9. heinäkuuta 2013

"Saisko tähän jatkoa, pliiiiiss!!11"

Jokainen kirjoittaja, joka myös julkaisee (tai luetuttaa jollakulla) tekstejään, painii epäilemättä palautteen saamisen tai saamatta jäämisen kanssa. Palaute on tärkeä juttu, vaikkei saisi olla se pääasia kirjoittaa. Vai saako?

Kirjoitan ensisijaisesti itselleni. Raapustan tarinoita, jollaisia haluaisin itse lukea, mutta kukaan ei ole tyrkännyt nokkani alle. Kenties makuni on turhan vaativa, kun välillä on vaikeuksia löytää lukemista ficcipuolelta. Myönnän suoraan olevani nirso, vaikka valikoimaa olisi paljon. Sitten äherrän koneella tämän oman suppean makuni pohjalta juttuja.

Kun kirjoitin Pirates of the Caribbeanista ja Narutosta, totuin saamaan rutkasti kommentteja ficceihini. Iso osa oli kehuja, mutta rakentavaa (ja joskus ei-niin-rakentavaa) kritiikkiäkin tuli. Palautteen saaminen rohkaisi kirjoittamaan lisää ja kehittämään omia kykyjään. Se potki eteenpäin silloin, kun ei muuten olisi huvittanut kirjoittaa.


Sittemmin olen aika pitkälti jättänyt nuo fandomit taakse ja siirtynyt toisiin. Olen kirjoittanut paljon Final Fantasy XII:sta ja XIII:sta. Kummankin fandomin ficceihin on tullut palautetta, muttei siinä mittakaavassa kuin aiemmin. Viime aikoina olen raapustellut Finaleista suosituimmasta eli seiskasta, mutten silti ole hukkunut palautteeseen.

Tällä on tietty vaikutus. Motivaatio kirjoittaa löytyy sisältä, mutta välillä tarvitsisi lisäpotkua. Toisaalta toisinaan tekee omasta mielestään jonkin näppärän kirjallisen ratkaisun tai onnistuu luomaan tyrmäävän juonenkäänteen. Sitten kukaan ei sanokaan mitään. Se jättää vähän tyhjän olon. Sitä jää miettimään, tajusiko kukaan muu kohtaa, jolla itse herkuttelin mielessäni. Ehkäpä tosiaan ei?

Sillehän ei voi mitään, että kirjoitan fandomeista, jotka eivät massoja kiinnosta. Tai massafandomeista raapustellessani valikoin hahmot/paritukset, jotka eivät herätä innostusta. Tuossa lienee ainakin yksi syy kommenttien vähäisyyteen. Toinen syy voi olla, etteivät ficcini vain herätä kommentointihaluja (vaikka joissakuissa onneksi kuitenkin herättävät).

Arvostan aidosti saamaani palautetta, vaikken siihen joka kerta salamannopeasti vastaakaan. Tykkään tietenkin kehuista ja kehitysehdotukset otan mieluusti vastaan. Kaikista herkullisinta kuitenkin on pitkien tarinoiden kohdalla spekuloiva palaute. On mielenkiintoista lukea lukijoiden ajatuksia siitä, mihin suuntaan tarina mahdollisesti lähtee kehittymään. Tästä saan henkilökohtaisesti eniten irti.

En ole nyt hetkeen julkaissut mitään erikoisempaa (yhden novellin ja yhden luvun jatkotarinaan), joten en sinällään ole kamalasti palautetta odottanutkaan. Ryhdyin kuitenkin hiljattain täyttämään tyhjiötä M:aa kiusaamalla. Olen nyt jo useamman viikon verran lukenut hänelle iltaisin Projekti S. R. -ficciäni (Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus). Kovin monimutkaista sanallista palautetta en ole saanut, mutta välittömät reaktiotkin antavat paljon. Tiedättehän... spontaanit naurahdukset yms. Ne kertovat jo paljon.

Aluksi lukeminen oli kamalaa. Välillä se takkuaa edelleen, mutta olen silti edistynyt ja osaan jo vähän käyttää äänenpainoja hyödykseni. Jännitän sitä paljon, koska tavallaan pelkään tyrmäystä. Toistaiseksi sitä ei ole onneksi tullut. Oman tekstin lukeminen ääneen on myös opettanut paljon. Olen huomannut kirjoitustyylini heikkoudet aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ehkäpä onnistun joskus pääsemään niistä eroon tai kääntämään ne jotenkin vahvuuksiksi. Siinä minulla on työstettävää toviksi. Tosin osa olisi korjattava ihan vain editoimalla... mutta melkein 400 sivun ficciä ei ihan vain huvikseen viitsi alkaa editoida. Ei, kun se on jo julkaistukin.

Joka tapauksessa ilman palautteen kaipuuta tuokin asia olisi jäänyt huomaamatta. Lyön siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun luen tarinaa M:lle. Tai kenties kolme, koska nyt tulee oikeasti luettua sellainen tarina, jollaista olen kaivannut. Anteeksi omahyväisyyteni... mutta sehän on toisaalta perimmäinen syy siihen, miksi tätä teen.

Lähdin myös hiljattain muokkaamaan erästä pitkähköä tarinaa (n. 200 sivua Book Antiqua -fontilla, fonttikoolla 12 ja rivinvälillä 1) uusiksi. Jos vain saan editoinnin valmiiksi ajoissa, saatan lähettää sen Gummeruksen romaanin kirjoituskilpailuun. En oikeastaan usko voittoon, mutta osallistuminen olisi silti kivaa. Toisaalta jos tekeleeni julkaistaisiinkin, en ole ollenkaan varma, haluaisinko lukea kirjakriitikkojen tarjoamaa palautetta siitä :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti