31. elokuuta 2013

Alle kaksi kuukautta enää

Huh, aika menee todellakin nopeasti. Vasta häihin oli sellaiset puoli vuotta, nyt jäljellä on enää alle kaksi kuukautta. Valmistelut alkavat onneksi olla ihan kohtalaisen hyvällä mallilla. Tosin ihan mutkattomasti kaikki ei ole sujunut.



Kunnossa:

- Hääpuku, kengät, laukku ja tiara
- Juhlapaikan varaus
- Valokuvaajan varaus
- Pitopalvelun varaus (tämän kanssa oli melkoista säätöä, varsinkin kakusta)
- Esteettömyystodistus ja sukunimen vaihtokaavake
- Vihkijän varaus
- Kutsut
- Häämatkan maksu

Ei kunnossa:

- M:n puku ja kengät
- Kampaamoaika ja meikkaus
- Juhlapaikan koristeet
- Sormus
- Polttarit
- Häämatkan ohjelmasuunnitelma
- Vihkimisen "ohjelma"


Listoja katsellessa voi todeta, että ihan hyvin meillä menee. M:n kohdalla pitää vielä pukuasiaa pohtia. Ehkä sekin saadaan lähiaikoina etenemään.

Kampaamoaikaa (ja meikkausta) olen nyt viikon verran yrittänyt varata paikalliselta ammattikoululta, koska se olisi juhlapaikan vieressä. Koskaan sieltä ei kuitenkaan vastata puhelimeen tai numero on varattu. Tänään kuulin äidiltä, ettei palvelu ole kuulemma kovin hyvää ja aikaa pitäisi varata 3-6 tuntia. Tämähän ei tule kyseeseen, koska valokuvaus alkaa 11:00, mikä tarkoittaa, että paikalla on oltava viimeistään 10:30. Soittelen maanantaina omalle kampaajalleni ja lasken sen varaan, että joku suostuu kuskaamaan minua ympäri kaupunkia hääpäivän aamuna.

Juhlapaikkaan ei ole tarkoitus tulla kovin suuria koristeita, mutta yritämme tulevan anopin kanssa saada syksyn lehtiä ja puolukan varpuja (marjoilla) sinne. Tämä on tarkoittanut varpujen keräämistä ja pakastamista. Myöhemmin ne on tarkoitus käsitellä hiuslakalla. Samaa kokeilemme mm. vaahteranlehtiin, kunhan niitä alkaa ilmestyä. Niistä olisi kiva väsätä hääkimppukin, mutta epäilen sen säilyvyyttä. Tosin saisihan noita varmaan Tiimarista silkkisinä.

Sormus meillä on hankittuna, mutta kaiverrus puuttuu vielä. Tämä siksi, että sormuksen koosta oli epäselvyyttä. Nyt se on kuitenkin jo osoittautunut ihan sopivaksi. Kävimme liikkeessä pahan helteen aikaan ja ilmeisesti sen takia sormeni olivat todella turvoksissa. Nyt sormus istuu loistavasti. Kaiverrusta varten on lahjakortti, joten en ole siitä huolissani.

Perinteisiä polttareita meillä ei ole. Jos joku sellaisia suunnitteli, suunnitelman saa nyt unohtaa, kiitos ;) Sen sijaan pidämme yhteiset juhlat pienelle kaveriporukalle. Tämän osalta ei ole isompaa ongelmaa... oikeastaan vain se, että vielä ei ole tiedossa, ketkä kaikki ovat tulossa ja yhtä kutsua en ole päässyt antamaan. Tarkoitus on viettää kiva ilta hyvässä porukassa. Itse emme ainakaan ole kehitelleet mitään sen kummempaa ohjelmaa x)

Häämatkakin alkaa olla kuosissa. Pitäisi vielä jaksaa tarkistaa liikkumiset paikasta toiseen, paikkojen osoitteet ja hinnat. Se on varmaan vain yhden illan projekti, mutten ole vielä jaksanut tarttua siihen.

Eniten stressiä ja päänvaivaa taitaa tällä hetkellä aiheuttaa vihkimiseen liittyvä ylimääräinen ohjelma. Maistraatin vihkikaava on niin turkasen lyhyt, että jotain pitäisi siihen rinnalle kehitellä. Ehkä vähän musiikkia ja jotain muuta... kun vain keksisin, mitä se olisi ja kenet siihen voisi nakittaa. Olen huono tällaisissa.

Muutenkin ahdistaa varsinainen päivä. Jännitän sitä todella paljon, koska huomion keskipisteenä oleminen on aina vähän kiusallista. Haluan kyllä naimisiin, mutta kaikki tämä hössäys asian ympärillä on hankalaa ja tuntuu vieraalta. Toisaalta on kiva kuitenkin juhlistaa merkittävää tapahtumaa. Olo on siis ristiriitainen. Yhtä aikaa haluaisin karata naimisiin ja viettää hienon juhlan asian kunniaksi.

Mutta niin... järjestelyt ovat ihan hyvällä mallilla. Uskon, että kaikki saadaan vielä toimimaan. Täytyy vain toivoa, etten sitä ennen saa kamalaa ahdistuskohtausta järjestelyistä :D

25. elokuuta 2013

Freaky just got fabulous

Minua pyydettiin kirjoittamaan postaus Monster High -harrastuksestani. En ole siitä aiemmin mitään raapustellutkaan, jos ei ohimeneviä sivulauseita lasketa, joten siinäpä onkin sitten oivallinen aihe. Yritän paneutua tähän mahdollisimman laajasti enkä työntää silmillenne pelkkää kuvaspämmiä.



Mikä on Monster High?

Monster High -nukkeja alettiin kehittää vuonna 2007 ja ensimmäiset julkaistiin 2010. Nuket ovat luoneet yhdysvaltalaiset Garrett Sander ja Kelly Riley.  Kyseessä on Mattelin lelusarja, jonka nuket ovat kuuluisien hirviöiden jälkeläisiä, esim. Draculan ja Frankensteinin tyttäret ovat varsin isossa roolissa. Sarjaa on markkinoitu mm. lyhyillä jaksoilla, jotka ovat (ihan laillisesti) katsottavissa YouTubessa ja lisäksi sarjalla on oma teemamusiikki(video) ja pari elokuvaa, joita en kuitenkaan ole itse katsonut. Tämä postaus ei siis käsittele Monster High -elokuvia.




Nukkejen lisäksi sarjassa on julkaistu kalenteri, puuhakirjoja, lehtiä, tarra-albumi + keräilytarroja, koruja, nukkejen lisätarvikkeita, kirjoja, pelejä, vihkoja, reppuja... luultavasti jotain muutakin, mikä on yksinkertaisesti mennyt minulta ohitse. Itselläni oheiskrääsää ei kamalan paljon ole, mutta olen sortunut ostamaan yhden lehden, muutaman vihkon, kynän, pyyhekumin, viivaimen ja penaalin... ai joo ja niitä keräilytarroja, joista pari koristaa työkalenteriani.

Joka tapauksessa Monster High on ensisijaisesti joukko erikoisen näköisiä nukkeja. Ne muistuttavat ulkoisilta ominaisuuksiltaan ehkä enemmän Bratzeja kuin esim. Barbieta, mutta ovat coolimpia kuin Bratzit ikinä (huom. imo). Nämä on ihan oikeasti tarkoitettu leluiksi ja suunnattu korkeintaan alakouluikäisille, mutta muutama aikuisempi harrastaja on silti tullut vastaan.


Miten kaikki alkoi omalla kohdallani?

Oli eräs japanin tunti, kun I-chan kertoi törmänneensä johonkin, mistä minäkin saattaisin kiinnostua. Hän oli (muistaakseni) lelukaupassa huomannut erikoislaatuisia nukkeja. Ei tavallisia Barbieta tai Bratzeja vaan jotain ihan muuta. Tuntien jälkeen tuli sitten selvitettyä, mistä tarkalleen ottaen oli kyse.


Monster High -nuket viehättivät heti ulkonäkönsä perusteella. Ne olivat erilaisia kuin vastaavat nuket yleensä, enemmän oman makuni mukaisia pukeutumiseltaan jne. I-chan ehti aloittaa harrastuksensa paljon minua ennen, mutta lopulta minäkin ratkesin. Eräänä päivänä ostin kaupunkireissulla Dead Tired Draculauran eli pyjamaversion Draculan tyttärestä. Nykyisellään minulla ei enää tuota nukkea ole, mutta se joka tapauksessa aloitti harrastukseni.

Kesti hyvän tovin, ennen kuin ostin seuraavan nuken, mutta pikku hiljaa niitä on hyllyn koristukseksi kertynyt. Osan tosin olen saanut lahjaksi, mikä on tietenkin erittäin mukavaa.


Tämänhetkinen kokoelmani

Minulla on vain seitsemän nukkea eli kokoelmani ei ole suuren suuri verrattuna joihinkin muihin *köh*I-chan*köh*


Alla sitten vielä hankkimis-/saamisjärjestyksessä kukin yksilö.

Ghoulia Yelps
Ghoulia oli ensimmäinen basic-mallin MH-nukke, jonka ostin. Tuolloin harmitti tosi paljon, etten ostanut myös Draculauraa sellaisena. Ghoulia on siis zombie, joten hän on hieman hidas, muttei silti mikään ihan tyhmä tyttö ;)


Frankie Stein
 Frankien sain syntymäpäivälahjaksi M:lta tammikuussa 2012. Hän on Frankensteinin hirviön tytär ja ikää hänellä on vain muutamia päiviä.

Spectra Vondergeist
Spetra livahti mukaani eräällä kaupunkireissulla, kun en taas vain voinut vastustaa kiusausta. Ei pitäisi kulkea "shoppailemassa" lelukaupoissa. Samalla taisi tulla hommattua BR-lelujen kanta-asiakaskorttikin, vaikkei taloudesta löydy yhtään lasta. Spectra on haamun tytär.


Toralei Stripe

Toralei on päätynyt kotiin aika samalla tavalla kuin Spetrakin eikä heidän hankkimisensa välillä tainnut olla edes kovin pitkää aikaa. Hän on ihmiskissa ja kaveeraa mieluusti kaltaistensa kanssa.

Clawd Wolf ja Draculaura
Tämän kaksikon sain joululahjaksi M:lta viime jouluna. Clawd on basic-mallia, mutta Draculaura on Forbitten Romance -mallia. Draculaura on siis ainoa (LOL, edelleen) nukkeni, joka ei ole basic-mallin edustaja. En kuitenkaan aio enää ostaa toista kappaletta, sillä tykkään varsin paljon tästä versiosta, vaikkei mukana ollutkaan sitten lemmikkiä. Päiväkirjatkin ovat ranskaksi, mutta mitäs pienistä x)

Kun sain tämän kaksikon, päätin myydä Dead Tired -Draculauran pois. Kyseinen nukke päätyi erään 11-vuotiaan tytön kokoelmaan oletettavasti hyvään kotiin.

Twyla
Twyla onkin sitten uusin hankintani. Hänestä kertoilin jo enemmän edellisessä postauksessa. Kyseessä on siis varsin sievä, mutta hyvin ujo Mörön tytär.

Mitään varsinaisia uusien nukkejen ostosuunnitelmia minulla ei tällä hetkellä ole, mutta joukossa on kuitenkin joitain, jotka ihan mieluusti voisin ottaa kokoelmani jatkoksi. Yritän silti pitää nyt taas tovin kukkaronnyörit kireällä, sillä on kaikenlaista muutakin, mitä pitäisi hankkia ja mihin tarvitsisi säästää varoja.

Tässä kuitenkin lista MH-nukeista, jotka saatan vielä haluta:

Nefera de Nile
Abbey Bominable
Rochelle Goyle
Draculogan
Jinafire Long
Jackson Jekyll


Monster High'n viehättävyys

Mikä näissä nukeissa viehättää? Ihan lyhyesti ja pinnallisesti sanottuna: ulkonäkö. Siis joo, tykkäsin aikoinaan myös Barbiesta eikä hän minusta edelleenkään ole ruma. Barbie on vain niin tavallinen. Bratzeista on taas tykkää syistä, joita en ehkä ala tässä luetella. Monster High -nukeissa on tiettyjä samoja piirteitä kuin Bratzeissa, mutta silti tämä sarja oikeasti iskee.

Nuket ovat erikoisia, erilaisia. Ne eivät sulaudu massaan, mikä ajatuksena kiehtoo. Hirviökin voi olla kaunis. Onko se silloin hirviö? En tiedä, mutta jos hirviöt näyttävät tuolta, minäkin voisin ruveta sellaiseksi.

Jos kurkistetaan pinnan alle, kyseessä on joukko aika tavallisia tyttöjä (ja poikia). Toki he näyttävät jopa friikeiltä ja heillä voi olla erityisiä kykyjä. Silti heillä on ihan tavallisia nuorten ongelmia: hankalat vanhemmat, kiusaamista koulussa, tuskallisia ihastuksia, läksyjä, meikkipulmia jne. Erikoisuuksistaan huolimatta he ovat helposti samastuttavissa. Tietenkään pelkistä nukeista tätä ei voi päätellä, mutta jos katsoo webisodeja tai lukee kirjoja, näkökulma avautuu paremmin. Tykkäilen paljonkin noista lyhyistä jaksoista. Kirjoja sen sijaan olen lukenut yhden. Se ei ollut huono, mutta se oli suunnattu selvästi nuoremmille. Se oli sellaista materiaalia, jota voisin lukea jossain vaiheessa esim. omalle lapselle, mutta itselle se ei enää kolahtanut niin vahvasti.

Joka tapauksessa pohjavireenä nousee ajatus siitä, että teinihirviötkin ovat ihan tavallisia tyttöjä ja poikia tavallisine ongelmineen. Ja että jokainen on kaunis omalla tavallaan, vaikka näyttäisi kuinka erikoiselta.

Tosin on myönnettävä, että oma kauneuskäsitykseni ei ehkä ole se kaikista normaalein. Perinteinen kauneuskin on minusta kaunista, mutta erikoiset ja erilaiset tyylit viehättävät minua. Ehkä juuri sen takia Monster High -nuketkin osuivat heti minun makuuni?

21. elokuuta 2013

Shoppailua, sotilaita ja aikamatka kivikaudelle

Tämän postauksen kirjoittaminen on venynyt ja venynyt, koska viikonloppu oli melkoista haipakkaa. Kotiuduimme reissusta perjantai-iltana ja lauantaina olimme viettämässä M:n veljen synttäreitä. Sunnuntai sitten puolestaan vierähti ensin perhepäivällisellä M:n vanhempien luona ja sitten isäni synttärikahveilla.

Alkuviikosta taas en edes jaksanut ajatella blogin kirjoittamista. Työt alkoivat taas ja ovat vetäneet olon aika väsyneeksi. Kestää ilmeisesti hetki päästä kunnon rytmiin taas kiinni...

Kesälomalla tuli kuitenkin tehtyä muutama pieni reissu. Tällä kertaa ei ulkomaille asti viitsitty suunnata, sillä Pariisin matkasta ei ole kamalan kauan ja syksy saattaa tuoda vielä tullessaan jotain pientä reissuntynkää... ehkä... katsotaan ;) Koto-Suomessa siis vaikutettiin turvallisesti koko loma, mutta onhan Suomessakin kaikenlaista nähtävää ja koettavaa.



Perjantai 9.8. - Helsinki

Helsinkiin siis kävi matka perjantaiaamuna. Tuttuun tapaan kolkuttelin Z-junalla eikä matkalla tapahtunutkaan mitään erikoista tai edes maininnanarvoista. Kunhan nyt istuskelin ja kuuntelin musiikkia. Konnaria en junassa nähnyt, mikä jaksaa joka kerta ihmetyttää. Luulisi, että lippujen tarkistus olisi VR:n intresseissä.

Perillä alku meni hieman säätämiseksi, koska toinen kavereista oli joutunut poikkeamaan työpaikallaan ja myöhästyi tapaamisesta hieman. Löysimme kuitenkin kaikki toisemme ja pääsimme pööpöilemään ympäriinsä. Perinteiset Morticia ja Cyber Shop tuli kierrettyä ensimmäisenä, mutta tällä kertaa mitään ei tarttunut matkaan. Minulla on jokin tyttömäisten vaatteiden kausi meneillään, joten liikkeet eivät tarjonneet mitään kaipaamaani. Siis onhan niissäkin toki tyttömäisiä vaatteita, mutta ei nyt osunut silti sopivaa kohdalle.

Seuraavaksi komusimme läpi Kampin kenkäkauppoja. Etsinnässä olivat sopivat popot häihin, mutta valitettavasti sellaisia tuntui olevan mahdoton löytää edes Helsingin tarjonnasta. Okei, myöhemmin tuli yhdet vastaan, mutta ihan 300 euroa en ole valmis kengistä maksamaan (olkoonkin Minna Parikat). Pukukaan ei maksanut niin paljon :P

Kiertelimme myös kirppareita. Etsinnässä on cosseja varten sininen bolero ja harmaat miesten reisitaskuhousut, mielellään edullisesti. Kumpaakaan ei näkynyt, mutta löysin pitkän sinisen hameen, jota siis myös etsin. Tracon vaan alkaa lähestyä uhkaavasti, joten pukujen kanssa pitäisi pistää töpinäksi.

Ruokailimme Iguanassa ja höpisimme kaikenlaista. Viereisen pöydän lapsiperhe ei välttämättä tykännyt kaikista jutuista, mutta itsehän siihen tunkivat. Eikä me siis mitenkään meluttu tai oltu kamalan asiattomia, mutta toki aina joku juttu voi mielensä pahoittaa ties mistä jutuista.

Lounaan jälkeen seurasi reissun paras osuus eli Akateeminen kirjakauppa. Se ei ollut varsinaisesti suunnitelmissa, mutta päätimme silti poiketa sinne. Ja niihän siinä tietysti kävi, että mukaan tarttui useampi kirja. Ostin Japaniin sijoittuvaa scifiä ja fantasiaa sekä yhden tietokirjan. Lisäksi löysimme Yoshitaka Amanon taidekirjapaketin, joka kieltämättä houkutteli, mutta jäi nyt kuitenkin tällä kertaa vielä hyllyyn. Kaiken kaikkiaan käytimme kaupassa luultavasti enemmän aikaa kuin yhdessäkään toisessa.

Reissu jatkui vielä Fantasiapeleihin ja Manga Cafeen, mutta tuskainen kuumuus edellisessä ja muut syyt jälkimmäisessä eivät saaneet meitä viihtymään erityisen hyvin. Vietimmekin reissuni loppuajan vielä Cyber Shopin toisessa liikkeessä (josta mukaan tarttui punainen hame) ja Anttilassa, ennen kuin siirryimme asemalle hengailemaan.

Melkeinpä siis puhdasta shoppailua tuo visiitti, mutta oikeasti siinä tuli samalla juteltua paljon kaikenlaista. Kaiken kaikkiaan oli oikein kiva reissu... joskin paluumatka aiheutti stressiä, kun juna oli myöhässä ja vaihtoyhteyteen sai juosta.


Lauantai 10.8. - Tampere

Lauantai sujui ehkä hieman rauhallisemmissa merkeissä. Alun perin olisin halunnut myös Särkänniemeen, mutta jo valmiiksi huonohkon olon ja myöhäisen lähdön vuoksi se paikka karsiutui pois. Vapriikkiin sen sijaan ei ollut estettä, joten sinne suunnattiin.

Ulkona oli jotenkin hirveän kylmä, ja palelinkin koko lyhyen matkan parkkihallista Vapriikkiin ja myöhemmin ruokapaikkaan mennessä. Sisälläkään ei ollut miellyttävän lämmin vaan pikemminkin hieman kolea.

No, joka tapauksessa kiersimme terrakotta-näyttelyn läpi. Se oli ihan mielenkiintoinen ja tyylikäs, mutta kuvia tuli otettua aika vähän hämyisän valaistuksen takia. Ja sen kerran, kun sitten otin kuvia, tuli vartija valittamaan salaman käytöstä, vaikken edes käyttänyt salamaa. Minkä minä sille voin, että puhelimessani on aika kirkas kohdevalaisin. Sain hetken inttää asiasta vartijan kanssa, mutta uskoi sentään lopulta. Fiilistä tuo sen verran kuitenkin laski, etten viitsinyt lopulta enää kuvia napsia.

Pienoismalli terrakottisotilaiden teosta

Hevosvaunut

Kiinalainen sotilas on pidempi kuin minä -___-;;;

Kiersimme myös Tampere-näyttelyn ja pari muuta näyttelyä ylemmässä kerroksessa. Luonnontieteellinen oli ihan kiinnostava, mutta keksintöjä käsittelevä ei niin paljon jaksanut minua innostaa. Hehkulamppuja ja Nokian kännyköitä kuitenkin ihmettelin hetken ajan ja hyppelehdin erivärisillä ympyröillä, koska niiden päällä seisomalla sai auki videoesityksiä... joita en sitten jaksanut katsoa. Lapsellista ehkä, joo, mutta lapsi on terve, kun se leikkii.

Kävimme vielä ennen kotiin lähtöä syömässä American dinnersissa, joka paljastui aika hyväksi ruokapaikaksi. Olen käynyt siellä kerran aiemmin, mutta silloin tyydyin pannariin ja vaniljakolaan, tällä kertaa tuli syötyä ihan ruokaa. Ähkyhän siitä seurasi ja hirveä väsy jälkeen päin, kun oli pakko syödä ranskalaisia. Peruna on pahasta.

Myös Tampereen Anttila tuli vilkaistua läpi siltä varalta, että hääpukuun sopivat kengät tai neuletyöhön tarvittavat langat olisivat löytyneet. Eipä tärpännyt tälläkään kertaa. Kotimatkan nuokuin puoliunessa, kun ruokakooma iski oikein kunnolla päälle.


Torstai 15.8. - Ideapark / Lempäälä ja mökki / Padasjoki

Alkuviikon nautiskelimme taas kotona olemisesta, mutta torstaina otimme itseämme niskasta kiinni ja suuntasimme Ideaparkiin huonoa säätä uhmaten. Matkan aikana keli muuttuikin paremmaksi ja perille päästyämme aurinko paistoi jo oikein kauniisti.

Kävimme syömässä Coyotessa (häränpihviä, nams), ennen kuin aloitimme shoppailukierroksen. Tällä kertaa tuuria oli enemmän matkassa. Löysimme M:n äidille yhtä sun toista hyödyllistä ja minullekin vihdoin kengät hääjuhlaan. Noh, itse asiassa ostin kahdet, kun sattuivat löytymään edullisesti. Nyt pitäisi sitten saada ajettua ne sisään, jotta istuisivat jalkoihin mukavasti. Jalkani ovat harmillisesti vähän eri paria, joten yleensä oikeaan kehittyy uusista kengistä ikäviä rakkoja... ja niin kävi nytkin. Sunnuntaina oli puolet pikkuvarpaasta yhtä suurta rakkoa, joten totuttelua on vielä edessä.

Kiersimme useita kauppoja, ja kenkien lisäksi tein vielä yhden löydön. Ei tosin ollut etsinnässä, mutta lähti silti mukaan.

Twyla - Mörön tytär
Ah, uusi Monster High -nukke, tuo salainen paheeni. Miksei näitä ollut silloin, kun minä olin lapsi? Ovat suurin osa aivan ihania ja toiset niin ihania, että ne on pakko saada omaksi. Kyllä minä aina sanon, etten osta enempää... ja sitten tulee joku ylisöpö tapaus vastaan. Niin kävi nytkin. Piti vain vilkaista nukkeja puhtaasta mielenkiinnosta. Sitten erehdyin katsomaan Twylaa silmiin ja olin myyty. Ja koska olen heikkona lyhyisiin tyttöihin, hänen vaikutuksensa oli vielä paljon pahempi kuin monen muun nuken kohdalla. Twyla on nimittäin aika paljon muita lyhyempi.

Ja takaisin asiaan...

Shoppailukierros päättyi Prismaan, josta haimme hieman mökkievästä, ennen kuin lähdimme ajelemaan Padasjoen suuntaan. Tuolloinkin sää oli aurinkoinen ja melkein jopa kuuma. Kuitenkaan emme ehtineet kuin suunnitelleen Tampereelle asti, kun vettä jo tuli niin, ettei eteensä nähnyt. On muuten tosi kivaa olla tuollaisessa tilanteessa moottoritiellä. Minua hirvitti, mutta onneksi selvittiin kaatosateesta ehjin nahoin.

Aivan kommelluksitta ei kuitenkaan mökille selvitty. Kapealla hiekkatiellä tuli vastaan valtava rekka ja toki samalla kohdalla oli iso kuralätäkkö, johon rekan rengas iskeytyi kauniisti juuri meidän kohdallamme. Auto siis sai kauniin kurakuorrutuksen, jonka jälkeen ei vasemmalta puolelta juuri ulos nähnyt. Tuulilasin sai sentään pyyhkijöillä jonkinlaiseen kuntoon.

Auto oli ah-niin-kaunis, kun päästiin mökille.


Mökillä sitten ensimmäiseksi pestiin auto. Toiseksi alettiin lämmittää saunaa ja kolmanneksi pestiin auto uudestaan. Sitten palattiin saunan ihmettelyn pariin. Näissä puuhissa saatiin ilta vierähtämään puoli yhdeksään asti oikein rattoisasti.

Saunaan tosiaan päästiin kaiken säätimisen jälkeen ja onnistuimme grillaamaan makkaraakin kaasugrillillä. En oikeastaan epäillyt kykyjämme selvitä kyseisistä jutuista, mutta olihan se silti erilaista olla ensimmäistä kertaa ihan kahdestaan mökillä ja oikeastaan koko niemessä. Puhe ajautuikin luontevasti zombie apocalypseen ja muihin yhtä herkullisiin aiheisiin. Arvelimme, että mökillä saattaisi hetken pärjätä, mutta jokin toimintasuunnitelma ja parempi pakopaikka kyllä olisi syytä kehitellä.

Yksinäisyys jotenkin korostui illan pimetessä yöksi. Oli ihan mukavaa istuskella kynttilänvalossa mökissä, kun kaatosade riekkui ulkona. Kivaa oli myös kömpiä kahdestaan nukkumaan pilkkopimeään yläkertaan. Sen sijaan yöllinen puskapissalla käynti oli mielenkiintoinen elämys. Myönnän suoraan, etten uskaltanut ilman taskulamppua lähteä edes etsimään huussia, sillä metsän puolella oli niin pimeää, ettei eteensä nähnyt juuri yhtään. Järven puolella sen sijaan oli vähän valoisampaa, joten pusikko kutsui... mutta sielläkin näki tosi huonosti.

Tuli siinä sitten ihasteltua maisemaa tai sitä vähää, mitä siitä näki. Tunnelma oli hyvin erilainen kuin kaupungissa, sillä valoja ei näkynyt ja hiljaisuuskin oli lähes käsin kosketeltavaa. Tykkäsin, mutta samalla yksinäisyyden tunne hirvitti. Ja oli aika jännä fiilis, kun vastarannalle syttyi hetkeksi valo, joka katosi melkein samantien. Mikälie mahtoi olla...

Puskareissun jälkeen olikin sitten entistä kivempi kömpiä takaisin mökkiin ja käpertyä lämpimään peiton alle. Nukuin oikein sikeästi aamuun asti, jolloin puhelimeni ei sitten herättänytkään. Mokomasta oli yön aikana tyhjentynyt akku. Onneksi myös M:n puhelimessa oli herätys soimassa, muuten olisimme varmaan nukkuneet vähintäänkin kymmeneen.



Perjantai 16.8. - Kivikauden kylä / Saarijärvi

Perjantaina aamulla laitoimme mökillä paikat kuntoon ja suuntasimme sitten kohti Saarijärveä. Pysähdyttyä tuli Jämsässä ja Jyväskylän liepeillä. Jämsässä joimme aamukahvit ja törmäsimme sattumalta tuttuun, mikä kyllä kieltämättä oli melkoinen sattuma... mutta Suomi on pieni maa ja niin poispäin. Kyseinen tuttava luuli, että olemme vielä opiskelijoita, mikä tietenkin lämmitti kovasti tällaisen liki 30-vuotiaan mieltä :D

Jyväskylän jälkeen pysähdyimme lounaalle, mutta siinä ei juuri ole kerrottavaa. Autossa ehti kuitenkin jutella aivan kaikkea laidasta laitaan... ja melkein väittäisin sen olleen paras osuus koko roadtripillä. Mikäs siinä on autossa istuessa, kun on hyvää seuraa ja juttelemista riittää.

Kivikauden kylään saavuimme suurin piirtein puoli kaksi. Parkkipaikalla oli kaksi autoa meidän lisäksemme, mutta itse kylässä näimme vain yhden pariskunnan (ehkä kumpikin tuli omalla autollaan?). Saimme siis katsella paikkoja todella rauhassa eikä valokuviin tullut häiritseviä turisteja. Kerrankin siis lomakuvia, joissa ei ole ihmisiä pilaamassa niitä ;D Okei, itse ehkä livahdin kuitenkin pariin kuvaan...

Yhdestä puusta valmistettu muinaisruuhi

Järven rantaa

Näkymää vastarannalle

Kylään vievä polku (bongaa kivikauden ihminen)

Lähikuvaa metsästäjästä

Ja homo laiskimuksesta

Ensin kiersiemme varsinaisen kylän, joka jakautui kolmeen osaan. Rannassa oli kahden rakennuksen kylä nuotioineen, katiskoineen ja kuivauspaikkoineen. Kylä oli rakennettu parhaimman arvauksen mukaan, sillä Suomessa ei ole juuri jäänteitä. Kotien pohjia on löydetty, mutta niihin ei ole jäänyt esim. tukipuiden painaumia. Apuna kylän muodostamisessa onkin käytetty muualta maailmasta löydettyä jäännöksiä ja tietoa nykyisistä luonnonvaraiskansojen asumuksista.

Melko autenttinen fiilis paikassa joka tapauksessa oli. Tätä korostivat aidot eläinten nahat, oikeat kuivumaan ripustetut kalat (erittäin autenttinen haju!) ja oikeasti palavat nuotiot. Ihmishahmoja kuvatessa tuli ilkeä tunne, että mitäs jos tuo kohta kääntää päätään.

Ensivilkaisu kylään

Kuivaustelineitä vuodille ja eläimille

Tarmokas lapsi

Ja lapsen äiti?

Muinaiskatiska

Kylään on eksynyt joku kumma...

Lähikuva kyläläisten saaliista

Ja tässä hieman työkaluja

Tarvikkeita kodassa

Kodan asukas

Toinen kota


Kylää seurasi ansapolku, jolla oli nimensä mukaisesti erilaisia ansoja riistaeläinten pyydystämistä varten. Mukana oli myös kettuansa ja karhuansa. Ja olipa polulle lavastettu myös tilanne, jossa  metsästäjä oli ampumassa sutta jousipyssyllä. Parempi osua, susi oli aika lähellä!

Ansat näyttivät hurjilta eikä ainakaan itse huvittaisi kokeilla, mitä niihin astumisesta seuraisi...

Kettu on jäänyt käpälälautaan.

Valtava jousipyssy, jolla metsästettiin suurriistaa

Ansakuoppa terävine piikkeineen

Loukku

Piikkejä, jotka iskeytyvät esim. hirven kyljestä läpi, kun se laukaisee ansan

Metsästäjä ja susi

Karhuansa

Pyydykseen jäänyt lintu

Lisäksi kävimme ns. yläkylässä, jonne oli rakennettu kotia eri puolilta pohjoista Eurooppaa. Virolaiset ja ruotsalaiset olivat hyvin edustettuina ja ehkä siellä oli norjalainenkin kota. Lisäksi yhdessä kodassa oli shamaani saattamassa vainajaa manan majoille laulun ja rummutuksen voimalla. Jälleen paikka, jossa kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä.

Shamaanin kota

Shamaani

Vainaja

Virolainen kota

Ruotsalainen kota

Romahtanut kota, jolla tutkitaan, kuinka kauan sen täydellinen lahoaminen vie

Norjalainen kota?

Viimeiseksi kiersimme vielä muinaispolun, jolla oli pituutta noin 2,5 kilometriä. Sen varrella oli infokylttejä ja aitoja jäänteitä kivikaudelta. Käytännössä tämä tarkoitti yhden asunnon pohjaa (jota en olisi maastosta erottanut ilman merkintää), kahta paistokuoppaa ja lukuisia ansakuoppia. Viimeisissä ei kuitenkaan ollut enää pystyssä piikkejä, joten ne olivat lähinnä... no... kuoppia metsässä. Samanlaisia näkee monessa paikassa, mutta toki nämä oli tutkittu ja juuri ansakuopiksi todettu.

Metsäkävely oli mukava alkua lukuun ottamatta (kamalasti mutaa sateen jäljiltä), mutta historiallisesti se ei antanut kovin paljon. Maisemat kuitenkin olivat kauniit ja ilma lämmin, joten metsässä järven tuntumassa viihtyi kyllä.

Valitettavasti kamera sippasi kesken reissu (oikeasti, patterit kestivät noin tunnin! <_<), joten viimeiset kuvat jouduin räpsimään kännykällä.

Rekiä ja ihmisen talvivarusteet

Muinaispolku

Kaunista kaislikkoa

Näkymä harjun eteläpuolella

Hangasaitaa, jolla ohjattiin riistaa haluttuun suuntaan

Vedellä täyttynyt ansakuoppa

Vierailun jälkeen lähdimmekin sitten ajelemaan kotiin päin. Pysähdyimme vielä ennen Jyväskylää syömään ja kertaalleen vessaan, mutta muuten posotimme suoraan koko pitkähkön matkan. Olo oli jo melkoisen väsynyt, joten illan suunnitelmaksi muodostui sohvalla nököttämistä ja Kekkon Shinain katsomista.