30. toukokuuta 2013

Lukemistoa: osa 2

Kakkososa kirjahöpinästä. En tiedä, palveleeko tämä ketään muuta kuin minua, mutta lempikirjoistaan on kyllä tosi kiva puhua. Olen lukenut niin paljon, että esiteltävää voisi löytyä vaikka kuinka, mutta yritin nyt poimia vain jotain teoksia mukaan.

Edelleen muistutan, että toiveita postauksien suhteen saa esittää. Toki minulla on kaikenlaista kirjoitettavaa ihan oma-aloitteisestikin, mutta välillä on kiva avartaa maailmaansa.

Scifi

Scifiä olen lukenut jonkin verran vähemmän kuin fantasiaa, mutta tykkään siitä kuitenkin. Jotkin teokset ovat jääneet kesken liiallisen tekniikalla mehustelun takia (pitäisi kai olla vähintäänkin insinööri ymmärtääkseen kunnolla), mutta scifinkin joukosta löytyy kiinnostavia teoksia.


Arthur C. Clarke

Taas pitää mainita ihan vain kirjailija. Clarkella on melkoisen kattava tuotanto, mutta hänen romaaneistaan olen lukenut vain Uhka avaruudesta (Rendezvous with Rama) ja Rama II:n. Muuten olen keskittynyt hänen novellituotantoonsa, josta suosikkini on Jumalan yhdeksän biljoonaa nimeä. Luin Clarken tuotantoa lähinnä lukioikäisenä, mutta voisin vielä jonain päivänä palata niiden pariin.

Clarke kirjoittaa toki tekniikastakin, mutta hän ei mehustele sillä niin paljon, että lukijan mielenkiinto hairahtuisi. Tosin täytyy myöntää, etten alkuun saanut Rama II:sta selkoa, kun sitä englanniksi tavailin. Taitoni eivät olleet tuolloin nykyistä tasoa, joten scifi-kirjan lukeminen oli jokseenkin työlästä varsinkin, kun mukana oli paljon itselle vierasta sanastoa.

En juurikaan seuraa kirjallisuuskeskustelua, mutta olen siinä käsityksessä, että Clarke on melkoisen kuuluisa scifi-kirjailija. En osaa sanoa, kuinka arvostettu hän on. Itse kuitenkin pidän hänen tyylistään erittäin paljon.


Michael Crichton - Dinosauruspuisto ja Kadonnut maailma

Kaikkihan ovat nähneet Jurassic Park -elokuvan? Jos et ole, siitä pyörii vielä uusintaversio 3D:nä leffateattereissa, joten nyt on elämäsi tilaisuus katsoa kyseinen tuotos. Itse tykkäilin lapsena dinosauruksista todella paljon ja Jurassic Park oli kuuminta hottia silloin joskus 90-luvulla. Tuolloin minulla ei tosin ollut mitään tietoa siitä, että tarina itse asiassa pohjautuu kirjoihin.

Tämä asia selvisi minulle eräänä kauniina kesäpäivänä kirjastossa, kun kahlasin scifi-hyllyä läpi. Sieltä löytyivät sellaiset helmet kuin Dinosauruspuisto ja Kadonnut maailma. Kumpikin lähti lainaukseen ja myöhemmin metsästin ne divareista itselleni.

Jos elokuva onkin hyvä, kirjat ovat paljon parempia. Ne antavat hahmoista syvällisemmän kuvan, ja Crichtonin kirjoitustyyli tempaa ainakin minut mukaan siinä määrin, että pystyisin kuvittelemaan itseni Isla Sornalle ja Nublarille. Lisäksi Ian Malcolm on ehkä kuumin nörtti kirjamaailmassa koskaan ;D Ei vaan, en varsinaisesti kuumottele miestä, mutta hänen ajatusmaailmaansa on ihanaa uppoutua.


Anne McCaffrey - Pernin lohikäärmeritarit

Mietin hyvän tovin, pitäisikö tämä sarja laittaa fantasiaan vai scifiin, mutta menköön nyt tämän otsikon alle. Tästä sarjasta on Suomessa julkaistu vain kolme kirjaa (Lohikäärmeen lento, Vaarallinen tähti ja alasarjaan kuuluva teos Tuliliskojen laulu). Tässä on taas osoitus mystisestä kääntämispriorisoinnista, jonka takia välillä tekisi mieli vain suosiolla siirtyä lukemaan pelkästään englanniksi. Tosin kirjoittamista harrastavana on pakko pitää mielessä englannin kielen vaikutus omaan tekstiin, joten on suositeltavaa kuitenkin lukea suomeksi mahdollisimman paljon.

Sarjassa joukko ihmisiä on muuttanut toiselle planeetalle. Tosin Maasta ei juuri kirjoissa puhuta vaan tarina keskittyy elämään Pernillä, jota kiertää vaarallinen tähti. Aina ajoittain tuosta tähdestä sinkoaa tuhoa aiheuttavia matoja, joita ainoastaan lohikäärmeet pystyvät tulellaan korventamaan. Tätä varten Pernissä onkin joukko lohikäärmeiden pesiä ja niissä asuvia lohikäärmeritareita. Kaksi ensin mainittua kirjaa keskittyvät kertomaan näistä, jälkimmäisessä keskitytään pienempiin tuliliskoihin. Valitettavasti kyseisen kirjan tarinaa en muista, pidin sitä kuitenkin lapsellisempana kuin kahta ensimmäistä. Tämä johtunee siitä, että se onkin suunnattu nuoremmalle yleisölle.


Beth Revis - Across the Universe -sarja

Arvoin pitkään, ostanko tämän kirjan vai en. Kun sitten sain lahjakortin erääseen kirjakauppaan, päätin kokeilla teosta. Arvonnan syynä olivat 17-vuotiaat päähahmot, jotka osoittautuivatkin ei-niin-kovin-kiinnostaviksi. Amy ja Seuraaja tuntuvat toisinaan melko yksiulotteisilta, toisinaan yksinkertaisesti tylsiltä, mutta jotenkin kummasti tarina jaksaa silti kiinnostaa.

Ihmiskunta on löytänyt uuden asuttavan planeetan. Valitettavasti tämä planeetta sijaitsee niin kaukana, ettei sitä voi saavuttaa yhden ihmisen eliniän aikana. Ongelma ratkaistaan kokoamalla tiimi maailman parhaimmistosta ja rakentamalla alus, joka kestää pitkän matkan. Kyseinen tiimi syväjäädytetään ja alus asutetaan ihmisillä, joiden ei ole tarkoituskaan päästä perille. He vain huolehtivat aluksesta ja lisääntyvät, jotta seuraava sukupolvi voi jatkaa tehtävää.

Seuraaja on yksi näistä ihmistä, mutta hän on erityinen. Hänestä on tulossa aluksen uusi johtaja, Vanhin. Kun hän sitten eräänä päivänä herättää jäädytetyn Amyn, alkavat asiat mennä pahasti pieleen. Uudelle planeetalle saapumiseen pitäisi olla enää 50 vuotta, mutta alkaa vaikuttaa siltä, että asiat ovatkin paljon huonommin. Tarinan kantavaksi voimaksi nouseekin ihmisten selviytyminen luonnottomissa oloissa ja toivon riistäminen uuden kodin saamisesta. Teemoina voi myös nähdä suhteen vanhempiin, vanhempien puutteen ja sukupolvien välisen kuilun.

Olen lukenut kaksi ensimmäistä kirjaa ja odottelen kovasti kolmannen ilmestymistä suomeksi.


Seikkailu

Tähän kastiin tulee nyt aika vähän kirjoja ihan siitä syystä, etten ole aikoihin törmännyt nuorille aikuisille / aikuisille suunnattuun seikkailutarinaan. Ehkä en ole vain osannut etsiä oikeasta paikasta. Käyn kirjastossakin nykyisin luvattoman harvoin ja yleensä vain opiskeluun tai työhön liittyvissä asioissa.

Enid Blyton - Viisikko-sarja

Lapsuuteni suosikkikirjasarja. Olen lukenut samalta kirjailijalta lukuisia muitakin kirjoja, mutta Viisikko oli ylivoimaisesti parasta ikinä. Kokoelmasta löytyy useita sarjan kirjoja, muttei valitettavasti kaikkia. Sarjassa seikkailevat ja ratkovat arvoituksia sisarukset Leo, Dick ja Anne sekä heidän serkkunsa Paula, joka oikeasti haluaisi olla poika nimeltä Pauli, ja tämän koira Tim. Heidän tarinansa alkaa kirjasta Viisikko aarresaarella. Sisaruskolmikko päätyy kesäksi serkkunsa ja tämän tuiman isän ja reilun äidin hoiviin. Kesä ei kuitenkaan ole tavanomainen vaan he selvittävät lähistöllä olevan saaren arvoituksen. Tämän jälkeen Viisikosta tulee erottamaton ja he viettävät lähes kaikki lomansa yhdessä. Jokaiselle lomalle myös mahtuu joukko kummia tapahtumia.

Nämä kirjat ovat sellaisia, että haluaisin lukea ne omalle lapselle, mikäli sellaisen joskus saan. Ne värittivät lapsuuttani, ruokkivat mielikuvitustani ja houkuttelivat itsekin lukemaan. Vietin monet kesälomat siten, että aloitin uuden Viisikon lukemisen iltapäivällä, jatkoin aamuneljään, menin ikkunaan odottamaan, että maitoauto ajaa naapuriin (mikä lie perinne tuokin oli?) ja sitten nukkumaan. Nukuin puolille päivin ja aloitin ruljanssin alusta :D

Ehkäpä voisi parit Viisikot vilkaista taas läpi kesälomalla... vaikkei täällä maitoautoa kuljekaan.


Shirley Conran - Paratiisisaaren naiset

Tämä kirja on  ala-asteaikaista lukemistoani ja sen pariin olen palannut useamman kerran. Kirja kertoo viidestä rikkaasta naisesta, jotka matkustavat paratiisisaarelle miestensä mukana. Miehillä on jonkinlainen bisnesneuvottelu meneillään, mutta naiset ovat puhtaasti lomailulinjalla. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan vaan terroristit hyökkäävät hotelliin. Naisviisikko joutuu turistioppaan avustuksella pakenemaan viidakkoon ja asumaan alkuasukkaiden tabualueelle kuukausiksi. Alkaa vaikea kamppailu elämästä ja kuolemasta.

Kirjassa käsitellään naisten parisuhteita, naisten välisiä suhteita ja yleisesti miehen ja naisen välistä suhdetta. Samaan aikaan vahvoina teemoina ovat selviytyminen (fyysinen ja psyykkinen), ystävyys ja kuolema. En suosittelisi tätä kirjaa lapsille, vaikka itse sen ensimmäisen kerran melko nuorena luinkin.

Nykyisinkin pidän teoksesta sen voimakkaiden teemojen ja monipuolisten naishahmojen vuoksi. Ehdottomasti pitäisi lukea se taas uudestaan.


Realismi/historia

Tämä on ehkä vähän vaikeasti luokiteltava kategoria. Mikä on realismia ja mikä ei? Todelliseen maailmaan sijoittuvia ei-fantasiaelementtejä sisältäviä tarinoita voidaan kaiketi pitää tällaisina. Toisaalta kaikki kertomukset eivät välttämättä ole silti realistisia. En kuitenkaan lähde nyt pohdiskelemaan tätä asiaa syvällisemmin.


Shamim Sarif - I Can't Think Straight

Katsoin ensin elokuvan, luin kirjan vasta sitten. Harvinaista kyllä, nämä kaksi menivät oikeastaan yksi yhteen. Kenties syy on siinä, että molempien takana on sama nainen (kirjailija/ohjaaja). Kyseessä on romanttinen komedia kahdesta naisesta, jotka rakastuvat toisiinsa. Jotta tilanne ei olisi turhan helppo, toinen heistä on etnisesti intialainen muslimi, toinen lähi-idästä kotoisin oleva kristitty (asuvat kuitenkin Englannissa) ja kumpikin jo lupautunut toisaalle. Naisten perheetkään eivät luonnollisesti suhtaudu tilanteeseen täysin mutkattomasti.

Pidin tarinasta, mutta en osaa sanoa, upposiko kirja todella. Halusin vain lukea sen, koska elokuva herätti minussa paljon positiivisia tunteita. Kertomus on yhtä aikaa hauska ja koskettava ja ajatuksia herättävä. Se ei ole hullumpaa luettavaa kenellekään, mutta ehkä suosittelisin kuitenkin elokuvan katsomista. Jotenkin näyttelijät saavat tarinan todella heräämään eloon.


Jean M. Auel-Untinen - Maan lapset-sarja

Aika moni ikäiseni nuori nainen on saattanut hyvinkin lukea tämän sarjan kirjoja ala-asteikäisenä. Itse kahlasin kyseisestä sarjasta tuolloin neljä ensimmäistä osaa, joista erityinen suosikkini oli Hevostenlaakso. Nostalgiahuuruissa olen ostanut kaksi viimeisintäkin kirjaa, mutten ole vielä lukenut niitä.

Kirjasarja kertoo Aylasta, joka elää kivikauden aikaisessa maailmassa. Hän kasvaa neandertalin ihmisten (klaanikansan) parissa, kunnes joutuu erinäisistä syistä karkotetuksi klaanista. Oikeastaan tuosta karkotuksesta alkaa hänen matkansa halki Euroopan ja tutustuminen uusiin ihmisiin ja toisenlaisiin tapoihin hoitaa asiat.

Kyseiset kirjat eivät välttämättä ole sitä sopivinta luettavaa ala-asteikäiselle, mutta ilmeisesti se ei käynyt ainakaan minun vanhempieni mielessä. Kirjoissa käsitellään aikuisille suunnattuja aiheita varsin suorasukaisesti ja värikkäin kuvauksin.

Eräs mieleenpainunut seikka on myös Aylan yli-ihmismäinen erinomaisuus. Hän keksii uusia aseita, neulan, kesyttää suden ja on muutenkin vähän kaikkia parempi ihan vain vahingossa. Lisäksi hänellä on rankka tausta, josta hän on selvinnyt ja taistellut tiensä valoon. Tavallaan kiehtovaa, tavallaan ei. Välillä tuntuu, että Ayla on äärimmäisen naiivi ja liian täydellinen samaan aikaan.

Voi kuitenkin olla, että lukaisen kaksi jäljellä olevaa teosta jonain päivänä. Ainakin ne ovat nyt kirjahyllyssä odottamassa sitä hetkeä, että jaksan niihin tarttua.


Susan Donnell - Pocahontas, intiaaniprinsessa

Nyt voisi jo kysyä, luinka tenavana lastenkirjoja ollenkaan :D (Vastaus: Kyllä luin, mutta rinnalla menivät monisatasivuiset romaanitkin.) Tämäkin kirja on siis jo lapsuudesta tuttu, vaikkei todellakaan ole mikään lastenkirja väkivaltaisine ihmisuhrauksineen ja tarkkoine seksikohtauksineen. Tykkäsin lapsena kovasti Disneyn Pocahontas-elokuvasta ja kun näin isän kirjakerholehdessä tämän kirjan, kinuin vanhempani ostamaan sen minulle. Sain sen sillä ehdolla, että isä lukee sen ensin. Sitä en tiedä, miten ihmeessä vielä sen jälkeen sain kirjan lukea (olin neljäsluokkalainen). Äiti ei taida tänäpäivänäkään tietää, millainen kirja todella on kyseessä.

Noh, ei minusta silti tämän kummempaa sekopäätä tullut, mutta itse en olisi 10-vuotiaalle kyseistä kirjaa antanut käsiin. Tästä huolimatta rakastuin siihen täysin. Väkivaltakohtauksista en pitänyt, mutta eläydyin Pocahontasin tarinaan todella vahvasti. Luin kirjaa niin paljon, että nykyisin siitä putoilee sivuja, jos sen erehtyy avaamaan. Se on uusintalukulistallani, mutten tiedä, milloin sopiva hetki löytyy... ja vähän pelkään, että koko kirja tosiaan hajoaa, jos vielä yritän sitä tavailla. Ehkä pitäisi viedä se sidottavaksi uudestaan?

Kirja siis tosiaan kertoo Pocahontasin tarinan siitä lähtien, kun hän oli 12-vuotias ja tapasi Euroopasta saapuneet ihmiset. Kertomus saa päätöksensä yhtä aikaa intiaaniprinsessan elämän kanssa. Kirjan on kirjoittanut Pocahontasin suora jälkeläinen 14. polvessa, mutta en tiedä, kuinka paljon tarina on yksi yhteen historian kanssa, kuinka pitkälti romantisoitu ja mielikuvituksen värittämä. Minulle se kuitenkin oli hyvin ravisuttava kokemus, kun sen ensimmäistä kertaa luin.


___

Mahtuivat nämä kirja-asiat näköjään kahteen postaukseen. Aiheesta oli tosiaan mielenkiintoista kirjoitella, mutta se ei olisi välttämättä itselleni juolahtanut mieleen. Juurikin siitä syystä on kiva, että joku muukin joskus ideoita heittelee. Kiitokset tästä :)

2 kommenttia:

  1. Minäkin olen lukenut nuo Maan lapset, tosin vasta yläasteella. Alkupään kirjat olivat kiehtovia, mutta loppupäässä tosiaan Aylan erinomaisuus alkoi mennä yli, ja koko tarina muutenkin vähän toistamaan itseään. Viimeistä kirjaa en ole vielä ehtinyt/jaksanut aloittaa, muut on luettu. Loppuvaiheessa alkoi välillä tuntua siltä, että olen lukemassa jotain historiaopusta ennemmin kuin romaania, niin tarkkoja erilaisten luolien ja työskentelytapojen kuvaukset olivat. Ja sitten oli tietysti ne seksikohtaukset, jotka olisivat tehneet asian selväksi, vaikka ne olisi vähentänyt puoleen! :D Silti kuitenkin tykkäsin sarjasta, ja tahtoisin joskus jaksaa sen viimeisenkin osan lukea.

    Näistä kirjapostauksista löytyi sekä omia suosikkejani, että ihan uusia tuttavuuksia. Pitänee lähteä tonkimaan kirjastojen syövereitä muutaman kohdalla, kunhan taas on aikaa istahtaa lukemaan :) Nyt on juuri menossa Jane Austenin Persuasion alkukielellä, ja vanhahtava englanti on minusta jotenkin äärimmäisen hidasta luettavaa, ja vilisee sanontoja ja kiertoilmaisuja :D Sen kanssa menee siis vielä tovi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maan lapset taitaa olla sellainen sarja, jonka aika moni on lukenut. Pitää joskus ottaa itseä niskasta kiinni ja kahlata se loppuun, vaikka siinä niitä tökkiviä asioita onkin. Jos ei muuten, niin yleissivistyksen vuoksi :D

      En usko, että saisin luettua Jane Austenia englanniksi. Pisteet siitä :) Mahtaa olla melkoinen urakka. Nykyenkku kyllä menee hyvin, mutta vanhahtava tuottaa päänvaivaa ja on hidasta luettavaa.

      Itsellä on tällä hetkellä edelleen Dead Ever After, mutta sen jälkeen pitänee lukea jotain suomenkielistä taas vaihteen vuoksi. Mahdollisesti vuorossa olisi Meresmaan Mifongin aika, kun se on jo valmiiksi ostettunakin.

      Poista