16. tammikuuta 2013

Kädenvääntöä

Tämä viikko ei ole alkanut ehkä niin mukavasti kuin olisin toivonut. Töissä on ollut melkoisesti tekemistä, mutta siitä ei varsinaisesti ole valitettavaa. Joskus vain toivoisi, että tietyt asiat sujuisivat helpommin...

Mutta niin. Kaikkea muuta on kyllä tapahtunut. Maanantaina marssimme puhelinoperaattorini kivijalkaliikkeeseen M:n kanssa tarkoituksena ostaa minulle uusi puhelin. Paikalla oli meidän lisäksemme yksi asiakas ja viisi myyjää, mutta puhelimia katsellessamme  yksikään myyjä ei vaivautunut palvelemaan meitä. Kaikki vain pönöttivät myymälän sivustalla ja näpersivät tietokoneidensa kanssa.

Kun valinta oli tehty, hakeuduimme lopulta itse yhden myyjän luokse. Ilmoitin kiinnostukseni kyseistä puhelinta kohtaan, johon myyjä: "Niin. Onhan se ihan hyvä puhelin ja aika uusi malli." Olin puulla päähän lyöty. Reilu kuukausi sitten olimme ostamassa M:lle puhelinta toisessa liikkeessä. Palvelua sai heti, kun myyjä vapautui ja puhelimesta kerrottiin oleellisia asioita kysymättä. Nyt ei herunut mitään tietoa kuin hohtimilla kiskomalla.

Töksähtävästä myyjästä huolimatta halusin puhelimen, joten kauppoja yritettiin hieroa. Seuraava ongelma ilmeni lähes välittömästi. Myyjä kun kieltäytyi myymästä kapistusta minun liittymääni, johon hänen mukaansa ei voinut toista puhelinta hommata. Minun olisi pitänyt avata samalle operaattorille uusi liittymä seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja maksaa sitten kahta erillistä puhelinlaskua. Mikään ei käynyt, vaikka asiasta kuinka yritettiin neuvotella. Keskustelimme asiallisesti, mutta myyjä käyttäytyi tylysti ja vihjaisi, että meidän olisi parempi poistua paikalta. Olin todella hämmentynyt.

Jäi puhelin sitten maanantaina ostamatta ja olin turkasen pahalla päällä tapahtuneen jälkeen. Operaattorin vaihto onkin edessä niin pian kuin mahdollista, sillä tällainen asiakaspalvelu ei ainakaan parantanut luottamusta kyseistä putiikkia kohtaan. Asiakaslähtöisyyttä ei ollut eikä mitään järkevää ratkaisua yritetty löytää. Meininki oli vain "rahat pois ja turpa kiinni". Äänestän siis jaloillani.

Paha mieli jäi tosiaan käteen.

Tiistai meni töissä ihan ok, mutta kotiin päästyäni odotti kirje entisestä pankistani. Kyseinen pankki onnitteli minua ja kertoi tehneensä minusta etuasiakkaansa. Tämä on mielenkiintoista, koska asiakassuhteeni kyseiseen pankkiin tosiaan päättyi jo reilut puoli vuotta sitten. Nyt pitäisi jaksaa soitella sinne ja kysyä, mistä hemmetistä on kysymys. Jotenkin en millään jaksaisi. Olen puolittain varma, että soittaessa paljastuu, ettei tilejäni olekaan suljettu ja vaaditaan meriselitystä pankinvaihdosta... tai jotain. Huoh.

Välillä tuntuu, että asioiden hoitaminen on vain ihan liian vaikeaa ja ärsyttävää. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin.

Pankkiasia siis roikkuu edelleen, mutta puhelinjuttu pyöri tiistainakin päässä. Pohdimme sitä iltasella hetken, kunnes päädyimme siihen, että puhelinhan hankitaan. Sama se, mitä operaattorin asiakaspalvelija keljuilee. Kyseisen operaattorin liikkeeseen en halunnut enää rahojani tyrkyttää, joten ajelimme erääseen elektroniikkaketjun myymälään.

Kippaskappas, asiakaspalvelu oli erinomaista ja myyjä tarkisti ja totesi, ettei ole mitään estettä ostaa uutta puhelinta. Tosin niin halvalla en sitä saanut kuin se olisi operaattorilla ollut tarjolla. Sama sille, en olisi enää tosiaan halunnutkaan antaa puljulle rahojani. Myyjä myös nosti nettini nopeutta ilman lisäkustannuksia, mitä operaattorin asiakaspalvelija ei siis edes ehdottanut tai maininnut mahdolliseksi. Puhelimen suolainen hinta ei kirpaissut niin paljon, kun palvelu oli hyvää ja sai tuollaisen pienen edunkin.

On muuten nyt ensimmäistä kertaa sitten ekan puhelimeni sellainen kännykkä kuin olen halunnutkin. Aina on tullut tehtyä kompromissiratkaisuja, koska haluamani luurit ovat olleet liian tyyriitä. Ei tämäkään tosiaan halpa ollut, mutta olen tyytyväinen hankintaani :) Kun vielä saan liittymäni vaihdettua, on aihetta lisäiloon.

Ja tällainen kaunotarhan sitten tuli hankittua ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti