26. helmikuuta 2013

Eeppinen sota avaruudessa

Tämän postauksen kirjoittaminen on venynyt ja venynyt. Ensin oli cosplay-hommia, sitten tuli kamala conirutto. Viime päivät on tullut tehtyä jotain ihan muuta kuin istuttua koneen ääressä, joten enpä sitten ole mitään kirjoittanutkaan. Joka tapauksessa nyt olisi vihdoin vuorossa postaus Babylon 5:stä.

Kuva: Wikipedia
Päällimmäiset ajatukset
Katsoin kyseistä tv-sarjaa ensimmäisen kerran yläkouluikäisenä vanhempieni kanssa. Tuolta ajalta kuitenkin muistoni sarjasta ovat vähäiset. Juonesta minulla ei ollut nyt uusintakierroksella minkäänlaista mielikuvaa, mutta henkilöhahmoista muistin muutaman.

Tällä hetkellä olemme M:n kanssa katsomassa neloskautta, joten ihan koko sarjasta en vielä pysty puhumaan. Elokuvia en myöskään ole nähnyt eli niitä ei ole tässä tarkoitus kommentoida. Joka tapauksessa spoilereita voipi olla luvassa sarjaa tuntemattomille. Teitä on varoitettu.

Teininä suosikkihahmoni olivat Talia Winters ja Susan Ivanova. En enää muistanut miksi, kun sarjaa aloimme uudestaan katsomaan. Tosin asia kyllä valkeni minulle jo ensimmäisen jakson alkupuolella, kun M huomautti Ivanovan olevan selkeästi naisiin päin kallellaan.

Jeps. Ivanovan ja Wintersin välillä yksinkertaisesti kipinöi heti sarjan ensiminuuteilta lähtien. Ja tunnustaahan Susan jopa rakkautensa myöhemmin... valitettavasti vain aivan liian myöhään. Tuolloin Talia on jo menetetty tapaus, persoonalisuus tuhottu jne. Koko tämä juttu on minusta totaalisen väärin. Juuri kyseisessä jaksossa Susan ja Talia alkoivat vihdoin todella lähentyä, pian olisi jo voinut oikeasti tapahtua jotain. Sitten "naps" ja Taliaa ei enää ole, vaikkei hänen ruumiinsa kuollutkaan. Niin julmaa ja niin väärin. Olisin halunnut heistä parin :(

Hämäriä mielikuvia on palautunut myös ammoisilta ajoilta. Jossain vaiheessa muistin, että Talia tapahtuu jotain ikävää. Kun todellisuus valkeni, olen aika varma, että kirosin tapahtumaketjua jo ensimmäisellä katselukerralla.

*köh*

No niin siis... alan kirjoittaa juttua scifi-sarjasta ja ensimmäisenä avaudun siitä, kuinka haluamani lesboparitus ei sitten toteutunutkaan :D Ihan tyypillistä minulta. Ja kun nyt hahmoista ja parituksista puhutaan, on vielä pakko lisätä, että Sheridan ja Delenn ovat myös varsin yhteensopiva pariskunta. Toivon kovasti, ettei kolmos- ja neloskauden alussa heille maalailtu kohtalo tule sellaisenaan toteutumaan vaan tulevaisuus ottaisi uuden, paremman suunnan.

Se niistä parituksista. Ehkä pitäisi joku sana sanoa sarjan tarinastakin nyt, kun tärkeimmät jutut on saatu pois mielen päältä ;D


Eli tosiaan asiaan

En tosiaan tiedä mitään Babylon 5 -elokuvista tai pilottijaksosta (jota ilmeisesti leffana myydään?), joten siltä osin tarina on minulta hämärän peitossa. Joka tapauksessa se lähtee liikkeelle mielenkiintoisesta asetelmasta. Sota ihmisten ja minbarien (humanoidirotu Minbar-planeetalta) välillä on päättynyt ja rauhanturvaajaksi on rakennettu Babylon 5. Kolme ensimmäistä Babylon avaruusasemaa tuhoutuivat epämääräisissä olosuhteissa, neljäs katosi. Siitä siis tuo numero.

Itse muistin B5:n kapteenina John Sheridanin, joten ykköskaudella sain hämmästyä, kun titteliä kantoikin Jeffrey Sinclair. Tykästyin häneen kuitenkin hyvinkin vahvasti, mutta kautta katsoessa mietin, miksi hänet oikein oli vaihdettu pois ja pohdiskelin, onko vaihto kirjoitettu järkevästi vai ei. No, olihan se. Huoleni oli aivan turha, sillä Sinclairin kohtaloa selviteltiin vielä myöhemmilläkin kausilla ja hänen lähdöllään oli juonellista merkitystä.

Sarjan ensimmäinen kausi tuntuu olevan pitkä prologi. Siinä esitellään hahmoja ja pedataan tulevia tilanteita, mutta mitään kovin erikoista ei varsinaisesti tapahdu. Tylsää katsottavaa se ei silti ole, sillä itse tosiaan nautin myös tästä hahmojen välisestä kanssakäymisestä ja suhteiden kehittymisestä puolin ja toisin.

Varsinainen päätarina tuntuu käynnistyvän vasta kakkoskaudella, kun Varjoista saadaan ensimmäiset viitteet. Varjot olivat myös yksi asia, joka oli jäänyt sarjasta mieleeni, mutta hyvin hämäränä kuitenkin. Mitään varjosodan yksityiskohtia en muistanut ja ehkä hyvä niin. Nyt sarja tarjosi paljon mielenkiintoisia tilanteita, vähän kuin olisi katsonut uutta juttua tutuilla hahmoilla. Jännä fiilis sinänsä.

Minulle oli jostakin jäänyt kuvitelma, että varjosota on koko sarjan pääpointti. Siksi olinkin hämmentynyt, kun se räjähti käsiin jo kolmoskaudella ja jatkui vain neloskauden alkuun. Koko sota tuntui varsin eeppiseltä jutulta, joten sen jälkeen tuli jonkinlainen lässähdyksen tunne, kun alettiin käsitellä Maasta itsenäistymistä ja muuta niin-kovin-arkipäiväistä. Toisaalta myös sodan päättyminen yksinkertaisesti siihen, että Varjot ja Vorlonit lähtivät pois... no, sekin oli minusta hieman antikliimaksi.

Näin nyt kuitenkin kävi ja siitä on hiljalleen jo toivuttu. Pari jaksoa varjosodan päättymisen jälkeen tuntui, että jaksaako tätä enää katsoa, mutta tarina on taas alkanut pitää otteessaan. En tosiaan tiedä, kuinka eeppistä menoa on luvassa, mutta ehkäpä riittävän joka tapauksessa. Viimeisin katsomani jakso, jossa Delenn taisteli Drakheja (?) vastaan vaikutti taas hieman vanhan lämmittelyltä. Silti voi olla, että sillä on suurempi juonellinen merkitys eikä vain aleta kertoa samaa tarinaa uudestaan eri vihollisilla. Ainakin toivon niin.

Katsotaan, mitä tarina vielä tuo tullessaan. Tähän asti olen pääasiassa sarjasta pitänyt. Ei ollut ollenkaan huono veto ostaa bokseja, kun sattuivat näppärästi käteen osumaan.


Silmäkarkkiosuus
Sekin on tässä vielä mainittava, että Babylon 5 on minusta myös hyvin toteutettu visuaalisessa mielessä. Kun ottaa huomioon, että sarja aloitettiin 90-luvun alkupuolella, pelkäsin tietokoneanimaatioiden olevan vähän aikansa eläneitä ja kökköä katseltavaa. Päässä pyörivät mielikuvat mm. Xenan ja Herculeksen hirviöistä, jotka eivät aina olleet niin kovin kauniita... edes silloin lapsena sarjoja katsoessa.

Babylon 5:n kohdalla tulee aina toisinaan mieleen, miksi jokin juttu on toteutettu niin kuin se on. Kökköyksiäkin on sattunut kohdalle siis. Sanoisin silti, että pääasiassa kaikki näyttää hienolta. Kyllä niistä animaatioista näkee, että ne ovat vanhoja, mutta ne eivät kuitenkaan ole huonoja. Päinvastoin niitä katselee ihan mielellään.

Myös muukalaishahmot on luotu hyvin. Minusta on hyvä, että niiden osalta on käytetty paljolti maskeerausta eikä kaikkea ole vain luotu tietokoneella. Cosplayn harrastajana katselin oikein mielelläni eräänkin extran, jossa kerrottiin, miten narnit ja centaurit on maskeerattu. Itse nyt en vastaavaan tosiaankaan pystyisi, mutta hienolta se näytti.

Se, mikä sitten tökkäisee, ovat jotkut maisemat. Avaruus tietokoneanimaationa on ihan okei, mutta kun näytetään jollain planeetalla sijaitsevia rakennuksia ulkopuolelta, soisin niiden todella olevan aitoja maisemia tai pienoismalleja. Jotenkin vain animaatio ei tunnu toimivalta tuollaisissa kohdissa. Onneksi planeetoilla tapahtuvat kohtaukset on kuitenkin kuvattu kulisseissa.

Sen sijaan avaruusalukset toimivat mielestäni oikein hyvin. On myös kiva, että niitä on monenlaisia ja tekijät ovat selvästi panostaneet siihen, että eri muukalaislajeilla on erilaisia aluksia. Minbariristeilijä eroaa suuresti narnien aluksista noin esimerkiksi.


Pientä kitinää
Ei niin hyvää, ettei jotain negatiivistakin. Ensimmäisellä kaudella eri lajit esittelivät uskontojaan Babylon 5:llä. Yhteistä muukalaisroduille oli, että jokaisella näytti olevan yksi uskonto. Sen sijaan ihmisillä uskontoja riitti älyttömät määrät. Minusta tämä ei ole realistista. Miten muukalaisroduilla voisi olla yksi uskonto per rotu, kun ihmisetkään eivät ole päässeet asiasta sopuun?

Noh, tietysti kyse voi olla valtauskonnon esittelystä ja muita ei vaivauduttu kertomaan. Sinclair sen sijaan halusi sitten tuoda esille Maan uskontojen moninaisen kirjon. Ehkä, mutta tämä töksähti minulle silti. Toisaalta kitisisin varmasti siitäkin, jos Maan uskonnoksi olisi esitelty jokin yksittäinen uskonto samalla tavalla kuin muukalaisilla.

Muutakin vastaavaa mustavalkoisuutta on ollut. Minbarit ovat hyvä esimerkki. Rotu jakautuu kolmeen kastiin: työläiset, uskonnolliset ja sotilaat. Työläisistä ei juurikaan kerrota sarjassa (ainakaan tähän mennessä ei ole kerrottu), uskonnollinen kasti taas on saanut parhaan esittelyn Delennin ja Lennierin kautta. Uskontokasti vaikuttaakin inhimillisimmältä noista kolmesta juuri tästä syystä. Tarkoitan tällä sitä, että heillä on erilaisia ajatuksia ja asenteita, he eivät ole hyviä tai pahoja vaan kaikkea siltä väliltä. Sen sijaan sotilaskasti tunnutaan jatkuvasti esitettävän vaikeina tapauksina, haluttomina auttamaan muita, valmiina tappamaan omiaan (tai tapattamaan, koska minbarit eivät tapa omaa rotuaan koskaan suoraan). Herää jopa ajatus, että sotilaat ovat minbarien musta osuus, uskonnolliset valkoinen. Ja siksi Valen aikoinaan perusti Harmaan Neuvoston, ettei kumpikaan ääripää menisi liiallisuuksiin.

Se on sanottava, ettei narneja ja centaureja onneksi ole esitetty liian musta-valkoisesti vaan kummastakin rodusta löytyy monenlaisia edustajia. Monesti heillä on myös selkeät motiivit teoilleen. He eivät tapa toisiaan vain  huvin ja urheilun vuoksi vaan heillä on syynsä. Niiden syiden järkevyydestä voidaan sitten olla montaa mieltä, mutta samahan se on ihmisten välisten kahinoiden kohdalla.

Välillä kuitenkin tuntuu, että pienempään rooliin jääneet rodut helposti esitetään musta-valkoisen hyvinä tai pahoina. Välillä tulee jopa tunne, että joku on paha, koska on paha ilman mitään muuta motiivia. Se on ärsyttävää, mutta toisaalta ymmärrän sen, ettei jokaista pikkuasiaa voi esitellä riittävällä syvällisyydellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä... ja riittäisikö katsojien mielenkiintokaan, jos kaikkea vatvottaisiin todella perusteellisesti?

Lopuksi
Pienistä vioistaan huolimatta minusta Babylon 5 on erittäin hyvä sarja, jota voi kyllä suositella kaikille scifin ystäville. Luultavasti useimmat ovat sen katsoneetkin. Minusta se on hahmojen välisestä kemiasta, silmäkarkista ja ajoittain eeppisiin mittoihin nousevasta tarinasta muodostuva kiehtova kokonaisuus. Sarjaa katsoessa vierähtää ehkä aikasta monta tuntia, mutta kyllä se on tuijottamisen arvoinenkin :)

19. helmikuuta 2013

Laiskan naisen kuvapostaus

Tai oikeammin kipeän. Flunssa uhkaa hyökkiä päälle, joten nyt ei ole luvassa perusteellista coniraporttia Desucon Frostbitesta. Sen sijaan vain jokunen kuva, jotka tosin eivät luultavasti tapahtumasta kerro niin paljon kuin ne tuhat sanaa voisivat.

Ja bwt, päivitin cosplay-osion jo sunnuntaina. Sitäkin saa halutessaan käydä ihmettelemässä.

Lauantai

Gasai Yuno [Mirai Nikki] - Kuvan otti: S-chan



Gasai Yuno [Mirai Nikki] - Kuvan otti: M



Tintti



Kirito [Sword Art Online]




Hullu miäs <3



Lahja I-chanilta <3


 Sunnuntai

Eleyna Farrence [SO: The Last Hope] - Kuvan otti: M


Eleyna Farrence [SO: The Last Hope] - Kuvan otti: M



Murhaava katse... - kuvan otti: S-chan


... ja hieman tyytyväisempi ilme. - Kuvan otti: S-chan


Kahvilan kaunistus ;)


Ja kauhistus :D - Kuvan otti: Cresta


Sellaista tällä kertaa. Seuraavaksi on sitten luultavasti luvassa sitä postausta Babylon 5:stä. Neloskaudella mennään jo, joten siitä voisi jopa löytyä sanottavaa.

Muitakin postauksia saa kyllä toivoa. Otan toiveet huomioon, jos ovat sellaisia, että osaan aiheesta jotain ylipäätään sanoa. Eli heitelkää niitä toki kommenttilootaan :)


10. helmikuuta 2013

Samaa kakkaa

Kohta varmaan ihmisillä tulevat jo cossijutut korvista, mutta elämääni ei juuri muuta kuulu tällä hetkellä. Töissä toki käyn, mutta siellä tapahtuvat asiat kuuluvat sinne enkä ole niitä blogissa jakamassa nyt tai myöhemminkään.

Illat ovat menneet aika tiiviisti kahden asian parissa: puvun teon ja Babylon 5:n. Nyt minulla on jo hame kasassa. Siihen pitäisi vain enää kiinnittää vyönsoljet ja häntä. Tosin luultavasti hännän viritän joko vyöllä tai hakaneulalla paitaa, koska se painaa niin paljon, että pudottaisi hameen. Myös Eleynan paita on edistynyt. Tällä hetkellä ompelen kultakoristeita siihen käsin. Kuvittelin, että ne voisi tikata kiinni koneella, mutta elin taas harhassa. Ostamani kultalanka venyy ja paukkuu, jos sen yrittää virittää koneeseen, joten ei auta. Käsin on ommeltava. Ei siinä muuten mitään, mutta se on turkasen hidasta.

Irtohihat ovat edelleen tekemättä, alushame lyhentämättä ja peruukki kaipaisi ammattimaista kampaajaa. Ai joo ja niille kaulakoruille en ole uhrannut ajatustakaan. Muuten menee ihan hyvin. Yunon pukuunkin korjaukset ovat tekemättä, mutta kai ne jossain vaiheessa ehtii?

Tänään tosin ei taida kumpikaan puku edistyä. Päiväksi menemme avoppilaan ja illalla on Kristallimaailman irc-iltama, jossa ajattelin "näyttää naamani". Samalla voisin operoida Kristallimaailman Awardseihin liittyviä juttuja, jotka olisi pitänyt tehdä jo pari viikkoa sitten :D

Tällä hetkellä on vähän se fiilis, että Desucon Frostbiten jälkeen keskityn ficceihin, pelaamiseen ja sarjojen katseluun. Cosseihin päin en edes vilkaise. Tosin huhtikuussa viimeistään täytyy pykätä Faris kasaan, sillä toukokuussa on töissä niin kiirettä ja pitkää päivää luvassa, etten silloin ehdi ommella.

Mutta niin, ehkäpä sitten conin jälkeen blogiin tulee muutakin juttua. Nyt on menty vähän yksipuolisella linjalla, kun koko vapaa-aika on pyörinyt ompelukoneen ja kultamaalipurkin ympärillä.




Kuva ei liity mitenkään mihinkään, mutta halusin laittaa sen ihan siksi, että otsis on taas vihdoin siisti :D Ehdin siis perjantaina kaiken cossikiireen keskellä käymään jopa kampaajalla.

5. helmikuuta 2013

Hieman hullu tarvii olla

Olen taas viime päivät kelaillut, mikä minua oikein vaivaa. Vapaa-aika on kortilla, kun töiden jälkeen on tekemistä ihan riittämiin. Olen nyt yrittänyt saada ficcejä etenemään, mutta myös koettanut ehtiä tehdä cossia ja japanin läksyjä (joita tuli kyllä vähintäänkin riittävästi viime tunnilla). Kristallimaailman asioita on hoitamatta enkä tiedä, ehdinkö nyt viikolla. Ehkä kalenteroin ne perjantai-iltaan.

Lauantai tosiaan meni rattoisasti, kun menimme M:n vanhemmille iltapäivällä. Mies lähti lenkille, minä ryhdyin kirjoittamaan japanin ainetta puhtaaksi. Siinä oli kiitettävästi virheitä ja koska puhtaaksi kirjoitus piti tehdä mustekynällä, se oli hidasta ja vaativaa. Itse en ainakaan ole kanjien kirjoittamisessa vielä niin näppärä, että ne menisivät välttämättä yhdellä kerralla oikein. Niinpä sitten ensin kirjoitin lyijykynällä, sen jälkeen mustekynällä ja sitten vielä pyyhin lyijykynäjäljet pois. Reilut kaksi tuntia siihen meni ja mies ehtikin tulla jo lenkiltä reilusti, ennen kuin minä olin valmis.

Seuraavana oli vuorossa sauna, pitsa ja elokuva. Katsoimme tuoreimman version Kolmesta muskettisoturista. Olen nähnyt sen kertaalleen elokuvissa, mutta se oli ihan viihdyttävä uusintanakin. En ole koskaan oikein perustanut Orlando Bloomista, mutta tuossa rainassa herra pääsi oikeuksiinsa ja onnistui tekemään vaikutuksen jopa minuun. Ehkä hän on vain esittänyt minun makuuni liian lällyjä tyyppejä muissa näkemissäni filmeissä?

Leffan jälkeen olin aika kuitti, joten Terraria-ehdotukset kaikuivat kuuroille korville. Hetken jaksoin lukea kirjaa, mutta sippasin lopulta kesken kaiken. Aamulla kirja oli mystisesti siirtynyt sängystä hyllyyn ja minulla taisi olla peittokin päällä :D

Sunnuntai oli kiireinen päivä sekin, mutta eri tavalla. Heräsimme suhteellisen aikaisin, joten M ehti grindata Terrariassa, minä kirjoittelin Dum spiro, spero II:ta. Puolenpäivän pintaan lähdimme ajelemaan Helsingin suuntaan (jatkoin ficin kirjoittamista kännykällä :D) ja menimme Maya II -näyttelyyn. Se oli varsin mielenkiintoinen, mutta valitettavasti toteutus ei ollut aivan niin hyvä kuin olisi voinut. Kenties näyttelystä olisi saanut enemmän irti opastuksen kanssa, mutta viihdyin joka tapauksessa nytkin.

Kulttuuria seurasi armoton shoppailu Ikeassa. Sohvaa ja jalkalappua menimme etsimään, mutta todellisuudessa mukaan tarttui kaikkea muuta pientä. Yksi sohva jäi harkintaan, sen sijaan mieleistä lamppua ei vielä tullut vastaan. Etsimme siis olohuoneeseen tunnelmavaloa, mutta tarjolla oli oikeastaan vain kirkkaita spotteja tai typerän näköisiä paperihärpäkelamppuja. Kummatkaan eivät iskeneet, joten etsintä jatkuu.

Poikkesimme vielä Mäkkärissä, ennen kuin ajelimme takaisin Lappilaan iltapäiväkahveille. Siinä vaiheessa oli jo varsin väsynyt olo, mutta silti jatkoin kotona kirjoittamista aina puoli ysiin asti. Sen jälkeen ei enää aivotoiminta riittänyt moiseen, joten siirryimme suosiolla katselemaan Babylon 5:tä.

Eilinen olikin sitten varsin tavallinen päivä. Olin töissä aivan normaalisti ja sieltä suunnistin kotiin. Päivällisen jälkeen käytin hyvän tovin cossin kanssa nykertäessä. Yliarvioin taas kerran oman työskentelynopeuteni enkä siis edennyt niin pitkälle kuin kuvittelin. Sain kuitenkin molemmat vyöt kiinnitettyä hameeseen. Tänään on tarkoitus tehdä kultamaalauksia ja ryhtyä etsimään kaavaa paitaa varten. Noiden maalausten takia hame etenee taas vain vähän kerrassaan, koska sen on annettava kuivua välissä. Paidan teko taas on aloitettava mahdollisimman pian.

Paidan lisäksi minun on vielä tehtävä neljä kappaletta irtohihoja, askarreltava koruja ja räpellettävä kampaus peruukkiin. Tässä kaikessa on melkoisesti työtä ja osaamiseni on taas joutunut äärirajoilleen. Muutaman kerran on tullut jo ihmeteltyä, miksi oikein harrastan cosplayta...

Ja jotta totuus masokistisuudestani ei unohtuisi, tunnen polttavaa halua cossata kesäkuun Desuconissa Asunaa Sword Art Onlinesta. Voihan käpy -___-