11. elokuuta 2013

Apua, mun korvat kuolee!

Olipa kerran perjantai-iltapäivä ja satuinpa olemaan Helsingissä tapaamassa kavereitani. Olimme juosseet jalkamme kipeiksi erilaisissa kaupoissa, joten oli tullut aika istahtaa nauttimaan jotain virkistävää ja ihan vain höpotellä kaikkea mukavaa. Koska mieleisiämme virvokkeita tarjoili eräs animulasten suosiossa oleva kahvila, joka vielä sattui olemaan sopivasti lähistöllä, suuntasimme sinne.

Mikäpä sen ihanampaa kuin saada kylmää vihreää teetä ja istahtaa pöydän ääreen piirustelemaan ja juttelemaan mukavia peleistä ja kaikesta niihin liittyvästä. Kun seura on vielä hyvää ja ympäristö kaikin puolin jees, ei iltapäivää voisi enää mukavammin viettää.

Tai sitten...



Kahvila oli aika täynnä porukkaa, mutta en antanut moisen häiritä itseäni, koska tyhjä pöytäkin löytyi. Jos kahvilassa on tilaa istua, ei väenpaljouden pitäisi oikeastaan olla ongelma. Olen istunut monestikin kahvilla jossain, missä on väkeä kuin pipoa, mutta melkeinpä yhtä monesti myös viihtynyt.

Tällä kertaa en.

Oikeasti! Yritimme keskustella normaalilla äänellä, mutta ei. Pöydän toiselle puolelle ei kuullut, mitä toiselta puolelta sanottiin, ellei korottanut ääntä ja nojautunut keskelle pöytää. Fiilis oli kuin baarissa perjantai-iltana musiikin pauhatessa niin kovaa, että on pakko huutaa saadakseen äänensä kuuluviin. Erona oli vain se, että seuranamme oli oletettavasti meitä useita vuosia nuorempaa väkeä, musiikki ei soinut eikä paikassa ole edes anniskeluoikeuksia. Tästä huolimatta desibelimittari olisi varmasti näyttänyt huolestuttavia lukemia.

En voi sanoa viihtyneeni. Sen sijaan stressitaso tuntui nousevan ärtymyksestä puhumattakaan. Ei voinut puhua rentouttavasta kahvilahetkestä kavereiden kanssa, kun normaali puhuminen oli ylipäätään mahdotonta.

Ihan suoraan sanottuna en kykene ymmärtämään. Kyllä, hauskanpito on ihan sallittua ja kivahan se on, jos porukka viihtyy kahvilassa istuessaan. Silti olisi suositeltavaa ottaa muutkin huomioon ja pitää melutaso siedettävänä. En ole koskaan aiemmin istunut kahvilassa, jossa kanssaihmiset ovat saaneet aikaan tuollaisen älyttömän metelin. Sääliksi käy kyseisen paikan työntekijöitä.

Tai sitten vika on vain minussa. Ehkä olen tullut vanhaksi? En tiedä. Minusta kuitenkin julkisella paikalla käyttäydytään nätisti ja asiallisesti ja otetaan muut huomioon. Hauskanpito ei saa tarkoittaa sitä, että sivulliset saavat kuulovaurioita.

Toivon, että tämä kokemukseni oli ihan vain yksittäistapaus eikä kyseisessä kahvilassa ole aina tuollaista, kun väkeä on vähänkin enemmän. Joka tapauksessa tilanne sai minut miettimään, kannattaako tuonne enää edes mennä. Kahvilavisiitin jälkeen kadulla liikenteen seassa kulkeminenkin oli nimittäin lepoa kärsineille korvilleni.

Onneksi sentään tee virkisti nuutunutta oloa ja (omien kavereiden) seura oli hyvää :)

2 kommenttia:

  1. Epäilisin, että tiedän ky. kahvilan ja pakko sanoa, että olen siellä kahdesti käynyt ja molempina kertoina on ikävä kyllä kokemus ollut samanlainen. Jatkossa nappaan ostokset mukaan ja menen istumaan seurueineni jonnekin muualle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista tuollainen. Kahvilan idea on kiva, mutta asiakkaat tekevät siitä epämiellyttävän istuskelupaikan =/

      Poista