12. joulukuuta 2012

Sinne ja (ei kiitos) takaisin

Hiphei hobitteja tai ainakin yksi sellainen. Tolkien taitaa olla sellainen kirjailija, jonka teoksista pitäisi yleissivistyksen vuoksi olla luettuna ainakin Taru sormusten herrasta -trilogia ja mieluusti vielä Hobitti siihen päälle. Ja kaipa suurin osa leffatkin on nähnyt. Siis Sormuksen herrat, Hobittihan nyt vasta tuli ensi-iltaan.

Kun on nyt kerran ajankohtainen aihe, voisi siitä jopa pari sanaa sanoa. Minä en ole Tolkien-fani. En ole koskaan ollut eikä minusta sellaista tule. Tiedän monen ajattelevan Tolkienin olevan jumalasta seuraava, mutta itse en tähän kykene. Ilmeisesti jokin miehessä iskee, mutta makujahan on tunnetusti monia.

Luin Tarun sormusten herrasta ja Hobitin ensimmäisen kerran teininä. Olin jo tuolloin tietoinen näiden erinomaisuudesta, sillä kaverini oli lukenut ensin mainitun trilogian ainakin seitsemän kertaa ja isä myös ihastunut tarinaan jo nuorena. Siispä kirjoista oli pakko tykätä ja Tolkienia kirjailijana ihailla. Vein tämän niin pitkälle, että pyrin jopa kirjoittamaan omia juttujani Tolkienin tyylillä, mikä oli kyllä älytön virhe... mutta tulipahan kokeiltua. Nykyisiä tuotoksiani lukeneet voivat varmasti helposti todeta, että tyylini on jotain aivan muuta kuin Tolkienin, saan ajoittain jopa napinaa turhan säästeliäästä kuvailusta x)

Leffojen ilmestymisen jälkeen kahlasin Sormuksen herrat uudestaan läpi... suurella tuskalla. Nyt minulla on menossa englanninkielinen Hobitti (jes, enää 91 sivua jäljellä!). Hobitin lukeminen on tuonut mieleen yo-kokeisiin valmistautumisen. Päivälle on määritelty tarkka sivumäärä, joka tulee vähintään saavuttaa, ja jotain pitäisi jäädä mieleenkin. Fiilis on sama kuin ruotsin yo-kokeeseen tankkaamaani ruotsinkielistä Harry Potter ja Azkabanin vanki -kirjaa lukiessa. Tarina on ihan jees ja kiinnostaa, mutta voi kiesus sitä kieltä! Hajoan, en kestä, ärsyynnyn, tuskastun, turhaudun.

Joo, ei ole minun juttuni, mutta sisu ei anna lupaa jättää kesken. Minulla on niin vähän jäljellä, että selviydyn kyllä, kunhan vielä vähän sinnittelen.

Minulla ei ole ongelmaa Tolkienin tarinoiden kanssa. Ne ovat hyviä ja toimivat minusta muuten leffoina erinomaisesti. Toivotaan, että Hobitti-elokuvat jatkavat tätä linjaa. Tolkienilla oli hyviä ideoita eikä häntä nyt ihan suotta pidetä fantasian isänä.

Ongelmani pulpahtaa nimen omaan kirjoja lukiessa. Hyvä tarina hukkuu tuskastuttavaan kuvailuun ja omituiseen jahkaamiseen. Hobitti nyt onneksi on Sormusten herraa kevyempi ateria, mutta on onnistunut tuskastuttamaan minut silti. Vaikka tarina on kiinnostava, se ei onnistu kaappaamaan minua niin syvälle otteeseen, että pystyisin sivuuttamaan ärsyttävän kirjoitustyylin.

Varmasti joku nyt repii hiuksia päästään ja kiroilee, miten voin ajatella näin. Luulen, että fiilikseni johtuvat juurikin siitä, että minulla on hyvin toisenlainen tapa ilmaista itseäni. Tarinani eivät ole samalla tavalla korulauseisia ja kuvailun täyttämiä kuin Tolkienin teokset (tai siis nämä mainitut, muita en ole edes yrittänyt lukea). Minulle tulee Tolkienista mieleen, että kerronta häiritsee tarinaa. Toisille taas tämä tyyli epäilemättä toimii, kun kirjailijalla tosiaan on paljon ihailijoita.

Tietysti tästä herää kysymys, miksi oikein piinaan itseäni. Laissa ei sanota, että kaikkien olisi pakko lukea Tolkienin tuotantoa. Jep, niinpä.

Tällä kertaa taisi leffaseura osittain vaikuttaa. Luin Hobitin niin kauan sitten, etten enää kunnolla muistanut, mitä siinä tapahtuukaan. Siis joo, pääpiirteet kyllä, mutta iso osa yksityiskohdista oli haihtunut mielestä. M halusi lukea kirjan ennen leffaan menoa ja tiedän hänen veljensä lukeneen sen myös. Ehkä olen pätemistarpeinen, mutta tuli vain fiilis, etten voi mennä sinne lukematta kirjaa uudestaan :D Kun olen kahlannut teoksen läpi, pystyn paremmin vertailemaan leffaa ja kirjaa keskenään. Olisin varmaan pystynyt siihen jossain määrin joka tapauksessa, mutta nyt on vähän tuoreemmassa muistissa.

Perjantaina siis leffaan. Siihen mennessä olisi tuo 91 sivua saatava kahlattua läpi. Onneksi on tämä kaksi iltaa vielä aikaa.

1 kommentti:

  1. "Minulle tulee Tolkienista mieleen, että kerronta häiritsee tarinaa."

    Amen.

    VastaaPoista