21. elokuuta 2013

Shoppailua, sotilaita ja aikamatka kivikaudelle

Tämän postauksen kirjoittaminen on venynyt ja venynyt, koska viikonloppu oli melkoista haipakkaa. Kotiuduimme reissusta perjantai-iltana ja lauantaina olimme viettämässä M:n veljen synttäreitä. Sunnuntai sitten puolestaan vierähti ensin perhepäivällisellä M:n vanhempien luona ja sitten isäni synttärikahveilla.

Alkuviikosta taas en edes jaksanut ajatella blogin kirjoittamista. Työt alkoivat taas ja ovat vetäneet olon aika väsyneeksi. Kestää ilmeisesti hetki päästä kunnon rytmiin taas kiinni...

Kesälomalla tuli kuitenkin tehtyä muutama pieni reissu. Tällä kertaa ei ulkomaille asti viitsitty suunnata, sillä Pariisin matkasta ei ole kamalan kauan ja syksy saattaa tuoda vielä tullessaan jotain pientä reissuntynkää... ehkä... katsotaan ;) Koto-Suomessa siis vaikutettiin turvallisesti koko loma, mutta onhan Suomessakin kaikenlaista nähtävää ja koettavaa.



Perjantai 9.8. - Helsinki

Helsinkiin siis kävi matka perjantaiaamuna. Tuttuun tapaan kolkuttelin Z-junalla eikä matkalla tapahtunutkaan mitään erikoista tai edes maininnanarvoista. Kunhan nyt istuskelin ja kuuntelin musiikkia. Konnaria en junassa nähnyt, mikä jaksaa joka kerta ihmetyttää. Luulisi, että lippujen tarkistus olisi VR:n intresseissä.

Perillä alku meni hieman säätämiseksi, koska toinen kavereista oli joutunut poikkeamaan työpaikallaan ja myöhästyi tapaamisesta hieman. Löysimme kuitenkin kaikki toisemme ja pääsimme pööpöilemään ympäriinsä. Perinteiset Morticia ja Cyber Shop tuli kierrettyä ensimmäisenä, mutta tällä kertaa mitään ei tarttunut matkaan. Minulla on jokin tyttömäisten vaatteiden kausi meneillään, joten liikkeet eivät tarjonneet mitään kaipaamaani. Siis onhan niissäkin toki tyttömäisiä vaatteita, mutta ei nyt osunut silti sopivaa kohdalle.

Seuraavaksi komusimme läpi Kampin kenkäkauppoja. Etsinnässä olivat sopivat popot häihin, mutta valitettavasti sellaisia tuntui olevan mahdoton löytää edes Helsingin tarjonnasta. Okei, myöhemmin tuli yhdet vastaan, mutta ihan 300 euroa en ole valmis kengistä maksamaan (olkoonkin Minna Parikat). Pukukaan ei maksanut niin paljon :P

Kiertelimme myös kirppareita. Etsinnässä on cosseja varten sininen bolero ja harmaat miesten reisitaskuhousut, mielellään edullisesti. Kumpaakaan ei näkynyt, mutta löysin pitkän sinisen hameen, jota siis myös etsin. Tracon vaan alkaa lähestyä uhkaavasti, joten pukujen kanssa pitäisi pistää töpinäksi.

Ruokailimme Iguanassa ja höpisimme kaikenlaista. Viereisen pöydän lapsiperhe ei välttämättä tykännyt kaikista jutuista, mutta itsehän siihen tunkivat. Eikä me siis mitenkään meluttu tai oltu kamalan asiattomia, mutta toki aina joku juttu voi mielensä pahoittaa ties mistä jutuista.

Lounaan jälkeen seurasi reissun paras osuus eli Akateeminen kirjakauppa. Se ei ollut varsinaisesti suunnitelmissa, mutta päätimme silti poiketa sinne. Ja niihän siinä tietysti kävi, että mukaan tarttui useampi kirja. Ostin Japaniin sijoittuvaa scifiä ja fantasiaa sekä yhden tietokirjan. Lisäksi löysimme Yoshitaka Amanon taidekirjapaketin, joka kieltämättä houkutteli, mutta jäi nyt kuitenkin tällä kertaa vielä hyllyyn. Kaiken kaikkiaan käytimme kaupassa luultavasti enemmän aikaa kuin yhdessäkään toisessa.

Reissu jatkui vielä Fantasiapeleihin ja Manga Cafeen, mutta tuskainen kuumuus edellisessä ja muut syyt jälkimmäisessä eivät saaneet meitä viihtymään erityisen hyvin. Vietimmekin reissuni loppuajan vielä Cyber Shopin toisessa liikkeessä (josta mukaan tarttui punainen hame) ja Anttilassa, ennen kuin siirryimme asemalle hengailemaan.

Melkeinpä siis puhdasta shoppailua tuo visiitti, mutta oikeasti siinä tuli samalla juteltua paljon kaikenlaista. Kaiken kaikkiaan oli oikein kiva reissu... joskin paluumatka aiheutti stressiä, kun juna oli myöhässä ja vaihtoyhteyteen sai juosta.


Lauantai 10.8. - Tampere

Lauantai sujui ehkä hieman rauhallisemmissa merkeissä. Alun perin olisin halunnut myös Särkänniemeen, mutta jo valmiiksi huonohkon olon ja myöhäisen lähdön vuoksi se paikka karsiutui pois. Vapriikkiin sen sijaan ei ollut estettä, joten sinne suunnattiin.

Ulkona oli jotenkin hirveän kylmä, ja palelinkin koko lyhyen matkan parkkihallista Vapriikkiin ja myöhemmin ruokapaikkaan mennessä. Sisälläkään ei ollut miellyttävän lämmin vaan pikemminkin hieman kolea.

No, joka tapauksessa kiersimme terrakotta-näyttelyn läpi. Se oli ihan mielenkiintoinen ja tyylikäs, mutta kuvia tuli otettua aika vähän hämyisän valaistuksen takia. Ja sen kerran, kun sitten otin kuvia, tuli vartija valittamaan salaman käytöstä, vaikken edes käyttänyt salamaa. Minkä minä sille voin, että puhelimessani on aika kirkas kohdevalaisin. Sain hetken inttää asiasta vartijan kanssa, mutta uskoi sentään lopulta. Fiilistä tuo sen verran kuitenkin laski, etten viitsinyt lopulta enää kuvia napsia.

Pienoismalli terrakottisotilaiden teosta

Hevosvaunut

Kiinalainen sotilas on pidempi kuin minä -___-;;;

Kiersimme myös Tampere-näyttelyn ja pari muuta näyttelyä ylemmässä kerroksessa. Luonnontieteellinen oli ihan kiinnostava, mutta keksintöjä käsittelevä ei niin paljon jaksanut minua innostaa. Hehkulamppuja ja Nokian kännyköitä kuitenkin ihmettelin hetken ajan ja hyppelehdin erivärisillä ympyröillä, koska niiden päällä seisomalla sai auki videoesityksiä... joita en sitten jaksanut katsoa. Lapsellista ehkä, joo, mutta lapsi on terve, kun se leikkii.

Kävimme vielä ennen kotiin lähtöä syömässä American dinnersissa, joka paljastui aika hyväksi ruokapaikaksi. Olen käynyt siellä kerran aiemmin, mutta silloin tyydyin pannariin ja vaniljakolaan, tällä kertaa tuli syötyä ihan ruokaa. Ähkyhän siitä seurasi ja hirveä väsy jälkeen päin, kun oli pakko syödä ranskalaisia. Peruna on pahasta.

Myös Tampereen Anttila tuli vilkaistua läpi siltä varalta, että hääpukuun sopivat kengät tai neuletyöhön tarvittavat langat olisivat löytyneet. Eipä tärpännyt tälläkään kertaa. Kotimatkan nuokuin puoliunessa, kun ruokakooma iski oikein kunnolla päälle.


Torstai 15.8. - Ideapark / Lempäälä ja mökki / Padasjoki

Alkuviikon nautiskelimme taas kotona olemisesta, mutta torstaina otimme itseämme niskasta kiinni ja suuntasimme Ideaparkiin huonoa säätä uhmaten. Matkan aikana keli muuttuikin paremmaksi ja perille päästyämme aurinko paistoi jo oikein kauniisti.

Kävimme syömässä Coyotessa (häränpihviä, nams), ennen kuin aloitimme shoppailukierroksen. Tällä kertaa tuuria oli enemmän matkassa. Löysimme M:n äidille yhtä sun toista hyödyllistä ja minullekin vihdoin kengät hääjuhlaan. Noh, itse asiassa ostin kahdet, kun sattuivat löytymään edullisesti. Nyt pitäisi sitten saada ajettua ne sisään, jotta istuisivat jalkoihin mukavasti. Jalkani ovat harmillisesti vähän eri paria, joten yleensä oikeaan kehittyy uusista kengistä ikäviä rakkoja... ja niin kävi nytkin. Sunnuntaina oli puolet pikkuvarpaasta yhtä suurta rakkoa, joten totuttelua on vielä edessä.

Kiersimme useita kauppoja, ja kenkien lisäksi tein vielä yhden löydön. Ei tosin ollut etsinnässä, mutta lähti silti mukaan.

Twyla - Mörön tytär
Ah, uusi Monster High -nukke, tuo salainen paheeni. Miksei näitä ollut silloin, kun minä olin lapsi? Ovat suurin osa aivan ihania ja toiset niin ihania, että ne on pakko saada omaksi. Kyllä minä aina sanon, etten osta enempää... ja sitten tulee joku ylisöpö tapaus vastaan. Niin kävi nytkin. Piti vain vilkaista nukkeja puhtaasta mielenkiinnosta. Sitten erehdyin katsomaan Twylaa silmiin ja olin myyty. Ja koska olen heikkona lyhyisiin tyttöihin, hänen vaikutuksensa oli vielä paljon pahempi kuin monen muun nuken kohdalla. Twyla on nimittäin aika paljon muita lyhyempi.

Ja takaisin asiaan...

Shoppailukierros päättyi Prismaan, josta haimme hieman mökkievästä, ennen kuin lähdimme ajelemaan Padasjoen suuntaan. Tuolloinkin sää oli aurinkoinen ja melkein jopa kuuma. Kuitenkaan emme ehtineet kuin suunnitelleen Tampereelle asti, kun vettä jo tuli niin, ettei eteensä nähnyt. On muuten tosi kivaa olla tuollaisessa tilanteessa moottoritiellä. Minua hirvitti, mutta onneksi selvittiin kaatosateesta ehjin nahoin.

Aivan kommelluksitta ei kuitenkaan mökille selvitty. Kapealla hiekkatiellä tuli vastaan valtava rekka ja toki samalla kohdalla oli iso kuralätäkkö, johon rekan rengas iskeytyi kauniisti juuri meidän kohdallamme. Auto siis sai kauniin kurakuorrutuksen, jonka jälkeen ei vasemmalta puolelta juuri ulos nähnyt. Tuulilasin sai sentään pyyhkijöillä jonkinlaiseen kuntoon.

Auto oli ah-niin-kaunis, kun päästiin mökille.


Mökillä sitten ensimmäiseksi pestiin auto. Toiseksi alettiin lämmittää saunaa ja kolmanneksi pestiin auto uudestaan. Sitten palattiin saunan ihmettelyn pariin. Näissä puuhissa saatiin ilta vierähtämään puoli yhdeksään asti oikein rattoisasti.

Saunaan tosiaan päästiin kaiken säätimisen jälkeen ja onnistuimme grillaamaan makkaraakin kaasugrillillä. En oikeastaan epäillyt kykyjämme selvitä kyseisistä jutuista, mutta olihan se silti erilaista olla ensimmäistä kertaa ihan kahdestaan mökillä ja oikeastaan koko niemessä. Puhe ajautuikin luontevasti zombie apocalypseen ja muihin yhtä herkullisiin aiheisiin. Arvelimme, että mökillä saattaisi hetken pärjätä, mutta jokin toimintasuunnitelma ja parempi pakopaikka kyllä olisi syytä kehitellä.

Yksinäisyys jotenkin korostui illan pimetessä yöksi. Oli ihan mukavaa istuskella kynttilänvalossa mökissä, kun kaatosade riekkui ulkona. Kivaa oli myös kömpiä kahdestaan nukkumaan pilkkopimeään yläkertaan. Sen sijaan yöllinen puskapissalla käynti oli mielenkiintoinen elämys. Myönnän suoraan, etten uskaltanut ilman taskulamppua lähteä edes etsimään huussia, sillä metsän puolella oli niin pimeää, ettei eteensä nähnyt juuri yhtään. Järven puolella sen sijaan oli vähän valoisampaa, joten pusikko kutsui... mutta sielläkin näki tosi huonosti.

Tuli siinä sitten ihasteltua maisemaa tai sitä vähää, mitä siitä näki. Tunnelma oli hyvin erilainen kuin kaupungissa, sillä valoja ei näkynyt ja hiljaisuuskin oli lähes käsin kosketeltavaa. Tykkäsin, mutta samalla yksinäisyyden tunne hirvitti. Ja oli aika jännä fiilis, kun vastarannalle syttyi hetkeksi valo, joka katosi melkein samantien. Mikälie mahtoi olla...

Puskareissun jälkeen olikin sitten entistä kivempi kömpiä takaisin mökkiin ja käpertyä lämpimään peiton alle. Nukuin oikein sikeästi aamuun asti, jolloin puhelimeni ei sitten herättänytkään. Mokomasta oli yön aikana tyhjentynyt akku. Onneksi myös M:n puhelimessa oli herätys soimassa, muuten olisimme varmaan nukkuneet vähintäänkin kymmeneen.



Perjantai 16.8. - Kivikauden kylä / Saarijärvi

Perjantaina aamulla laitoimme mökillä paikat kuntoon ja suuntasimme sitten kohti Saarijärveä. Pysähdyttyä tuli Jämsässä ja Jyväskylän liepeillä. Jämsässä joimme aamukahvit ja törmäsimme sattumalta tuttuun, mikä kyllä kieltämättä oli melkoinen sattuma... mutta Suomi on pieni maa ja niin poispäin. Kyseinen tuttava luuli, että olemme vielä opiskelijoita, mikä tietenkin lämmitti kovasti tällaisen liki 30-vuotiaan mieltä :D

Jyväskylän jälkeen pysähdyimme lounaalle, mutta siinä ei juuri ole kerrottavaa. Autossa ehti kuitenkin jutella aivan kaikkea laidasta laitaan... ja melkein väittäisin sen olleen paras osuus koko roadtripillä. Mikäs siinä on autossa istuessa, kun on hyvää seuraa ja juttelemista riittää.

Kivikauden kylään saavuimme suurin piirtein puoli kaksi. Parkkipaikalla oli kaksi autoa meidän lisäksemme, mutta itse kylässä näimme vain yhden pariskunnan (ehkä kumpikin tuli omalla autollaan?). Saimme siis katsella paikkoja todella rauhassa eikä valokuviin tullut häiritseviä turisteja. Kerrankin siis lomakuvia, joissa ei ole ihmisiä pilaamassa niitä ;D Okei, itse ehkä livahdin kuitenkin pariin kuvaan...

Yhdestä puusta valmistettu muinaisruuhi

Järven rantaa

Näkymää vastarannalle

Kylään vievä polku (bongaa kivikauden ihminen)

Lähikuvaa metsästäjästä

Ja homo laiskimuksesta

Ensin kiersiemme varsinaisen kylän, joka jakautui kolmeen osaan. Rannassa oli kahden rakennuksen kylä nuotioineen, katiskoineen ja kuivauspaikkoineen. Kylä oli rakennettu parhaimman arvauksen mukaan, sillä Suomessa ei ole juuri jäänteitä. Kotien pohjia on löydetty, mutta niihin ei ole jäänyt esim. tukipuiden painaumia. Apuna kylän muodostamisessa onkin käytetty muualta maailmasta löydettyä jäännöksiä ja tietoa nykyisistä luonnonvaraiskansojen asumuksista.

Melko autenttinen fiilis paikassa joka tapauksessa oli. Tätä korostivat aidot eläinten nahat, oikeat kuivumaan ripustetut kalat (erittäin autenttinen haju!) ja oikeasti palavat nuotiot. Ihmishahmoja kuvatessa tuli ilkeä tunne, että mitäs jos tuo kohta kääntää päätään.

Ensivilkaisu kylään

Kuivaustelineitä vuodille ja eläimille

Tarmokas lapsi

Ja lapsen äiti?

Muinaiskatiska

Kylään on eksynyt joku kumma...

Lähikuva kyläläisten saaliista

Ja tässä hieman työkaluja

Tarvikkeita kodassa

Kodan asukas

Toinen kota


Kylää seurasi ansapolku, jolla oli nimensä mukaisesti erilaisia ansoja riistaeläinten pyydystämistä varten. Mukana oli myös kettuansa ja karhuansa. Ja olipa polulle lavastettu myös tilanne, jossa  metsästäjä oli ampumassa sutta jousipyssyllä. Parempi osua, susi oli aika lähellä!

Ansat näyttivät hurjilta eikä ainakaan itse huvittaisi kokeilla, mitä niihin astumisesta seuraisi...

Kettu on jäänyt käpälälautaan.

Valtava jousipyssy, jolla metsästettiin suurriistaa

Ansakuoppa terävine piikkeineen

Loukku

Piikkejä, jotka iskeytyvät esim. hirven kyljestä läpi, kun se laukaisee ansan

Metsästäjä ja susi

Karhuansa

Pyydykseen jäänyt lintu

Lisäksi kävimme ns. yläkylässä, jonne oli rakennettu kotia eri puolilta pohjoista Eurooppaa. Virolaiset ja ruotsalaiset olivat hyvin edustettuina ja ehkä siellä oli norjalainenkin kota. Lisäksi yhdessä kodassa oli shamaani saattamassa vainajaa manan majoille laulun ja rummutuksen voimalla. Jälleen paikka, jossa kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä.

Shamaanin kota

Shamaani

Vainaja

Virolainen kota

Ruotsalainen kota

Romahtanut kota, jolla tutkitaan, kuinka kauan sen täydellinen lahoaminen vie

Norjalainen kota?

Viimeiseksi kiersimme vielä muinaispolun, jolla oli pituutta noin 2,5 kilometriä. Sen varrella oli infokylttejä ja aitoja jäänteitä kivikaudelta. Käytännössä tämä tarkoitti yhden asunnon pohjaa (jota en olisi maastosta erottanut ilman merkintää), kahta paistokuoppaa ja lukuisia ansakuoppia. Viimeisissä ei kuitenkaan ollut enää pystyssä piikkejä, joten ne olivat lähinnä... no... kuoppia metsässä. Samanlaisia näkee monessa paikassa, mutta toki nämä oli tutkittu ja juuri ansakuopiksi todettu.

Metsäkävely oli mukava alkua lukuun ottamatta (kamalasti mutaa sateen jäljiltä), mutta historiallisesti se ei antanut kovin paljon. Maisemat kuitenkin olivat kauniit ja ilma lämmin, joten metsässä järven tuntumassa viihtyi kyllä.

Valitettavasti kamera sippasi kesken reissu (oikeasti, patterit kestivät noin tunnin! <_<), joten viimeiset kuvat jouduin räpsimään kännykällä.

Rekiä ja ihmisen talvivarusteet

Muinaispolku

Kaunista kaislikkoa

Näkymä harjun eteläpuolella

Hangasaitaa, jolla ohjattiin riistaa haluttuun suuntaan

Vedellä täyttynyt ansakuoppa

Vierailun jälkeen lähdimmekin sitten ajelemaan kotiin päin. Pysähdyimme vielä ennen Jyväskylää syömään ja kertaalleen vessaan, mutta muuten posotimme suoraan koko pitkähkön matkan. Olo oli jo melkoisen väsynyt, joten illan suunnitelmaksi muodostui sohvalla nököttämistä ja Kekkon Shinain katsomista.

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus, mutta varsinkin tuo Monster High -nukke herätti mielenkiintoni.

    Olisiko mahdollista saada postaus niihin liittyen? Kuva kokoelmastasi ja sitten hieman raapustelua, että miksi kyseiset nuket kiinostavat sinua ja niin edelleen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja ideasta!

      Totta kai voin nukeista kirjoittaa postauksen. Otankin sen lähiaikoina työn alle, kun varsinaiselta työnteolta kerkiän ^^

      Poista