23. marraskuuta 2013

Japani: Päivä 3

Nyt en voi varsinaisesti syyttää kiirettä pitkähköstä postausvälistä. Kaikki illat ovat oikeastaan menneet pelaamiseen, joten aikaa muille puuhille ei ole jäänyt. Ei siis varsinaisesti ole ollut kiirettä, mutta on kuitenkin. Tänään olen sitten tehnyt kaikkia rästihommia. Nyt olen listalla kohdassa blogien päivitys :D

Hamarikyun puutarha ja Tokyo Skytree

Tämä päivä koostui omatoimisesta aamupäivästä ja opastetusta iltapäivästä. Olimme suunnitelleet vierailevamme hotellin lähellä sijaitsevassa Hamarikyun puutarhassa jo ensimmäisenä päivänämme Tokiossa, mutta Yanakan tallustuksen jälkeen emme yksinkertaisesti jaksaneet. Ja itse asiassa emme olisi edes ehtineet, sillä paikan päällä selvisi, että puutarha oli auki vain klo: 9-17.

Saavuimme paikalle juurikin aamuysin pintaan eikä paikalla ollut paljon ketään. Se oli suorastaan loistavaa, sillä nyt kuviin ei tullut ihmisiä pilaamaan niitä. Varhainen lintu ja niin edelleen :P

Päivä oli mitä kaunein ja lämmin tulikin varsin nopeasti. Olin aivan onnessani, kun kerrankin oli aikaa käytettäväksi puutarhassa useampi tunti ja reilut kaksi tuntia siinä kai lopulta vierähtikin. Harkitsimme siihen päälle jokiristeilyä, mutta lounas painoi lopulta vaakakupissa enemmän.

Hamarikyu pääsi myös suosikkipaikkalistalleni. Kaikista reissun kohteista taisin ottaa eniten kuvia juurikin siitä. Piti kuitenkin vähän karsia eikä julkaista kaikkia hieman vajaata sataa kuvaa täällä blogissa :D

Kaunis puutarha ja valtavat pilvenpiirtäjät sen takana

Joku hengailija sillalla

Pilvenpiirtäjä ja ei-niin-edustava kukkakenttä, jostain sen syksynkin huomasi

Valtava ananas? Noh, oikeasti se taisi olla palmu.

Pieni ihminen ja iso puu <3

Shinto-pyhätössä piti tietenkin käydä.

Puutarhasta oli hyvä näkymä Rainbow Bridgelle.

Kaikkien puutarhan mäntyjen ympärille oli kierretty "olkisuojus". Sen merkitys ei meille selvinnyt, mutta jos joku sattuu sen tietämään, valaiskoon minua. Uteliaisuus jäi.

Olemuksestaan huolimatta puu oli varsin elinvoimainen ja levittäytynyt pitkin katosta.

Lampi ja pilvenpiirtäjiä


300 vuotta vanha mänty, joka näytti erinomaiselta kiipeilypuulta. En kuitenkaan viitsinyt testata, sillä en halunnut päätyä tekemisiin Japanin poliisin kanssa.

Puutarhan kiertämisen jälkeen jouduimme tosiaan arpomaan jokiristeilyn ja syömisen väliltä, koska aikaa oli vierähtänyt yllättävän paljon. Päätimme lopulta, että lähdemme syömään Ginzaan. Löysimmekin tiemme oikeaan kaupungin osaa ja lopulta ihan hyvään ravintolaankin.

Lounaan jälkeen menimme vielä pikaisesti shoppailemaan Uniqloiin, koska olin bongannut sieltä edellisenä päivänä kivan perushupparin, jonka kuitenkin olin jättänyt ostamatta. Lopulta kiersimme lähes kaikki kerroksen läpi ja mukaan lähti myös toppeja, alushousuja ja sukkahousuja. Olivat muuten sen verran hyviä, että kävin hamstraamassa niitä lisää vielä pari kertaa myöhemmin *nolo*

Tuossa vaiheessa M:n reppu olikin sitten muuttunut aika painavaksi minun ostoksistani, joten kiireestä huolimatta poikkesimme hotellille. Tiesimme, että hotellin kellarikerroksesta pääsee suoraan metrolla Hamamatsun bussiterminaaliin, joten eihän meillä hätää ollut. Siellä piti olla 13:40 ja kello oli vasta yhden pintaan.

Noh, metroa ei ollut ihan niin helppo löytää kuin olimme kuvitelleet. Ja kun selvisimme metrolla oikealle asemalle, oli edessä uusi haaste. Pääsimme kyllä maan pinnalle, mutta missään ei näkynyt bussiterminaalia. Paikalliset yrittivät kovasti auttaa, mutta olivat ilmeisesti yhtä pihalla meidän kysymyksistämme kuin me sijainnistamme.

Jotenkin selvisimme kuitenkin oikeaan paikkaan. Vinkkinä muille: Hamamatsun bussiterminaaliin pääsee World Trade Center -rakennuksesta. Se sijaitsee sen kellarissa. Varmaan kaikki tämän tiesivätkin, mutta minulle se tuli yllärinä. Jos joku olisi sen kertonut, emme luultavasti olisi harhailleet ihmeissämme x)

Iltapäivän reissu alkoi kiertoajelulla, jolla näimme samoja kohteita kuin viime reissullakin. Katselin kyllä ympärilleni, mutta enemmän kuuntelin oppaan juttuja. Tällä kertaa meillä oli miesopas, joka puhui japanilaisittain erittäin hyvää englantia. Häntä oli ilo kuunnella.

Bussissa oli myös japanilaisia, joiden kanssa opas toisinaan jutteli (japaniksi). Kertoi mm. näytelevänsä jossain sarjassa. Yritin myöhemmin myöhemmin googlailla kyseistä sarjaa, sillä olisin voinut vilkaista sitä. Valitettavasti en löytänyt. Sarjan nimi taisi olla Project G, vinkkejä otetaan vastaan.

Kävimme Seioinji-temppelillä ja Nakamise-ostoskadulla. Tuttuja paikkoja nekin viime reissulta, mutta kiersimme silti läheisen shinto-pyhätön (eikä sitä temppeliä :D) ja ostoskatua kolusimme sen, minkä ehdimme. Ei sitä ihan päästä päähän pystynyt kulkemaan annetussa ajassa. Ostimme tuliaiset työkavereille, japanin ryhmälle sekä kummankin isälle isänpäivälahjan.

Kuvia noista paikoista ei ole, koska viime kerralla niitä tuli räpsittyä jo ihan riittävästi. Tässä pari vanhaa muistutukseksi ;)

Seionji-temppelin sisäänkäynti


Viimeksi nähtiin sumopainija. Kuvassa myös minä ja Maryjane.
Päivän ja retken pääkohde oli Tokyo Skytree. Se avattiin silloin, kun viimeksi olimme Tokiossa, mutta silloin sinne ei ollut mitään asiaa vierailemaan. Nyt piti luonnollisesti korjata tapahtunut vahinko. Tähän kohteeseen oli varattu aikaa huimat 80 minuuttia, mikä kuulosti minusta suorastaan loistavalta. Kerrankin paljon aikaa katsella ympärilleen kohteessa.

No, ei se ihan niin mennyt...

Suurin osa ajasta Skytreessä meni rehellisesti sanottuna jonottamiseen. Menimme ylöspäin kahdella hissillä, samoin alas. Ylös mennessä hissiin ei tarvinnut jonottaa kuin ehkä viitisen minuuttia, mutta opas varoitteli, että alas pitää lähteä tulemaan vähintään puolta tuntia ennen lähtöaikaa. Koska olimme joutuneet myös odottamaan lippujamme, tämä tarkoitti käytännössä sitä, että ylhäällä sai juosta Skytreen ympäri ja näpsiä kuvia pikavauhtia, sillä piti ehtiä jonottamaan alas :D

Kuvista ei tullut kovin laadukkaita kiireen ja valaistuksen vuoksi. Saimme parempia kuvia Eiffel-tornista ja muutenkin siellä oli miellyttävämpää käydä, sillä kiirettä ei ollut. Jos olisimme tämän tienneet, olisimme ottaneet kaikki tavaramme bussista ja ilmoittaneet oppaalle jäävämme Skytreessä pois retkeltä. Tuolloin olisimme voineet olla siellä niin pitkään kuin itsestä olisi hyvältä tuntunut ja suunnata ominpäin takaisin hotellille.

Skytree oli siis pienoinen pettymys, mutta siitä huolimatta hieno paikka. Jos ei muuta, voi sanoa käyneensä siellä :D

Onneksi ei ollut kamalan pilvistä, näki hyvin koko tornin.

Sisällä oli violetti valaistus.

Jee, olin siellä :D

Tokiota Skytreesta katsottuna

Kun tulimme ulos, Skytree oli valaistu vihreäksi lähestyvän joulun kunniaksi

Se on mainittava, että olimme siis tuolla 1.11. Edellisenä iltana oli vietetty Halloween-juhlia (emme me, mutta monet tokiolaiset), mutta tuolloin ei enää ollut Halloweenista tietoakaan. Kurpitsat olivat vaihtuneet yön aikana joulukuusiin ja mm. Skytreessä soivat jo iloiset joululaulut. Japanilaiset siis aloittavat joulun juhlimisen varsin aikaisin.

Matka päättyi Tokyo Stationille, josta onneksi pääsi suoraan Yamanote-linjaa pitkin Shimbashiin. Olimme ihmettelemässä, mille laiturille meidän pitää mennä, kun oppaamme ilmestyikin seuraamme. Hän kertoi ystävällisesti, että voimme hypätä junan kyytiin joko laiturilta viisi tai kuusi. Kumpikin menee oikeaan suuntaan. Näytimme sitten ilmeisen eksyneiltä? :D Ei meillä oikeasti hätää ollut, mutta mukavaa, että viitsi auttaa.

Katto Tokion asemalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti