18. joulukuuta 2012

Cossaajan tunnustuksia

Kuten moni jo tietää, harrastan cosplayta. Aloitin harrastuksen vuonna 2008, mutta kiinnostus oli olemassa jo aiemmin. Minulta vain meni kiitettävästi aikaa kerätä rohkeutta.

Pikku hiljaa harrastuspiiristä tuli lisää tietoa. Sitä tuntuvat sanelevan monet kirjoittamattomat säännöt. En ole itse kiinnittänyt näihin suunnattomasti huomiota, mutta tuttujen puheissa ne kuitenkin tulevat esille. Itse olen luultavasti jo rikkonut joitain "sääntöjä", koska en ole tehnyt pukujani alusta loppuun itse... paitsi periaatteessa Vanillen. Tosin senkin osalta kaveri jeesasi korjaamalla topista tekemiäni ompeleita, joten ihan omaan piikkiin sekään ei mene.

Muuten minulla on ollut tapana ostaa vaatteita, joita olen sitten muokannut oikeaan suuntaan. Esim. Konan (Naruto), valkoinen maagi (Final Fantasy) ja Yuffie (Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus) ovat tällaisia pukuja. Toki olen jokaiseen jotain ommellut alusta loppuun itse, mutta aika paljon myös tullut muokattua valmista vaatetta. Huhua olen kuullut, että tällaista toimintaa katsotaan kieroon. Ja nyt muuten joudun  myöntämään, etten Vanillenkaan kohdalla ruvennut suutariksi vaan muokkasin valmiita kenkiä... paha, paha :D

Jos edelleen nojaan näihin kuulopuheisiin, tuo ei kuitenkaan ole vielä ihan kamala rike, koska vaivaa on nähty itse. Sen sijaan ostopuvut ovat heti kahdeksas kuolemansynti. Hyi niitä idiootteja, jotka eivät viitsi nähdä vaivaa itse vaan raottavat lompakkoaan ja tilaavat pukunsa eBaysta, hyi, hyi, hyi. Hävetkää! Olette cossaajien alhaisinta kastia!

Okei, myönnän, että itseänikin harmitti Vanillen kohdalla, kun olin tehnyt puoli vuotta tuskaista työtä ja silti oma puku kalpeni ostopuvun rinnalla conissa. Ei harmittanut siksi, että toinen oli ostanut pukunsa vaan siksi, etten itse pystynyt niin täydelliseen suoritukseen. Harmitti myös, koska pukuani verrattiin ostopukuun ja se hävisi vertailun kirkkaasti. Teki mieli kirkua, että "hei, minä sentään näin vaivaa!"

Mutta vertailu ei ole ostopuvun hankkineen vika. Minusta itse tehtyjä ja kaupasta ostettuja pukuja ei ylipäätään pitäisi vertailla keskenään. Kummillakin on paikkansa ja erityyppisiä pukuja suosivat ovat erilaisia harrastajia. Yhteistä kuitenkin on se, että pukuilu on molemmista kivaa. Olisi siis hyvä, että erojen sijaan keskityttäisiin yhdistäviin tekijöihin.

Asiasta aidanseipääseen... Desucon Frostbite lähestyy hiljalleen, mutta ei onneksi ole vielä oven takana. Minulla on kesken aika työläs puku enkä tiedä, miten hyvin se lopulta onnistuu. Luultavasti siitä ei tule lähellekään täydellistä, mutta haluan sen silti tehdä, vaikka sitten vähemmän täydellisenä. Puku on kuitenkin oletettavasti myös sen verta epämukava päällä, etten jaksa koko conia siinä kulkea. Lauantai siis riittäköön.


Tuon työlään puvun takia minulla ei ole aikaa tehdä toista pukua. Silti en halua kierrättää vanhoja, koska viime vuosi meni aika reisille cosplayn osalta. Jotain uutta on saatava, mutta tiedän itsekin, että minun laiskuudellani ja osaamisellani kahden uuden puvun tekeminen samaan coniin on mel... mahdottomuus.

Siispä päätin syyllistyä siihen kahdeksanteen kuolemansyntiin. Tilasin puvun eBaysta. Nyt vain toivon, että sekä puku että peruukki ehtivät coniin ajoissa, sillä tilaaminen venyi veronpalautuksiin asti. Noiden osalta tuli siis tuettua kiinalaista käsityötä... mikäli puvut nyt käsityönä siellä tehdään, en tiedä.


Kengät löysin ilmaiseksi Tuo- ja vie-päiviltä. Sukat pitää vielä ostaa, samoin piilarit. Hahmon aseen kävin juuri tänään tilaamassa työpaikkani käsityöpajalta. Eli olen niin pahis, etten vaivaudu tekemään edes proppiani itse. Tosin tilaamalla sen työpajalta tuen paikallista nuorisotyötä eli vaikka toisessa kohtaa syyllistyn syntiin, teen kuitenkin hyvän valinnan. Eikö?

No, en kyllä edes yritä perustella tekoani kenellekään näillä kommenteilla. Minusta on ihan ok ostaa puku, jos niin haluaa tehdä. Tykkään puuhailla pukujen parissa, mutta välillä on kiva ottaa rennommin ja antaa jonkun muun tehdä duunit. Rahan menetys on joka tapauksessa suurin piirtein yhtä iso, koska ei niitä itse tehtyjäkään pukuja ilmaiseksi saa. Tarvikkeet maksavat, joskus hurjiakin summia. Vanilleen käyttämieni rahojen laskemisen lopetin 200 euron kohdalla.

Btw, jos proppini on oikein hyvä, saatan päättää tukea paikallista nuorisotyötä jatkossakin. Olisi ainakin yksi päänvaiva vähemmän, kun tuo aseiden askartelu ei ole oikein vahvinta lajiani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti