4. syyskuuta 2012

Suuri hiuspostaus

Tykkään leikitellä hiusteni kanssa. Erilaisia värejä on tullut aikojen saatossa kokeiltua, mutta erilaisia leikkauksia ei niinkään paljon. Haluaisin keksiä jotain uutta ja jännää, mutta toisaalta ajatus esim. lyhyistä hiuksista kauhistuttaakin jollain tasolla. Ajattelin joka tapauksessa tehdä kuvapostauksen erilaisista hiustyyleistäni.

Koneella näyttäisi olevan kuvia vuodelta 2006 ja satunnaisesti jotain vanhempaakin... eli katsotaan, mitä löytyy.

Kesä 2000
 Jeij, 16-vuotias teini-Afeni ja iki-ihana kananpersekampaus. Se taisi olla silloin muotia tai jotain, joka tapauksessa sellaisen halusin ehdottomasit, vaikka aamuisin oli täyttä tuskaa ryhtyä laittamaan hiuksia takaa pysyyn. Tosin olihan se omalla tavallaan ihan hauskakin.

Syksy 2001
 Ikää 17 vuotta ja typerä lätsä päässä. Olin samana vuonna muuttanut omilleni. Tässä hiustyylissä ei oikeastaan ole mitään ihmeellistä. Peruspunaruskeaa ja suht pitkät.

Kesä 2003
19-vuotias ylioppilas. Kuva on otettu viikko pari ylioppilasjuhlien jälkeen. Hiustyyli ei ole parissa vuodessa muuttunut mihinkään, mitä nyt pituutta tullut ehkä hieman lisää. Olisin halunnut punaisempaa, mutta värjäystulos oli aina sama punaruskea, vaikka yritin epätoivoisesti etsiä jotain kirkkaampaa kaupan puteleista.

Kevät 2004
20-vuotiaana sain päähänpiston blondata lettini. Otsalta hiuksiin jäi kuitenkin punaista, istui sitkeässä sä. Jotenkin tuo blondi ei koskaan sopinut minulle, mutta hetken kuitenkin sinnittelin, kunnes värjäsin taas punaruskeaksi.

Kevät 2005
Blondauksen yms. takia jouduin jossain vaiheessa leikkauttamaan tukkani huomattavasti lyhyemmäksi. Onneksi pituutta oli kuitenkin sen verran, että sain sen ponnarille. Tässä on tosi haalistunut punaruskea vuorossa. Ikää 21 vuotta.


Syksy 2006
Vuosi tullut taas mittariin lisää ja väri vaihtui punaisesta mustaan. Sain usein kuulla kommenttia, että näytin Tarja Turuselta. Tästä kuvasta sitä kyllä huomaa, mutta joistain toisista näen itsekin jotain yhtäläisyyksiä. Tykkäilin tästä väristä kyllä kovasti. Muotini oli muutenkin mustaa silloin.


Kesä 2007

Mutta kappas... seuraavana vuonna allergisoiduin mustalle värille. Jouduin vaalentamaan hiuksia ja se oli ka-ma-laa! Kunnon identiteettikriisi, kun ihotautilääkäri ilmoitti minulle, etten enää koskaan saa käyttää mitään hiusvärejä. Kampaaja puolestaan ilmoitti, että hiukset ovat nyt sen verran hauraat, ettei niitä kannata värjätä. Eli kaksi ammattilaista esitti värjäyskiellon -___-

Edelleen inhottaa tuo vaihe. Hiukset olivat kertakaikkisen kamalan väriset. Yök!

Kevättalvi 2008

Kielloista huolimatta päätin kevättalvella 2008 blondata päätä lisää. Tuloksena oli lopulta hunajanvaalea pehko, joka oli jopa ihan siedettävä. En tuntenut väriä omakseni, mutta se oli kauniimpi kuin mustan, ruskean ja vaalean epämääräinen sekoitus.

Syksy 2008

Samana syksynä päätin unohtaa ihotautilääkärin ohjeet, mutta kampaajaa kuuntelin ja jätin kestovärit kauppaan. Sen sijaan keksin suoravärit, jotka tarjosivat jopa sitä punaista, josta olin paljon nuorempana haaveillut. 24-vuotiaana siis vihdoin sain sen paloautonpunaisen tukan, josta jo 10 vuotta aiemmin äidille juttelin.

Kevät 2009
Kokeilut suoravärien kiehtovassa maailmassa jatkuivat seuraavana keväänä. Vuorossa oli liila. Sävyyn rakastuin, mutta sillä oli ikäviä haittavaikutuksia. Suihkukopin lattia mm. värjäytyi pinkiksi, kun pesin hiuksiani (olipa urakka hinkata sitä lattiaa sitten puhtaaksi). Väri myös tarttui kasvoihin, jos yöllä hikoili ja naamaa sai aamulla jynssäämällä jynssätä puhtaaksi. Muuten siis ihan jees :D

Kesä 2009
Liila vaihtui siniseksi, koska halusin cossata Akatsukin Konania (Naruto Shippuuden). Tuolloin en vielä tiennyt, että itseasiassa Konanilla on vaaleanvioletit hiukset. Siniseen rakastuin, vaikka sen ylläpitäminen oli työlästä. Viikottain melkein sai olla lisäämässä väriä. Edelleen haaveilen, että voisin vetäistä pään uudestaan siniseksi.


Talvi 2010
Sinistä seurasi valkoinen. Tämä on se syy, miksen ole vielä rohkaistunut uudelleen sinistä laittamaan. Siitä ei nimittäin meinannut päästä eroon sitten millään. Tehokas vaalennusaine lopulta löytyi, mutta lähtipä sitten väri oikein perusteellisesti. Hiuksia lähti myös päästä pari kourallista.

Alkuun valkoinen näytti ihan kivalta, varsinkin, kun käytti hopeashampoota. Sitten juurikasvu alkoi loistaa ja minulla se on vaalean punertavaa. Blondailin sitä kyllä, mutta siitä tuli perusblondia, ei valkoista, joten se ei vain toiminut. Hopeashampookaan ei pelastanut tilannetta.

Kesä 2010
Siispä lopulta tartuin väripurkkiin uudestaan ja vetäisin tukan pinkiksi. Siinä on muuten toinen väri, mistä ei pääse eroon millään. Edelleen tämä päätös kummittelee taustalla. Kun hiukseni haalistuvat, esille tulee ihanainen vaaleanpunainen. Ei siis enää pinkki sentään. Osa hiuksista tosin on myös vaalentunut blondiksi, joten... huoh.

Pinkki oli kuitenkin ihan kiva aikansa. Sen vika vain oli, että samanlaisia käveli vastaan ihan liikaa. Sininen ja valkoinen olivat huomattavasti erikoisempia.


Syksy 2010
Samana vuonna tein myös toisen taktisen virheen, josta lienee voi syyttää niitä blondeja suortuvia. Ostin kestovärin ja päätin sen avulla hankkiutua eroon pinkistä. Noh, lopputulos oli oranssi. Pahinta kuitenkin oli, että hiukset paloivat ja hamppuuntuivat oikein perusteellisesti. Olisi pitänyt uskoa sitä kampaajaa.

Talvi 2011
Siispä sakset käyttöön ja talvella minulla olikin sitten punertava lyhyt tukka. Punaista iskin siihen monesti (suoraväriä), mutta pinkki palasi aina parin pesun jälkeen. Jippiaijee. Kampaus oli minusta kyllä ihan suloinen pörrö.

Syksy 2011
Syksyllä halusin kuitenkin jotain tyystin erilaista ja laitoin rastat. Letitin ne itse, koska minulla ei ollut varaa maksaa 500 euroa kampaamossa operaatiosta. Ja kyllä, se oli hankalaa. En saanut ketään kaveria houkuteltua avuksi, joten tein koko työn yksin. Olivathan nuo kivat, mutta ihan heti en ole samaan urakkaan ryhtymässä. Rastat ovat edelleen tallessa, joten mahdollisuus kyllä olisi ja välillä vähän kutkutteleekin.


Kevättalvi 2012
Ostin itselleni synttärilahjaksi hiustenpidennykset, joita tulee käytettyä aina silloin tällöin. Kivat ovat olleet ja helpottavat hieman pitkien hiusten kaipuuta. Valitettavasti ne on vain törkeän hankala laittaa, enkä tajua, miksi punaisissa pidennyksissä pitää olla valkoiset klipsit, jotka sitten näkyvät turhankin helposti omien hiusten seasta *jupinaa*

Tänään
Tässä sitten näkyvät hiukseni sen pituisina kuin ne oikeasti ovat. Nykyisin en käytä edes suoraväriä vaan pelkkää väriä korostavaa hoitoainetta. KC Color Mask taisi olla tuote ja sävynä pippurinpunainen. Ainoa vika on, että joka viikko saa olla laittamassa lisää, koska tämä luonnollisesti peseytyy hiljalleen pois. Olen huomannut, että väri on parempi, jos hoitoaineen antaa hautua päässä saunareissun ajan. Nyt se on taas jo haalistunut, koska laitoin väriä viimeksi viikko sitten. Vaaleanpunaiset ja blondit hirvitysraidat eivät kuitenkaan ole onneksi vielä tulleet täysin esille.

Tosiaan jotain uutta haluaisin keksiä, mutta olen kolunnut varmaan kaiken mahdollisen läpi. Minulla on ollut myös ruskeat hiukset, mutta niistä en löytänyt koneelta kuvaa. Mustaa en edelleenkään uskaltaisi laittaa ja ihan tavistyyliä en halua. Ehkä annan vain olla. Joskus voi vielä tulla jokin kiva idea, mutta ilmeisesti nyt mennään tällä tyylillä ja yritetään saada hiukset kasvamaan. Kyllähän ne hiljalleen ovatkin pidentyneet, ainakin jos vertaa tuohon talvella 2011 otettuun kuvaan.

5 kommenttia:

  1. Sulla on ollut Vaanin kampaus! :D Ja hieno seinä tossa vuoden 2001 kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja mun suosikit on toi sininen ja talven 2011 kampaus. Nykyinenkin on kiva. :) Kyllä sulle ihan tavallinen ruskeekin sopis, ainakin siinä yhessä pitkässä peruukissa näytit tosi nätiltä. Mutta joo, oon kyllä niin tottunut näkemään sulla noita erikoisempia värejä, että saattas mennä hetki totutellessa. xD

      Poista
    2. Enpä tullut ajatelleeksi, mutta kyllähän se vähän Vaania muistuttaa. Ja seinä on joo hieno x)

      Sininen ois sinällään kiva. Sitä vois jossain vaiheessa taas harkita, mutta ensin ehkä etsin kuitenkin työpaikan. Ei sillä, sain viimeksikin töitä sinisistä hiuksista huolimatta, mutta jos pelais varman päälle.

      Lyhyttä en tällä hetkellä halua, vaikka tommonen pörrökampaus ihan hyvin päähän istuukin. Tykkään kuitenkin enemmän pidemmistä hiuksista itsellä.

      Tummanruskea vaaleanruskeilla raidoilla (tai vaikka sinisillä) vois kyllä olla kiva, mutta sitten toisaalta epäilyttää justiinsa se tavallisuus. Ja se pitäs varmaan kampaamossa käydä laittamassa, joten tulis sitten hieman kalliimmaksi. Pitänee pohdiskella.

      Oon nyt jotenkin jumahtanut tähän punaiseen... tai se on vaan sellanen, mihin aina jostain syystä palaan.

      Poista
  2. Niin montaa erimoista tukkaa! 8D Sininen on mun suosikki. Se sopi sulle aiva ihanasti, mutta samoin toi punanen! Ja no oikeastaan kaikki. Paitsi no tietty toi ikävä allergiareaktion jälkeinen rumba. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh joo, moni vissiin siitä sinisestä on tykänny. Tykkäsin itsekin tosi paljon, vaikka olihan se työläs (tosin ei sen työläämpi kuin nykyinenkään meininki).

      Allergiareaktio oli juu hieman harmillinen juttu ja sen jälkeen hiukset näytti pitkään kamalilta, kun niille ei saanut tehdä oikein mitään, etteivät putoa päästä (vaalennus siis käristi niitä kivasti) ja ihon takiakaan ei voinu värjäillä.

      Ei viitti riskiä ottaa, että tulis uudelleen jotain kokovartaloihottumia, joten pitänee nyt ainakin suosiolla pysytellä mustasta väristä erossa.

      Poista