Sadetta mä kuuntelen...

Meidän oli tänään tarkoitus lähteä kohti Keski-Suomea, mutta luonnonvoimat olivat eri mieltä. Kaatosateessa on kaikkea muuta kuin kiva ajella, joten päätimme sitten lykätä reissua tuonnemmaksi.


Sadepäivä on siis saatava kulumaan jotenkin muuten. Lapsena istuin kesäiset sadepäivät joko keittiössä tai omassa huoneessani. Eväänä oli mikrossa lämmitettyä kotitekoista ruisleipää ja kaakaota, edessä vihko ja kädessä kynä. Tuolloin sadepäivä oli aina kirjoituspäivä, koska silloin saattoi olla varma, ettei äiti pakottanut ulos leikkimään. Sain ihan rauhassa touhuta tarinoideni parissa, kunhan ilmestyin oikeaan aikaan ruokapöytään.

Tänään en ole vielä saanut tekstiä aikaan, mutta kaakao voisi maistua. Ollaankin lähinnä köllötelty sohvalla ja olen lukenut M:lle Rakasta minua nyt, kun kaikki muut ovat menneet... -ficciä. Metsän tyttären saimme siis jo hiljattain loppuun. Näiden ficcien lukeminen M:lle on ollut vielä avartavampi kuin Projektin, sillä ne on kirjoitettu jo useita vuosia sitten. Niiden kautta huomaa, kuinka paljon tyylini on muuttunut ja kehittynyt. Esimerkiksi nykyisin kuvailuni on niukempaa ja keskityn entistä enemmän siihen, mitä hahmojen päiden sisässä tapahtuu. Otan myös entistä useammin jonkun tietyn hahmon näkökulman, kun aiemmin suosin enemmän kaikkitietävää kertojaa.

Samalla vanhojen tarinoiden lukeminen on innostavaa ja inspiroivaa. Muistan, miksi ne olivat hyviä ja miksi halusin kirjoittaa kyseisistä hahmoista ja fandomista. En silti ole vielä tarttunut jatko-osaan, sillä aivan niin pitkälle intoni ei ole vielä kasvanut... ja Vapahdus on nyt se työn alla oleva juttu kaikesta muusta kivasta huolimatta.

Mutta niin kuin sanoin. En ole saanut tänään kirjoitettua, vaikka luonto on tehnyt sen eteen kaikkensa. Olen häröillyt netissä ja piirrellyt. Tosin lähetin myös sähköpostia Wellamo-opistolle ja olen saanut Wordin auki. Jotain edistystäkin on siis tapahtunut.

Luulen, että tänään haluan kuitenkin enemmän pelata kuin kirjoittaa. Yritän saada sivun tai parin verran tekstiä, mutta veri vetää nyt Star Ocean 3:n puoleen. Siinäkin on tarina, jonka haluan oppia tuntemaan.

Siispä nyt on varmaan hyvä hetki tehdä tuolla Wordissa auki olevalle tiedostolle jotain. Jos vaikka viiteen mennessä olisi valmista sen kanssa. Sitten voisin syödä ja nauttia j-doramasta, ennen kuin on aika napata peliohjain kauniiseen käteen.