17. toukokuuta 2013

Pariisi: Päivä 2

Jos torstai olikin aurinkoinen ja lämmin ja lupaili lomasta mukavan kesäistä, perjantai löi kylmät faktat tiskiin. Ei tarvinnut kaivaa shortseja tai lyhyttä hametta matkalaukusta, sillä ulkona tuuli kylmästi ja mittarikin kipusi kymmenen asteen korville. Oli onni, että pakkasin takin mukaan, vaikka olin epäillyt sen tarpeellisuutta.

Perjantaiaamuna tapahtui myös matkan ensimmäinen "onnettomuus". Istuttiin aamupalalla ja mussutettiin vaaleaa leipää yms. epäkarppia (mutta minkäs teet, jos muuta ei ole tarjolla?), kun M ilmoitti, että häneltä irtosi paikka aiemmin keväällä lohjenneesta hampaasta. Onni onnettomuudessa ja hammasta ei alkanut koko matkan aikana särkeä, vaikka pinta oli rikki ja epätasainen. Maanantaina se saatiin hiottua kuntoon, joten hätää ei enää pitäisi olla.

Varhaisen aamiaisen jälkeen tungimme jälleen metroon, jossa ei onneksi ollut vielä kasin korvilla aamuruuhkaa (kenties ranskalaiset menevät töihin pääsääntöisesti ysiin?). Ensimmäinen kohteemme oli Notre Dame, jonka pitkistä jonoista varoiteltiin. Meillä tosin kävi tuuri ja pääsimme jopa kahdesti (:D) jonottamatta sisälle. Olimme siis riittävän varhain liikkeellä, sillä kun tulimme toisen kerran ulos, olivat jonot jo kasvaneet melkoisiksi. Tästä syystä emme myöskään yrittäneet ylös kapuamista. Se mahdollisuus ei ollut vielä edes avautunut ja jono kiemurteli jossain hyvin kaukana.

Notre Damessa ei saanut käyttää salamaa sisäkuvia ottaessaan... ja kamerani ei ole kovin kummoinen, joten kuvien laadussahan tuo voi heti näkyä.

Vehreä jalkakäytävä aivan Notre Damen vieressä


Ensisilmäys Notre Dameen


Kirkon käytävää

Lyijylasi-ikkuna. Kaunis sisältä katsottuna, harmaa ulkoa.

Notre Damen pienoismalli

Keskikäytävä ja alttari

Välillä käytiin sitten ulkona paleltumassa.

Palasimme vielä sisälle ihastelemaan aarteita...

... jotka olivat kieltämättä näyttäviä.

Kardinaali M XII löysi paikkansa ;D


Kun Notre Damessa oli koluttu, eksyimme matkamuistomyymälään, jossa myytiin (luonnollisesti) kaikenlaista Pariisi-krääsää. Oli siellä kuitenkin myös jotain, joka vangitsi katseeni. Nimittäin paksuja ja lämpimiä huppareita!

Yleisesti ottaen en kauheasti pidä turistikamasta, jossa lukee jotain tyyliin "I love Paris!", mutta hupparit olivat jopa ihan asiallisia. Lisäksi minulla oli turkasen kylmä, vaikka olin pukenut päälle lämpimimmät mukaan ottamani vaatteet. Niinpä sovituksen jälkeen mukaan lähti punainen Le Huppari, jossa lukee "PARIS" isoilla valkoisilla kirjaimilla. Ihan ok ja ainakin lämmitti. Kiskoin sen nimittäin saman tien takin alle.

Ostimme myös pienen gargoilin kirjahyllyämme vartioimaan. Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut ostaa kaksikin. Toinen toiseen päähän ja toinen toiseen, mutta yhdellä mennään x)

Kävimme myös puistossa Notre Damen lähellä. Aivan erityisen ihanaa siellä oli vaaleanpunainen puu. Kyseinen väri ei ole suosikkejani, mutta se puu oli silti näkemisen arvoinen.

Mainittu puu

Lisää puita ja lyhtypylväs

Notre Dame takaa päin


Ja piti sitten itse tunkea kuvaan mukaan. Le Hupparikin oli jo puettu päälle.


Seuraavaksi meillä oli suunnitelmissa katakombien koluaminen, joten siirryimme jälleen matkustamaan metrolla. Nousimme maan päälle ihan katakombien sisäänkäynnin lähellä ja saimme huomata ikävän jutun. Katakombit eivät olleet vielä edes auenneet ja jono ulottui korttelin ympäri. Emme todellakaan jääneet siihen seisoskelemaan vaan sovimme, että seuraavana aamuna tulemme paikalle tuntia ennen avautumista ja katsomme, josko silloin kannattaisi jonottaa.



Katakombeissa vaeltamisen sijaan päädyimme kulkemaan kohti muusta maastosta erottuvaa pilvenpiirtäjää. Aioimme käydä sen huipulla. Matkalla törmäsimme katukirpputoriin, joka piti tietenkin kiertää läpi. Myytävä tavara oli jokseenkin erilaista kuin Suomen kirppareilla... arvokkaampaa ja... no... erilaista. Mitään emme ostaneet, koska olisi ollut täysi mahdottomuus raahata metrin korkuisia patsaita tms. takaisin Suomeen :D Sen sijaan maistoimme kyllä jonkinlaista vohvelipannukakkua, joka oli herkkua, vaikkei vatsani siitä kauheasti tykännytkään. Tosin vatsa ja suu ovat kovin usein eri mieltä.

Päästyämme pilvenpiirtäjän luokse saimme todeta, että sielläkin oli älyttömät jonot eikä mistään löytynyt tietoa, paljonko liput ylös maksoivat. Epäilemättä niilläkin rahastettiin, sillä matkan varrella kyllä näkyi nuolikylttejä, joissa luki yksinkertaisesti "Tickets".

Loppujen lopuksi pyyhälsimme shoppailemaan läheiseen tavarataloon. Ostin kauhean kasan pinnejä ja muita hiusjuttuja, mutta tärkein löytö oli kaunis tiara. Se on tarkoitus kuitenkin pukea päähän vasta syksyllä, joten en esittele sitä nyt sen tarkemmin.

Tiarasta tuli mieleen, että hotellimme lähistöllä oli paljon peruukkikauppoja (voi, niitä olisi ollut kiva koluta, mutta muita ei olisi tainnut innostaa) ja hääpukuliikkeitä. Jos en olisi jo hankkinut itselleni pukua, olisin luultavasti pakottanut ainakin tulevan anopin ja äidin mukaan niitä sovittelemaan... Ihan kuin minulla muka olisi varaa ostaa pariisilainen hääpuku xD

Shoppailun ja lounaan jälkeen lähdimme Eiffel-tornille, jossa törmäsimme taas samaan jonotusongelmaan. Aikamme arvoimme, olisimmeko menneet lyhyempään jonoon, josta olisi päässyt kipuamaan portaita pitkin toiseen kerrokseen, mutta tulimme siihen tulokseen, että pari tuntia on turhan pitkä aika jonottaa. Päätimme yrittää illemmalla uudestaan.

Alueella oli kuitenkin mahdollisuus vossikka-ajeluun, joten testasimme sen. Oli mukavaa vaihtelua päästä istumaan ja ihmettelemään maisemia. Sylissä oleva viltti piti myös mukavasti lämpimänä ja siitä oli jopa ikävä luopua, kun ajelu päättyi.

Viimeisenä kohteena ennen hotellille paluuta oli vielä Invaliidikirkko, josta löytyy Napoleonin hauta. Menimme sinne vain ihmettelemään, mutta emme ostaneet tikettejä, joilla itse hautaa olisi päässyt katsomaan.

Rakennus oli valtava

Tykkejä oli joka paikassa ja osa niistä oli hyvässä hapessa, osa vähän huonommassa.

Sisäpihalta käsin näkyikin jo sitten hieno kupoli.

Napoleonin patsas tervehti meitä, kun menimme lähemmäs.

Kirkon keskikäytävä


Alttari hieman lähempää kuvattuna


Istuimme kirkossa hetken ihmettelemässä, kunnes tosiaan palasimme hotellille lepäämään. Poikkesimme M:n kanssa ostamaan limsaa ja yhden oluen (hirveät juopot), ennen huoneeseen palaamista. Sovimme lepoajaksi pari tuntia, koska vanhemmat kuulemma tarvitsivat sen verran aikaa. Meille olisi riittänyt tuntikin.

Menimmekin sitten M:n vanhempien huoneeseen jonkin ajan päästä hengailemaan ja maistelemaan patonkia,juustoa ja viiniä. Hyvää olivat kaikki. Jälkiruoaksi oli vielä jäätelöä tarjolla eikä sekään ollut hullumpaa, vaikken yleisesti ottaen välitäkään, mistään, missä on caramell-kastiketta.

Ilta saapui aika nopeasti ja lähdimme uudestaan Eiffel-tornille. Tällä kertaa tuuri oli parempi eikä jonottaa tarvinnut edes kovin kauan. Tosin jonossa seisoessamme huomasimme, ettei huipulle myyty lippuja, koska se oli tilapäisesti suljettu. Meillä kuitenkin oli onni matkassa, sillä kun itse pääsimme lippuluukulle asti, olivat huippuliput palanneet taas myyntiin ^^

Korvat poksuivat kivasti, kun noustiin ylöspäin. Se ei ollut erityisen nautinnollista, mutta olin osannut jo varautua siihen. Ja kyllä se oli näkymien arvoista!

Seinen rantaa matkan varrelta


Piti taas linssiluteilla :P

Ja puiden takaa näkyi varsinainen kohde.

Huipulta katsottuna kaikki oli pientä.

Seine

Lisää pienoisnäkymiä korkeuksista

Huipulla hieman tuuli ja tukka oli sekainen.

Kun laskeuduimme takaisin toiselle tasanteelle, oli päivä vaihtunut illaksi.

Pilvenpiirtäjä, jossa olimme aiemmin aikoneet vierailla.

Yhteiskuva toiselta tasolta juuri ennen kuin kamerasta sippasivat patterit.

M sai onneksi kännykällään napattua kuvan valaistusta Eiffel-tornista :)

Ilta sai ikävän käänteen, kun olimme lähdössä jo hotellille päin. Polveni päätti alkaa oikkuilla ja juna-asemalle päästyämme oli jo turkasen kipeä. Jouduimme vielä juoksemaan junaan, mikä ei ainakaan helpottanut oloa. Kipuilua jatkuikin sitten koko loppureissun. Nyt se pysyy kurissa särkylääkkeillä, mutta periaatteessa en saisi kävellä ollenkaan (mutta pakkohan sitä on vessaan ja syömään edes mennä :P). Eilen kävin röntgenissä ja ensi viikolla pitäisi selvitä, onko kierukka kenties mennyt... toivottavasti ei ole.

Mutta niin, palasimme hotellille noin neljä tuntia myöhemmin melkoisen väsyneinä. Silti piti vielä päästä könyämään kylpyammeeseen kipeän polven kanssa (M auttoi) ja lillutella vedessä hyvä tovi. Ensimmäisen yön olin nukkunut vähän huonosti, mutta tällä kertaa sujui paremmin. Tosin vahvat särkylääkkeet saattoivat myös vaikuttaa asiaan.

Seuraavaa päivää odottelinkin sitten jo innokkaasti polven kivusta huolimatta. Katakombit olivat minulle se kaikkein isoin juttu jo ennen niihin pääsemistä. Toki muutkin nähtävyydet olivat hienoja, mutta niitä odotin tosissani. Seuraavassa Pariisi-postauksessa siis juttua siitä, miten niiden kohdalla kävi.



2 kommenttia:

  1. Hui miten hienot näkymät Eiffeltornista! Myös valaistu torni oli aivan upea.. Tuollaiset valaistut monumentit on minusta jotenkin tunnelmallisia. Olisinkohan itse tosin edes torniin uskaltautunut, kun se on noin korkea. Hieno tuo Kardinaali M XII kuva :D Hienoja kuvia reissusta, itse alan jo jännätä omaani aika hurjasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä oli tosiaan upeat näkymät :) Vielä kun pääsisi katselemaan maisemia myös Tokyo Towerin ja Sky Treen huipuilta. Ehkä joku kerta, viimeksi kun ei ihan ylös asti päästy. Eiffel-tornikin oli kyllä tosi jees.

      Kohtahan se sunkin reissu jo on. Ei onneksi tarvi kovin pitkään jännitellä :)

      Poista