28. syyskuuta 2013

Verhot

Aamupäivä hujahti tänään nopsasti verhojen parissa. Verhojen yhdisteleminen, lyhentäminen ja uudelleen ompelu olikin vähän isompi urakka kuin kuvittelin. Lopputulos oli silti oikein piristävä ja kenties kaiken selkä- ja niskasäryn arvoinen. Yhdet verhot jäivät vielä vaiheeseen, mutta ehkä ensi viikonloppuna jaksaa taas ahkeroida. Kohta on meilläkin joka ikkunassa verhot ^^

Kuvat ovat hitusen ankeita, koska kännykkä ja koska ikkunaa vasten kuvatessa tulee aina ikävä vastavalo.

Olohuone



 Makuuhuone



Meillä on siis käytössä ainoastaan verhokappoja eikä pystyverhoja ole tarkoitus missään vaiheessa edes hankkia muun sisustuksen takia. Eivät vain istuisi meille. Makuuhuoneen ikkunaa on lisäksi "koristamassa" minulle henkilökohtaisesti valmistettu unisieppari.

Peli-/kirjastohuoneeseen on tarkoitus tulla samanlaiset verhot kuin olohuoneessa. Kangasta jäi sopivasti yli, joten turha sitä on haaskata. Ompelu-/vierashuoneeseen taas tulee kokovalkoinen kappa, koska M:lla sattuu sellainen olemaan. Ei hyviä verhoja kannata heittää hukkaan, vaikka valkoinen kappa valkoista seinää vasten onkin pikkuisen tylsä ratkaisu.

Jännä juttu sinänsä, miten paljon pienet asiat vaikuttavat. Minusta tunnelma on heti kotoisampi, kun on verhot. Silti olen sitä mieltä, että sen oikean (tai niiden oikeiden) löytymistä kannatti tässäkin tapauksessa odottaa. Kompromissiratkaisu on aina kompromissiratkaisu.

27. syyskuuta 2013

Ostoksilla

Pääsin tänään jo kahdelta töistä, joten oli iltapäivällä hyvää laatuaikaa vietettävänä. Siispä matkustin ensin bussilla Renkomäen ABC:lle ja kävelin sieltä Lahden Kärkkäiselle. Bussimatka jo sinällään oli ihan mielenkiintoinen. Ensin oli kamala tungos ja lopulta istui kyydissä yksin. Minusta on aina jotenkin hermostuttavaa olla bussissa kaksin kuljettajan kanssa. En tiedä, mikä siinä on.

Kärkkäisellä kävin katselemassa Monster High -nukkeja, mutta tällä kertaa ei yhtään lähtenyt mukaan. Sen sijaan tsekkailin verhoja, jotka M:n kanssa päätettiin lopulta yhteistuumin ostaa. Odottelin tosiaan päätöksenteon osalta siihen asti, että M pääsi myös töistä ja tuli sanomaan mielipiteensä. Kahdet valittiin ja toiset ovat niin korkeat, että niistä saa ommeltua kahdet. Siispä meillä on käytännössä nyt kolmeen huoneeseen verhot, kunhan saan aikaiseksi. Ja koska yhdet vanhat verhot on vielä ripustamatta, joka huoneeseen on nyt sitten omansa. Jes. En malta odottaa, että ne saadaan paikoilleen.

Verhojen lisäksi mukaan lähtivät parit legginssit, kynsilakka, huulipuna ja meikinpoistoaine. Kampaajani kehotti minua ostamaan huulipunan itse häämeikkiä varten, joten minähän ostin. Viimeksi olen ostanut huulipunan vuonna 2004, joten oli kai jo aikakin. Olen kamalan huono käyttämään huulipunia, sillä pidän huulirasvasta paljon enemmän. Nytkin otin aika vaalean ja luonnollisen punan, jonka myös pitäisi olla hoitava. Ei se silti tunnu huulilta yhtä hyvältä kuin rasva, mutta kenties selviän sen kanssa yhden päivän.

Kärkkäisen jälkeen oli vuorossa Dressman. Tämä olikin niitä harvoja vaatekauppareissuja, kun minä pitelin takkia ja ostoskasseja käsissä ja M ramppasin sovituskoppiin ja takaisin. Saatiin tosi kiva myyjä avuksi ja palvelu pelasi erittäin hyvin. Ei sillä, kannettiin kyllä sen verran rahaa putiikkiin, että oli syytä pelatakin :P

Kuva: images.hologfx.com


Hommattiin siis M:n puku häitä varten. Puvun lisäksi piti lopulta ostaa myös kauluspaita ja kravatti sekä kaksi nenäliinaa, joista tosin vain toinen tulee käyttöön häihin. Pakko sanoa, että kokonaisuus näytti aivan törkeän hyvältä M:n päällä. En malta odottaa, että näen sen seuraavan kerran.

Puku on siis aika perinteinen musta miesten villapuku, mutta kokonaisuus on silti enemmän ei-niin-perinteinen ratkaisu. Olin aika varma, ettei M nielisi ajatusta ihan noin vain, mutta ei siitä tarvinnut lopulta edes taistella. Totesi itsekin, että hyvältä näyttää ja toimii. Yksi huoli vähemmän.

Sormuksetkin on nyt kaiverrettu ja olen pakastanut syksyn lehtiä. Viikonloppuna olisi tarkoitus kokeilla, miten ne selviävät, kun ne ottaa pakkasesta ulos. Jos hyvin, menen keräämään lisää ja tungen niitä pakkasen täyteen. Hurraa ilmaisille koristeille.

Ja häihin onkin kohta enää neljä viikkoa aikaa... huih.

23. syyskuuta 2013

Päivitystä

Blogissa on ollut pitkän aikaa hiljaista. Töissä on riittänyt kiirettä eikä vapaa-ajallakaan ole ollut suoranaista pulaa tekemisestä. Traconin puvut veivät hyvän siivun vapaista tunneista (löytyvät muuten nyt tuolta Pukuilun alta) ja siihen päälle sitten japanin läksyt ja parit muut jutut. Suoraan sanottuna olen ollut aika väsynyt viime aikoina. Tästä syystä vietinkin viime viikon vapaat hetket sohvalla röhnöttämällä ja The Vampire Diariesia katsomalla. Tosin lauantai meni aikalailla opiskelun fokuksessa, kun ensin olivat japanin tunnit ja loppupäivän käytännössä tein tehtäviä ja aloittelin aineen kirjoittamista.

Nyt sekä Tracon että muu aherrus on onnellisesti takana (joskin hääjärkkäilyissä on hommaa ja työt eivät tekemällä lopu). Voisinkin taas yrittää aktivoitua muissa puuhissa kuin sohvan kuluttamisessa. Neuletyön pariin olen palannut takaisin ja työstänkin jo toista etukappaletta.

Myös muutama muu vapaa-ajan juttu olisi listalla:

- Vapahduksen uusin luku
- Jokin lyhyt ficci Balthierista vielä syyskuun aikana (en tiedä, onnistuuko)
- Kristallimaailman kommentointikampanjan palkintobannerit
- Hääshoppailua
- Kilpailutyön editointi (näinköhän valmistuu koskaan)

Toki sitten on mainittu japanin aine ja muuta sellaista pientä, mutta en varsinaisesti laske opiskelua vapaa-ajan vietoksi.

Yritän myös kirjoittaa blogia taas vähän aktiivisemmin... joskaan tällä hetkellä ei ole polttavia aiheita, joista raapustella, ellen sitten kirjoita kirjoittamisen haasteista ja sen sellaisesta. Elämä tuntuu junnaavan töissä käymisen ja sohvalla lepäilyn merkeissä aika vahvasti. Ei siinä sinällään mitään vikaa ole, välillä on otettava rennosti. Siitä ei vain ole juuri kirjoitettavaa.

Hieman on kyllä mielessä käynyt, että voisi kirjoitella postauksen fan fictionista. Kävin fan fiction -luennolla Traconissa eikä se oikein vastannut odotuksia (pahoitteluni luennoitsijoille, mutta tunnetustihan kaikkia ei voi miellyttää). Itse en ole niin rohkea, että minusta olisi marssimaan conissa yleisön eteen aiheesta puhumaan, mutta ehkä siitä voisi kirjoittaa. Minulla on kuitenkin siitä aiheesta yhtä sun toista sanottavaa (eri asia, kiinnostaako se ketään).

Mutta joo, tämä oli taas tällainen "ei mulla mitään sanottavaa ole, mutta hengissä ollaan" -postaus. Ensin tosiaan oli kiirettä, sitten koomausta. Jospa taas yrittäisi päästä tasapainoon x)