26. syyskuuta 2012

Haipakkaa

Eilen ei tuntunut mikään edistyvän. Minun piti hoitaa yksi asia puhelimitse, joten käytin kokonaisen työpäivän verran tunteja hommaan onnistumatta siinä kuitenkaan. Okei, kävin kaupassa ja söin välissä, mutten saanut mitään järkevää aikaiseksi, koska koko ajan tiedostin, että kohta pitää taas yrittää soittaa. Oli muutenkin aika karmea päivä puhelinkammoiselle...

Neljän jälkeen iltapäivällä luovutin ja päätin siirtää operaatiota seuraavaan päivään. Siinä vaiheessa olin sekä ahdistunut että kettuuntunut eikä ollut oikein fiilistä tehdä enää mitään kivaakaan. Samaksi illaksi oli kuitenkin sovittu Kristallimaailman irc-iltama, joten kieltäydyin olemasta maissa ja odottelin, josko paikalle tulisi porukkaa.

Ja tulihan sinne, yllättävän paljonkin. Heti aloitusaikaan ei näkynyt oikein ketään, mutta pitkin iltaa kanavalle tipahteli lisää väkeä. Ilta oli lopulta tosi kiva ja piristi älyttömästi, kun päivä oli ollut niin surkean kamala. Juteltiin kaikenlaista ficceihin ja Finaleihin liittyvää, mutta myös aiheen vierestä. Se ei tosin onneksi näyttänyt ketään haittaavan.

Tuo irc-iltama oli melkoinen pelastus myös siinä mielessä, että M tosiaan oli työpaikan pippaloissa vähän yli yhdeksään illalla. En ehtinyt tylsistyä, kun irkissä oli riittämiin seuraa x)

Hiukkasen kuitenkin huvitti, kun M tuli kotiin ja hetken päästä istahti vakava ilme kasvoillaan oman pöytänsä ääreen ja totesi, että hänellä on jotain tunnustettavaa. Myönnän, että joskus vuosia sitten olisin tuossa tilanteessa kiivennyt seinille paniikissa ja käynyt kaikki mahdolliset kauhuskenaariot läpi päässäni. Nyt lähinnä iski uteliaisuus.

Aika pian sitten paljastuikin, että M oli laittanut täppärin tilaukseen. Meille siis tulee uusi tekninen lelu noin kuukauden päästä. Minäkin saan sitä käyttää ja halutessani ottaa reissuille mukaan... pitänee katsoa, kumpaa on kivempi kanniskella: sitä vai miniläppäriä. Alustavasti olen ihan kiinnostunut laitteesta... ja ehkä ostan joskus oman, jos oikein innostun siitä.

Tuokin oli aika kiva ylläri iltaan. Mainittakoon myös, että vaikka päiväni oli kurja, M piristi sitä olemalla oma ihana itsensä. Hän soitti minulle aamupäivällä töistä ja toivotteli tsemppia puhelinurakkaa varten. Pieni juttu, mutta minulle se merkitsi paljon. Tänäänkin tuli tsemppaustekstari aamulla, kun jouduin rumbaa jatkamaan.

Ja niin. Aamulla tosiaan palasin edellispäivän ankeaan asiaan. Tällä kertaa kävi tuuri ja sain tavoittelemani henkilön kiinni yhdellä yrittämällä. Hän ei ilahtunut asiastani, mutta osasin sitä odottaakin. Siinä oli myös yksi syy, miksi puhelun soittaminen jo sinällään oli minulle hirvitys. Sen lisäksi siis, että oikeasti inhoan ja kammoan puhelimessa puhumista.

Loppuaamupäivä menikin sitten, kun yritin saada toista puhelua soitettua. Ei onnistunut. Sitten juuri kun olin lähdössä kotoa, puhelimeni soi ja kyseinen henkilö soitti minulle takaisin. Myöhästyin linja-autosta, mutta se oli sen arvoista. Puhelu katkaisi vihdoin ahdistuksen, joka tällä viikolla oli mieltäni painanut. Minun olisi sen jälkeen pitänyt soittaa vielä yksi puhelu, mutten ehtinyt, koska olin lupautunut M:n mukaan pankkiin.

Siispä matkaan vain. M sai vihdoin asuntonsa myytyä, ja kävimme tekemässä kaupat ostajan pankissa. Minulla ei ollut varsinaista virkaa siellä, kunhan olin lupautunut mukaan. Olihan se tietysti kiva nähdä omin silmin, että kaupat tuli tehtyä (en tosin epäillyt asiaa). Välittäjä myös tarjosi meille kahvit kaupantekotilaisuuden jälkeen, mikä oli sekin mukavaa. Meidän oli M:n kanssa tarkoitus käydä Arnolds'ssa juhlistamassa kauppoja, mutta se jäi nyt sitten välistä. Tosin kävin hakemassa meille sieltä donitsit kotiin, voidaan syödä ne illemmalla. M joutui valitettavasti vielä menemään takaisin töihin.

Itse pyörin hetken kaupungilla, kunnes palasin kotiin donitsien kanssa. Söin ja hoidin viimeisenkin puhelun. Se meni hyvin ja toisessa päässä oltiin iloisia uutisestani. Sain myös toimintaohjeet jatkoa ajatellen. Nyt tuntuukin, että tämä päivä meni aika kivasti putkeen.

Täytyy itse asiassa merkitä tämä päivä oikein kalenteriin, koska tänään tapahtui niin paljon hyvää. M sai asuntonsa myytyä ja minä tiedon, että kotivaimo(kkeen)a oleminen päättyy 15.10. Niskassa roikkuneet isommat ongelmat on siis vihdoin ratkaistu. Nyt voin toivottavasti ottaa pari viikkoa rennosti ja leikkiä olevani lomalla ;D


2 kommenttia:

  1. Aivan huippua kuulla, että päivä kääntyi nousuun! You did it! *virtuaalihali* Onneksi olkoon =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, välillä näinkin päin x) Kiitoksia ^^

      Poista