohti Lappilaa, mistä aika pian jatkettiin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Jos olisimme yöpyneet hotellissa, aamusta olisi tullut vielä kiireisempi eikä se olisi ollut mukavaa. Tykkäilen rauhallisista aamuista silloin, kun niitä vain on tarjolla.

Tiistaina tosiaan sitten jo suunnattiin lentokentälle ja istuttiinkin sitten 9 tuntia koneessa. Häämatka suuntautui Japaniin, mutta ei tässä kohtaa siitä sen enempää. Reissusta saan varmasti väännettyä vielä niin monta postausta, että porukka ehtii kyllästyä aiheeseen ;D

13 kommenttia:

  1. kiva blogi! :) Liityin lukijaks :)
    http://one-day-at-a-time-minna.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Onnea :) Ihana mekko sulla ja ihana toi hääkyltti :3

    Ymmärrän täysin tuon jännityksen keskipisteenä olemisesta. Itsekin olen miettinyt tätä häiden suhteen vaikka häät eivät ole vielä lähimaillakaan :D Pelkään että muunkin jännityksen takia tyyliin pyörryn ennenkuin pääsen alttarille/tai missä ikinä vihitäänkään jos maistraatissa ollaan tai olen koko tilaisuuden ajan yksi tomaatti ja siten erittäin kaunis kuvissa ja aijai ehkä lopetan asiasta hermoilun.

    Onnea vielä kerran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista :)

      Ei kai tuota pitäisi jännittää ja murehtia suotta etukäteen. Onneksi siitä ainakin selviää hengissä ;D Mutta juu, kaikille huomion kohteena oleminen ei vain yksinkertaisesti istu. Ei edes silloin, kun kyseessä on noin muuten positiivinen juttu. Mutta siitä tosiaan selviää.

      Poista
  3. Isot onnittelut täältäkin suunnalta! :)

    VastaaPoista
  4. Paljon onnea tuoreelle rouvalle (: Vai onko sielläkin kyseinen sana hieman vanhan kuuloinen korvaan? Joka tapauksessa paljon onnea ja tulevia vuosia! Mekkosi oli muuten todella nätti, aivan sinun tyylisesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Kyllähän se rouva vähän korvaan kalskahtaa, mutta ehkä siihen tottuu. Enemmän pidän sanasta vaimo, mutta sitä ei toki voi aivan samoissa yhteyksissä käyttää kuin rouvaa x)

      Puku tosiaan on nätti ja kiva. Halusin jotain vähemmän perinteistä ja oli aika selkeä visiokin. Onneksi löytyi liike, joka sen myös osasi toteuttaa.

      Poista
    2. Kuulostaisihan se hieman hassulta, jos joku ventovieras sanoisi "hyvä vaimo."

      Onneksi tosiaan löytyy liikkeitä, jotka toteuttaa jotakin muuta kuin valkeaa pitsiunelmaa noihin häämekkoihin. Ja muuta kuin valkeaa hääpukua voi käyttää muulloinkin!

      Oliko muuten illalla millainen olo, kun päivällä otti hieman jännitystä? Helpottiko, vai tuliko vasta silloin oikeasti tajuttua, mitä päivällä oli tapahtunut?

      Poista
    3. Joo, näinhän se on. Ajattelin tilatakin tuohon lyhyemmän ja vaaleanpunaisen hameen (+ lyhyen alushameen). Käy sitten lolitamekosta, jos joskus sellaiselle on tarvetta. En nyt heti keksi, missä ja milloin sitä tarvisin, mutta eihän sitä koskaan tiedä x)

      Illalla oikeastaan vain väsytti. Oltiin niinkin romanttisia, että pestiin viimeiset pyykit ja laitettiin tiskikone pyörimään vielä kotiin tultua :D Ei oikeastaan päivän tapahtumat sinällään kolahtanut mitenkään jälkeenpäin, vaikka toki hienoa on olla naimisissa.

      Vähän sellainen fiilis, että jes, nyt ne juhlat on hoidettu pois alta ja voi keskittyä oleelliseen :D

      Poista
    4. Oi, hyvä idea! Meinasin aiemmin sanoa, että tuo sopii lolitamekoksi, mutta en ollut varma, olisiko se soveliasta. Kuitenkin muistan sinua enemmän ajalta, jolloin kanssa et niin paljon mekoista välittänyt ^^' Ja onhan Helsingissä esim. Hellocon johon sopisi varmasti hyvin. Ja tottakai sitten muuten noihin photoshootteihin.

      Haha, oikein! :D

      Poista
  5. Aivan todella ihana hääpuku sulla!! *0* <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Tykkään siitä itsekin todella paljon ^^

      Poista