18. marraskuuta 2012

"The party's started...

... and it's better when you're dead"

Eilinen oli kaiken kaikkiaan melkoinen päivä. Aamu lähti käyntiin aika rauhallisesti. Herättiin jo kuuden jälkeen, mutta noustiin vasta joskus ysin pintaan, kun ei ollut mikään kiire ja teki mieli höpötellä kaikenlaista. Erityistä suunnitelmaa päivälle ei ollut, mitä nyt oltiin ajateltu, että joulutorttuja voisi tehdä ja pelailukin maittaisi.

Noh, M kuitenkin keksi, että voisimme tehdä jotain ihan muuta ja suunnitelma vaihtui lennosta. Pyysimme hänen vanhempansa käymään ja tarkoitus oli suunnata yhdessä kaupoille ostamaan kaikkea pientä tarpeellista, kun täällä oli (ja on vieläkin yhtä sun toista kesken). Hankitalistalla oli tiivisteet ulko-oveen, parvekematto, matto eteisen naulakkosyvennykseen ja tassut pesukoneen alle. Kaikki saatiin ja iltapäivä hujahti, kun muut laittelivat noita sitten paikoilleen. Lisäksi viimeiseen kirjahyllyyn tehtiin reikä takaseinään, jotta se voitiin laittaa paikalleen.

Jee, nyt peleille on oma hyllynsä (ei sisällä PC-pelejä)!

Jeps, sanoin muiden ahkeroineen. Minä lähinnä katselin sivusta, mikä oli äärimmäisen turhauttavaa. Olisin kyllä halunnut osallistua, mutta aamulla sattui kummallinen episodi, kun tulin suihkusta. En vieläkään oikein ymmärrä, mitä tapahtui.

Tulin suihkusta ja aloin kuivata itseäni. Yläkropan kuivaaminen sujui ihan hyvin, mutta jalkojen sitten ei . Selkä nitkahti jotenkin ja jalat meinasivat lähteä kokonaan alta. Onneksi M tuli hätiin, sai kuivattua minut loppuun ja auttoi pukemaan, ennen kuin hänen vanhempansa ehtivät pyyhältää ovesta sisään.

Siitä asti alaselkä onkin ollut kipeänä. Välillä vähän enemmän, välillä vähemmän. Selällään ja kyljellään voi maata suhteellisen mukavasti, mutta paikoillaan seisominen tai istuminen on hankalaa eikä sitä voi harrastaa kovin pitkään. Käveleminen sujuu, mutta on hidasta. Ihan jostakin.

Yritän nyt sinnitellä tämän kanssa, koska ensi viikolla on yksi tärkeä palaveri (ti-iltapäivällä) ja pakollinen koulutus (ke-aamupäivällä), joita en todellakaan halua jättää välistä. Jos ei kuitenkaan keskiviikkoiltapäivään mennessä ala helpottaa, lääkäriin on varmaan pakko raahautua. Selkävaivoihin saa yleensä särkylääkkeen, lihasrelaksanttia ja viikon saikun. Jälkimmäistä en haluaisi, mutta toisaalta nuo lääkkeet ovat yleensä niin vahvoja, etten ole niiden ottamisen jälkeen työkykyinen... ei sillä, että tällä hetkellä olisi muutenkaan erityisen työkykyinen olo. Hitto vie, en halua saikuttaa tässä vaiheessa työsuhdetta.

Parvekekin näyttää oikein hyvälle ^^
Tosiaan tuon takia en sitten juurikaan osallistunut urakointiin. Roikuin mukana ja keitin kahvia. Tosi kiva kuitenkin oli, että M vanhempineen viitsi laitella paikkoja. Taas on hieman kodikkaampaa. Edelleen tosin kaipaan verhoja, mutta täytyy odotella, että sopivat löytyvät. Yksi vaihtoehto olisi marssia vain suosiolla mittojen kanssa kangaskauppaan ja ryhtyä ompelupuuhiin. En vain millään jaksaisi (kyllä, olen laiska).

Iltaan kuului sitten vielä saunominen, jonka kuitenkin itse jätin väliin, ja syöpöttely. Muiden ollessa saunassa laittelin naamaa ja hiuksia kuntoon, koska minulla oli vielä muuta ohjelmaa suunnitteilla.

M tosin oli sitä mieltä, että suunnitelmani pitäisi peruuttaa, koska selkä. Okei, ajoittain mietin samaa itsekin, mutta tiesin, että olisin vain kiukkuinen ja erittäin harmistunut, jos jättäisin menemättä. Luultavasti tämäkin päivä olisi mennyt itsesäälissä velloessa, joten päätin uhmata kohtaloa ja kipeää selkää. Sen verran suostuin kuitenkin joustamaan, että jätin korkokengät pois asukokonaisuudesta. Niillä käveleminen olisi saattanut osoittautua erittäin kivuliaaksi, joten tyydyin ihan vain maihareihin, vaikkeivät ne välttämättä olleet siitä näteimmästä ja edustavimmasta päästä kenkiä.


 

 Uusi paita ehti tulla sopivasti tuossa viikolla, joten sain sen sitten käyttöön. Se näytti kivalta jo EMP:n kuvastossa ja osoittautui myös päällä erittäin mukavaksi ^^ Lisäksi kokeilin lisäkkeiden värjäämistä, mikä ei aivan mestarillisesti mennyt, mutta jotenkin kuitenkin. Musta väri ei tarttunut niihin täydellisesti vaan punainen paistaa siitä läpi, mutta kokonaisuus on ihan menettelevä. Ilmeisesti nuo lisäkkeet ovat samaa sarjaa omien hiusteni kanssa... kapinoivat kaikkia operaatioita vastaan (kihartaminen tai suoristaminenkaan eivät meinaa onnistua, ne tekevät, mitä tykkäävät).

Mutta juu, tuon näköisenä (plus silmälasit) lähdettiin sitten The 69 Eyesin keikalle Finlandia-klubille. Sain kyydin w:ltä ja hänen poikaystävältään. Ilta oli oikein hauska, naureskelimme mm. sille, että pääsimme kätevästi jonon ohitse hissillä suoraan klubille, minkä vuoksi saimme hyvät eturivin paikat. Yksin en olisi tietenkään päässyt, joten kannattaa tuntea oikeat ihmiset ;D


Näimme myös ennen keikkaa Jyrki69. Jälkikäteen harmittaa, etten tajunnut pyytää nimmaria tai yhteiskuvaa, mutta enpä tiedä, olisiko herra niihin suotunutkaan. Täytyy myöntää, ettei minulla ole mitään käsitystä, miten hän tuollaisiin pyyntöihin suhtautuu. En niin seuraile mitään julkkisjuoruja.

 Keikka oli minusta hyvä. En muista, että Timo olisi ollut aiemmilla Lahden keikoilla niin aktiivinen kuin nyt. Hän tuntui olevan koko ajan joka paikassa ja tallentui kameraankin miltei jokaiseen kuvaan :D

Biisilista oli minusta varsin sopiva. Uusia biisejä soitettiin, mutta vanhoja oli välissä riittävästi. Joskus minua on ärsyttänyt, kun bändit keikoillaan soittavat käytännössä uuden levynsä läpi ja vanhat biisit on unohdettu lähes täysin. Kuusysin kohdalla en tosin tällaista pettymystä muista koskaan kokeneeni.

Eturivin paikat olivat kieltämättä selälleni pelastus, kun saatoin koko keikan ajan nojata aitaan. Lisäksi w:n pyörätuoli oli takanamme, joten kukaan ei höngännyt niskaan. Selkäni ei olisi välttämättä tykännyt, jos ihmismassa olisi painunut sitä vasten.

Muista en tiedä, mutta itsellä oli fiilis katossa. Ääni on edelleen käheänä, kun oli tietenkin pakko laulaa kaikkien biisien mukana ja eläytyä täysillä. Sanoisin, että Kuusysi veti homman kotiin tutulla tyylillä, yleisö tuli ruokittua paitsi musiikillisesti myös visuaalisesti. Tykkäsin.

En ole musiikkikriitikko tai mitään vastaavaa, joten en osaa kirjoittaa keikasta syvällistä arvostelua. Itse viihdyin paikalla erinomaisesti ja unohdin jopa hetkeksi, miten paljon selkään sattuikaan. Kenties pieni endorfiinihumala teki ihan hyvää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti