25. tammikuuta 2013

Kirves ja kultamaalauksia

Kerrankin olen ollut ahkerana ja puuhannut edes jotain cossin eteen joka päivä. Tosin tämän päivän osuus on vielä tekemättä, mutta ainakin suunnitteilla. Ja hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty, vai mitä? ;D

Eleyna Farrence - Star Ocean: The Last Hope

Eleynan häntä.
Eleynan häntä valmistui viikonloppuna. Tosin se ei näytä kovin kummoiselta, mutta ajanee joka tapauksessa asiansa. Sen ompelu kävi yllättävän vaivattomasti eikä kankaan leikkaaminenkaan aiheuttanut karvakaaosta kämppään, onneksi.

Häntä kuitenkin piti täyttää, joka oli vähemmän hehkeää hommaa. Työnsin ensin sen sisään paksua rautalankaa ja sen jälkeen vanua niin paljon kuin sain mahtumaan. Ilman rautalankaa ja täyttämistä häntä olisi voinut jäädä kovin... tyhjän ja roikkuvan näköiseksi :D

Pitäisi vielä keksiä, miten tämä kiinnitetään hameeseen ja miten hame sen jälkeen pysyy päällä. Pyrin siihen, että häntä olisi mahdollisimman kevyt, mutta kyllä se silti painaa ihan kiitettävästi. Veikkaan, että ongelmia on luvassa. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan. Ja ei, alushousuihin häntää ei voi kiinnittää, koska vessassa käyminen vaikeutuisi silloin aivan liikaa. Cossi on jo valmiiksi hankala, joten en halua vaikeuttaa omaa olemistani enää yhtään lisää. Olen jo pohtinut sitäkin, että olisin puvussa vain osan päivää ja vaihtaisin illaksi jotain vähän mukavampaa päälle. Pitänee katsoa.


Eleynan hame.
Tämän viikon projektina on ollut Eleynan hame. Käytännössä olen tehnyt siihen nyt yksityiskohtia eli ompelin vinonauhaa hameen helmoihin ja sen jälkeen maalasin kultakoristeita. Etupuolelle täytyy vielä korjailla joitain kohtia, sitten tuo osasto olisi valmis.

Samalla kultamaalilla tuli työstettyä häntäläppä, joka pitäisi nyt kiinnittää takapuolelle. Lisäksi tein kaksi vyönsolkea. Leikkasin ne ensin pahvista, kiinnitin solumuoviin ja vedin Erikeepperiä päälle. Tein myös solkien kohokuviot kyseisellä liimalla. Nuokin on maalattu kultamaalilla ja pitäisi kiinnittää vöihin... tosin niitä vöitä en ole vielä tehnyt. Jos jaksan, saatan paneutua niihin tänään.

Ostin Eleynalle kirpparilta kengät (eurolla \o/). Ne eivät ole aivan yksi yhteen hahmon kenkien kanssa, mutta saavat nyt kelvata, koska minulla on aina ongelmia löytää sopivia saappaita itselleni. Nyt kun sellaiset osuivat kohdalle, en lähtenyt enää muita kokeilemaan. Toisekseen en usko, että täysin autenttisia kenkiä tulisi vastaan. Suutarilla sellaiset pitäisi teettää.

Nyt täytyy vain toivoa, että ylipäätään saisin puvun ajoissa kasaan. Siitä puuttuvat vielä irtohihat, korut ja paita, joten tekemistä kyllä riittää. Peruukin kampauskin on vielä vaiheessa. Tiedän jo nyt, ettei täydellistä asua ole tulossa, mutta jos nyt pääsisin edes tyydyttävään lopputulokseen. Vaikeudessaan tämä puku menee melkein Vanillen kanssa samoille asteille, joskin tässä on enemmän ompelemista. Vanillen kohdalla sai tuskailla helmiräpellysten kanssa.

Kasai Yuno - Mirai Nikki

Yunon koulupuku.
Toiseen asuun liittyen... itse puku tosiaan saapui jo hyvän aikaa sitten. Hame ei näy tuossa kuvassa, mutta kuuluu siis kyllä asuun. Olen kuullut paljon huonoja kokemuksia valmispuvuista, mutta minusta tämä oli ihan hyvä ostos. Se ei ole täydellinen ja joudun tekemään pieniä korjauksia, mutta ne ovat paljon vähäisempi vaiva kuin koko puvun ompeleminen alusta asti.

Tällä hetkellä minua hieman jänskättää, tuleeko jostain suunnasta vielä kuraa niskaan. Lueskelin yksi ilta eräällä foorumilla ketjua suomalaisen cosplayn tasosta ja siellä jotkut suhtautuivat erittäin nihkeästi ostopukujen käyttäjiin. En oikein ymmärrä kitinää, koska ostopuvuilla ei saa kisata, joten niiden hankkimisessa ei pitäisi olla mitään epäreilua.

Itsellä tosiaan puvun ostaminen lähti ihan siitä, etten pystynyt mitenkään tekemään kahta pukua samaan coniin kaiken muun kiireen keskellä. Okei, olisin voinut vetää yhdellä puvulla, mutta en halunnut. Tulipa siis tämäkin juttu testattua. Voi olla, että joskus toistekin ostan puvun, jos tuntuu, ettei aikaa ja jaksamista sen väsäämiseen ole itsellä. Sama raha siihen joka tapauksessa menisi, mutta säästää työtunneissa.

Yunon kirves.
Ja kun ostojuttujen makuun nyt on päästy... tästä taisin jo aiemmin mainita blogissa. Eli tosiaan teetin paikallisella nuorten työpajalla Yunon kirveen. Tänään sain kuulla sen valmistuneen ja menin tietysti työpäivän jälkeen hakemaan.

Kirves on paljon hienompi kuin mitä olisin itse räpeltämällä saanut aikaan, joten hyvää työtä ovat nuoret tehneet. Se on aika iso, mutta ei anneta sen haitata. Minulla ei alun perinkään ollut aivan tarkkoja mittoja antaa.

 Ensimmäistä kertaa minulla on kunnon proppi pukuuni, mikä on tietysti älyttömän kiva juttu. Hintaa tälle tuli 30 euroa eli enemmän kuin, mitä oikea kirves olisi maksanut vaikkapa Biltemassa (11,95 euroa), mutta kuitenkin vähemmän, mitä kyseinen proppi maksoi eBayssa (69,99 dollaria). Arvelinkin hinnan asettuvan näiden kahden välille.

Yunon asu on oikeastaan aikalailla valmis. Minulla on puku, sukat, kengät, peruukki ja ase. Pukuun pitää tehdä ne pienet korjaukset ja peruukkia fiksata pikkuisen. Lisäksi pitäisi oppia käyttämään piilareita, mikä on tämän puvun ehdottomasti vaikein osuus.


Hintavertailua

Ihan omasta mielenkiinnosta pitää vielä tehdä hintavertailu näiden pukujen välillä, vaikkeivät ne välttämättä ole suoraan verrannollisia. Katsotaanpa, millaiset kustannukset on tullut itse tehdystä puvusta ja valmiina ostetusta. Hinnat ovat pyöristettyjä ja euroissa.

On mahdollista, että unohdin joitain kustannuksia ja että vielä tarvitsee hommata jotain lisää, mutta silti...


Tämän perusteella siis itse tehdylle puvulle ja ostopuvulle ei tullut kuin 20 euron hintaero. Toki hinta vaihtelee puvusta riippuen. Myös materiaalivalinnat vaikuttavat. Joka tapauksessa ihan halpa harrastus ei näköjään ole kyseessä, koska pukuja tulee yleensä tehtyä useampia vuodessa.

Huh, ehkä tällaisia laskelmia ei pitäisi tehdä ollenkaan xD

22. tammikuuta 2013

Kirjoituspohdintoja

Kirjoitusharrastukseni on ollut vähän tuuliajolla jo syksystä 2011. Silloin tapahtuneen elämänmuutoksen aikana annoin tavallaan itselleni luvan herpaantua, koska oli niin paljon kaikkea muuta, joka oli yksinkertaisesti hoidettava ja joka vaati henkisiä resursseja älyttömän paljon. Toki valtaosa isoista  muutoksista oli positiivisia, mutta silti lähes kokonaan uuteen elämään totuttautuminen vei voimavarat aika tehokkaasti... joten harrastukset saivat jäädä vähemmälle.

Jatkuva muutosten tulva jatkui oikeastaan kesään 2012 asti. Vasta sitten tilanne alkoi hiljalleen rauhoittua, kun olimme M:n kanssa asettuneet mukavasti saman katon alle ja asunnosta alkoi muodostua koti. Toisaalta yhä edelleen tuntuu, että on paljon kaikkea, mihin pitää osallistua ja mikä vie aikaa. Siis sellaista, mitä ei ennen ollut. Toki olen omaa perhettä nähnyt aiemminkin, mutta sen rinnalle on tullut nyt paljon leffoissa käymistä, mökkireissuja, saunailtoja ja muuta perhekeskeistä yhteistä tekemistä. M:n perhe on ottanut minut tiukasti mukaan omiin juttuihinsa, mikä on tietenkin aivan loistava asia. Tavallaan silti elän yhä totutteluvaihetta, koska omilleni muuton jälkeen (tai kamalasti ennen sitäkään) en ole samalla tavalla oman lapsuuden perheeni kanssa puuhaillut. Meillä on ollut vähän toisenlainen perhekulttuuri.

Ja miten ihmeessä tämä liittyy kirjoittamiseen?

Noh, oikeammin liittyisi varmaan kaikkeen harrastamiseeni, mutta halusin puhua nimen omaan kirjoittamisesta. Sille(kin) on jäänyt vähemmän aikaa ja koska herpaantuminen ehti tapahtua, on rytmiin kiinni pääseminen tietysti vaikeaa. Toisaalta en edes halua, että kirjoittamisesta muodostuu jonkinlainen pakkopulla tai että se alkaa tuntua työltä. Minulla on jo yksi työ. Se riittää. En silti halua luopua rakkaasta harrastuksesta, eikä se ole tarkoituskaan.

Kirjoittamiseni evoluutio

Olen kirjoittanut 1. luokalta asti. Heti kun opin aakkoset, aloitin tarinoiden kirjoittamisen. Sitä ennen piirsin ne, joten kai tämä juttu on ollut minulla verissä aina. Ala-asteella rakastin ainekirjoitusta ja sen lisäksi kirjoittelin kotona tosi paljon. Lähinnä seikkailutarinoita ja joitain dekkarijuttujakin, joskin aika kömpelöin juonenkääntein ja epäuskottavin hahmoin. Mutta ne ovat ihan hauskoja juttuja. Olen säilyttänyt kasan vihkoja tuolta ajalta.

Fanifiktio tuli mukaan 12-13-vuotiaana. Aloin kirjoittaa sitä omien juttujen rinnalla ja myöhemmin se nousi merkittävämmäksi osuudeksi tekstejäni. Lisäksi raapustin päiväkirjaa, yläaste- ja lukioaikana jopa varsin säännöllisesti. Tosin sitä kaaoottista teiniangstia ja muita tunteiden purkauksia en lue niin ilolla kuin nuorenpa kirjoitettuja tarinoita :D Tallessa ovat nuo päiväkirjat kuitenkin ja joskus aina palaan niihin.

Nykyisin ficcaamisen rinnalle on tullut blogaaminen. Rehellisesti sanottuna kirjoitan blogeihini aktiivisemmin kuin raapustan ficcejä. En ole nyt aikoihin saanut alkuun tarinaa, jonka kirjoittamiseen olisi syttynyt todellinen intohimo, vaikka monenmoista olen kyllä kokeillut. Olenkin miettinyt, onko mahdollisesti aika hivuttautua uuteen vaiheeseen kirjoittamisessa? En tiedä.

Toisaalta sisälläni kytee yhä halu kertoa tarinoita. Toinen blogini käsittelee pelejä ja rakastan niistä kirjoittamista. Tämä blogi kertoo ehkä jonkinlaista tarinaa elämästäni, mutta ei silti palvele tarpeitani tuottaa fiktiota. Siksi en olisikaan valmis päästämään irti fanifiktiosta tai originaalitarinoista. Kenties ei ole tarviskaan, ehkä nyt vain elän erilaista vaihetta kirjoittamisen suhteen.

Uskon myös, että kirjoittajana kasvan ja kehityn koko ajan. Valmista minusta ei tule, mutta uutta ilmenee jatkuvasti ja ilmaisukykyni muuttuu ajan ja kirjoittamisen myötä. Sanon "muuttuu", koska aina se ei välttämättä mene parempaan suuntaan. Olen huomannut, että teksteihini livahtelee angslismeja, sillä olen lukenut paljon kirjoja englanniksi. Siksi olen pyrkinyt lukemaan enemmän suomeksi, mutta nytkin minulla on 12 englanninkielistä kirjaa odottamassa, että saan ne kahlattua. Koska tarinat houkuttelevat ja eivät ole saatavilla omalla äidinkielelläni, taidan joutua antamaan periksi. Ehkä pitäisi ottaa tavoitteeksi lukea jokaiseen väliin jokin suomenkielinen kirja. Se tarkoittaisi, että minulla on lukusuunnitelma kahdeksi vuodeksi eteenpäin, luen nimittäin noin kirjan kuukaudessa :D

Kirjoittajana koen tällä hetkellä olevani ihan hyvää keskitasoa. Parempikin voisin olla tietysti. Olen saanut otteen omasta tyylistäni enkä apinoi niin paljon muilta kuin joskus aikoinaan. Silti tuo kirjoitustyylikin on asia, joka epäilemättä tulee vielä muokkautumaan.


Pari sanaa NaNoilusta

Monena vuonna olen ajatellut osallistuvani NaNoWriMoon. Yleensä en ole kuitenkaan aiettani toteuttanut, koska Kristallimaailman pahin jouluryysis ajoittuu marraskuulle. Siis kalenterin yms. valmistelu, joten aikaa ei ole ollut. Viime vuonna kalenteri peruuntui, joten ajattelin, että tilaisuus on loistava.

Aloitin siis ficin, jonka olin suunnitellut jo vuosia aiemmin (Dum spiro, spero II / Final Fantasy XIII). Homma starttasi hyvin. En kirjoittanut ihan joka päivä, mutta olin silti tavoitetason yläpuolella kirkkaasti. Sitten niksautin selkäni. Yhtäkkiä istuminen oli tuskaa, samoin seisominen. Makuuasennossa pystyi jotenkin olemaan ja noin viikon päästä kävely onnistui hitaasti. Koko loppukuu kuitenkin meni oikeastaan selän kanssa tuskaillessa, joten annoin taas itseni herpaantua.

Okei, en todellakaan kyennyt enää kotona istumaan koneella työpäivän jälkeen. Kävelin ja makasin vuoron perään sohvalla tai sängyllä, koska muuten en olisi seuraavana päivänä kyennyt töihin. Käyttelin kyllä sängystä käsin miniläppäriä, mutta en saanut aikaiseksi kirjoittaa. Minari on ihan näppärä vehje esim. reissussa kirjoittaessa, mutta selällään maaten sängyllä, se on vähän hankala. Yrittäminen siis jäi ja NaNo meni todella surkeasti penkin alle.

Tapahtunut ärsytti minua melkoisesti ja ficci sitten jumahtikin. Suurin syy ärsytykseen oli kenties se, että tiesin kyllä pystyväni 50 000 sanaan kuukaudessa. Olen tehnyt sen kahdesti. Heinäkuussa 2009 (Punainen aamunkoitto / Naruto) ja heinäkuussa 2011 (Projekti S. R. / Dirge of Cerberus: Final Fantasy VII). Erona tosin marraskuuhun 2012 on ollut ajankohta (kesä ja ennen kaikkea loma) ja terveydentila. Aiemmalla herpaantumisella voi olla jokin osuus... mutta toisaalta minulla oli jonkinasteinen kirjoitusjumi myös keväällä 2011. Kesällä 2009 sen sijaan olin kirjoittanut jo kesäkuunkin täysillä.

Sanoisin silti, että oleellisin ero noihin kahteen kertaan on ollut innostuksen ja intohimon taso. Sekä PA:a että Projektia kirjoitin suunnattomalla vimmalla. Käytin niihin kaiken liikenevän ajan ja silti onnistuin vielä väsäämään parit cossitkin. Minulla oli polttava tarve kirjoittaa. DSS II:n kanssa sellaista tunnetta ei ole. Siihen päälle tietysti vielä se, että täysin vapaa vapaa-aika on vähentynyt.

On siis liuta ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat "suorituksen tasoon", mutta merkityksellisin lienee tuo yksi sisäinen tekijä. Kun  polttava rakkaus tarinaan ei ole päässyt syntymään, ei sitä kirjoita samalla vimmalla kuin toisessa tilanteessa. Tämä ei silti tarkoita, ettenkö pitäisi kyseisestä tarinasta. Luulen myös, että intohimo voi edelleen roihahtaa, mutta se vaatii aikaa.


Aloittamisen suloinen vaikeus

Huomaan monesti työpäivän aikana miettiväni: "Sitten illalla, kun ollaan syöty ja katsottu sarjaa x, sen jälkeen alan kirjoittaa..." Noh, tulee ilta ja mainitut asiat on hoidettu sekä mahdollisesti kaupassa käymiset, kotityöt, kahville yllättäen piipahtaneet sukulaiset, blogien päivittämiset ja parit Kristallimaailman ja Animu.fin yllärijutut. Istahdan vihdoin koneen ääreen, mutta löydänkin itseni Facebookista, selaamasta Twitteriä tai nauttimasta Suomi24:n sosiaalipornosta. Ja siis ihan oikeasti nautin, kun voin vaan nollata ja olla. Ei tarvitse suorittaa mitään, ei tarvitse tehdä koko ajan ja olla aktiivinen. Ah, se on ihanaa.

Siinä kohtaa Word alkaa tuntua kummitukselta. Tuijotan ajoittain kuvaketta näytön alapalkissa ja mietin sen klikkaamista. En saa aikaiseksi, koska sittenhän minun pitäisi tehdäkin jotain. Seuraavaksi saatan jo saada ohjelman auki ja hyvässä lykyssä tiedostonkin. Tuijottelen sitä ja ahdistun lisää, koska ei vain huvittaisi enää tehdä mitään.

Kun aikaa on tuhlattu ihan liikaa, saan vihdoin kirjoitettua ensimmäiset tahmeat sanat. Ne irtoavat vaikeasti kuin juuri jääkaapista otettu voi rasiasta. Kirjoittamisen veistä saa painaa voimalla, jotta saa edes pienen suiron tekstiä aikaiseksi. Kuten voi, myös teksti vaatii aikaa ja lämpöä. Kun olosuhteet ovat vihdoin otolliset, voita saa paketista kaavittua helposti ja sen voi vaivattomasti levittää leivälle. Samalla tavoin teksti alkaa levitä näytölle koko ajan helpommin.

Ongelmaan auttaisi, jos ottaisi sen voipaketin jääkaapista jo aiemmin ulos ja alkaisi voidella vasta, kun se on jo vähän pehmentynyt. Jostain syystä en saa tätä kuitenkaan koskaan tehtyä. En voin enkä tekstin kanssa.


Ja sitten se rajallinen aika

Kauhean alkuväännön jälkeen kirjoittaminen tosiaan pääasiassa sujuu, ellei nyt sitten ole kyseessä kohta tai tapahtuma, jota en jostain syystä vain hahmota riittävän hyvin. On asioita, joista on vaikeampi kirjoittaa joko tietämättömyyden tai muun osaamattomuuden vuoksi. Joitain juttuja taas on muuten vain hankala käsitellä. Silloin kirjoittaminen tökkii.

Mutta jos tuollaisia rajoitteita ei ole, alun tahmeuden jälkeen, tekstiä kyllä tulee. Sen tuottaminen ei ole erityisen työlästä tai edes raskasta vaan oikeastaan miellyttävää ja jopa hitusen koukuttavaa. Puuha on siinä määrin mukavaa, että itsestä riippumattomat keskeytykset ärsyttävät. Saatan siis pahimmillaan (vai parhaimmillaan?) murahtaa, jos joku kehtaa häiritä kesken tekstin työstämisen.

Usein vain käy niin, että olen jahkannut aloittamisen kanssa niin pitkään, ettei kirjoittamiselle jää riittävästi aikaa. Arkipäivinä on pakko mennä nukkumaan viimeistään 23:00, mutta mieluummin aikaisemmin. Jos M menee aamuvuoroon, olisi koneelta liuettava jo 21:00. Viikonloppuisin toki olisi enemmän aikaa, mutta silloin on näitä perherientoja, saunassa käymistä, leffojen katsomista yms., joten illat ovat usein jo valmiiksi ohjelmoituja. Kirjoittamiselle voi varata aikaa, mutta saatan hyvinkin käyttää siitä puolet aloittamisrituaaleihin.

Ei voi siis sanoa, että tekstiä syntyisi yhden päivän/illan aikana kovinkaan paljon. Toisaalta ei kai se määrä vaan laatu. Ei sillä, että menisin laadusta takeeseen :D


Tilanne nyt

Tällä hetkellä minulla on useampi ficci kesken. Toisaalta en muista tilannetta, ettei minulla olisi ollut jotain työn alla. Tuskinpa sellaiseen päästääkään.

Alla luetellut ficit eivät siis löydy tuosta blogin ficcilistauksesta, koska siinä on vain valmiita tuotoksia. Osa näistä on jutuista on löydettävissä Kristallimaailmasta. Osa taas on julkaistu samaisen foorumin K-18-puolella, joten niitä ei pääse lukemaan ilman tunnuksia ja itse pyydettyjä K-18-oikeuksia.

Final Fantasy VII

Operaatio Wutaissa
- Päähahmoina: Sephiroth ja oma hahmo
- Aloitettu joskus hetken mielijohteesta
- Voi olla, että jää pysyvästi kesken

Final Fantasy XII / Ivalicen Alliance

Glabadosin kätkö II: Siipien tuomari
- Päähahmoina: Fran ja Balthier
- Osa pidempää sarjaa, jonka aiemmat osat löytyvät ficcilistauksesta
- Tämä on tarkoitus jatkaa joskus loppuun asti ja sen jälkeen kirjoittaa vielä Glabadosin kätkö III: Leijonien sota
- Toistaiseksi kuitenkin hiatuksella

Grimoire eli Ivalicen aikakirjat
- Päähahmona: oma hahmo, Balthierin kaukainen sukulainen
- Tarkoitus käydä läpi Bunansan suvun historia ja Ivalicen tapahtumia päähahmon näkökulmasta
- Ajallisesti sijoittuu FF Tactics Advance 2: Grimoire of the Rift -pelin alun kanssa samalle ajanjaksolle
- En luultavasti jaksa koskaan kirjoittaa loppuun

Final Fantasy XIII -sarja

Dum spiro, spero II

- Päähahmoina: Vanille ja Fang
- Täyttää aukon Dum spiro, spero I:n ja Final Fantasy XIII:n välissä, sisältää joitain liitoksia myös Final Fantasy XIII-2:een
- Nyt olisi tarkoitus hiljalleen saada kirjoitettua loppuun asti

Hölmöjen paratiisi
- Päähahmoina: Lightning ja Serah sekä oma hahmo
- Sijoittuu ajallisesti hieman ennen Final Fantasy XIII:a
- Kertoo omalta osaltaan, miksi Lightning on sellainen kuin on pelin alussa
- Tällä hetkellä en tiedä, viitsinkö kirjoittaa loppuun, koska jatko-osien käänteet ovat vieneet tarinan kauas pois alkuperäisiltä uriltaan

Star Ocean: The Last Hope

Mahdoton mahdollisuus
- Päähahmoina: ainakin Myuria ja Arumat
- Sijoittuu noin 1,5 vuotta pelin tapahtumien jälkeen, juonesta ei sen enempiä tässä kohtaa
- Kyseessä on siis juuri aloitettu projekti
- Tarkoitus kirjoittaa loppuun asti, mutta haen vielä otettani tarinasta ja hahmoista


Kuten listasta näkee, paljon on kesken. Juuri nyt ei ole siis tarkoitus ottaa uusia juttuja työstettäväksi, näissäkin on ihan tarpeeksi tekemistä. Ajatuksen tasolla silti kutkuttelee Projekti S. R.:n jatko, mutta se tulee ajankohtaiseksi aikaisintaan, kun jompikumpi nyt aktiivisena olevista ficeistä valmistuu.

Kaiken kaikkiaan minulla on siis paljonkin tarinoita kerrottavana. Täytyy vain saada itsestään ote, sillä se on ollut viime aikoina hukassa. Toisaalta en halua kehittää kirjoittamisen suhteen liikaa paineitakaan enkä esim. kaipaa mitään päivittäisiä vähimmäissanarajoja. Pikemminkin niin, että yritän vähentää jumittamista ja lisätä kirjoittamista, mutta toki jättää myös ihan olemiselle aikaa.

Ja pitäisi nyt yksi cossikin taikoa kasaan ennen Frostbitea, joten hommat eivät ainakaan kesken lopu ;D

19. tammikuuta 2013

Säätöä hiusten kanssa

Viime tammikuussa hommasin itselleni klipsipidennykset, joiden kanssa olen jaksanut leikkiä epäsäännöllisen säännöllisesti. Pidemmät hiukset näyttävät kivoilta, mutta pidennysten kanssa joudun näkemään kamalasti vaivaa. En ole vieläkään oppinut laittamaan niitä "täydellisesti" ja aina jossain vaiheessa tulee fiilis, että klipsit näkyvät omien hiusten seasta =/

Tänä vuonna sitten tuli ostettua loxit. Tosin tilaukseen ne menivät jo joulukuun alkupuolella, mutta sain ne käsiini vasta viikko sitten. Itellalla ilmeisesti hieman kesti toimittamisen kanssa...


Viikko tässä tosiaan ehti vierähtää, ennen kuin sain aikaiseksi kokeilla kyseisiä kapistuksia. Se ei ollut ihan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Ensinäkin minulla on aika ohut tukka, joten kahden nutturan taikominen siitä on jo oma juttunsa. Luonnollisesti niistä tuli aika pienet.

Näihin pieniin nutturan nysiin sitten piti saada loxit kiinni. Aikamoista äheltämistä se oli, enkä missään vaiheessa saanut niitä laitettua niin luotettavasti, että olisin esim. uskaltautunut lähtemään "kampauksessa" kotoa. Pienikin töytäisy riitti pudottamaan loxit, joten harjoitusta kaivataan tässä asiassa. Täytynee pohdiskella tuota kiinnityspuolta tosiaan. Niin tiukalle en ainakaan saanut tällä kertaa noita solmittua, että olisivat hyvin pysyneet.

Hommassa oli muutenkin vähän äheltämisen maku, joten arkikäytössä näitä tuskin minulla nähdään. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen eli kaikenlainen säätäminen aamuisin on täysin poissuljettu juttu. Haluan näyttää nätiltä, mutta sen on onnistuttava mahdollisimman pienellä vaivalla arkipäivisin.

Yleisesti ottaen tykkäsin kyllä, miltä loxit päässäni näyttivät tai miltä itse näytin ne päässä... miten päin nyt asiaa haluaa katsoa. Ehkä näitä voisi käyttää joskus conissa, jos ei jaksa heittää cossia niskaan, tai ehkä keikoilla käydessä. Vähän pohdiskelin sukujuhlienkin mahdollisuutta, mutta aina on olemassa se mahdollisuus, että herättäisin pahennusta vanhemmissa sukulaisissa. Omien kohdalla en niin asiasta stressaa (siinähän sitten paheksuisivat), mutta M:n sukulaisiin teen mieluummin hyvän vaikutuksen... eli saapa nähdä, riittääkö rohkeus.

Hiukset ovat nyt muutenkin pohdituttaneet viime päivinä. Olen jo pitkään yrittänyt kasvattaa niitä... ne kun tosiaan kärsivät melkoisesti vaalennuksesta kevättalvella 2010, minkä seurauksena niitä on jouduttu saksimaan ahkerasti.

Jotenkin tuntuu, ettei esim. viime kevättalveen verrattuna ole tapahtunut mitään...

Kevättalvi 2012
Talvi 2013

























Tosiaan tuossa pituudessa ei suurempia eroja näy. Toisaalta pitää ottaa huomioon, että ensimmäisessä kuvassa hiukset ovat suorat, toisessa kevyesti laineilla... mutta silti! GRAAH!

Syön nyt biotiinia. Ehkä sillä on jotain vaikutusta, mutta en usko, ennen kuin näen. Mikään muu ei tunnu kasvavan kuin otsatukka, jota pitäisi taas olla koko ajan lyhentämässä. Nytkin se roikkuu silmillä ja kampaajani on lomalla 5.2. asti. Itse en uskalla alkaa leikata sitä, pelkään jäljen olevan kamala. Ei siis auta kuin odotella.

Hiusten väri on sen sijaan muuttunut enemmän kuin muistinkaan. Syynä lienee epäonnistunut violetiksi värjäys tältä syksyltä. Se taittoi taas sävyä pinkin suuntaan, joten edessä on pitkä taistelu, ennen kuin väri miellyttää omaa silmää. Yksi vaihtoehto olisi antaa värin haalistua ja vaalentaa ja vasta sitten laittaa lisää punaista, mutta en taida uskaltaa. Toisaalta minulla on tunne, että viininpunaisempi voisi ollakin ihan jees, mutta edelleen pelkään värin haalistuvan pinkiksi... ja en ihan oikeasti enää halua pinkkiä tukkaa.

Tässä vielä kuva hiuksistani takaapäin. Siitä huomaa, että värjäävää hoitoainetta on käytetty viimeksi 1,5 viikkoa sitten ja että latvat taitaisivat oikeasti kaivata kampaajan käsittelyä. Välillä tosiaan iskee epätoivo. Haluan hiusten olevan hyvässä kunnossa, mutta haluan niiden olevan myös pitkät. Kenties hiuslaatuni kuitenkin on sellainen, ettei näitä kahta asiaa voi yhdistää...

16.1.2013
Ja voi apua, siellä on ihan selkeitä pinkkejä raitoja. Kadun syvästi sitä päivää, kun hairahduin avaamaan pinkin väripurkin -___-;;;

16. tammikuuta 2013

Kädenvääntöä

Tämä viikko ei ole alkanut ehkä niin mukavasti kuin olisin toivonut. Töissä on ollut melkoisesti tekemistä, mutta siitä ei varsinaisesti ole valitettavaa. Joskus vain toivoisi, että tietyt asiat sujuisivat helpommin...

Mutta niin. Kaikkea muuta on kyllä tapahtunut. Maanantaina marssimme puhelinoperaattorini kivijalkaliikkeeseen M:n kanssa tarkoituksena ostaa minulle uusi puhelin. Paikalla oli meidän lisäksemme yksi asiakas ja viisi myyjää, mutta puhelimia katsellessamme  yksikään myyjä ei vaivautunut palvelemaan meitä. Kaikki vain pönöttivät myymälän sivustalla ja näpersivät tietokoneidensa kanssa.

Kun valinta oli tehty, hakeuduimme lopulta itse yhden myyjän luokse. Ilmoitin kiinnostukseni kyseistä puhelinta kohtaan, johon myyjä: "Niin. Onhan se ihan hyvä puhelin ja aika uusi malli." Olin puulla päähän lyöty. Reilu kuukausi sitten olimme ostamassa M:lle puhelinta toisessa liikkeessä. Palvelua sai heti, kun myyjä vapautui ja puhelimesta kerrottiin oleellisia asioita kysymättä. Nyt ei herunut mitään tietoa kuin hohtimilla kiskomalla.

Töksähtävästä myyjästä huolimatta halusin puhelimen, joten kauppoja yritettiin hieroa. Seuraava ongelma ilmeni lähes välittömästi. Myyjä kun kieltäytyi myymästä kapistusta minun liittymääni, johon hänen mukaansa ei voinut toista puhelinta hommata. Minun olisi pitänyt avata samalle operaattorille uusi liittymä seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja maksaa sitten kahta erillistä puhelinlaskua. Mikään ei käynyt, vaikka asiasta kuinka yritettiin neuvotella. Keskustelimme asiallisesti, mutta myyjä käyttäytyi tylysti ja vihjaisi, että meidän olisi parempi poistua paikalta. Olin todella hämmentynyt.

Jäi puhelin sitten maanantaina ostamatta ja olin turkasen pahalla päällä tapahtuneen jälkeen. Operaattorin vaihto onkin edessä niin pian kuin mahdollista, sillä tällainen asiakaspalvelu ei ainakaan parantanut luottamusta kyseistä putiikkia kohtaan. Asiakaslähtöisyyttä ei ollut eikä mitään järkevää ratkaisua yritetty löytää. Meininki oli vain "rahat pois ja turpa kiinni". Äänestän siis jaloillani.

Paha mieli jäi tosiaan käteen.

Tiistai meni töissä ihan ok, mutta kotiin päästyäni odotti kirje entisestä pankistani. Kyseinen pankki onnitteli minua ja kertoi tehneensä minusta etuasiakkaansa. Tämä on mielenkiintoista, koska asiakassuhteeni kyseiseen pankkiin tosiaan päättyi jo reilut puoli vuotta sitten. Nyt pitäisi jaksaa soitella sinne ja kysyä, mistä hemmetistä on kysymys. Jotenkin en millään jaksaisi. Olen puolittain varma, että soittaessa paljastuu, ettei tilejäni olekaan suljettu ja vaaditaan meriselitystä pankinvaihdosta... tai jotain. Huoh.

Välillä tuntuu, että asioiden hoitaminen on vain ihan liian vaikeaa ja ärsyttävää. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin.

Pankkiasia siis roikkuu edelleen, mutta puhelinjuttu pyöri tiistainakin päässä. Pohdimme sitä iltasella hetken, kunnes päädyimme siihen, että puhelinhan hankitaan. Sama se, mitä operaattorin asiakaspalvelija keljuilee. Kyseisen operaattorin liikkeeseen en halunnut enää rahojani tyrkyttää, joten ajelimme erääseen elektroniikkaketjun myymälään.

Kippaskappas, asiakaspalvelu oli erinomaista ja myyjä tarkisti ja totesi, ettei ole mitään estettä ostaa uutta puhelinta. Tosin niin halvalla en sitä saanut kuin se olisi operaattorilla ollut tarjolla. Sama sille, en olisi enää tosiaan halunnutkaan antaa puljulle rahojani. Myyjä myös nosti nettini nopeutta ilman lisäkustannuksia, mitä operaattorin asiakaspalvelija ei siis edes ehdottanut tai maininnut mahdolliseksi. Puhelimen suolainen hinta ei kirpaissut niin paljon, kun palvelu oli hyvää ja sai tuollaisen pienen edunkin.

On muuten nyt ensimmäistä kertaa sitten ekan puhelimeni sellainen kännykkä kuin olen halunnutkin. Aina on tullut tehtyä kompromissiratkaisuja, koska haluamani luurit ovat olleet liian tyyriitä. Ei tämäkään tosiaan halpa ollut, mutta olen tyytyväinen hankintaani :) Kun vielä saan liittymäni vaihdettua, on aihetta lisäiloon.

Ja tällainen kaunotarhan sitten tuli hankittua ^^

13. tammikuuta 2013

Kanjimokia ja cosplayta

Puuh, onpahan taas ollut viikonloppu. Valitettavasti se on kohta ohitse ja arki koittaa taas. Kaipaisin ehkä pientä lisävapaata, vaikka joulu oli vasta. Väsähdin sosiaalisesti joululomalla ja synttäreitä viettäessä, kun koko ajan piti olla muiden seurassa, eikä sosiaalisesti aktiivinen työ ainakaan helpota asiaa. Kaipaisin kunnon nollausta, mutta aina tuntuu olevan jotain menoa...

Perjantai meni ihan vain sohvalla M:n kanssa. Luettiin japanin kokeeseen, syötiin ja katsottiin Narniaa ja Babylon 5:n kakkoskautta. On muuten todella hyvä sarja, jopa parempi kuin muistin. Yläasteikäisenä sitä kai tuli viimeksi tuijoteltua.

Lauantai oli sitten huomattavasti aktiivisempi. Heti aamusta lähdettiin tunneille, joista suurin osa meni kokeeseen. Se oli tiukempi kuin olisi voinut kurssin yleisen tason perusteella olettaa... ja PITKÄ. Koe sisälsi kaksi kuuntelua, kaksi luetun ymmärtämistä, kasan kielioppitehtäviä ja ainekirjoituksen. Kuuntelusta minulta meni pari kohtaa ihan ohitse, mutta muuten uskoisin sen menneen hyvin. Tokion asukaslukua en siihen saanut, mutta kirjoitin sen tilalle "miljoonia ihmisiä". Saa nähdä, heruuko siitä edes säälipistettä tai puolikasta.

Luetun ymmärtämiset olivat helppoja, samoin suurin osa kieliopista. Se jäi kaivelemaan, että kokeessa muistanut sanaa "kauris" (shika, nyt muistan sen varmasti loppuikäni), joten yksi lause jäi sitten vajaaksi sen vuoksi. Kieliopillisesti osasin kyllä asian, joten kirjoitin lauseeseen kaiken muun paitsi tuon sanan, jonka sitten korvasin viivalla. Ehkä siitäkin siis voi edes puolikkaan pisteen saada?

Ainekirjoituksen kanssa hakkasin päätä pöytään. Sellaista ei pitänyt tulla, joten en ollut varautunut. Jos olisin tiennyt sen tulevan, olisin kerrannut kanjeja oikein urakalla. Nyt huomasin, miten huonosti ne osaankaan. Jälkikäteen vilkaistuna suurimmasta osasta jäi joitain vetoja pois. Hyvässä lykyssä ne tunnistaa, mutta oikein niitä ei ole kirjoitettu. Koska kokeessa ei vaadittu kanjeja, olisin voinut kirjoittaa ihan vain hiraganoilla ja saada täydet pisteet, mutta nyt en voi, koska kirjoitin väärin ne pahuksen kanjit. Ei siis olisi pitänyt käyttää.

No joo, en minä oikeasti olisi saanut siitä täysiä pisteitä, vaikka olisin kirjoittanut pelkillä kanoilla...

Aineen kirjoittaminen noin muuten ei ollut oikeastaan kovin hankalaa. Tekstiä kyllä tuli ja pystyin kirjoittamaan suurimman osan siitä, mitä halusinkin ilmaista. Pari lausetta jouduin jättämään pois, koska en niitä osannut. Aineen yleinen taso ei siitä kuitenkaan kärsinyt.

Ihan mielenkiinnolla odotan, miten paljon punakynää aineesta lopulta löytyy. Muusta kokeesta en ole niin huolissani :D

Kokeen jälkeen juoksimme kauppaan ja sitten S-chanin luokse. Sain vihdoin loxini, mutten ole vielä jaksanut sovittaa niitä. Ehkäpä huomenna. Samalla tuli juteltua pitkästä aikaa kunnolla, ei ollut nähty hetkeen, joten asiaa olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa. Valitettavasti vain nälkä ehti iskeä, joten täytyi sitten lähteä kotiin laittamaan ruokaa.

Loppupäivä meni kivasti syödessä ja tv.n ääressä. Katsoimme Prinssi Kaspianin ja mutustimme ensin tacoja (minulla oli salaattia tosin) ja sitten pipareita (jotka eivät olleet kovin karppiveto). Saunassakin tuli käytyä välissä. Kaiken kaikkiaan oli tosi rentoa ja mukavaa yhdessä oloa.

Tänään sitten oli vähän erilainen päivä, emmekä poistuneet kotoa ollenkaan. Se oli ihanaa <3

Aamupäivän ja osan iltapäivää tein Eleynan pukua. Nyt korvat ovat kunnolla kiinni pannassa ja häntä tehty. Sain myös hametta hieman eteenpäin, mutta paljon on vielä puuhaa sen kanssa. Huomenna ajattelin poiketa Eurokankaassa hakemassa lisää erilaisia nauhoja pukua varten ja perjantaina menen kirpparille katsomaan, josko löytäisin kelvolliset kengät ja jotain, mistä rakennella kaulakoruja.

Vieläkin meinaa epätoivo iskeä puvun kanssa. Se tuntuu mahdottomalta projektilta, mutta keskenkään en aio jättää. Yritän parhaani, enempää en voi.

Viime aikoina on myös kovasti alkanut kutkutella Farisin (Final Fantasy V) puvun tekeminen. Tarkoitan nyt ihan sitä pukua, joka näkyy pelissä. En taide kuvien tai alkuvideon pukua. Katsotaan, saisinko sen johonkin coniin aikaiseksi. Olisi muutenkin hauskaa pukeutua naiseksi, joka pukeutuu mieheksi. Onko se jo crossplayta? :D

Loppupäivä on tänäänkin vierähtänyt ihan kivasti. Pelasin loppuun Star Ocean 4:n ja sen jälkeen olen jumittanut koneella. Tällaisia kotipäiviä saisi olla enemmänkin, mutta kuten sanoin... menoja tuntuu riittävän yli oman tarpeen.

A blog with substance -tunnustus

Sain Myrikalta A blog with substance -tunnustuksen. Tuli täysin puun takaa, mutta kiitoksia joka tapauksessa :) Itsehän en tällaisen olemassa olosta edes tiennyt, kun en kamalasti ole kiinnittänyt huomiota näihin blogeissa kiertäviin juttuihin. Ehkä joskus pitäisi opetella surffaamaan silmät auki?

Ideana on kuitenkin, että tunnustuksen saanut antaa tunnustuksen eteenpäin kahdeksalle (8) blogille ja kertoo samalla kahdeksan (8) asiaa itsestään. Listaamieni blogien kirjoittajat saavat vapaasti päättää, osallistuvatko tähän vai eivät, mutta itse nyt listaan kuitenkin sen kahdeksan blogia... kunhan olen ensin keksinyt, mitä ihmettä kerron itsestäni :P

Asiat:
1. Inhoan keksiä tällaisia listoja.
2. Pelasin juuri läpi Star Ocean: The Last Hope Internationalin ja sain kaikki salaiset loput.
3. Minulla on sosiaalinen kiintiö, joka täyttyy kovin helposti. Siksi en toisinaan halua olla tekemisissä yhtään kenenkään kanssa. Sitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.
4. Olen itsepäinen, jäkättäjä, ylpeä, omahyväinen ja kaiken tietävä k-pää varsin usein.
5. Opiskelen japanin kieltä.
6. Olen riippuvainen huulirasvasta.
7. Suurin osa kavereistani asuu aivan liian kaukana ja se rassaa minua.
8. Minulla on maailman paras avomies <3

Blogit:
Kaaosteoria
Variksen vaakuntaa
Parasta ikinä!
Momochuu no sekai
Unelmiani
Mikkoakin kiinnostaa
Fanityttöjen seikkailut
Mies, joka pukeutuu oudosti

10. tammikuuta 2013

Ajantappoa

Vaikkei sitä aikaa ehkä olisi tapettavaksi... on vain taas niin perusteellisen kurja olo, ettei jaksa tehdä mitään järkevää. Kai sitä kohta pitäisi yrittää kaivaa joko cossi tai japanin kirja esiin tai edes naputella ficciä, mutta sitä ennen pitänee postata illan "tuotokset" tännekin :P

Leikin siis Chibi Makerilla ja loin muutaman kivan hahmon.

Työ-Afeni
Koti-Afeni
 
Tuo ehkä jossain määrin kuvastaa eroa, joka pukeutumisessa on töissä ja kotona. Tuollaiset tähtipyjamat olisikin aika hauskat. Kotona ei tosiaan jaksa olla missään kiristävissä tai puristavissa vaatteissa vaan on mukavampi hengata jossain mahdollisimman rennossa.

Sitten piti tietysti myös askarrella M.

M
Silmistä tuli vahingossa väärän väriset ja tausta unohtui laittaa, mutta muuten minusta ihan näköinen tuostakin tuli.

Tällaista tänään. Ei minulla mitään asiaa ollut. Eilisen jälkeen ei ole tapahtunut mitään erityisen merkittävää tai edes vähemmän tärkeää, joten ei ole oikeastaan kerrottavakaan :D Piti vain päästä esittelemään näitä kuvia.

9. tammikuuta 2013

Pitäis vissiin jotain tehdäkin...

Mennään jo tammikuun 9. päivässä. Aika tuntuu vain kuluvan, samoin illat, mutta mitään ei oikein saa aikaiseksi. Ihanan tekosyyn on tarjonnut tällä viikolla lämpöily, joka on pariin otteeseen uhannut nousta kuumeen puolelle. Tänään lämpömittari on onneksi hiljalleen ollut painumassa järkilukemiin eli sinne 36 asteen alapuolelle.

Mutta niin. Minulla on pienoinen pelko jo, että aika loppuu kesken. Desucon Frostbite on oikeasti ihan kohta, mutta minä vain jumitan. Eleynan puvussa olen vieläkin samassa vaiheessa kuin syksyllä eli hametta olen tekemässä. Olen sentään saanut ostettua paitaankin kankaan ja tukikankaan. Aijoo, kiinnitin myös korvat rautalangalla hiuspantaan. Ne taitavat kaivata vielä vähän ompelua, että pysyvät paremmin menossa mukana eivätkä heilu holtittomasti.

Paita tulee olemaan yksi iso ongelma. En edes tiedä, saanko sitä oikeasti toimimaan -___- Sitten kaulakoru pitäisi keksiä jostain ja kampaus täytyisi saada pysymään peruukissa. Oikeasti... se ei vain pysy. Kuitu on vähän turhankin liukasta, joten nuttura tykkää hajoilla varsin nopeasti.

Näen jo painajaisia...
Minulla ei ole toistaiseksi aavistustakaan, miten teen hihojen kultakoristeet. Paitaan on kultanauhaa, mutta olen alkanut epäillä sen toimivuutta.

Sitten pitäisi jostain keksiä pitkävartiset ruskeat kengät suhteellisen edullisesti. Isoin ongelma niissä lienee varren sopivuus. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun pohkeeni kieltäytyvät mahtumasa muuten sopivaan kenkään. Raivostuttavaa.

Tällä hetkellä puolittain jo kaduttaa, että edes ryhdyin tähän. Kaheliko olin? Kyllä, haluan tehdä hahmon, mutta oikeasti se on ihan tuhottoman vaikea, joten täydellisyyttä on turha edes kuvitella hipaisevansa. Saapa nähdä, valmistuuko tämä ajoissa tai koskaan.

Toisen puvun tilanne onkin sitten huomattavasti parempi. Puku saapui ja vaatii vain pientä muokkausta, jotta istuu päälleni ihan mukavasti. Peruukkikin on hommattu ja tykkään siitä kovasti. Kengät tosiaan löysin ilmaiseksi ja sukat ostin Helsingin reissulla, samaten piilarit. Kirves on tilauksessa ja luvattu valmistuvaksi tämän kuun aikana eli hätää ei pitäisi olla.

Mutta!

Ne piilarit. Voi hyvää päivää! Ehkä ne vaativat vain totuttelua, mutta aavistelen pahaa. Silmät vuotivat vettä aivan tuhottomasti, kun kokeilin niitä ja koko ajan tuntui kuin olisi ollut roska silmässä. Jos siitä tunteesta (ja silmien vuotamisesta) ei pääse eroon, en usko, että pystyn pitämään niitä kokonaista päivää. Harmittaa, kun ne nyt kuitenkin maksoivatkin jonkin verran.

On siis mahdollista, etten käytä piilareita ollenkaan. Yritän kuitenkin nyt totutella niihin ennen conia eli ovat viikonloppuisin käytössä kotona. Katsotaan, opinko olemaan niiden kanssa. Käsittääkseni piilarien ei juurikaan pitäisi tuntua, mutta minulla nuo tuntuivat tuskallisen selvästi. En taida siis ainakaan lähiaikoina olla luopumassa silmälaseistani :P

Cosplay-vuosi ei ole siis alkanut erityisen hyvin. Toivotaan silti, että siitä tulisi parempi kuin edellisestä.

6. tammikuuta 2013

Taso 29

"Mä en vanhene, mä saan level uppeja!" - Emmi (Level 26)

© Emmi
 Syntymäpäivä hiipi taas jostain salakavalasti. Oikeasti en olisi kaivannut yhtään minkäänlaisia juhlia, mutta taas minut saatiin painostettua sellaiset järjestämään. No joo, ihan kiva on nähdä ihmisiä, mutta en jaksaisi sitä laittamista ja siivoamista ennen ja jälkeen. Tympäisee. Minä haluaisin viettää päivän rauhassa ilman, että tarvitsee passata ketään. Kyseessä on kuitenkin minun syntymäpäiväni.

No joo, ei saa valittaa. Tiedän, että olen kiittämätön ääliö, kun kitisen siitä, että ihmiset haluavat tulla tänne moikkaamaan minua. Silti on vähän se fiilis, että ensi vuonna en pane asian suhteen tikkua ristiin. Nyt taas väsyttää ja koko päivä on mennyt enkä ole juhlien takia ehtinyt tehdä mitään niistä asioista, joita olisin oikeasti halunnut tehdä.

Kraah. Olen kamala. Anteeksi. Kyllä minusta oli mukavaa, että ihmiset tulivat tänne ja että porukka viihtyi. Tykkäsin myös saamistani lahjoista. Kiitos siis kovasti :)

Meillä oli aika paljon herkkuja pöydässä siitä huolimatta, että kieltäydyin leipomasta. Kakutkin olivat yllättävän hyviä, vaikka tosiaan oli hankittu kaupan pakastealtaasta. Onnistuin myös siinä määrin pitämään itseni kurissa niiden kanssa, ettei vatsa ainakaan vielä vihoittele. Tosin silti tuntuu, että olen saanut sokerin yliannostuksen. Kinkkuvoileipä maistuisi, jos vielä olisi joulukinkkua jäljellä. Harmi, ettei ole :D

Umiko-valas
Sain tosiaan kaikenlaista pientä kivaa. Pelit-lehti vaihtui Pelaajaan. Ei siis siksi, että Pelit olisi jotenkin huono vaan siksi, että se tulee jo M:lle. Koko syksyn on luukusta putoillut kaksi Pelitiä, mutta nyt saatiin hommaan joku tolkku.

Sitten meille kotiutui kaksi muumilasia, jotain herkkujälkkäreitä, joihin en ole vielä uskaltanut paneutua (liikaa sokeria yhdelle päivälle muutenkin), S-ryhmän lahjakortti ja valas (oikealla). Sain toki myös kortteja ja kukkia. Meillä oli vähän haasteita kukkien sijoittelun kanssa, koska emme omista kovinkaan isoja maljakoita. Pitikin sitten ottaa suosiolla käyttöön lasipurkki. Kyllä se asiansa ajaa, vaikkei ole kaikkein esteettisin näky.

En siis odottanut mitään ihmeempiä lahjoa, mutta onhan se aina mukavaa, kun ihmiset muistavat. Itse tilasin itselleni Star Ocean: Second Evolutionin, mutta se ei ole vielä saapunut. Rochelle Goyle minun piti alun perin hankkia, mutta jotenkin tuo peli houkutteli vielä enemmän.

© MK
M yllätti minut melkoisen ihanalla lahjalla. Minulla oli erinäisistä syistä aavistus, että jokin koru saattaisi olla tulossa, mutta mitään tällaista en silti osannut ennakoida.

Kuva on vähän sumea, mutta kyseessä on siis Kalevalakorun Helinä-kaulakoru. Tykästyin siihen saman tien, se nyt vain on minun näköiseni. En ole aikoihin käyttänyt muita riipuksia kuin pentagrammeja, triquetroja jne. mutta tämä kyllä varmasti tulee olemaan käytössä enemmänkin. Koru on todella kaunis ja tosiaan tykkään siitä älyttömän paljon. Kiitos <3

Kaikesta alkukitinästä huolimatta tämä on ollut ihan kiva päivä. En silti koe synttäreiden järjestämistä omaksi jutukseni. Muistissa on aika monta täydellisen epäonnistunutta synttäriä (tämä ei onneksi ole ollut sellainen), joten minulla on valmiiksi vähän negatiivinen asenne koko päivää kohtaan. Toisekseen en tykkää olla huomion keskipisteenä eikä sitä oikein voi omissa juhlissaan välttää. Mieluiten siis viettäisin kyseisen päivän joko rennosti kotona ollen ilman ihmeempiä juhlallisuuksia (paitsi hyvää ruokaa, nyt sitäkään ei ehditty laittaa, kun piti juhlapöytä kattaa yms.) tai hyvässä kaveriporukassa. Ehkä ensi vuonna karkaan jonnekin piiloon, ettei tarvitse juhlia x)

Kuten tekstistä voi päätellä, minulla on aika ristiriitaiset fiilikset. Toivotaan nyt, ettei kukaan ota itseensä näistä pohdinnoista. Oikein mielelläni näin kaikkia, jotka paikalle tulivat. Ja tosiaan kiitos kivoista lahjoista kaikille :)

Tähän loppuun on vielä pakko mainita, että kaulakorua kuvatessa tuli napsaistua muutama muukin otos. Samalla totesin, että ilmeeni ovat suht ok, jos otan itse kuvat. Kun joku toinen (tässä tapauksessa M) ottaa kuvan, näytän typerältä. En usko, että vika on kuvaajassa vaan nimen omaan itsessäni. Joko en osaa rentoutua muiden kuvattavana tai sitten olen liiankin rento ja näytän omalta itseltäni niissä (mikä on tietysti huolestuttavampi vaihtoehto). Itse napsaistuissa vain laatu kärsii sitten muuten, koska ei pysty katsomaan kuvaa sitä ottaessa. Itselaukaisintakin olen jonkin verran käyttänyt, muttei silläkään aina kovin kaksista jälkeä saa. Ehkä pitäisi siis vain suosiolla pysyä erossa kameroista.

Alla nyt kuitenkin pari otosta tältä päivältä. Ensimmäisen napsaisin itse ja ilme on inhimillinen. Jälkimmäinen on laadullisesti huomattavasti parempi, mutta oma naama ei siinä juuri miellytä. Noh, aina ei voi voittaa.

© MK

2. tammikuuta 2013

Uutta vuotta

Niin se vuosi vain taas vaihtui. Edellinen meni kamalan nopeasti, mutta oli kyllä värikäs ja hieno. Alkuvuosi meni tiiviisti Japanin matkaa odottaessa, mutta samaan aikaan kärsin myös inhottavasta irrallisuuden tunteesta, joka johtui siitä, etten viihtynyt omalla kämpälläni, mutten osannut täysin asettua M:n kotiinkaan. Onneksi yhteinen koti saatiin vuoden puolessavälissä, jolloin fiiliksetkin sitten helpottivat.

Loppuvuosi oli minusta kaiken kaikkiaan rankka työpaikan vaihdoksen ja työttömyysjakson takia. Olen onnellinen, ettei työttömyyttä ole tänä vuonna tiedossa enkä suostu vielä murehtimaan seuraavasta. Pyrin elämään enemmän hetkessä ja murehtimaan vähemmän, kun ei se asioiden vatvominen kuitenkaan mitään auta.

Suunnitelmia tulevalle toki on silti. Ollaan puhuttu kahdesta matkasta, joista nyt toivottavasti edes jompikumpi toteutuisi. Jännityksellä odotan, miten käy.

Lisäksi syksyllä on luultavasti ohjelmassa vähän muuta kivaa ja kamalan jännittävää, mutten halua siitä asiasta vielä puhua tarkemmin. Lupaan kuitenkin, että blogissakin se mainitaan kuvien kera, kunhan nyt tulee ajankohtaiseksi. Toistaiseksi mehustelen asialla itsekseni.

Uusi vuosi toi tullessaan myös muutoksen tuulia. En aio enää tässä blogissa höpistä peleistä (kuitenkin pelicosseista voin puhua), sillä päätin lakkauttaa Final Fantasy -päiväkirjat ja muuttaa blogin nimeksi Level up! Kyseisessä blogissa tulee olemaan juttua peleistä ja pelaamisesta, joten en näe tarpeelliseksi enää täällä niistä höpistä.

Tämä blogi keskittyy edelleen jokapäiväisen elämäni hömpötyksiin, mutta aiheina pyörivät varmasti myös cosplay, fanifiktio, anime ja kaikki muukin, mistä olen jo tähän mennessä ehtinyt puhua. Pelit ovat vain sen verta iso osio, että haluan ne omaan lokeroonsa, koska täällä ne eivät erottuisi muiden juttujen lomasta riittävän hyvin.

Blogailemisiin ja hyvää alkanutta vuotta kaikille!




















PS. Uusi peruukki saapui 31.12., joten pitihän sillä päästä leikkimään. Sopii hyvin, vai mitä? ;D