26. marraskuuta 2013

Japani: Päivä 4

Yritän nyt saada näitä vähän vauhdikkaammin ulos, mutta kieltämättä veri vetää nyt tuonne pelikoneen ääreen. Eli välillä voi vähän hiljaisempaa olla. Arki-iltoina on vähän pakko priorisoida tekemisiään =/


Ghibli-museo, Mooglen papana sekä ankaraa shoppailua

Aamu lähti käyntiin hieman eri tavalla. Tällä kertaa emme syöneet konbiniaamiaista vaan menimme läheiseen kahvilaan, josta sai varsin kattavan aamupalan kahdelle noin 1000 jenillä. Ihan jees, kun hotelliaamiainen olisi maksanut reilut 2000 per nuppi.

Ghibli-museoon olisi voinut ostaa valmismatkan, mutta halusimme olla omatoimisia. Olimme siis vain hankkineet liput etukäteen. Kyseiseen museoon ei siis vain astella sisään ja osteta lippuja vaan jokaiselle päivälle niitä on tarkka määrä ja ne on hankkittava tosiaan ennakkoon. Onneksi otimme tästä ajoissa selvää, että ehdimme vielä saada liput... tai ajoissa ja ajoissa. Niitä oli huimat 12 jäljellä tuolle päivälle, kun asiaan havahduimme.

Museo sijaitsee Mitakassa, jonne matkustimme sujuvasti junalla. Matkalla piti tehdä yksi vaihto, mutta se sujui yllättävän kivuttomasti. Mitä nyt menimme kertaalleen turhaan ulos lippuporteista, mutta onneksi se ei ollut Suica-korttien kanssa kovin vaarallista. Sen kuin vingutti kortilla itsensä takaisin sisään.

Juna-asemalta olisi museoon päässyt bussilla, mutta päätimme kävellä 900 metrin matkan, koska alue näytti mukavalta. Kadut olivat pieniä, talot hauskoja ja osa matkasta kulki puiston reunaa. Siinä oli mukavaa aamulenkkiä kerrakseen.

Kaikki kuvat museosta on otettu ulkoa, koska sisällä ei saanut kuvata. Sen ymmärsi hyvin, sillä käytävät olisivat olleet aivan tukossa, jos kaikki olisivat touhunneet kameroidensa kanssa. Silti oli hieman sääli, ettei ihania yksityiskohtia päässyt ikuistamaan. Erityisesti olisi halunnut kuvan jättimäisestä kissabussista. Olisin myös halunnut käydä siinä, mutta se oli aikuisilta kielletty enkä uskaltanut käyttää "henna gaijin" -korttia...

Kävimme luonnollisesti myös museon kaupassa. Sieltä mukaan lähti pieni sininen Totoro, Ghibli-museokirjoja kaksi kappaletta ja mukana tuleva juliste, uusi matkapäiväkirja (Totoro sekin), tikkareita ja kortteja lähetettäväksi. Okei, rahaa vähän paloi, mutta tuskin tuolla ihan heti ollaan uudestaan vierailemassa. Ei sillä, voisin käydäkin, jos joku vain haluaisi lähteä mukaan.

Ehkä paras osuus oli Ghiblin lyhytelokuva, jonka pääsi lipun hinnalla myös katsomaan. Se oli luonnollisesti kokonaan japaniksi, mutta jopa minun (surkealla) kielitaidollani juonessa pysyi aika hyvin mukana. Toki varmasti missasin hienoja yksityiskohtia ja jotain tietoja, mutta missään vaiheessa ei ollut sellainen olo, että olisin ollut täysin pihalla.

Oltiin muuten varmaan ainoat länkkärit koko museossa tuohon aikaan (heti aamusta). Ainakaan en nähnyt muita. Ilmeisesti järjestetty reissu oli sitten myöhemmin päivällä tai ei ollut sinä päivänä. Asia ei siis erityisemmin haitannut, mutta panin merkille.

Kiersimme museon sisäpuolen ensin ja pööpösimme sitten ulkona. Siellä oli ravintolakin, mutta pöytiin piti jonottaa terassilta asti, joten tyydyimme ostamaan hodarit kojusta. Ostin ne muuten varsin onnistuneesti japaniksi :D

Kävimme myös museon katolla, jossa oli suuri Laputa-elokuvasta tuttu robotti. Eräs museovieras suostui nappaamaan meistä yhteiskuvan robotin kanssa. Kiitokset vain sinulle, tuntematon.

Totoro myymässä lippuja

Opastekyltti

Katolle vievä kierreportaikko

Museon sisäpiha

Hauska viemärinkansi sisäpihalla

Nokipalleroita ikkunan takana

Museon sisäänkäynti katolta kuvattuna

Katolla oleva Laputa-robotti


Museon seinustaa

Kun lähdimme museosta, sää ei ollut enää ihan yhtä hyvä kuin aamulla. Vettä oli alkanut tihuttaa, mutta onneksi läheisessä puistossa oli puita niin tiheästi, ettei siellä juuri päässyt kastumaan. Lenkkeilijöitä ja muita vapaapäivänviettäjiä oli liikenteessä paljon. Myöhemmin meille selvisi tv:tä katsoessa, että kyseinen alue on koko Japanin suosituin ja halutuin asuinpaikka. Eipä sillä, kyllä voisin sinne itsekin muuttaa, jos jostain syystä pääsisin Tokioon asumaan. Tosin veikkaan, että hinnatkin ovat suosion mukaiset... eikä minulla varmaankaan ole mahdollisuutta muuttaa Japaniin. Heitin kyllä M:lle palloa, että sitten eläkkeellä ostetaan kämppä sieltä, mutta saapa nähdä :D

Puistossa oli myös shinto-pyhättö, jossa vierailimme ja kävimme esittämässä jumalille toivomuksen. Omaani en kuitenkaan tässä kerro, sitä voi arvailla rauhassa x)

Syötiin dangoja kahvilassa ja katseltiin maisemia. Pienellä lammella oli paljon polkuveneitä liikenteessä sateesta huolimatta... voi vain miettiä, kuinka paljon niitä olisi ollut, jos keli olisi ollut parempi.

Puistosta jatkoimme matkaa Kichijoun kaupungin osaan. Siellä piti olla animekauppoja, muttemme onnistuneet löytämään niitä. Sen sijaan kävin silmälasiliikkeessä etsimässä animelaseja, mutta tarjonta oli valitettavan samanlaista kuin täälläkin päin palloa. Jatkoimme siis junalla Shinjukuun, sillä päätimme vierailla Square Enixin Artniassa, kun kerran samalla suunnalla olimme.




Artniaan ei ollut ihan helppo päästä, sillä Shinjukun asema oli yksi sekavimmista, johon reissullamme törmäsimme. Edes Tokion asema ei ollut niin hankala. Lisäksi metro, jolla jouduimme siirtymään paikasta A paikkaan B, kulki ihmeellisesti paikan C kautta ja piti hypätä metrosta toiseen, viakka samalla linjalla jatkettiin. Hotellilta olisimme päässeet metrolla suoraan Artnian lähelle, mutta toisesta suunnasta operaatio osoittautui vaikeahkoksi.

Artnian vierailusta on tarkemmin kerrottu jo Level up! -blogin postauksessa, joten en ehkä avaa sitä sen syvällisemmin tässä. Alla kuitenkin pari kuvaa, jotka tuli räpsäistyä.




Meidän oli alun perin tarkoitus syödä Artniassa, mutta pöytiin oli melkoiset jonot ja niitä oli paikalla vain viitisen kappaletta, joten muutimme suunnitelmaa. Shoppailukierroksen jälkeen menimme siis metroaseman lähellä sijaitsevaan ravintolaan syömään ja suunnittelimme seuraavaa liikettä. Kello oli vasta kolmen ja neljän välillä iltapäivällä, joten päätimme jatkaa matkaa Shibuyaan, jossa kuulemme sijaitsi suurehko kirjakauppa aivan aseman tuntumassa.

Yritimme kysyä tarjoilijalta neuvoja, mutta hän ei oikein ymmärtänyt englanninkielistä kysymystä eikä kumpikaan meistä osannut muotoilla sitä oikein japaniksi. Saimme kuitenkin erinomaiset ohjeet (japaniksi), miten liikkua asemalla :D Kävi vähän tarjoilijaa sääliksi, taisimme aiheuttaa hänelle ylimääräistä stressiä.

Shibuyaan päästyämme olikin jo pimeää ja aseman tuntumassa oli väkeä kuin pipoa. Massa oli valtava ja siinä eteneminen jokseenkin ahdistavaa. Taisi olla reissun ainoa kerta, kun oikeasti hieman ahdisti.

Emme löytäneet kirjakauppaa, mutta löysimme peleihin, elokuviin ja mangaan erikoistuneen tavaratalon, joka kelpasi erinomaisesti. Sieltä lähtikin mukaan kaksi peliä ja M:lle reilusti kirjoja. Pelien myyjä selitti minulle useamman kerran japaniksi, että pelit ovat vain japaninkielisiä. Ymmärsin asian kyllä eikä se ollut minulle ongelma, mutta jos kyseessä olisi ollut englanninkielinen turisti, joka ei japania olisi osannut, hän ei olisi välttämättä tajunnut ostosmokaansa. Ehkä.

Epäonnistunut otos Hachiko-patsaasta :D

Näkymä Shibuyan aseman ovensuusta

Tavaratalon mango-osasto <3
Yllättäen jalkoja alkoi tavaratalon koluamisen aikana särkeä ja jossain vaiheessa tajusimme, että kello lähenteli iltaseitsemää. Siinä vaiheessa todettiin, että seikkailu Shibuyassa saa jäädä tähän yhteen tavarataloon ja lähdimme suunnistamaan takaisin hotellille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti