27. kesäkuuta 2013

Hammashelvetti

En varmastikaan ole ainoa, jolla on ollut ongelmia viisaudenhampaiden kanssa. Tuntuu, että melkein jokaisella on kerrottavanaan niihin liittyvä tarina. Useimpien ovat vielä kovin ikäviä sellaisia.

Minulla on ollut joku kummallinen "kesäkuun kirous" viisureiden kanssa. Ensimmäinen alkoi vaivata kesäkuussa 2009. Sitä ei silloin voitu poistaa pahan tulehduksen vuoksi vaan sain antibioottikuurin. Lääkäri lupasi laittaa minut kiireellisenä jonoon poistoa varten. Kun hammas sitten alkoi syyskuussa uudestaan kipuilla ja menin päivystykseen, sain kuulla, ettei minua mihinkään jonoon ollut edes laitettu -___-



Seuraavan kerran hammassärky yllätti päivää ennen vuoden 2011 Desuconia. Se jatkuikin sitten läpi koko conin ja jouduin napsimaan särkylääkkeitä urakalla, jotta pystyin edes olemaan. Conin jälkeisenä maanantaina marssin taas kerran päivystykseen ja sitten napsaistiinkin molemmat yläviisurit pois. Toisin kuin alaviisurin tapauksessa, poisto oli aika kivuton, mutta jälkeenpäin syöminen oli hankalaa noin viikon verran.

Tällä kertaa olin kaukaa viisas ja laitoin itseni pelkopolin jonoon jo marraskuussa 2012. Pääsin suuhygienistille peräti huhtikuussa 2013. Hampaat valkaistiin ja hammaskivi rapsuteltiin pois, mutta koko kalusto myös kuvattiin. Sen seurauksena minut laitettiin hammaslääkärijonoon, koska viimeinen viisaudenhammas oli hyvää vauhtia tulossa esille ja vaatisi poistoa. Jonon pituus puoli vuotta, jepa jee, aika tulisi siis juuri häiden korvilla.

Mutta mitä tapahtuu Desuconin perjantaina?

Kyllä vain, ientä, nielua ja korvaa alkoi varsin tuttuun tapaan juimia. Noh, ajattelin, että ehkä tästä särkylääkkeillä selvitään. Kun olin nappaillut nappeja kiihtyvällä tahdilla jo juhannuksenkin yli, oli totuus uskottava. Ei toivoakaan paranemisesta, joten eikun päivystykseen.

Siellä kävi ilmi, ettei hammas ollut tulehtunut, mutta kipeä se silti oli tai pikemminkin ien oli. Poistoon vain. Operaatio vaati neljä puudutuspiikkiä ja leuan pahoinpitelyä. Lisäksi otettiin kalliit röntgenkuvat, kun pelkopolilla otetut eivät ilmeisesti olleet päivystyksen käytettävissä. Eikö näihin systeemeihin saisi jotain yhtenäisyyttä? Hiivatti, molemmat ovat sentään kunnallisia palveluja! Noh, ei pitäisi valittaa rahanmenosta, mutta kun ne kuvat oli jo otettu...

Sain 600 mg Buranaa kuuriksi, mutta ne eivät kauaa iloa antaneet. Jo keskiviikkona särky pysyi poissa vain kuutisen tuntia lääkkeiden voimalla. Ke-to yö tuli valvottua (no, okei nukuin ehkä 3,5 tuntia) säryn takia, kun lääkkeet eivät vain meinanneet tehota. Työpäivän sinnittelin tupla-annostuksella. Ja sitten vain uudestaan päivystykseen tänään.

Käynti oli varsin pikainen. Lääkärin mukaan tulehdusta ei ole edelleenkään, joten antibiootista ei ole apua. Sain 800 mg Buranaa ja Panacodeja, joten nyt olen taas hyvin lääkitty ainakin hetkellisesti. Toivon totisesti, että tämä yhdistelmä pitää kivun pois paranemiseen asti. Työt alkavat nimittäin kärsiä pahemman kerran, jos en saa öitäni nukuttua. Tänäänkin meinasin kuukahtaa työpöydän ääreen niinä hetkinä, kun suuhun ei sattunut. Ja olisi ihan jees pystyä myös syömään kunnolla, vaikkei laihtuminen pahaa tekisikään :P

Tässä on nyt käyty aika monet itkut läpi näiden viisureiden kanssa, joten olen onnellinen, että ne on kaikki vihdoin poistettu. Suosittelen lämpimästi varaamaan ajoissa ajan sinne hampilekuriin poistoa varten. Tällaiset kipeytyneiden hampaiden poistot päivystyksessä ovat kaikkea muuta kuin kiva juttu.



2 kommenttia:

  1. Mun viisurit saivat keväällä otettujen kuvien jälkeen tappotuomion ja kyllä hirvittää ajatuskin että ihan kohta pitäisi sinne lekurille varata sitä aikaa... Hyi!

    Äidiltä leikattiin viisurit muutama vuosi sitten, ja jonkun hoitovirheen seurauksena sillä turposi poiston jälkeen ensin leuka, sitten puoli päätä, ja lopulta turvotusta oli rintaan saakka. Siitä sit sairaalaan, ja poistattamaan mätäpaiseita poistetun viisurin kohdalta ikenestä ja suusta, ja tujuille antibiooteille ja tarkkailuun ettei iske verenmyrkytys.

    Jostain syystä ei yhtään innostanut itseäni poistattamaan omia! Mutta kohtahan nuo olisi tapatettava... hyrrr. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huih, kuulostaa tosi karmivalta! Onneksi ei ilmeisesti lopulta tullut mitään isompaa? Tosin tuokin on jo ihan tarpeeksi iso ja paha juttu.

      Mulle tosiaan lääkäri sanoi, että näyttää lähteneen parantumaan oikein hyvin, joten siinä mielessä ei pitäisi olla huolta. Kipu vaan nousee tällä hetkellä niin helvetillisiin sfääreihin, ettei ole tosikaan. Viime yönä piti hakea neljän aikoihin 600 Burana, että pystyi jatkamaan unia ja puoli kuusi totesin, että aika ottaa tujumpaa lääkettä, jos meinaa työpäivästä selvitä.

      Mutta muiden jälkeen en oo ollut tällä tavoin kipeä. Lähinnä syömistä on pitänyt varoa. Tää oli joku poikkeuksellisen sitkeä yksilö.

      Ja oon kuullut huhua, että mitä vanhempana viisurit poistaa, sen hankalampaa se on. Eli siinä mielessä sun kannattaa toimia kuitenkin ajoissa eikä tässä kolmenkympin korvilla niin kuin meikeläinen ;)

      Poista