10. marraskuuta 2013

Japani: Päivä 1

Luvassa siis ensimmäinen postaus tämänkertaisesta Japanin reissusta. Tällä kertaa en ajatellut tehdä samanlaista koostepostausta kuin viimeksi, koska siinä tulisi höpötettyä luultavasti liikaa samoja asioita. Siispä saatte kärsiä aiheesta useamman postauksen verran. Tosin voi olla, että mennään myös aika kuvapainotteisella linjalla x)


Park Hotel Tokyo ja kävelyretki Yanakassa

Maisemaa N'EXin ikkunasta nähtynä

Saavuimme Naritan lentokentälle keskiviikkona 30.10. siinä hieman kymmenen jälkeen. Tällä kertaa sormenjälkien ottaminen sujui jo ihan mallikkaasti, kun viimeksi tusnasin siinä hommassa luvattoman kauan. Lisäksi Japanin viranomaiset saivat napattua minusta jo toisen ei-niin-edustavan kuvan, mutta nämä ovat kai niitä juttuja, joista on vain kärsittävä päästäkseen kyseiseen maahan.

Lentokentältä ostettiin liput Narita Express -junaan ja SUICA-älykortit, joilla pystyi maksamaan matkansa junissa, metroissa ja busseissa sekä tekemään ostoksia joistain automaateista ja konbineissa. Ainoa huono puoli kyseisissä korteissa oli, että niihin oli ladattava lisää rahaa käteisenä. Luottokortilla maksaminen ei käynyt. Onneksi pienin lataussumma oli kuitenkin 1000 jeniä, joten ei siinä pahasti päässyt käteiskassa hupenemaan.

Oikeaan junaan löysimme helposti ja siellä olikin mukava istuskella noin tunnin verran. Tilaa oli reilusti enemmän kuin lentokoneessa ja näkymiäkin pääsi ihastelemaan paremmin. Ensimmäinen haastetilanne oikeastaan tuli, kun saavuimme Tokion pääasemalle, josta piti löytää oikea junalinja (Yamanote) ja sitten vielä oikea laituri (5, mitä emme tuossa vaiheessa tienneet). Pienen pööpöilyn jälkeen eksyimme onneksi oikeaan suuntaan ja matka jatkui vielä kahden aseman verran eteenpäin Shimbashin asemalle. Siellä luonnollisesti onnistuimme ensin poistumaan väärästä uloskäynnistä, mutta jälleen pienen pyörimisen jälkeen löysimme oikeaan suuntaan.

Hotellimme sijaitsi käytännössä Shiodomen aseman vieressä. Lisäksi lähellä oli tv-asema ja hotellin alakerrassa uutistoimitus. Itse hotelli siis sijaitsi 34-kerroksisen pilvenpiirtäjän kerroksissa 25-34. Hissillä oli sen verran matkaa ylöspäin, että allekirjoittaneella korvat poksuivat joka kerta ylös ja alas mennessä.

Näkymä huonekäytävältä

Hotellin aulaa

Lisää hotellin aulaa
Hotellin aula ja respa sijaitsivat kerroksessa 25 ja olivat muuten varsin tyylikkäitä. Henkilökunta oli ystävällistä ja puhui hyvää englantia. Meille oli varattu huone 31. kerroksesta Tokyo Tower -näköalalla. Huone vastasi kuvausta ja näkymät olivat todellakin hyvät. Meille sanottiin, että kirkkaana päivänä huoneen ikkunasta voisi nähdä myös Fuji-vuoren, mutta niin kirkasta päivää ei reissun aikana tullut, vaikka aurinko monesti paistoikin. Tosin välillä tuntuu, että japanilaiset sanovat joka paikassa, että sieltä voi nähdä Fujin kirkkaalla kelillä. En ihmettelisi, vaikka Sapporossakin mainostettaisiin Fuji-näkymää ;)

Emme kuitenkaan jääneet ihmettelemään huonetta ja maisemaa kovin pitkäksi aikaa. Oikeastaan olimme paikalla vain sen hetken, että ehdimme vähän hengähtää ja vaihtaa vaatteet. Luonnollisesti kun Suomen syksyyn tottunut turisti pölähtää Japanin syksyyn (+ 20 astetta Celsiusta), sitä on aika nuutunut ja hikinen... varsinkin matkalaukun ronttaamisen jälkeen. Aika pian kuitenkin toivuttiin ja jalkauduttiin ulos.

Ensimmäiseksi oli saatava ruokaa, sillä viimeksi oli syöty aamiaista lentokoneessa. Se aamiainen ei oikein ollut minun makuuni... harmaa nakki vihreässä kastikkeessa ei vastaa minun käsitystäni herkullisesta (okei, oli siinä muutakin) :P Käytiin siis syömässä, ennen kuin seikkailtiin junalla Yamanote-linjaa pitkin Yanakaan. Ensimmäiselle päivälle olin suunnitellut meille temppeli- ja pyhättökierroksen siellä. Sen piti kestää 1,5 tuntia ja olla pituudeltaan 2,5 kilometriä. Lopulta jaksoimme kulkea siitä vain osan ja siihenkin meni pari tuntia. Sitten olimme jo täysin nuutuneita. Ilmeisesti huonosti nukuttu yö lentokoneessa painoi hieman taustalla. Oli joka tapauksessa ihan mielenkiintoista.

Torii-portti Sewa-pyhätössä


Sewa-pyhättöä
Buddha-temppelin portti

Hautausmaata

Suurehko buddha-patsas

Suurikokoinen muistomerkki hautausmaan lähellä

Suuri kello buddhalaisessa temppelissä
Muutaman pyhätön ja temppelin jaksoimme kiertää ja samalla kävimme myös parilla hautausmaalla ihmettelemässä kiviä. Varsinkin shintolaisissa pyhätöissä viihdyin taas erittäin hyvin, niistä tulee jotenkin äärimmäisen rauhoittunut olo. Tosin pidin buddhalaisista temppeleistä myös. Sääli, ettei täällä päin taida olla ainuttakaan shinto-pyhättöä... jos olisi, voisin vierailla paikan päällä ihan säännöllisesti.

En osaa sanoa, mistä se älyttömän hyvä fiilis johtuu. Samanlaista ei ole tullut kirkossa käydessä koskaan, mutta luonnossa istuskellessa kylläkin. Erityisesti veden äärellä. Ehkä noissa pyhätöissä on sitten jotain samaa... mystinen juttu. Shintolaisuus kiinnostaa minua muutenkin hyvin vahvasti. Olisikohan Suomessa shintolaisia? Pitääpä joskus ottaa selvää...

No juu, se siitä :D

Tosiaan kierreltiin alueella ja räpsittiin paljon kuvia. Jalat tulivat aika pian kipeiksi ja lihakset valittivat väsymystä. Itse nukuin tosi vähän, jos ollenkaan, lentokoneessa, joten tuo kävelyretki kävi melkoisesta urheilusuorituksesta. Sen olisi ehkä voinut laittaa johonkin toiseen päivään, mutten tajunnut sen olevan noin rankka koneessa istumisen jälkeen.

Lisäksi suunnitelmassa olisi ollut vielä vierailu Hamarikyun puutarhaan, mutta päätettiin suosiolla jättää se myöhemmäksi.

Yanakaa kolutessa tuli jano. Törmäsimme pitkähköön kauppakatuun, jonka päätimme väsymyksestä huolimatta koluta läpi. Emme lopulta jaksaneet ostaa juuri mitään tai edes perehtyä kunnolla myytäviin tuotteisiin, mutta jano oli melkoinen.

Sadan jenin kaupasta lähtikin sitten pullollinen Fantaa mukaan. Yritimme etsiä Melon Soda Fantaa, koska edellisellä reissulla se muodostui hittituotteeksi. Valitettavasti sitä ei löytynyt, mutta mukaan tarttui pullollinen Nashi Fantaa, jota ei sitäkään saa Suomesta. Nashi on siis japanilainen omenapäärynä. Tämä limsa nousi kyllä suosikkilistalleni sen Melon Sodan kanssa. Toivottavasti siis pääseen maistelemaan tätä uudemmankin kerran. Toista pulloa ei tullut ostettua, mikä sinällään oli kyllä vähän harmi. Sen sijaa juotiin paljon omena- ja persikkateetä. Kerran myös erehdyttiin ostamaan pullollinen vihreää teetä. Ei se nyt niin kamalan pahaa ollut, mutta juurikin sellaista kuin teeseremoniassa... eli maku oli hieman mutainen. Ihan ok, muttei sopinut janojuomaksi.

Päätettiin tosiaan kierros etuajassa, kun väsy painoi päälle ja pimeäkin oli jo laskeutunut. No, se kyllä tuli jo ennen iltapäivä viittä, mutta silti.

Lähdettiin sitten seikkailemaan metrolla kohti hotellia. Suoraan ei sillä sinne päästy vaan piti vaihtaa Yamanote-linjan junaan muistaakseni Yuurachoussa, mikä ei ollut ihan niin yksinkertainen juttu kuin olisi voinut kuvitella. Jouduimme laahustamaan lähes kilometrin maan alla asemalta toiselle. Se oli melkoinen puserrus, kun silmät eivät enää meinanneet pysyä auki. Joskus kuuden jälkeen oltiin kuitenkin viimein perillä hotellilla. Sitä ennen tosin tietenkin tultiin taas väärästä uloskäynnistä pihalle Shimbashin asemalla :D

Iltanäkymää Shimbashin aseman lähellä

Miyazakin kello
Hotellin vieressä olevan pilvenpiirtäjän edustalta löytyi Miyazakin / Ghiblin suunnittelema kello, joka muistutti ulkoisesti hieman Liikkuvaa linnaa. Minusta kello oli erittäin viehättävän näköinen. Lisäksi se piti "esityksen" hieman ennen tiettyjä tasatunteja. Eräänä iltana sitten myös kuvasimme kyseisen esityksen. Video on kuvattu kännykällä, joten laatu ei ole paras mahdollinen, mutta ehkä siitä jonkinlaisen käsityksen saa.

Videon voi käydä katsomassa tästä.

Vielä ennen hotelliin könyämistä oli pakko käydä konbinissa ostamassa iltapalaa ja aamupalaa. Jälkimmäistä siksi, että seuraavana aamuna oli tiedossa aikainen herätys ja lähtö Kamakuran suuntaan. Siinä ei olisi kerinnyt säntäillä minnekään aamiaiselle.

Jotenkin jaksoin syödä ja käydä kylvyssä (yksi matkailun parhaista puolista: hotellien kylpyammeet), mutta sitten sippasinkin jo ennen iltakasia. M pakotti minut vielä jossain vaiheessa hammaspesulle, jonka jälkeen kääriydyin tyytyväisenä peittoon ja tuhisin kiltisti aamukuuteen asti.

Tokyo Tower ja pilvenpiirtäjiä
Näköala hotellin ikkunasta oli tosiaan näkemisen arvoinen. Siihen ei reissun aikana ehtinyt kyllästyä ja sitä jäi kieltämättä jopa vähän ikävä. Harmillisesti hyvää yökuvaa oli lähes mahdotonta saada, sillä ikkuna tuntui heijastavan aina. Jos sellaisen olisi saanut napattua, teettäisin siitä meille taulun. Sitten voisin kotonakin ihastella tuota näkymää.

Mutta joo, ensimmäinen päivä ei ollut kovin monivaiheinen, vaikkakin erittäin ihastuttava ja vastineeksi hikisen rasittava myös. Olin kuitenkin innosta pinkeänä, kun taas olin päässyt Japaniin. Reissusta olin haaveillut jo siitä asti, kun edelliseltä palattiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti