1. lokakuuta 2012

Opiskelua, jiiropeja ja autoja

Viikonloput menevät kamalan nopeasti. Olisin taas suonut sen olevan pidempi. Tietysti minullehan sille ei nyt pitäisi olla väliä, koska olen vapaalla joka tapauksessa, mutta totuus nyt on, että kotona on yksin tylsää. Viikonloppuna on kivempaa, kun M on minun kanssani.

Lauantaina tuli taas yhtä lentävä läntö japanin tunneille kuin viimeksikin. Emme ole vielä oppineet, että viikonloppunakin olisi joskus syytä liikkua vähän vilkkaammin. Ehdimme kuitenkin ihan ajoissa, mutta aika viimetipassa.

 Jotenkin siellä tunneilla on tietyssä mielessä ihanan kevyttä. Joutuu ajattelemaan ja pohtimaan, mites tämä nyt olikaan, mutta opiskelu ei tunnu opiskelulta. Tosin kertaustahan se meille onkin. Virheitä tulee, mutta ei se haittaa. Ja on kiva fiilis, kun tuntee taas osaavansakin jotain. Toisilla tunneilla on jatkuvasti se olo, ettei tajua ja on tyhmä, kun ei vain osaa. Luultavasti kyseinen kurssi on osaamistasooni nähden hieman liian vaikea ja tämä toinen taas vähän turhan helppo... mutta en silti halua vaihtaa kumpaakaan pois. Ei vain olisi motivoivaa vaihtaa siihen väliin, koska joutuisi käymään uusiksi täysin samat tehtävät kuin viime vuonna. Ei kiitos. Mieluummin uusia tehtäviä, vaikka toiset ovat kertausta ja toiset pikkuisen liian haasteellisia.

Toisekseen yritän lisätä haasteastetta itselle sillä, että nyt olen panostanut kanjeihin. Hiraganaharjoitukset ovat sinällään aika turhia, mutta kun pyrin kirjoittamaankin ne kanjeilla, tilanne on aivan toinen. On tullut huomattua, etten saa aikaiseksi kanjien kirjoittamista kanjien kirjoittamisen vuoksi... tiedättehän, sellaista ala-asteaikaista kirjainten opettelua "kirjoita A sata kertaa, niin osaat sen". A:n nyt vain oppii muistamaan ja tunnistamaan aika paljon nopeammin kuin vaikkapa 10-15 vetoa sisältävän kanjin. Valitettavasti olen liian laiska opettelemaan merkkejä tuolla tavoin... ja tuntuu, että vaikka vedot oppisikin, eivät merkitys ja lukutavat painu mieleen. Tekstin kirjoittaminen on siis hieman parempi tapa. Ehkä. Ainakin luulen niin.

Oman tekstin tuottaminen olisi luultavasti se kaikista paras tapa, mutta se on minulle todella työlästä. Minulla on työn alla ficci Nonon kadonneesta kupopähkinästä, mutta se etenee todella hitaasti. Jaksan työstää pari lausetta ja sitten on pakko tehdä jotain muuta, koska niiden rakentamiseenkin menee turkasen paljon aikaa... jos nyt ei käytä vain yksinkertaisia päälauseita. Mikäli saan kyseisen ficin joskus valmiiksi, saatan laittaa sen tänne blogiin. Ei se varmaan ketään suuremmin kiinnosta, mutta onpahan todistusaineistoa, että olen jotain edes yrittänyt tehdä oppimiseni eteen :D

Limbo. Kuvan otti: S-chan
Opiskelun vastapainoksi oli illalla sitten muuta ohjelmaa tarjolla. Meille tuli melkoinen määrä porukkaa viettämään peli-iltaa. Meillä on siis ollut jo parisen vuotta tällainen kiertävä peli-iltasysteemi. Se alkoi alkuperäisen japanin opiskeluryhmän pikkujouluista ja on siitä hieman kasvanut. Nykyisellään mukana on henkilöitä, jotka eivät kurssillamme ole ja henkilöitä, jotka ovat jääneet ryhmästä pois. Kiva porukka kaiken kaikkiaan :)

Peli-illat alkoivat Final Fantasy X:n pelaamisella, mutta viime aikoina peleissä on ollut paljon vaihtelua... ehkä siksi, etteivät Finalit kiinnosta aivan kaikkia. Tällä kertaa testasimme Tales of Graces f -peliä. Se vaikutti ihan hauskalta, mitä siitä nyt alkua hieman näimme. Puhuimme M:n kanssa, että se on voisi lisätä hyvin pitkälle ostoslistallemme. Sen jälkeen vilautimme Star Ocean 4:ää porukalle. M taitaa edelleen toivoa, että I-chan innostuisi sen pelaamisesta... eipä sillä, ei minuakaan haittaisi, jos edes joku kaveripiiristä sen pelaamaan. Se on oikeasti hyvä peli. Pitääkin muuten yrittää saada se loppuun, ennen kuin työt alkavat.

Pötyä pöytään. Kuvan otti: S-chan
I-chanilla oli mukana myös One Piece -peli, jota hän ei ollut vielä ehtinyt edes ottaa muoveista. Sekin sitten korkattiin illan aikana. Itse en ole kyseistä animea katsonut enkä ole siitä ollut erityisen kiinnostunut, joten sinällään peli ei minulle juonellisesti avautunut... varsinkaan, kun se ei tainnut alkaa ihan animen alusta. Pelityylillisesti se oli melkoista vihollisten kumoon mättämistä, ei siis sitä, mitä itse haen peleiltä. Voisin kuitenkin veikata, että jos animesarjasta ja tuon tyyppisistä peleistä tykkää, se kyllä uppoaa. Ainakin näytti toimivan pikkuveljelleni oikein hyvin. Omalle hankintalistalle ei nyt päätynyt, mutta enpä minä ole Naruto-pelejäkään jaksanut pelailla x)

Illan päätteeksi hylkäsimme jropet ja animepelit ja siirryimme pelaamaan Limboa. Tai no itse en kyllä pelannut, kun PC:llä pelaaminen ei vain taivu minulta... vaikka kyseisessä pelissä onkin kyllä todella yksinkertaiset kontrollit. Minä nyt vain olen konsolinaisia, sori.

Joka tapauksessa oli hauska seurata muiden selviytymistä... tai pikemminkin kuolemista. Olen joskus aiemminkin katsellut, kun M on kyseistä peliä pelannut. Puheet pitävät paikkansa, siinä voi kuolla erittäin monella eri tavalla ja pelin aikana myös kuolee todella monta kertaa. Tuonkin illan aikana päähahmo taisi heittää henkensä vähintään 70 kertaa, sekosin laskuissa joskus 30. kerran jälkeen xD

Koska viikonloppumme tuntuvat aina olevan täynnä ohjelmaa, ei sunnuntai tehnyt kaavaan poikkeusta. M:n vanhemmat tulivat meille ihmettelemään uusia parvekelaseja ja kahvittelemaan. Suunnitelmana oli myös lähteä autokaupoille, mutta nepäs eivät olleetkaan sunnuntaisin auki, joten tyydyimme sitten selailemaan autovaihtoehtoja netistä. Nyt kun M:n vanha asunto on myyty, uusi auto on hankintalistalla. En juurikaan ymmärrä autojen päälle, mutta osallistun silti päätöksentekoon, kun sitä kerran toivotaan. Osaanhan minä sanoa, mitkä värit sopivat minulle ja kuinka paljon takakontissa pitää olla tilaa jne.

Varsinaiset autokauppojen kiertelyt siirtyivät nyt tiistaille, jos M vain saa ylimääräisen vapaapäivän töistä. Itse toivoin vähän toisenlaista ohjelmaa, mutta onhan tämäkin asia ihan tärkeä. Voin tosin kuvitella, miten puuduksissa olen, kun koko päivä on kierretty ja vertailtu autoja toisiinsa. Sekin joka tapauksessa voittaa kotona nyhjäämisen, joten lähden mukaan jo pelkästään senkin takia, ettei tarvitse olla yksin.

Toivon silti, ettei autokaupoissa tarvitse ravata kovin monta kertaa, ennen kuin "se oikea" löytyy :D

Miten olisi kissabussi?

3 kommenttia:

  1. Jos mulla olisi ajokortti ja rahaa ostaa auto, olisi se limenvihreä VW new beetle, jonka varmaan koristelisin jollain kukkatarroilla. xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeij :D

      Mulla ei ole jotenkin mitään mielenkiintoa autoja kohtaan... mutta jos ite tarvis ajella, niin mieluiten joku suhteellisen pieni. En halua ohjata pyörillä kulkevaa valtamerialusta x)

      Poista
    2. Joo no ei muakaan kiinnosta, enkä tajua niistä yhtään mitään. Mutta jos joku pitäis valita niin tosiaan joku pieni ja kivan värinen. :D

      Poista