17. joulukuuta 2012

Jumissa mörpissä

Ei, en ole alkanut pelata mörppejä. Ne eivät yksinkertaisesti ole minun juttuni, vaikka jotkut vaikuttavat semisti mielenkiintoisilta. Toistaiseksi en kuitenkaan ole haksahtanut esim. WOWiin, vaikka kaveripiiristä jokunen pelaaja löytyykin.

Sen sijaan hurahdin kyllä hiljaittain johonkin ihan muuhun. Tässä kohtaa mainittakoon, etten ole animefani siinä mielessä, että katsoisin kaikki mahdolliset sarjat ja olisin aina perillä uusimmista tuulista. Ehei, hyvä jos tiedän, mitkä jutut nyt ovat pinnalla ja mitä taas kuuluisi inhota. Katselen sarjoja periaatteella, että jos jokin M:n seuraava animu vaikuttaa kivalta, saatan vilkaista jopa paria jaksoa enemmän.

Aiemmin olen fanittanut Narutoa... tai siitäkin lähinnä Itachia ja hitusen Deidaraa ja Konania. Tykkäilen noista hahmoista edelleen, mutta sarja sinällään on niin armotonta sontaa nykyisin, etten vain jaksa seurata. Tai mistäs minä tiedän, kun en ole muutamaan vuoteen enää seurannut. Voihan se olla muuttunut hyväksikin :D Toinen fanituksen kohde on ollut Strawberry Panic, joka pitää kyllä joskus vielä katsoa uudestaan ja lukea mangana sen kymmenen kertaa.

Noiden kahden sarjan ulkopuolelta voisin sitten luetella liudan animuja, jotka olen katsonut, mutta jotka eivät ole herättäneet suuria tunteita. Osa on kyllä ollut oikein maittavia, mutta siinä kaikki. Hyvää viihdettä siinä missä jokin muukin.


Sitten eräänä tylsähkönä päivänä istuskelin sohvalla, kun M selasi animesivujaan. Bongasin kuvan haltiakorvaisesta tytöstä ja kysyin, mikä sarja oli kyseessä. No, se oli Sword Art Online, josta luonnollisesti en ollut kuullutkaan. Kävi tuuri, eikä M:kaan ollut katsonut sitä, joten siitä sitten löytyi molemmille katsottavaa.

Ei tarvittu kovin montaa jaksoa, kun olin koukussa. Hitto vie, koukussa animeen, mitä ei ole tapahtunut muutamaan vuoteen. Viimeksi tuijotin tosiaan sitä Strawberry Panicia suurella intohimolla ja sekin tapahtui syksyllä 2008.

Juonen voisi lyhyesti tiivistää, että on keksitty mörppi, jossa päähän laitetaan kypärä ja oma tietoisuus siirretään peliin. Pelaaja siis kokee aidosti olevansa sisällä pelissä, elävänsä sitä. Sitten ensimmäisen päivän ehtoopuolella paljastuu ongelma: kukaan ei pysty loggaamaan itseään pelistä ulos, pelaajat ovat jääneet pelintekijän ansaan. Uloskirjautuminen onnistuu ainoastaan, jos pelaajat läpäiset pelin, jossa on 100 tasoa. Jokaisella tasolla on toinen toistaan vaarallisempi bossi, ja, mikä pahinta, kuoleminen pelissä tarkoittaa myös kuolemista oikeassa maailmassa.

Jo pelkästään alkuasetelma sai minut innostumaan. Olen joskus itse miettinyt vähän samantapaisen tarinan kirjoittamista, mutta näköjään joku ehti ensin. Joka tapauksessa animea on ollut ilo katsella ja nyt se onkin jo ehtinyt toiseksi viimeiseen jaksoon. Viimeinen tulee ensi sunnuntaina. Tavallaan odotan tosi paljon ja tavallaan en. Kurjaa, että se loppuu jo. Ei kai voi kuin toivoa, että jatkoa tehdään.

Sitä odotellessa voi onneksi lukea kirjoja. SAO on nimittäin ollut alun perin kirjasarja, josta on sitten tehty anime ja manga. Ajattelin, että kirjoja on mahdotonta päästä lukemaan, mutta kippas kappas, niistä on olemassa fanikäännökset. Ihan oma japanin taito ei olisi alkuperäiskielellä lukemiseen riittänyt, joten tämä oli iloinen yllätys. Voi silti olla, että haluan edes yhden alkuperäisen kirjan hyllyn koristeeksi hankkia, kunhan tilaisuus tulee.

Asuna ja Kirito

Nyt on myös pakko mainita yksi juttu. Joku joskus pohti, onko olemassa yhtään päähahmoa, josta pidän. No, kyllä on! Ainakin SAO:n Kirito on jotain aivan loistavaa. Hän ei ole yli-innokas teinikloppi, joka uhoaa enemmän kuin tekee, eikä muutenkaan ärtymystä herättävä, koheltava idiootti. Sen lisäksi hän ei myöskään edusta toista ääripäätä eli rasittavaa angstipalleroa. Sen sijaan hän on asiallinen kaveri, joka kantaa vastuunsa viimeiseen asti ja suojelee tiimitovereitaan, mutta aivan erityisesti rakkaitaan.

Myös pääosatytsi on oikein ihana tapaus. Asuna ei ole vain neito pulassa vaan oikeasti omillaankin pärjää gamer-tyttö. Tosin sarjan puolivälissä tilanne valitettavasti kallistuu sinne "damsel in distress" -osastolle, mutta se ei ole niin kamalaa, kun tietää, ettei Asuna kuitenkaan ole sentään luonteeltaan pulaan heittäytyjä. Hän on oikeasti ansassa ja kaipaa pelastusta. Toivon silti, että hänellä on kirjoissa aktiivsempi rooli, kun tuo osuus on ohitettu.

Mutta joo, aivan loistava anime, joten odotan kirjoilta aikasta paljon. Minulla on nyt yksi kirja kesken, mutta sen jälkeen otan lukuun ensimmäisen Sword Art Onlinen. Muutkin taitavat lukulistalla keikkua, ellei ensimmäisen kanssa mieli muutu. Toivotaan kuitenkin, että alkuperäinen tarina on yhtä loistava kuin animeversio :)

3 kommenttia:

  1. Sillon teillä ollessani sormiani kuumotteli aika kovasti, kun en ollut päässyt katsomaan sitä uusinta jaksoa mikä lauantaisin ilmestyy ;D Sama sarja siis kyseessä, josta taisinkin mainita jotain, ettei ole sitten DTB:n neljän jakson mittaisen ovan tarvinnut itkeä Animen tähden näin paljon. Ihan kamala sarja, viimeisimmässäkin jaksossa taas itku pääsi. Huhuh. Oon ilonen, että ryhdyittä tätä katsomaan =) Olin vähän ehkä ihmeissänikin, kun sanoitta molemmat, ettette ole vielä sitä kokeilleetkaan XD Mika kuitenkin vissiin aika paljon sarjoja kerta katselee :__D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, kaikkea ei vaan yksinkertaisesti kerkiä x) Hirveän paljon on noita sarjoja ja sitten on nykyisin ihan käsittämättömän vähän aikaa tehdä ylipäätään yhtään mitään. En oikein tiedä, minne se aika katoaa, mutta jonnekin se vaan tuntuu menevän.

      Hyvä sarja, enivei. Toivotaan, että jatkuu jossain vaiheessa vielä :)

      Poista
  2. Joo no ei siis tokikaan ehdi. Ite en oo kattonu iän ikuisuuksiin mitään sarjoja. Kesällä katsoin yhden 12 osaisen sarjan ja sekin otti koville |'D Kolmatta arkkiahan tosiaan on tulossa vissiin jossain välissä! Kuvien perusteella näyttää kovasti siltä, että Kirito on päättäny tehdä itsestään naishahmon. Olis iha mielenkiintoista, hahah :D

    VastaaPoista