8. heinäkuuta 2013

KAPTEENI Jack Sparrow

Fanityttöilymuisteluita taas kerran luvassa. Siitä on sopivasti nyt kymmenen vuotta, kun menin katsomaan sellaisen elokuvan kuin Pirates of the Caribbean: Mustan Helmen kirous. Kävinkin sitten tuijottelemassa sen useampaan otteeseen ja hankin omakseni dvd:n Briteistä, jossa se julkaistiin aiemmin kuin Suomessa.

Merirosvoista olen ollut kiinnostunut koko pienen ikäni, joten sinällään ei ollut ihme, että leffaan tykästyin. Johnny Depp on myös minusta hyvä näyttelijä, joten hänen hahmostaan Jac... kapteeni Jack Sparrow'sta olin jo valmiiksi kiinnostunut. Kyseinen hahmo olikin sitten aivan loistava, ja fanityttöydyin oikein kunnolla.

Elokuvan katsomista seurasi luonnollisena jatkumona ficcien etsintä. Tuossa vaiheessa suomalainen tarjonta oli melko olematonta, mutta enkunkielisiä juttuja löytyi. Ryhdyin jopa kääntämään ficciä How to Love a Pirate (luvan kanssa tietenkin), mutta käännöstyö jäi kesken, kun en pitänytkään tarinan lopusta. Inspiroiduin käännöstyöstä niin paljon, että aloitin oman ficcini Karibian kuumat tuulet, joka sai lopulta kolme osaa ja löytyy tuolta toisen blogini puolelta ladattavana tiedostona, jos joku nyt kiinnostui.



Fan fictionin maailma

Iso osa Jackin fanituksesta keskittyi nimen omaan fan fictionin ympärille. Elokuvaa tuli toki katsottua ahkerasti (olen nähnyt sen 57 kertaa), mutta kirjoittaminen oli oleellinen osa juttua. Karibian kuumat tuulet kertoo Ann Smith -nimisestä tytöstä, joka elää vuoden 2003 maailmassa, mutta auto-onnettomuuden seurauksena havahtuukin keskeltä Karibian merta 1700-luvulla. Lukijan pohdittavaksi jää, onko kyse aikamatkustuksesta vai koomapotilaan houreista. En väitä, että ficin idea olisi siitä fiksuimmasta päästä, mutta penteleen hauskaa minulla oli sitä kirjoittaessani. Ann on joidenkin mielestä Marisuski, mutta kiistän, että tarkoitus olisi ollut tehdä hänestä sellainen.

Lueskelin myös ficcejä ahkerasti enkuksi. Hain lähinnä Jack x oma hahmo -parituksia, sillä Elizabeth ei iskenyt minuun hahmona. En vain yksinkertaisesti pitänyt hänestä. En pidä vieläkään. Toki myöhemmissä vaiheissa huomioin hänen osuutensa Jackin menneisyydessä, kun itse kirjoitin.

Sattumuksien kautta löysin tieni Musta Helmi -foorumille, jossa oli muutama muukin kirjoittaja. Ylipäätään oli kiva hengailla paikassa, jossa fanit pääsivät höpisemään ja vaihtamaan ajatuksia suomeksi. Sain myös ficilleni lukijakuntaa ja löysin luettavaa itselleni. Päälle päätteeksi tutustuin liutaan uusia ihmisiä, joista osaan olen edelleen yhteyksissä. Ja itse asiassa nykyisin häärin samaisen foorumin modena eli en ole kadonnut paikasta minnekään, vaikken PotC-ficcejä enää kirjoita.



Ah-niin-ihana meseroolipelaus

Tuo aika oli varmaankin Messengerin eli mesen kulta-aikaa. Enäähän koko pikaviestintä ei ole olemassa vaan se yhdistyi Skypen kanssa. Tuolloin kuitenkin käytin meseä ahkerasti ja juttelin kavereiden kanssa, erityisesti yhden, joka kyllä tunnistaa itsensä ilman mainostustakin. Jotenkin  mystisesti ajauduimme pelaamaan Karibian merelle sijoittuvaa roolipeliä, jossa minulla oli kapteeni Jack Sparrow'n rooli. Peli oli jossain vaiheessa jokailtainen harrastuksemme.

Myöhemmin tuli pelattua myös isommalla porukalla, mutta silloin en pelannut piraattikapteenia vaan omaa hahmoa. Ison jengin peli oli jokseenkin vaikea hallita ja kuoli lopulta omaan mahdottomuuteensa. Sen sijaan kaverin kanssa kahdestaan pelatut pelit jatkuivat vielä pitkän aikaa, vaikka pelasimme myös samalla Naruton maailmaan sijoittuvaa toista peliä.

Tavallaan kaipaan tuota meseroolipelien aikaa. Niissä oli oma kiehtovuutensa, vaikka välistä oli jo vaikea keksiä mitään mielenkiintoisia käänteitä ja asiat tuntuivat joko junnaavan paikoillaan tai toistavan itseään. Aina ei vain tullut uusia ideoita lennossa. Nyt en ole pelannut enää vuosiin eikä minulla edes ole samalla tavalla aikaa istua illasta toiseen koneen ääressä, mutta ajoittain nostalginen fiilis iskee ja pelaamista olisi kiva kokeilla. Mutta katsotaan... en ehkä enää noin aktiiviseen peliin lähtisi. Joku sähköpostipeli voisi toimia ehkä paremmin, kun ei vaatisi jatkuvaa läsnäoloa näytön ääressä vaan voisi kirjoitella silloin, kun itselle sattuu sopimaan.



Ja ne leffat, ne leffat

Niin, Mustan Helmen kirous on edelleen yksi suosikkielokuvistani. Sen sijaan Kuolleen miehen kirstu ja Maailman laidalla eivät fanitustani kasvattaneet. Kummankin olen nähnyt kerran elokuvissa ja ostanut dvd:llä, mutta kumpaakaan en ole jaksanut katsoa toista kertaa loppuun asti. Se kertonee paljon.

Sen sijaan neljännen elokuvan kävin katsomassa leffoissa peräti kahdesti, vaikken ole sellaista harrastanut enää aikoihin. Myös levyltä se on tuijotettu kahteen kertaan ja voisin joskus katsoa uudestaankin. Tykästyin siihen lähes yhtä paljon kuin ensimmäiseen.

Erityisesti pidin kuvioon hypänneestä Angelikasta, joka ei ilmeisesti kaikkiin faneihin yhtä suurta vaikutusta tehnyt. Minusta hän taas on oivallinen pari Jackille ja haluaisinkin seurata noiden kahden tarinaa laajemmalti. Ihan niin paljon en kiinnostunut, että olisin lähtenyt ficcejä etsimään, mutta jos suomeksi törmäisin noista kahdesta kertovaan laadukkaaseen tarinaan, saattaisin sen hyvinkin lukaista.

Mutta niin, minusta kakkos- ja kolmoselokuvat veivät tarinan liian eeppisiin mittasuhteisiin. Ensimmäinen osa oli yksittäinen seikkailu, joka ei olisi jatkoa kaivannut. Kun sitä sitten tehtiin, alkoi homma paisua kuin pullataikina. Lisäksi Jackin, Elizabethin ja Willin välille kehitettiin kolmiodraama, joka vain ärsytti  minua lisää. En siis saanut leffojen katsomisesta samaa nautintoa kuin ensimmäisen.

Neloselokuva minusta palasi vähän enemmän maanpinnalle. Toki Mustaparta esiintyy siinä voimakkaana hahmona ja taikuutta on ilmassa, mutta niinhän sitä oli Mustan Helmen kirouksessakin. Minusta oli myös kiva nähdä Barbossa erilaisessa valossa kuin elokuvasarjan alussa. Leffalla oli heikot hetkensä ja tylsät hahmonsa (esim. pappipoika, joka rakastui merenneitoon), mutta kaiken kaikkiaan se oli innostavaa katsottavaa.



Fanitus nykyisin

Olen tosiaan Musta Helmi -foorumilla edelleen. Lisäksi leffat on tullut ostettua hyllyyn ja ensimmäisen ja neljännen aion vielä uusiksi jonain päivänä katsoakin. Minulla on myös pieni Jack-figuuri ja kasa julisteita, joista en ole raaskinut luopua. Seinällä ne tosin eivät ole olleet sen jälkeen, kun muutimme yhteen. Kun asuin puoli vuotta virallisesti yksin, pidin yhtä Jack-julistetta jopa näkösällä.

Sen enempää fanitukseni ei taida näkyä, koska ei ole aktiivisessa vaiheessa. Olen toisinaan miettinyt esim. foorumilla kirjoituskilpailuihin osallistumista, mutta en ole keksinyt hyvää ideaa. En ole riittävän inspiroitunut aihealueesta, jotta saisin kirjoitettua siitä.

Jacki-fanitus onkin enemmän passiivista ja muisteluihin painottuvaa. Paljon hienoja hetkiä tuli vietettyä kymmenen vuoden takaisin innostuksen vuoksi.


6 kommenttia:

  1. Vähän samoja fiiliksiä tuon PotCin suhteen. Mustassa Helmessä pyöriskelen edelleen välillä (ja jaksoin jopa kirjoittaa Jackin sanakirjaan uusia juttuja tämän vuoden puolella) mutta on jäänyt omalta osalta lähinnä nostalgia paistatteluksi.

    "Silloin 2000-luvulla kun seilasin sillä laivalla pitkin meriä..."

    Välillä sitä miettii, miten sitä kaipaakaan, mutta kuten sinä totesit: ei ole aikaa istua koneella illasta toiseen. Tosin eipä siinä ole mitään pahaa. Välillä vaan olisi ehkä hauska upota oman mielen syövereihin ja matkustaa ajassa kun itselle sopii.

    No mutta, päätän muisteluni tähän lauseeseen: tiedän mitä tarkoitat - ainakin melkein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja btw, viimeinen kuva sinusta on älyttömän upea (:

      Poista
    2. Joo, aika ei vain riitä kaikkeen, vaikka moni juttu olisi miten kivaa ollut joskus. Mutta hauskahan noita hetkiä on toisinaan muistella. Ainakin on tullut tehtyä yhtä sun toista (suomeksi: istuttua koneella ja kuviteltua tekevänsä).

      Kiitokset kehuista. Tuo on ihan onnistunut otos, olisi kiva, kun sellaisia olisi asusta enemmänkin x)

      Poista
    3. Löysin eilen muuten osan ropesta tuhoutuneen koneen pelastetuista osioista (ja tunnen järkyttävää häpeää kun yritän tuota lukea) Mutta jos joskus kiinnostaa vielä vastaavaa yrittää – ehkä tosin ei mese-versiona – niin heittele ehdotusta tännepäin, kaiketi se kolmas kerta toden sanoisi (:

      Poista
    4. Heh, mullakin on jotain ropejuttuja tallessa... ainakin siitä Naruto-ropesta, jos ei tuosta mainitusta (Yumemirut yms. löytyvät myös, sillä onhan n. 6000-sivuinen ficci aika eeppisen pitkä xD).

      Täytynee harkita tuota asiaa. Mesetyyppiseen pelaamiseen ei tosiaan aika ja illat oikein riitä, joten jokin muu systeemi on parempi... mutta pistän korvan taakse x)

      Poista
    5. Minulla on jotakin Narutosta, mutta suurimmaksi osaksi teksti t£$55edt£43tä tasoa lukea. Ilmeisesti vaurioitui sitten hyvinkin pahasti. Mutta Yume löytyy kanssa, onhan nyt noin pitkä pidettävä jo tallessa!

      Mutta harkitse ja katsellaan (:

      Poista