19. marraskuuta 2012

Auts

Saikkua sitten napsahti. Tosin vain tämä ja huominen päivä, mikä oli ihan positiivinen ylläri. Aina aiemmin on kirjoitettu suoraan viikko, vaikka on yrittänyt vastaan napista.

Ei kuitenkaan mennyt aivan helpoimman kaavan kautta tämäkään juttu. Aamulla minulla oli labrakokeet, joten en ollut tietenkään syönyt. Toinen juttu oli, etten päässyt soittamaan heti aamusta työterveyteen, koska tosiaan olin ronkittavana. Soittelin sitten vasta töihin takaisin käveltyäni.

No, niinhän siinä sitten kävi, ettei siellä ollut enää vapaita akuuttiaikoja eikä minulle voitu antaa huomisen akuuttiaikaa, koska ne tulevat luonnollisesti jakoon vasta huomenna. Muita aikoja taas ei ollut vapaana ennen kuin ensiviikolla, joten työterveys oli käytännössä kädetön asian edessä. Hetken mietin, josko sinnittelisin ja yrittäisin tarvittaessa seuraavana päivänä uudestaan, mutta istuminen oli aika kivuliasta ja työpäivää oli jäljellä reilun puoleisesti.

Soittelin sitten julkiselle puolelle ja olin aika varma, että sieltä tulee käsky hakeutua yksityiselle, mutta ei sentään. Sain luvan mennä kaupunginsairaalan päiväpoliklinikalle. Soitin pomolle, ilmoitin tilanteen ja lähdin sitten taas takaisin sairaalalle, josta olin hieman aiemmin käpötellyt töihin. Olisi vain pitänyt jäädä suoraan sinne :D

Jouduin jonottamaan reilun tunnin, vaikka ilmoittautumisessa käskettiin varautua pidempään aikaan. Ihan kiva, että hieman nopeutui. Tuskallista oli sekä istuskelu että seisoskelu odotusaulassa joka tapauksessa. Pääsin hoitsulle, joka melkein saman tien sanoi, ettei töihin ole asiaa. Väännettiin asiasta, kunnes päädyttiin tuohon kahteen päivään. Lisäksi hoitsu kävi jututtamassa lääkäriä ja sain reseptin Pana-Tabsiin ja Sirdaludiin, joita sain apteekissa jonotella puolisen tuntia. Mitään ei tutkittu, mutta reseptit oli kyllä helppo saada.

Olen ollut kotona nyt jonkin aikaa. Otin kumpaakin lääkettä, mutten ole huomannut erityisiä vaikutuksia. Selkään sattuu edelleen, vaikka makaan sängyssä (naputtelen tätä merkintää miniläppärillä). Vähän väsyttää, mikä johtunee Sirdaludista. Sippaaminen tosin olisi siinä mielessä hyvä asia, ettei silloin kiinnittäisi kipuun ainakaan huomiota.

Keskiviikkona olisi paluu töihin. Toivon totisesti, että kipu on siihen mennessä hellittänyt. Päivä alkaa noin neljän tunnin mittaisella koulutuksella, mikä vähän kauhistuttaa. Se tarkoittaa aika pitkää yhdenjaksoista istumista... ja istuminen on juuri nyt se kaikista pahin juttu.

Noh, huominen pitää ottaa hyvin rauhallisesti. Ajattelin nukkua mahdollisimman paljon. Aamupäivä pitää tosin olla skarppina, koska terveydenhoitaja soittaa labratuloksista, mutta sen jälkeen voi ihan hyvin nukutella. Ehkäpä päivän vuodelepo tosiaan auttaisi olotilaan.

Nälkäkin tässä hieman painaa. Olin ensin 12 tuntia syömättä labrakokeiden takia. Töihin mennessä ostin omenan ja eväät ruokatauolle. Omenan ehdin syödä, mutta eväät jäivät työpaikan jääkaappiin, kun lähdin takaisin sairaalalle. Siellä ostin kahviosta ruisleivän, mutta sen jälkeen ei ole taas tullut syötyä mitään... enkä oikein jaksaisi nyt kokkailla. Täytyy toivoa, että M suostuu tekemään minulle jotain sapuskaa, kun tulee kotiin. Sekin vain taitaa mennä aika myöhälle =/

Kauheaa valittamista nyt, pahoittelen. Ehkäpä olotila lähtee tästä vielä helpottumaan. Kenties keskiviikkona olen taas oma itseni ja jaksan painaa töissä normaaliin tahtiin. Sitä odotellessa o7

2 kommenttia:

  1. Sirdalud = koomasin sängyssä, päässä pyöri ja tuntu vaan, että uppoon sinne sängyn sisään. Ei kiitos miulle enää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo kyl vielä havainnut mitään muuta kuin väsymystä ja sekin meni jo ohi. Pitänee tossa parin tunnin päästä napata uusi nappi ni saa ainakin kunnon yöunet nukuttua.

      Poista