28. syyskuuta 2012

Lukkoja

Eilen oli taas masistelupäivä ja meinasin sen takia jättää japanin tunnitkin väliin. M kuitenkin pakotti minut lähtemään, mikä oli oikeasti hyvä asia. Hän sanoi ymmärtävänsä sen, ettei huvittaisi nähdä ketään, mutta ilmoitti myös, ettei kotiin lukittautuminen ainakaan auta kurjaan oloon. Tunnille siis lähdettiin, halusin tai en. Kai se on ihan hyvä, ettei mies ole tossukka vaan pistää minut tarvittaessa kuriin...

Mutta niin, ennen tunteja jutskailimme A:n ja S-chanin kanssa kaikenlaista. Kieltämättä olo parani, kun pääsi sosialisoitumaan. En sano, että M:n seura olisi jotenkin huonoa tai vähemmän arvokasta, mutta kyllä sitä on kiva nähdä muitakin ihmisiä. Oikeasti se on myös M:lle raskasta, jos hän joutuu olemaan ainoa irl-kontaktini.

Kun sitten menimme luokkaan, siellä oli opettajan lisäksi toinen mies. Japanilainen. Oletin, että kyseessä oli vaihto-opettaja, josta oli ollut puhetta, mutta varsinaisen opettajan mukaan enemmänkin kyse oli vaihto-oppilaasta. I-san siis liittyi joukkoomme, en tosin tiedä, kuinka pitkäksi aikaa. Hän ei osaa suomea, aloittaa nimittäin opiskelun vasta ensi viikolla.

Meidän tietysti piti esitellä itsemme... ja mitä käy? Black out, täydellinen. Sain minä oman nimeni sanottua, mutta kaikki muu oleellinen unohtui. Siis hemmetti, kyllä minä nyt sen verran osaan japania, että osaan itseni kohteliaasti esitellä! Vaan enpä osannut eilen -___-;;;


En siis jännittänyt mitenkään erityisesti. Olen viimeisen kuukauden aikana käynyt tosi pelottavissa monen hengen työhaastatteluissa ja toisekseen olen ollut maahanmuuttajienkin kanssa niin paljon tekemisissä, ettei vieraan kulttuurin edustajaan tutustuminen minua pelota. Mielenkiintoistahan se on. Silti sanat vain hukkuivat minulta. Noloa.

Opettaja pyysi M:aa ja minua kertomaan Japanin matkastamme... japaniksi. No, M onneksi hoiti suurimman osan puhumisesta, minä osasin jotain pientä sanoa siihen päälle. Sen jälkeen aloitimme normaalin tunnin.

Kaikki sujui tavalliseen tapaan. Tein samoja typeriä virheitä kuin yleensäkin, mutta osasin myös tehtävät ihan ok. Kielioppiasia sujui, käännöksissä ne mokat oikeastaan tulivat. Sen sijaan huomasin, että vieruskaveri oli jotenkin tosi pahasti lukossa ja lopulta sanoikin, että on kamalat suorituspaineet. Hassua sinällään, koska hän on oikeasti tosi hyvä japanissa ja auttaa minua aina, kun jään jumiin. Kaipa hän sitten jännitti.

Tunnin loppupuolelle opettaja sitten kehotti meitä puolin ja toisin kyselemään. Noh, en keksinyt mitään fiksua tai edes vähemmän fiksua. Tosin aamuun mennessä olin jo kehitellyt aikamoisen kysymyslistan, mutta niin... vähän myöhässä. Olen hidas tällaisissa. Ehkä pääsen ensi tunnilla esittämään kysymykseni?

I-san kyseli minulta ja M:lta lisää japanin matkasta. Minä vuonna olimme käyneet? Mitä japanilaisia ruokia olimme syöneet? Olimmeko kahdestaan? Ja mikä japanilaisissa ja suomalaisissa on samanlaista? Ymmärsin kysymykset suurin piirtein, mutta prosessoin vastauksia päässäni niin pitkään japaniksi, että M ehti sitten jo vastata ennen kuin sain suuni auki... olen oikeasti liian hidas. M osaa japania paremmin, joten minulle ei jää edes mahdollisuutta, kun minulta menee niin pitkään, että saan vastauksen kasaan :D Mokoma kysyi minulta kotimatkalla, miksen vastannut, kun kerran ymmärsin. No niin, siksi kun en ehtinyt! Sitä paitsi luettelin minä joitain ruokia ja viimeiseen en olisi osannut vastata, kun suomeksikin on vaikea sanoa. Siis tavallaan tiedän, mutta en osaa selittää. No joo...

Jäi tosiaan itselle vähän harmistus, kun en niitä kysymyksiä keksinyt ja olen vastaamisessakin niin kovin hidas. Ehkä joskus vielä olen riittävän nopea ja hyvä, ettei M:n tarvitse puhua puolestani, mutta pitkään siihen vielä menee.

Enivei, olisi ihan kiva tutustua I-saniin paremminkin, joten toivotaan, että hän viihtyy kurssillamme useammankin kerran :)

6 kommenttia:

  1. Olisin minäkin mennyt tuossa tilanteessa lukkoon, en tosin sen vaihto-oppilaan takia, vaan kaikkien muiden opiskelijoiden. Ja varsinkin sen kaikkein tutuimman opiskelutoverin takia. ;D Olen outo.

    Itselläni tulee lukko päälle kielien kanssa, jos seurassa on tuttuja, joiden tiedän osaavan kieltä. Tuntemattomille puhuminen sujuu hyvin, kunhan olen yksin liikenteessä. Siksi tykkään esim. matkustaa yksin, koska silloin tulee juteltua myös paikallisille.

    Töissä pitäisi vastata puhelimeen saksaksi ja englanniksi, mutta menen ihan lukkoon, jos joku seisoo vieressä. Koulussa taas en saanut suutani auki millään tunnilla ne kun olivat kaikki saksaksi. :D No okei, en puhunut paljon muillakaan tunneilla, mutta kielet olivat niitä pahimpia. Saksan Sprachdiplom-esitelmä ja venäjän suullinen ylppärikoe tosin menivät hyvin, koska yleisönä oli saksasta tulleet arvostelijat, ei omia luokkatovereita.

    Mutta toivottavasti kuitenkin pääset vielä juttelemaan vierailijan kanssa kunnolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painotan edelleen, etten jännittänyt sitä vaihto-oppilasta, mikä hämmästyttää edelleenkin :D Tunnistan kyllä jännittämisen merkit itsessä, joten se ei ollut sitä. Tarvin vaan vieraalla kielellä aikaa prosessoida ennen ku pystyn puhumaan.

      Sulla vois olla kyllä aika tuskasta meijän japanin tunnilla, koska siellä kaikki vastaa omalla vuorollaan. On siis pakko puhua sitä japania, ei voi vaan olla hiljaa ja opiskella muiden vastausten perusteella x)

      Kyl muakin häiritsee, jos joku tuttu on kuuntelemassa mun englantia. Lähinnä sen takia, että mun ääntäminen ei oo parasta mahdollista... mutta pakkohan se on esim. töissä puhua, jos tilanne osuu kohdalle. Sen oon huomannu, että on helpompi puhua naamatusten ku puhelimessa. Kai ne ilmeet ja eleet sitten vaikuttaa niin paljon.

      Poista
    2. Hups, taisin lukea vähän huolimattomasti. :S

      Jotain tehtäviä tarkistaessa vastattiin myös vuorotellen sekä koulun venäjän tunneilla että yliopiston kielikursseilla. Se oli ihan ok, koska vastaukset kuitenkin luki mulla paperilla. :D Koulussa venäjänryhmä oli myös hyvin pieni (loppuvaiheessa meitä oli kai jäljellä enää viisi), joten myös se vähän vapaampi keskustelu meni ihan ok. Muiden kielten tunneilla pystyi aika hyvin istumaan hiljaa.

      Lausuminen se kai on, jonka takia kielten puhumista monessa tilanteessa kammoan, vaikka ei silläkään pitäisi olla mitään väliä.

      Tuo vuoron siirtyminen seuraavalle on minusta kamalaa jo ihan suomeksi ja aiheesta riippumatta. :D Varsinkin jos pitää kertoa itsestään.

      Poista
    3. Joo, se vuorotellen vastaaminen on ihan ok, jos on tehnyt tehtävät ja valmistautunut muutenkin. Sitten mulla kusee, jos lyödään esim. moniste eteen ja pitäis tietääkin vastaus "lennossa". Ne on niitä tilanteita, jollon panikoin... sama se, oliko tuttu vai tuntematon ryhmä.

      Ala-asteella meitä oli vitosella saksassa vaan kaksi ni siellä vastausvuoro tuli tosi usein, mutta toisaalta niin pienessä porukassa ihan sama :D Kutosella olikin sit yli 30 ryhmässä ni aika harvoin tarvi vastailla.

      Ja yläasteella kammosin vastaamista ylipäätään kaikilla tunneilla, lukiossakin osittain... mutta tais johtua ihan muista syistä ku yleisestä jännityksestä tai osaamattomuudesta. Nykysin ei oo ongelmaa, jos oikeasti tiedän vastauksen tai oon ylipäätään valmistautunut. Sitä inhoan ku tulee oma vuoro ja justiinsa se kohta tehtävästä on se, mihin ei osannu vastata :D Siks kannatan viittaussysteemiä.

      Poista
  2. Propsit M:lle siitä, että raahasi sinut mukaansa muita katsomaan. Toi on sillä lailla tuttu tilanne täälläkin, ollaan jotenkin jumiuduttu toisiemme seuraan liikaa ja ollaan vähä väliä kurkuissamme kiinni X'DD

    Voi harmi, että olit jotenkin ihan lukossa siellä. Minä olen sen verran saamaton etten vieläkään ole alkanut edes opiskella kieltä! :D mutta silti voin sanoa, että hankala kieli se on, varsinkin, kun itse pitää alkaa työstämään jotain sanottavaa. Mulla on englanninkin kanssa yhä samaisia ongelmia aina silloin tällöin..|'D Kyllä sinä vielä osaat !~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me nyt ei onneksi riidellä... mä oon vaan yleisesti tympiintynyt.

      Ehkäpä sä saat joskus alotettua japanin opiskelun, jos vaan intoa riittää tarpeeksi. Se kun meinaa välillä käydä työstä x)

      Poista