17. marraskuuta 2013

Japani: Päivä 2

Kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä minusta on tullut laiskahko blogin päivittäjä, mutta tavoitteena on saada Japanin matkan kuviot kerrottua ennen joulukuuta tai viimeistään itsenäisyyspäivään mennessä ;) Katsotaan, ehdinkö sitten mitään muuta blogiin tässä välissä postailemaankaan :D


Kamakura ja Yokohama sekä seikkailu Ginzassa

Toisena päivänä osallistuimme Sunrise Toursin järjestämälle reissulle Kamakuraan ja Yokohamaan. Koko päivän kestävän reissun ajan meillä oli mukana englantia puhuva opas. Valitettavasti hän sössötti ässiä niin pahasti, että minun oli välillä hieman vaikea saada selkoa hänen puheestaan. Reissua se ei kuitenkaan pilannut, sillä koko retki oli mahtava.

Matkaan päästiin hieman myöhässä, koska muutamaa osallistujaa ei ensin näkynyt. Onneksi hekin ilmaantuivat, ettei mennyt päivästä hukkaan kuin vartin verran. Kamakuraan ajettiin noin 1,5 tuntia ja sinä aikana opas selosti pitkät jutut mm. buddhalaisuudesta ja shintolaisuudesta. Paljon tuli samaa kuin viime vuonnakin, mutta eipä tuo haitannut, kun kuitenkin molemmat uskonnot kiinnostavat kovasti. Tietysti joskus olisi kiva kuulla myös vähän syvällisempää juttua, mutta ymmärrän sen, ettei uskonnollista pohdintaa harjoiteta turistibussissa, jossa suurin osa väestä on korkeintaan lievästi uteliaita asian suhteen.

Maisemathan luonnollisesti olivat upeita. Saan Japanin luonnosta kunnon kiksit, joten siinä mielessä olisi kiva päästä joskus katselemaan ihan vain metsää ja maaseutua.


Hase-temppelin sisäänkäynti

Aloitimme päivän vierailemalla Hase-temppelissä. Se jäi kyllä yhtenä suosikkikohteena mieleen. Meitä oli varoitettu siitä, että Kamakuraan kannattaa aina pukeutua lämpimästi, mutta itse jouduin kiskomaan neuletakin miltei välittömästi pois päältä ja olin iloinen, etten ollut raahannut mukaan vielä takkiakin. Lämpöä oli varmasti yli 20 astetta ja aurinko porotti täysillä taivaalta. Ilma oli siis ihanan kesäinen, vaikka Japanin syksy täydessä vauhdissa olikin.




Temppelin puutarha oli erittäin kaunis ja pidin siitä ehkä eniten koko paikassa. Japanilaiset puutarhat ovat ehdottomasti minun mieleeni. Niissä silmä lepää. Jos asuisimme omakotitalossa, haluaisin sellaisen itselleni. Tosin olen aika laiska pihatöiden suhteen, joten en ole varma, saisinko sen pysymään yhtä hienona kuin japanilaiset =/

Puutarhassa oli kasvien lisäksi kauniita kiveyksiä, patsaita ja totta kai karppeja. Erityisesti tykästyin tuonon yläpuolella näkyvään patsaaseen. Se oli todella sympaattinen.


Hase-temppelin alueella oli suuri määrä pikkupatsaita. Oppaamme kertoi, että odottavat äidit tuovat niitä sinne rukoillakseen turvallista synnytystä ja tervettä lasta. Patsaita oli lukuisia samanlaisia, mutta toisinaan tyyli vaihtui. Kenties näissäkin menee jonkinlainen muotivirtaus? Tai sitten patsaiden valmistaja on vaihtunut jossain kohtaa.


Lisäksi temppelialueella oli allas, jossa oli suuret jalanjäljet. Ne ovat kuulemma ajalta, jolloin Buddhaa ei saanut kuvata ihmishahmoisena tai hänen kuvaansa ei saanut tehdä. Niinpä sitten tehtiin vain kuva Buddhan jalanjäljistä. Sittemminhän tämä kielto on poistunut, sillä eri temppeleissä on tullut nähtyä melkoinen määrä erilaisia buddhapatsaita.


Temppeliltä oli myös hienot näköalat Kamakuraan ja merelle. Alueella kaarteli paljon haukkoja, mutta niitä en saanut vangittua kameralla. Temppelialueen kahvilassa oli varoituskylttejä, joissa sanottiin, että haukat voivat viedä syömiset kädestä. M osti itselleen dangoja, mutta onneksi yksikään haukka ei silti hyökännyt kimppuumme.

Seuraavaksi matka jatkui Daibutsulle eli Kamakuran suurelle buddhapatsaalle. Siellä riitti turisteja huolella, vaikka oltiin vasta aamupäivän puolella. Paikka näytti myös olevan suosittu kohde alakoululaisten luokkaretkille, sillä oppilaita oli varmasti useamman luokan verran paikalla.



Kamakuran daibutsu on muistaakseni maailman toiseksi suurin ulkobuddha. Se oli alun perin temppelin sisällä, mutta temppeli tuhoutui myrskyssä ja siitä lähtien buddhapatsas on ollut ulkona.

Temppelialueelta löytyivät myös Buddhalle tehdyt suuret sandaalit. Eräs alakoululuokka oli säälinyt Buddhaa, joka oli joutunut kävelemään paikalle paljain jaloin. Niinpä he olivat päättäneet tehdä tälle sopivat sandaalit. Niiden valmistamiseen kului kolme vuotta, mutta valmistuivatpahan kuitenkin, ja ovat siitä asti olleet temppelialueella siltä varalta, että Buddha haluaa jonain päivänä laittaa ne jalkaansa ja jatkaa matkaa (oma tulkintani tuo viimeinen).

Jättimäinen patsas oli vaikuttava. Ilmeisesti sillä on myös ikää melkoisen paljon. Patsaan sisälle olisi erillistä maksua vastaan päässyt kiertämään, mutta meillä oli tässä kohteessa vain 20 minuuttia aikaa, joten jätimme välistä. Lisäksi sisällä ei ilmeisesti ollut mitään sen erikoisempaa, kunhan nyt olisi voinut sanoa päässeensä käymään siellä x)

Kamakuran viimeinen kohde oli Tsurugaoka Hachimangun pyhättö. Se oli edellisiä paikkoja huomattavasti isompi.






Hachimangu on erityisesti perheiden suosima paikka. Perheen 3-, 5- ja 7-vuotiaat lapset tuodaan syntymäpäivänään pyhättöön rukoilemaan menestystä yms. kimonoihin puettuina. Nytkin paikalla oli monia perheitä pienten lastensa kanssa. Kimonot olivat erittäin hyvännäköisiä pienten suloisten tyttöjen ja poikien päällä. Otimme muutaman kuvankin, mutta en ehkä niitä viitsi blogissa yleisesti koko maailmalle jakaa, koska se tuskin olisi perheiden toive.

Alueella oli myös itse pyhätön lisäksi lampia ja tekosaaria sekä paljon myyntikojuja, joista sai erilaista syötävää. M ostikin itselleen ringoamen, jota mutusteli koko bussimatkan Yokohamaan :D

Itse ostin shinto-pyhättö-aiheisen kirjanmerkin, koska kirjanmerkkejä ei voi koskaan olla liikaa. Siinä kun katseltiin niitä, taaksemme ilmestyi kolme yläkouluikäistä tyttöä. M ei ilmeisesti kiinnitänyt heihin mitään huomiota, mutta kikattelu ja "komea mies" -höpöttely osui minun korviini. Kaksi muuta usuttivat kolmatta puhumaan M:lle, mutta tämä kieltäytyi tiukasti.

Kuitenkin kun olin valinnut kirjanmerkin ja menin maksamaan sitä, tyttöjoukko rohkaisi itsensä ja yksi heistä tuli tervehtimään M:aa japaniksi. Sitten he taas vetäytyivät kauemmas kikattamaan. Eihän siinä voinut muuta kuin huvittua x)

Lisäksi eräs alakoululainen tuli taas tälläkin kertaa pyytämään meiltä nimmarit koulutehtäväänsä. Kysyminen kävi hämmentävän sujuvalla englannilla. Toki kirjoitimme nimemme paperiin, pääsinhän käyttämään ensimmäisen kerran kunnolla uutta nimeänikin.

Pyhätön jälkeen alkoi olla melkoinen nälkä ja suuntasimmekin jo kohti Yokohamaa, jossa lounas oli tarjolla. Matkalla bongasin mielenkiintoisen auton...


Joku ilmeisesti fanittaa Dir En Greyta oikein kunnolla :D Auton vaaleanpunaiset vanteet eivät tosin pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa. Minulta meni valitettavan kauan kaivaa kamera laukun pohjalta, joten kuvakulma ei sitten enää ollut paras mahdollinen, kun ehdin kuvan räpsäistä.

Yokohamassa meidät vietiin syömään kiinalaiseen ravintolaan. Odotin samaa tyyliä kuin niissä kiinalaisissa, joissa olen joutunut Suomessa vierailemaan, mutta edessä oli kaikkea muuta. Ravintola sijaitsi korkean kerrostalon melkein ylimmässä kerroksessa ja sieltä oli huikea näköala. Siellä soi (luultavasti) ranskalainen musiikki ja kaikki oli älyttömän kliinistä. Seinät olivat täysin valkoiset eikä kiinlaistyylisiä koristeita näkynyt missään. Häm-men-tä-vää.

Valitettavasti ruoka oli varsin kiinalaista. En ole koskaan oppinut tykkäämään siitä, joten nytkin oli vaikeuksia. Friteeratun kanan ja possunpalat sain syötyä sekä suurimman osan kasviksista, mutta sitten joukossa oli jotain epämääräisiä limaisia juttuja, jotka vain muljuivat suussa, sekä katkarapuja ja sieniä, joita en vain saanut alas. Istuimme samassa pöydässä australialaispariskunnan ja thaimaalaisperheen kanssa, joten nirsoiluni oli suorastaan noloa, mutten yksinkertaisesti vain kyennyt syömään. Ruoan koostumus oli sellainen, että se meinasi saada aikaan välittömän oksennusrefleksin =/

Pöytäseuramme oli joka tapauksessa oikein mukavaa väkeä. Thaimaalaisperheen äiti kehui hiusväriäni ja australialainen pariskunta jutteli pitkät jutut M:n kanssa. Itse olin taas tavallinen tollo enkä keksinyt oikein mitään sanottavaa. Olen ennenkin todennut tämän, mutta olen toivottoman huono small talkissa.



Lounaan jälkeen napsaisin vielä pari valokuvaa ravintolan ikkunasta. Alhaalla oli siis puisto ja sen vieressä avautui näkymä merelle ja Yokohaman satamaan.

Syötyämme jatkoimme matkaa Yokohaman Chinatowniin. Yllätykseksi saimme kuulla sen olevan maailman suurin Chinatown. Olin aina luullut, että suurin sijaitsee New Yorkissa, mutta sepä ei ollut edes kolmen kärjessä. Aina oppii uutta.



Suurin osa Chinatownin myyjistä oli kuitenkin japanilaisia. Tekstit olivat kiinaa, mutta puhe oli japania. Eipä tuo tietysti haitannut, kun ymmärrän jälkimmäistä kieltä huomattavasti paremmin kuin edellistä. Pyörittiin alueella ihmettelemässä ja käytiin parissa kaupassakin, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Tarjolla oli lähinnä krääsää, ruokaa ja vaatteita.

Päivän viimeinen kohde oli Sankeienin puutarha, josta pidin erittäin paljon. Se ei varmaan tule yllätyksenä, kun olen puutarhoja tainnut jo pariin kertaan hehkuttaa.







Puutarha oli valtava, emmekä ehtineetkään kiertää sitä kokonaan, sillä aikaa oli aivan liian vähän. Oikeastaan koko päivän oli sellainen tunne, että kohteissa oli liian vähän aikaa ja ne joutui juoksemaan läpi. Sinänsä ymmärrettävää, koska kohteita mahdutetaan paljon yhdelle reissulle (rahalle vastinetta?), mutta itse tykkään rauhallisemmasta tahdista ja perusteellisemmasta otteesta.

No, joka tapauksessa... puutarhassa on teehuoneita ja muita vanhoja rakennuksia, joihin ei valitettavasti päässyt sisään. Kauniita ne olivat kuitenkin myös ulkoa päin ihailtuina. Hieno oli myös pagoda, jonka tosin näimme vain kaukaa. Se sijaitsi pienen mäen päällä, mutta sinne asti emme ehtineet lähteä kiertämään juurikin vähäisen ajan vuoksi. Kiersimme lähinnä oppaan kanssa katselemassa rakennuksia ja sitten itsenäisesti lammen ympäri.

Bongasin taas shinto-pyhätön ja siitä piti toki napsaista useampi kuva. Kävin muutenkin pyhätössä pikaisesti vierailemassa M:n odotellessa portaiden alapäässä. Sitten jo kiirehdettiin bussille. Iltakin alkoi hämärtyä, sillä kello kipitti kohti iltapäiväviittä.

Bussimatkalla takaisin Tokioon M huomasi hienon maailmanpyörän. Itse en ehtinyt kameraa kaivaa laukusta, mutta M ehti sitten napata pikaisen kännykkäkuvan. Laatu tosin on juuri sitä, mitä voi odottaa vauhdissa bussin ikkunasta otetulta kuvalta... tai no, ehkäpä se on jopa siihen nähden aika hyvä otos.


Kuva ei tosiaan tee maailmanpyörälle oikeutta, mutta jäipähän kuitenkin muisto siitä kaikkien kauniiden heijastuksien kera :D

Bussi jätti meidät Ginzaan ja meillä oli suunnitelmissa mennä suoraan konbinin kautta hotellille. Kävi kuitenkin niin, että näimme matkalla kaikkea mielenkiintoista, joten ihan suoraan emme perille päätyneet.


Kävelimme erään koruliikkeen ohitse. Sisälle asti emme menneet, mutta ikkuna teki kuitenkin vaikutuksen. Se siis oli oikea akvaario, jossa oli helmiä pohjalla ja lukuisia meduusoja uimassa... tekisi mieli sanoa leijumassa. Näky oli erittäin kaunis, kun akvaario oli vielä valaistu siniseksi. Sitä oli pakko pysähtyä ihastelemaan ja ottaa kuvakin.

Poikkesimme myös Uniqlossa, muttemme ostaneet mitään. Se oli melkoinen 11 kerroksen ostospara... helvetti :D Vilkuilin joitain vaatteita mielenkiinnolla, mutten jaksanut ryhtyä sovittelemaan mitään.

Seuraavaksi huomasimme italialaisen ravintolan, johon päätimme poiketa, koska nälkä kurni suorastaan kuuluvasti. Tulipahan syötyä erittäin hyvää pitsaa ja palvelukin oli erinomaista, vaikkei meille puhuttu juurikaan englantia.

Vatsat täynnä olo oli varsin raukea, joten teimme uuden päätöksen suunnata suoraan hotellille. Tässä emme kuitenkaan täysin onnistuneet, sillä huomasin valtavan Monster High -mainoksen. Se oli suuren lelukaupan julkisivussa ja päätimmekin vierailla sitten siellä. Kyseisiä nukkeja emme tosin nähneet, vaikka kaupan kiersimme läpi lähes kokonaan.

Kauppa koostui useasta eri kerroksesta, joilla oli omat teemansa / ikäryhmänsä. Mukaan lähti Mononoke Himestä tuttu puuotus (valkoinen, jolla on kolme harmaata silmää), joiden nimeä en muista, mutta myös FFXII-muovitasku, jonka itse asiassa laitoimme kotona jääkaapin oveen :D Tarjolla olisi ollut myös kalliita, mutta erittäin hienoja FFVII-figuureja, mm. Rufus Shinra, jota en ole edes aiemmin figuurina nähnyt.


Lelukaupassa oli myös isoja vitriinejä, jotka olivat oikea nörtin unelma. Emme kuvanneet niitä kaikkia, mutta tästä Tähtien Sota -vitriinistä tuli kuva napattua. Vastaavia löytyi mm. The Lone Rangerista ja Final Fantasyllekin oli omansa, joskin siinä ei ollut mitään "tapahtumaa" meneillään.

Ostosten jälkeen käytiin vielä konbinissa hakemassa aamupalatarvikkeita ja evästä seuraavalle päivälle. Sitten siinä hieman ennen puolta ysiä päästiin palaamaan hotellihuoneeseen. Tämä ilta oli ainoa, jona en nautiskellut kuumasta kylvystä, sillä olin yksinkertaisesti liian poikki. Lähinnä tuijoteltiin hetki Japanin tv-tarjontaa ja ryömittiin sitten peiton alle.

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia <3 Tuli kanssa nyt hirmuinen hinku matkustaa Japaniin arg. Kyllähän nyt jos jättää maksamatta ensi kuun vuokran... Ei kukaan huomaa mitään...

    Kirjoititko muuten nimesi japanilaisittain vai länsimaalaisittain? *utelias* Julkkis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin myös matkustaa takaisin, jos vain rahapussi ja työnantaja sen sallisivat. Ei vaan taida kumpikaan olla kovin myötämielinen asian suhteen ja tuskin saisin miestäkään saman tien suostuteltua lentokoneeseen uudemman kerran x)

      Ihan länsimaalaisittain kirjoitin. Nykyinen nimi on sellainen, että kävisi japanilaisestakin... eihän olisi kiva, jos alakoululainen saisi syytteet huijaamisesta (kun tehtävään nimen omaan piti länkkärien nimiä kerätä) ;D

      Poista