1. syyskuuta 2012

Töitä ja koomailua

Eilen oli viimeinen työpäivä ja melkoista hoppua se olikin, kun yritti saada kaiken mahdollisimman valmiiksi ja mahdollisimman hyvin hoidettua. Luultavasti jotain jäi puolitiehen ja unohtuikin, mutta toivottavasti mitään katastrofia ei työpisteessä ole maanantaina odottamassa. Parhaani yritin.

Työkaverit muistivat minua niin monella tavalla, että olen edelleen hämmentynyt. Ja kiitollinen. Tuli sellainen olo, että olin oikeasti pidetty työtoveri.

Sain jo viime viikolla kukkia sekä lahjakortin kirjakauppaan. Lisäksi olin tilannut M:n synttäreille kakun (tuo takimmainen), joka olikin sitten maksettu valmiiksi, kun kävin sen noutamassa. Kiitos siitä työkavereilleni tosiaan. Kakku oli myös erittäin hyvää, kaikki vieraat pitivät siitä.

Sivumennen sanoen tuo toinen rävellys on gluteeniton kakku, jonka teimme keliaakikkovieraita varten. Noh, yhtään ei tullut paikalle, mutta kakku kelpasi kuitenkin myös muille. Hyvä niin, etten joutunut sitä yksin syömään.

Sain tosiaan myös kukkakimpun kauniin puheen kera sekä kortin, johon oli kirjoitettu haiku. Ajatuksena varmaankin oli se, että pidän Japanista niin kovin. Kiva, kun tämäkin muistettiin. Niin ja viime viikon tiistaina olivat työtoverit järjestäneet kakkukahvitkin minulle. Kaikki tämä oli jo hämmentävää.

Tällä viikolla ei ollut enää mitään yhteistä muistamista, eikä tarvinnutkaan. Minusta jo edellisen viikon menot olivat ylitsepursuavia. Aika moni kuitenkin kävi vielä henkilökohtaisella visiitillä työhuoneessani. Osa kiitteli saamastaan työpaikasta, osa ylipäätään. Tuntui, että melkein kaikilla oli jotain sanottavaa minulle. Huoneessani oli koko 9,5 kuukauden ajan ravannut porukkaa ahkerasti, mutta tämä viikko oli kyllä aktiivisin koskaan.

Sain paljon kortteja, mutta myös jokusen lahjan, jotka oli selvästi annettu ajatuksella. Pieni linkkuveitsi, jossa on kynsisakset ja viila, tulee ehdottomasti tarpeeseen. Ihastuin myös kansioon ja kirjaan, jotka olivat ilmestyneet kauniissa paketissa postilokerooni. Erityisen otettu taas olin minulle kirjoitetusta runosta sekä pussillisesta suolapähkinöitä, jotka sain, koska karppaajat eivät syö makeita herkkuja.

Kiitos tosiaan kaikille. En luultavasti osannut kiittää tarpeeksi ja muistaa porukkaa riittävästi. Minulla on ollut ihan parhaat työkaverit. Toivon kaikille vilpittömästi hyvää ja menestystä urillaan.

Itse tässä vielä ihmettelen, mitä seuraavaksi tekisin. Kävin eilen työhaastattelussa ja nyt odottelen, josko tulisi kutsu toiselle kierrokselle. Olin joukon nuorin, joten minulla oli myös lyhin työhistoria. Kaikki olivat minua 10-20 vuotta vanhempia, mutta väitän silti, että olisin hämmästynyt, jos haastattelukutsua ei olisi tullut. Toisilla oli enemmän kokemusta, joo, mutta painin silti samassa sarjassa. Mahdollisuus sinne toiselle kierrokselle on minusta ihan kohtalainen.

Sitten on tosiaan se toinen paikka, josta odotan myös kutsua. Se on se minun ykkösvaihtoehtoni, joten jännää on. Se työ alkaisi lokakuun alussa eli olen varautunut tässä nyt kuukaudenkin kotona olemaan.

 Saa nähdä, mitä kaikkea keksii. Onhan noita kotitöitä, josta tietysti otan päävastuun, kun en kerran pysty tuloja talouteen hetkeen tuottamaan. Siihen tuskin saa kokonaisia päiviä kulumaan, mutta työnhaku nappaa osansa.

Lopun ajan voikin sitten käyttää opiskeluun. Jos vaikka panostaisi nyt japanii hitusen enemmän, kun kerran on mahdollisuus. Se saattaisi helpottaa loppusyksyä, jos kertaisi syyskuussa kunnolla unohtuneita asioita. Lisäksi voin "kehittää" kielitaitoani pelaamalla Star Oceania, siinä kun on japaninkielinen ääninäyttely, ja se on jopa ihan hyvä peli. Virkistävää, kun Final Fantasy -rintama ei ole nyt hetkeen tarjonnut mitään erityisen innostavia pelikokemuksia. En saa tästäkään irti samoja viboja kuin kahdestatoista joskus, mutta parempia kuitenkin kuin vaikkapa XIII-2:sta. Positiivista.

Joo, eipä tässä ole kauheasti uutta sanottavaa edelliseen postaukseen verrattuna. Lähinnä yritän viihdyttää itseäni, kun M on koko viikonlopun töissä ja jumittelen yksin kotona (hyvää harjoitusta tulevalle kuukaudelle). Toisekseen tarkoituksena on myös pitää itseni hereillä. Viime yönä kävimme hoitamassa yhden homman yhden ja kolmen välillä. Vaikka keikka oli vain pari tuntia, se katkaisi yöunet ja aiheutti ihanan kooman tälle päivälle. Taidan olla tulossa vanhaksi.

Lopuksi pitää vielä mainostaa, että kaivatut parvekelasimme saapuivat viimein.

2 kommenttia:

  1. Onnea työpaikan suhteen, toivottavasti pääset haluamaasi paikkaan! :3 Äkkiäkös tuo kuukausi sitten loppujen lopuksi hurahtaakin, itsellä tuo viime vuosi tuntui menevän kyllä tosi hitaasti välillä, kun toimettomana könötti vain, mutta paljon vain aktiiteettia, eli pelaamista, lukemista ja tv-sarjoja niin huiskis vain! ;D

    Lasitetut parvekkeet ja iso sydän!

    Varmaan tosi hämmentävää saada noin ihanat jäähyväiset! Aivan ihania tyyppejä ovat kyllä, kun noin sua muistivat C:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tänään tulikin kutsu sinne 2. kierrokselle, mutta tosiaan enemmän lasken sen toisen paikan varaan. Katsotaan, miten nyt sitten lopulta käy.

      Aika varmaan menee joo hitaasti. Vähän toivon, että joku ehtisi täällä käydä vierailemassa, että olis seuraa. Ja sitten vois yrittää ehtiä sen Star Oceanin pelata läpi. Sitäkin on vaan tylsä yksinään pelata.

      Lasitettu parveke on joo tosi jees. Vielä pitäs saada matto sinne, kun betonilattia on aika ikävä. Ens kesänä voi sitten hommailla jotain kukkia sinne.

      Meillä oli töissä tosi kivoja ihmisiä. Oisin jääny tonne pysyvästikin, jos se ois ollut mahdollista. Ihan paras työpaikka ikinä.

      Poista