28. syyskuuta 2012

Lukkoja

Eilen oli taas masistelupäivä ja meinasin sen takia jättää japanin tunnitkin väliin. M kuitenkin pakotti minut lähtemään, mikä oli oikeasti hyvä asia. Hän sanoi ymmärtävänsä sen, ettei huvittaisi nähdä ketään, mutta ilmoitti myös, ettei kotiin lukittautuminen ainakaan auta kurjaan oloon. Tunnille siis lähdettiin, halusin tai en. Kai se on ihan hyvä, ettei mies ole tossukka vaan pistää minut tarvittaessa kuriin...

Mutta niin, ennen tunteja jutskailimme A:n ja S-chanin kanssa kaikenlaista. Kieltämättä olo parani, kun pääsi sosialisoitumaan. En sano, että M:n seura olisi jotenkin huonoa tai vähemmän arvokasta, mutta kyllä sitä on kiva nähdä muitakin ihmisiä. Oikeasti se on myös M:lle raskasta, jos hän joutuu olemaan ainoa irl-kontaktini.

Kun sitten menimme luokkaan, siellä oli opettajan lisäksi toinen mies. Japanilainen. Oletin, että kyseessä oli vaihto-opettaja, josta oli ollut puhetta, mutta varsinaisen opettajan mukaan enemmänkin kyse oli vaihto-oppilaasta. I-san siis liittyi joukkoomme, en tosin tiedä, kuinka pitkäksi aikaa. Hän ei osaa suomea, aloittaa nimittäin opiskelun vasta ensi viikolla.

Meidän tietysti piti esitellä itsemme... ja mitä käy? Black out, täydellinen. Sain minä oman nimeni sanottua, mutta kaikki muu oleellinen unohtui. Siis hemmetti, kyllä minä nyt sen verran osaan japania, että osaan itseni kohteliaasti esitellä! Vaan enpä osannut eilen -___-;;;


En siis jännittänyt mitenkään erityisesti. Olen viimeisen kuukauden aikana käynyt tosi pelottavissa monen hengen työhaastatteluissa ja toisekseen olen ollut maahanmuuttajienkin kanssa niin paljon tekemisissä, ettei vieraan kulttuurin edustajaan tutustuminen minua pelota. Mielenkiintoistahan se on. Silti sanat vain hukkuivat minulta. Noloa.

Opettaja pyysi M:aa ja minua kertomaan Japanin matkastamme... japaniksi. No, M onneksi hoiti suurimman osan puhumisesta, minä osasin jotain pientä sanoa siihen päälle. Sen jälkeen aloitimme normaalin tunnin.

Kaikki sujui tavalliseen tapaan. Tein samoja typeriä virheitä kuin yleensäkin, mutta osasin myös tehtävät ihan ok. Kielioppiasia sujui, käännöksissä ne mokat oikeastaan tulivat. Sen sijaan huomasin, että vieruskaveri oli jotenkin tosi pahasti lukossa ja lopulta sanoikin, että on kamalat suorituspaineet. Hassua sinällään, koska hän on oikeasti tosi hyvä japanissa ja auttaa minua aina, kun jään jumiin. Kaipa hän sitten jännitti.

Tunnin loppupuolelle opettaja sitten kehotti meitä puolin ja toisin kyselemään. Noh, en keksinyt mitään fiksua tai edes vähemmän fiksua. Tosin aamuun mennessä olin jo kehitellyt aikamoisen kysymyslistan, mutta niin... vähän myöhässä. Olen hidas tällaisissa. Ehkä pääsen ensi tunnilla esittämään kysymykseni?

I-san kyseli minulta ja M:lta lisää japanin matkasta. Minä vuonna olimme käyneet? Mitä japanilaisia ruokia olimme syöneet? Olimmeko kahdestaan? Ja mikä japanilaisissa ja suomalaisissa on samanlaista? Ymmärsin kysymykset suurin piirtein, mutta prosessoin vastauksia päässäni niin pitkään japaniksi, että M ehti sitten jo vastata ennen kuin sain suuni auki... olen oikeasti liian hidas. M osaa japania paremmin, joten minulle ei jää edes mahdollisuutta, kun minulta menee niin pitkään, että saan vastauksen kasaan :D Mokoma kysyi minulta kotimatkalla, miksen vastannut, kun kerran ymmärsin. No niin, siksi kun en ehtinyt! Sitä paitsi luettelin minä joitain ruokia ja viimeiseen en olisi osannut vastata, kun suomeksikin on vaikea sanoa. Siis tavallaan tiedän, mutta en osaa selittää. No joo...

Jäi tosiaan itselle vähän harmistus, kun en niitä kysymyksiä keksinyt ja olen vastaamisessakin niin kovin hidas. Ehkä joskus vielä olen riittävän nopea ja hyvä, ettei M:n tarvitse puhua puolestani, mutta pitkään siihen vielä menee.

Enivei, olisi ihan kiva tutustua I-saniin paremminkin, joten toivotaan, että hän viihtyy kurssillamme useammankin kerran :)

26. syyskuuta 2012

Haipakkaa

Eilen ei tuntunut mikään edistyvän. Minun piti hoitaa yksi asia puhelimitse, joten käytin kokonaisen työpäivän verran tunteja hommaan onnistumatta siinä kuitenkaan. Okei, kävin kaupassa ja söin välissä, mutten saanut mitään järkevää aikaiseksi, koska koko ajan tiedostin, että kohta pitää taas yrittää soittaa. Oli muutenkin aika karmea päivä puhelinkammoiselle...

Neljän jälkeen iltapäivällä luovutin ja päätin siirtää operaatiota seuraavaan päivään. Siinä vaiheessa olin sekä ahdistunut että kettuuntunut eikä ollut oikein fiilistä tehdä enää mitään kivaakaan. Samaksi illaksi oli kuitenkin sovittu Kristallimaailman irc-iltama, joten kieltäydyin olemasta maissa ja odottelin, josko paikalle tulisi porukkaa.

Ja tulihan sinne, yllättävän paljonkin. Heti aloitusaikaan ei näkynyt oikein ketään, mutta pitkin iltaa kanavalle tipahteli lisää väkeä. Ilta oli lopulta tosi kiva ja piristi älyttömästi, kun päivä oli ollut niin surkean kamala. Juteltiin kaikenlaista ficceihin ja Finaleihin liittyvää, mutta myös aiheen vierestä. Se ei tosin onneksi näyttänyt ketään haittaavan.

Tuo irc-iltama oli melkoinen pelastus myös siinä mielessä, että M tosiaan oli työpaikan pippaloissa vähän yli yhdeksään illalla. En ehtinyt tylsistyä, kun irkissä oli riittämiin seuraa x)

Hiukkasen kuitenkin huvitti, kun M tuli kotiin ja hetken päästä istahti vakava ilme kasvoillaan oman pöytänsä ääreen ja totesi, että hänellä on jotain tunnustettavaa. Myönnän, että joskus vuosia sitten olisin tuossa tilanteessa kiivennyt seinille paniikissa ja käynyt kaikki mahdolliset kauhuskenaariot läpi päässäni. Nyt lähinnä iski uteliaisuus.

Aika pian sitten paljastuikin, että M oli laittanut täppärin tilaukseen. Meille siis tulee uusi tekninen lelu noin kuukauden päästä. Minäkin saan sitä käyttää ja halutessani ottaa reissuille mukaan... pitänee katsoa, kumpaa on kivempi kanniskella: sitä vai miniläppäriä. Alustavasti olen ihan kiinnostunut laitteesta... ja ehkä ostan joskus oman, jos oikein innostun siitä.

Tuokin oli aika kiva ylläri iltaan. Mainittakoon myös, että vaikka päiväni oli kurja, M piristi sitä olemalla oma ihana itsensä. Hän soitti minulle aamupäivällä töistä ja toivotteli tsemppia puhelinurakkaa varten. Pieni juttu, mutta minulle se merkitsi paljon. Tänäänkin tuli tsemppaustekstari aamulla, kun jouduin rumbaa jatkamaan.

Ja niin. Aamulla tosiaan palasin edellispäivän ankeaan asiaan. Tällä kertaa kävi tuuri ja sain tavoittelemani henkilön kiinni yhdellä yrittämällä. Hän ei ilahtunut asiastani, mutta osasin sitä odottaakin. Siinä oli myös yksi syy, miksi puhelun soittaminen jo sinällään oli minulle hirvitys. Sen lisäksi siis, että oikeasti inhoan ja kammoan puhelimessa puhumista.

Loppuaamupäivä menikin sitten, kun yritin saada toista puhelua soitettua. Ei onnistunut. Sitten juuri kun olin lähdössä kotoa, puhelimeni soi ja kyseinen henkilö soitti minulle takaisin. Myöhästyin linja-autosta, mutta se oli sen arvoista. Puhelu katkaisi vihdoin ahdistuksen, joka tällä viikolla oli mieltäni painanut. Minun olisi sen jälkeen pitänyt soittaa vielä yksi puhelu, mutten ehtinyt, koska olin lupautunut M:n mukaan pankkiin.

Siispä matkaan vain. M sai vihdoin asuntonsa myytyä, ja kävimme tekemässä kaupat ostajan pankissa. Minulla ei ollut varsinaista virkaa siellä, kunhan olin lupautunut mukaan. Olihan se tietysti kiva nähdä omin silmin, että kaupat tuli tehtyä (en tosin epäillyt asiaa). Välittäjä myös tarjosi meille kahvit kaupantekotilaisuuden jälkeen, mikä oli sekin mukavaa. Meidän oli M:n kanssa tarkoitus käydä Arnolds'ssa juhlistamassa kauppoja, mutta se jäi nyt sitten välistä. Tosin kävin hakemassa meille sieltä donitsit kotiin, voidaan syödä ne illemmalla. M joutui valitettavasti vielä menemään takaisin töihin.

Itse pyörin hetken kaupungilla, kunnes palasin kotiin donitsien kanssa. Söin ja hoidin viimeisenkin puhelun. Se meni hyvin ja toisessa päässä oltiin iloisia uutisestani. Sain myös toimintaohjeet jatkoa ajatellen. Nyt tuntuukin, että tämä päivä meni aika kivasti putkeen.

Täytyy itse asiassa merkitä tämä päivä oikein kalenteriin, koska tänään tapahtui niin paljon hyvää. M sai asuntonsa myytyä ja minä tiedon, että kotivaimo(kkeen)a oleminen päättyy 15.10. Niskassa roikkuneet isommat ongelmat on siis vihdoin ratkaistu. Nyt voin toivottavasti ottaa pari viikkoa rennosti ja leikkiä olevani lomalla ;D


24. syyskuuta 2012

Kavereita ja pähkinäsuklaakaakaota

Pähkinäsuklaakaakao
Tänään oli vähän poikkeuksellinen päivä kaiken kaikkiaan. Aamupäivä meni puhelimessa roikkuessa, samoin myöhäinen iltapäivä. Minulle on näköjään haluttu tänään soitella erinäisissä (vakavissa) asioissa. Nyt joudun pohdiskelemaan yhtä sun toista juttua, mutta enköhän johonkin lopputulokseen pääse huomiseen mennessä.

Puhelinmaratoonien välissä tuli tehtyä jotain kivaakin. Olin sopinut S-chanin kanssa lähteväni kaupungille. Kaiken puhelimessa roikkumisen takia olin omasta aikataulustani myöhässä enkä ehtinyt suihkuun, vaikka suunnitelmissa oli. Hiukset näyttivät rasvaisilta ja muutenkin aika kamalilta, mutta onneksi harrastan cosplayta. Käytännössähän se tarkoittaa, että kotoa löytyy laatikollinen peruukkeja, joista sitten valkkasin parhaiten fiilikseen sopivan. Tällä kertaa se oli pitkä tummanruskea pehko... se on ehkä yksi suosikeistani ihan noin siviilikäytössä muutenkin.

Tarkoitus kaupungilla oli shoppailla neulelankoja ja ottaa valokuvia. I-chan ja I-chanin avomies tulivat myös mukaan, joten meillä olikin oikein hauska neljän hengen porukka lopulta kasassa. Yhteensä kulutimme kaupungilla vain noin 2,5 tuntia, mutta se ei se määrä vaan laatu vai miten se meni? ;D

Aloitimme kierroksemme tutkimalla Sokoksen lankatarjontaa, mutta se ei tyydyttänyt sen enempää minun kuin I-chaninkaan tarpeita. Onneksi S-chan ja I-chan tiesivät ihan oikean lankakaupan, jonne päätimme sitten mennä vilkaisemaan valikoimaan. Kauhistelin hintoja jo etukäteen, mutta eivät ne lopulta paljon eronneet Sokoksen tasosta. Markettihintoja kalliimpia ne taisivat hieman olla, mutta valikoima oli myös parempi.

"Päivää, yritän näyttää ihmiseltä."
Löysin tarvitsemani langat (samoin I-chan), joskin kyllä ne ihan kivasti tulivat maksamaankin. Lohduttaudun sillä, että siirryn kyllä varmasti jo pian taas kotivaimo(kkee)sta palkansaajaksi, joten lovi lompakossa ei ole niin kamala.

Seuraavaksi shoppailimme Triossa. Olin luvannut M:lle hakea hänelle "neutraalin vihkon" japanin toista kurssia varten. Jostain syystä hän ei kelpuuttanut tarjoamiani kukkakuvioisia tai Monster High -aiheisia xD Vihko-ostosten lomassa fiilistelimme kaikkea ihanaa Halloween-krääsää. Itse tykkään siitä jotenkin kamalan paljon ja jo pelkästään sen takia haluaisinkin taas päästä edes jollain tavalla Halloweenia juhlimaan. Toki pukuilukin on kivaa, joten siinäkin mielessä olisi aikasta jees... bilekutsua odotellessa siis.

Koska Brion lelukauppa oli sopivasti kohdalla, kävimme myös siellä kurkistamassa Monster High -tuotteita. Originaalinukkeja ei ollut myynnissä, mutta omalta osaltani se oli ihan hyvä. Olisin luultavasti taas himotellut uutta kaunokaista hyllyyni, mutta nyt ei sitten tullut kiusausta. En osta enää muita kuin originaaleja, sen verran paljon harmittaa, että menin Draculaurasta hankkimaan Dead Tired -version.

Peilitsekkaus, että kaikki on varmasti kunnossa...
Seuraavana vuorossa oli Robinhood. Tarvitsin vielä puikkoja ja I-chan halusi karkkia, joten kyseinen kauppa vastasi parhaiten molempien tarpeisiin. Kävin myös katsomassa, josko hyllyyn olisi tullut himottelemaani kirkuvanpunaista huultenrajauskynää, mutta loppu oli edelleen. En ole nähnyt vastaavaa missään muualla yhtä kohtuulliseen hintaan, joten täytyy aina tarkistaa tilanne, kun siellä käy. Jonain päivänä minulla on vielä se pahuksen kynä ;D

Muuta varsinaista shoppailtavaa ei sitten ollutkaan, mutta menimme Ciaoon istumaan kahville. Tosin kukaan ei juonut kahvia, mutta eihän se ole oleellista. Itse otin pähkinäsuklaakaakaon ja oli muuten erittäin hyvää. Olisi vain pitänyt sekoittaa se paremmin, sillä suurin osa suklaasta valui lasin pohjalle yhdeksi klöntiksi... ei sillä, tuli se sieltä syötyä joka tapauksessa. Sen jälkeen ei olekaan tehnyt mieli makeaa, kiintiö lienee täynnä tälle päivälle.

Päätimme vielä tehdä hyökkäyksen Puolenkuun peleihin. Itse yritin bongailla Star Oceaneja, mutta eipä näkynyt (en ollut yllättynyt). Sen sijaan huomasin, että tarjolla olisi ollut Chrono Trigger ja Lufia DS:lle. Juu, kutkutteli, mutta rahaa ei ollut. Pari mielenkiintoista peliä näytti olevan PS3:llekin, mutta kun se raha... I-chan kuitenkin ostikin jopa jotain, joten ei ollut ihan hukkareissu.

Puokkarin jälkeen I-chan seuralaisineen poistuivat seurasta, ja me lähdimme ruokakauppaan S-chanin kanssa. Oli ihan valaisevaa nähdä, millaisia ruokaostoksia toinen tekee. Olivat hyvin erilaiset kuin, mitä me M:n kanssa olemme viime aikoina ostelleet. Joskus voisi pientä vaihteluakin kehitellä...

Päivä oli kovin sateinen, mutta S-chan nappasi joka tapauksessa minusta muutaman kuvan pihalla. Tausta ei ehkä ole se kaunein ja sää on tosiaan aika harmaa, mutta ihan suht onnistuneita otoksia joka tapauksessa tuli.

Kuva: S-chan

Kuva: S-chan

Kuva: S-chan
Yleensä en kauheasti pidä omista kuvistani, mutta näiden kanssa voin ihan hyvin elää. Ehkä oli ihan hyvä, etten ehtinyt pestä hiuksiani. Peruukki sopi taas kivasti ja toi omanlaisensa vaikutelman. Ja hitusen turhamaisena ihmisenä täytyy myöntää, että kyllä ne miesten kääntyvät päät vain hivelevät itsetuntoa. Jostain syystä saan tuo peruukki päässä aivan erilaisia pitkiä katseita kuin omilla hiuksillani, vaikka nekin ovat yleensä melkoinen katsemagneetti.

Hetken leikittelin ajatuksella, että räväyttäisin ja värjäisin hiukseni ruskeiksi... mutta en sitten tiedä. Olisiko se liian tavallista? Ja mitä näille edes tapahtuisi, jos yrittäisin kestoväriä tunkea? En tiedä, vähän hirvittävältä se kuulosta. Asia jäänee vielä toistaiseksi pohdintaan.

Kaiken kaikkiaan tuo puheluiden välinen aika meni ihan hyvin. Pientä miinusta päivään tuli, kun M unohti noukkia minut kyytiin kotimatkalla, kuten oli sovittu. Seisoin puoli tuntia hytisemässä sateessa, kunnes huolestuin ja soitin hänelle. Kun hän ei vastannut, huolestuin lisää. Hetken päästä hän sitten soitti ja ilmoitti olevansa jo kotona. Onneksi kuitenkin suostui hakemaan, koska seuraava bussi meni vasta 20 minuutin päästä. Olisin ollut jääkalikka siihen mennessä, kun olin jo valmiiksi läpimärkä.

Mutta niin, muuten kaupunkireissu meni oikein hyvin ja toi kaivattua piristystä arkeen. Huomennakin on mielenkiintoinen päivä. Pitää tehdä isoja päätöksiä, on Kristallimaailman irc-iltama ja saan myös illaksi koiran hoitoon. M on työpaikkansa juhlissa, mutta näköjään minulla on ihan kiitettävästi tekemistä. Joutunen menemään lenkillekin.

21. syyskuuta 2012

Eilen noin, tänään näin

Viikko on vierähtänyt yllättävän nopeasti. Taas ollaan perjantaissa. Alkuviikko tuntui ihan tappavalta, mutta keskiviikosta eteenpäin on sujunut kivasti. Kävin silloin tosiaan Tuo- ja vie-päivillä viemässä pari kassillista tavaraa kierrätykseen. Mukaan lähti ilmaiseksi kengät Yunolle ja vyö Eleynalle, joten ei ollut ihan turha keikka. Tuli myös nähtyä entisiä työkavereita.

Torstainakin kerkesin puuhata vaikka mitä. Tein japanin kirjoitustehtävän heti ensimmäiseksi aamulla. Ei se ihan täydellisesti mennyt, mutta toisaalta ei opettaja siihen kovin isoja korjauksiakaan tehnyt, joten ihan ok suoritus kaiketi. Aloitin myös yhden fan artin piirtämisen, mutta se on edelleen vaiheessa. Väritys puuttuu, se ei ole lempipuuhiani, mutta ehkä kuva joskus valmistuu.


Lisäksi tuli vastaanotettua yksi kappale paketteja. M toivoi, että voisin varmistaa hänen Borderlands 2:n kotiutumisen mahdollisimman turvallisesti. Pelikotelot kun tuppaavat toisinaan vahingoittua paketin pudotessa luukusta, tästä on omaakin kokemusta. Noh, paremman tekemisen puutteessa hoidin sitten homman perusteellisesti kotiin ja dokumentoin herralle todistusaineiston tapahtuneesta.

Operaatio Borderlands 2:n jälkeen ehdin vielä pari tuntia grindailla Star Oceanissa. Leveleitä en olisi luultavasti tarvinnut lisää, mutta uudet aseet piti saada koko jengille, koska vanhat tekivät olemattoman vähän lämää. Aseiden hinnat vain vaihtelivat 33 000 ja 51 000 folin välillä, joten rahankeruuseen meni kiitettävästi aikaa. Nyt homma on hoidettu ja seuraavalla kerralla pääsen taas pelissä eteenpäinkin. Täytyykin muistaa ensi kerralla, että ennen EN II:lle menoa olisi hyvä olla ainakin 500 000 folia ylimääräistä... jos pelaa kaikilla hahmoilla eikä vain neljällä. On muuten varmaan ensimmäinen peli ikinä, missä olen kehittänyt kaikkia hahmoja tasaisesti. Yleensä panostan vain omiin suosikeihin ensimmäisellä läpipeluukerralla.

M tuli kotiin juuri, kun lopetin grindaussession. Autoin häntäkin vääntämään samaisen japanin kirjoitustehtävän, jonka olin itse tehnyt aamulla. Ylimääräistä aikaa ei juuri jäänyt vaan lähdimme siitä aika suoraan tunneille.

Vaihto-opettajaa ei ollut paikalla, koska hän ei osannut suomea eikä oikeastaan englantiakaan. Menee kuulemma ensin suomen kurssille, mutta voi myöhemmin tulla vierailemaan ryhmäämme. Jännittävää. Osa porukasta oli sitä mieltä, että olisi hyvä, jos meillä olisi opetus kokonaan japaniksi ja opettaja, joka ei muuta kieltä osaakaan, mutta itse luultavasti putoaisin täysin kärryiltä ja saisin suunnattoman stressin opiskelusta.

No joo, se on sen ajan murhe.

Tuntien jälkeen M yritti saada Borderlandsin asennettua, mutta se ei onnistunutkaan, koska virallinen julkaisupäivä on vasta tänään. Menimme sitten saunomaan ja loppuilta vain hujahti johonkin. Lueskelin vielä tovin sängyssä 14:tä Sweep-kirjaa, ennen kuin kävin nukkumaan.

Eli kaiken kaikkiaan aika värikäs päivä eilen. Tänään on ollut rauhallisempaa, olen lähinnä siivoillut ja jumitellut koneella. Myöhemmin voisi ehkä taas pelata, ellen innostu katsomaan esimerkiksi Mirai Nikkiä eteenpäin.

18. syyskuuta 2012

Tällainen päivä tällä kertaa

Kauhea väsy päällä. En saanut illalla unta, joten olin aamulla totaalisen koomassa, kun kello soi 6:40. Mitähän siitä tulee, kun taas jossain vaiheessa pääsee töihin ja joutuu heräämään vielä aikaisemmin? Olen katsellut, että jos menen kahdeksaan, linja-autolle pitää lähteä 7:15 tai viimeistään 7:25 riippuen, minne on menossa. Aiemmin lähdimme 7:40, mutta jatkossa yhteistä työmatkaa ei ole, joten joudun siirtymään bussin käyttöön.

Noh, ehkä se nyt niin iso ongelma ole. Ennemmin pitäisi työstää tuota nukkumisasiaa, mutta olen tosi huono siinä. En vain koskaan ole ollut hyvä heräämään aikaisin tai menemään nukkumaan ajoissa. Menen kyllä petiin kiltisti klo: 22:00-23:00, mutta nukahtaminen tapahtuu vasta joskus tunnin tai kahden pyörimisen jälkeen aikaisintaan. Ihan sama, väsyttikö tai ei.

Toki toisinaan menee paremmin ja unirytmi pysyy hyvänä, mutta ei minusta silti taida koskaan saada aamuvirkkua tai illantorkkua. Se on tosin hyvä, etten myöskään nuku puolille päivin kuin korkeintaan kipeänä.

Tänään tuli sitten kuitenkin nukahdettua sohvalle. Katselin yhden jakson Pretty Little Liarsia ja kaksi Mirai Nikkiä (j-dorama-versiota), mutta sitten ei vain enää pysyneet silmät auki. Joskus yhden jälkeen heräsin omaan uneeni. Näin siis unta, että joku oli tullut meille sisälle... aika turkasen pelottavaa.

Muutenkin päivä on mennyt koomaamiseen. Olen syönyt, istunut koneella ja säätänyt kaikkea, mutten saanut mitään järkevää aikaan. Tällä viikolla on tuntunut jotenkin tuskaiselta tämä kotona yksin oleminen, joten huomenna ulkoistan itseni. Ensi viikkoa odotan jo vähän kauhulla, kun tiedän, että M:lla on kahtena arki-iltana pakolliset firman pippalot, joihin menee. Olen siis aamusta ilta myöhään yksin.

Oikeasti tämä on varmaan turhaa kitinää, monella on asiat huonomminkin. En valittaisi, jos itsellä olisi töitä ja jotain sosiaalista elämää päivisin, mutta kun ei... Olen varmaan tosi ärsyttävä, mutta veetuttaa jo valmiiksi, kun joutuu olemaan vielä enemmän yksin. Ehkä pidän sitten jonkin leffamaratoonin tai yritän vaikkapa pelata Star Oceanin loppuun. Ja ei, en syytä M:aa tästä, jos tämä siltä kuulosti. Välillä vain tulee tuollaisia juttuja, ei sille voi mitään.

Noh, ei pidä ajatella sitä liikaa. Kaipa sitä jotenkin osaa itseään viihdyttää tai jos ei muuta keksi, niin voin kuittailla univelkoja ja nukkua osan ajasta xD

Ainakin jaksoin pukea päälle :D
Tänään pitäisi olla ihan kiva päivä, kunhan tästä piristyn. Menemme leffaan katsomaan Total Recallin uuden version. Tosi mukavaa päästä ulos ja saada jotain vaihtelua arkeen. Tiedän kyllä, ettei tässä tilanteessa pitäisi tuhlata, mutta yritän perustella tätä sillä, etteivät ne liput maksaneet kuin 6 euroa kappaleelta.

Huomenna ajattelin myös siirtyä kämpän ulkopuolelle. Menen paikallisen työpajan Tuo- ja vie-päiville viemään ylimääräistä sälää (sellaista, mitä ei viitsi ruveta myymään) ja katsomaan, löytyisikö jotain hyödyllistä cosseihin. Siihen ei pitäisi mennä rahaa, yksi linkkumatka vain kortista, jos tulen kotiin M:n kyydillä.

Ainoa ongelma tuossa on, että kyseinen paikka menee kiinni 15:00 ja M pääsee töistä vasta joskus neljän jälkeen. Pitäisi väliajaksi keksiä jotain tekemistä, mutta alueella ei ole oikein hengailupaikkoja. Yksi vaihtoehto on kävellä keskustaan ja hypätä sitten M:n kyytiin vaikkapa linkkuasemalta... mutta keskustaan meneminen voi tarkoittaa rahanmenoa, jos en malta vain katsella. Hankalaa :D

Tosin minulla on edelleen Suomalaisen kirjakaupan lahjakortti käyttämättä. Siellä voisi siis olla turvallista "shoppailla".

Torstaina täytyykin sitten urakoida japanin tehtäviä ja illalla on tunnit. Meille saattaa tulla vaihto-opettaja Japanista, mikä kuulostaa aika hurjalta. Vähän pelkään, etten ymmärrä mitään ja vaikutan taas tyhmältä, kun en sitten osaa vastata kysymyksiin x) Minulla jumittaa aina tosi pitkään, jos minulta kysytään japaniksi jotain. Ensin pitää yrittää ymmärtää kysymys ja sitten vielä prosessoida vastaus. Jos en ymmärrä kysymystä, menen totaalisen jumiin enkä osaa sanoa mitään. Ihania sosiaalisia ongelmia taas.

Koska tämä postaus on muutenkin jo täynnä vähän sitä ja tätä, tungetaan tähän vielä kuvaspämmiä idealla "Maistuis varmaan sullekin" ;D

Paistettua meetwurstia mozzarellalla ja tomaatilla

Omena-mustikkapiirakka

Jauhelihakeittoa
Jotain on siis innostunut tässä kokkailemaankin. Kaikki ruoat ovat karppiystävällisiä, vaikkeivät välttämättä ensivilkaisulta siltä näytäkään, jopa piirakka. Tein sen mantelijauheesta jauhojen sijaan. Toki kermarahkassa, mustikoissa ja omenassa on hiilareita, mutta silti sanoisin, että ihan karppia syötävää.

Samoin keitossa on hiilareita kiitos kasvisten ja juuresten, mutta perunan pudotin joka tapauksessa pois. Herkullista oli. Meetwurst-virityksessä hiilareita tuli lähinnä tomaatista, muttei siitäkään mitenkään erityisen paljon.

Ja vaikka itse sanon, tuo piirakka oli kyllä taivaallista. Joskin se oli vähän turhan iso kahdelle, joten emme ehtineet syödä sitä kokonaan =/ Reilu puolet siitä kuitenkin meni.

Eilen ja tänään on tullut mussutettua kesäkurpitsalasagnea. Huomiseksi olisi vielä samaa, mutta sitten pitää keksiä jokin uusi ruokalaji. Siihen siis tuli kesäkurpitsaa, herkkusieniä, selleriä ja jauhelihaa höystettynä taco-mausteilla ja kermarahkalla. Koko komeuden päälle laitettiin juustoraastetta ja sitten uuniin. Hyvää on.

Olen nyt tehnyt näitä isoja keittoja ja uuniruokia, koska niistä syö yksin monta päivää ja tulee halvemmaksi kuin väsäillä jotain pihviaterioita joka päivä :D En vielä tiedä, mitä väsäisin loppuviikoksi, mutta pitänee etsiskellä netistä reseptejä.

Sellaista, ehkä tämä riittää höpinäksi tälle päivälle. Johan tässä onkin ollut asiaa vaikka sun mistä eikä mitään punaista lankaa koko tekstissä x)

17. syyskuuta 2012

難しいです。

Lauantaina starttasi toinen japanin kurssi tälle syksylle. Toinenhan alkoi tosiaan jo elokuun lopussa. Eroa tuntuu olevan kuin yöllä ja päivällä. Noh, tosin tasokin on erilainen ja opettaja, joten ei tuo ole ihmekään.

Tällä kurssilla, josta aloitin nyt neljännen vuoden, alkaa olla suorastaan tuskaisia tehtäviä. Aivoni tuntuvat nyrjähtävän kieliopin ja koko ajan kasvavan sanaston kanssa. En opi uusia sanoja tarpeeksi nopeasti lukemisesta huolimatta, kun samaan aikaan kielioppiasiaa tulee jatkuvasti lisää ja kanjejakin pitäisi painaa mieleen. Kaikesta jää rippunen mieleen, mutta informaatiota tuntuu tulevan liian nopealla syötöllä lisää ja suurin osa jää sitten menemättä perille. Ehkä olen vain hidas tai tyhmä...

Onneksi toisella kurssilla on nyt hieman helpompaa. Kieliopin kanssa ei olla yhtä pitkällä, joten kertauta tulee. Samalla ehkä sanastoakin painuu mieleen, kun ei tarvitse hallita niin paljon vielä. Toisaalta... ei tarvitse osata edes kanoja kanjeista puhumattakaan. Törmäsinkin siis aivan uudenlaiseen ongelmaan: japanin lukeminen roomanjilla on tuskaisen hankalaa xD

Meillä oli keskustelutehtävä, jossa toinen oli tarjoilija ja toinen asiakas. Asiakas ilmoitti, mitä halusi ja tarjoilija etsi sille hinnan listasta. Jos tällainen tehtävä olisi tehty tuolla vaikeammalla kurssilla, olisi listassa ollut kanoja ja kanjeja. Nyt siellä oli kaikki meidän aakkosillamme... ja minähän en meinannut millään löytää oikeita sanoja. Vaikutin varmaan idiootilta.

Miten voi olla, että on helpompi lukea "ステーキ" kuin "suteeki"? Kaikesta sitä ongelman saakin.

Veikkaisin joka tapauksessa, että lisäkurssin ottaminen oli ihan hyvä ajatus, koska tulee kerrattua asioita ja eri opettaja selittää niitä eri tavalla. Samaan aikaan voi tosin tulla tätä lievää turhautumista kanojen puutteesta, mutta eiköhän siitä hengissä selviä. Hiragana-harjoitukset ajattelin itse ottaa vähän vaikeamman kannalta ja yrittää kirjoittaa ne kanjeilla niin pitkälti kuin pystyn. Ne ovat siis roomanjilla kirjoitettuja tekstinpätkiä, jotka pitää kirjoittaa uusiksi kanoilla.

Täytyy nyt vain yrittää olla uuvuttamatta itseään tämän opiskelun kanssa. Toiselta kurssilta on läksynä kirjoittaa aiheesta "päivä, jolloin kaikki tapahtui väärään aikaan" ja toiselta kappaleet 1-7 plus kasa tehtäviä xD Joo, hajoan jo ajatteluun. En ole keksinyt mitään tuohon kirjoitustehtävään edes suomeksi... ja tosiaan tuo ryhmä, johon hyppäsimme oli käynyt nuo kappaleet 1,5 vuoden aikana ja pitäisi nyt ottaa kiinni. Ei se niin vaikeaa ole, kertausta kaikki, mutta en jaksaisi kahlata näin lyhyessä ajassa noin monta kappaletta. Kyllä, olen laiska. Ehkä vain vilkaisen kieliopit ja teen tehtävät.

Välillä täytyy muistuttaa itselle, että teen tätä vapaaehtoisesti ja haluan oppia. Onneksi kuitenkin on kivat opettajat ja hyvät opiskeluporukat, joten ei se lopulta niin raskata ole. Ja itse asiassa lauantain neljä oppituntia menivät oikeastaan käsittämättömän nopeasti.

14. syyskuuta 2012

Elämää kotivaimo(kkee)na

Toinen viikko kotona alkaa hiljalleen täyttyä. Tuntuu tosin, että olisin ollut täällä paljon pidempää. Minulla ei ole mitään lomailua vastaan, valitettavasti nykyinen tilanne ei tunnu lomalta, kun työttömyyskassan rahoja saa tunnetusti odotella ja rahaa on erinäisistä syistä nyt muutenkin vähän. Jos olisin lomalla, minulla luultavasti olisi rahaa reippaammin ja voisin tehdä kaikkea kivaa. Nyt pitää oikeasti olla kotona eikä mennä minnekään tuhlaamaan (koska rahaa tuntuu menevän aina, kun joutuu ulkoistamaan itsensä tekemään jotain).


Okei, ei täällä kyllä pääse täysin tylsistymään. Olen mm. vastaillut Vaikutusfoorumin kyselyihin ja eilen yhdessä niistä oli GACKTin kuva. Mitäpä muuta fanityttö muka tarvitsee? :D Lisäksi olen havainnut, että tien varteen jätetty peräkärry vaihtaa sijaintiaan joka päivä, vaikken ole vielä nähnyt kenenkään koskevan siihen. Jännittävää. Mielenkiinnolla odotan, miten tämä draama kehittyy :P

Näin varmaan kerrostalokyttääjät syntyvät?

Tjoo, työnhaun ohessa on tullut puuhattua kaikenlaista. Japanin tehtäviä olen työstänyt jonkin verran, mutta myös pelannut Star Oceania. Blogeja on päivitetty suht ahkerasti, kuten joku on ehkä huomannut. Aloitin myös Eleynan puvun tekemisen, vaikka Desucon Frostbiteen on reilusti aikaa. Hame alkaa olla koristenauhoja ja -maalauksia vaille valmis. Tosin parit tikit täytyy siihen käsin vielä ommella. Siitä tuli aika pirullinen viritys ja eniten pelottaa, miten se pysyy päällä, kun kiinnitän hännän siihen.

 Nuo jutut eivät taida kuulua perinteiseen kotirouvan rooliin, mutta enpä toisaalta ole vielä rouvakaan. Kotineiti kuulostaa typerältä enkä tiedä, voiko vaimoakaan vielä käyttää. Kotivaimoke siis, ihan sama.

Ihan kiva, että on aikaa omille jutuille. Siihen päälle on tosin tullut pyykinpesu (pyykki ei lopu koskaan, se on selvää), tiskien hoitaminen, kukkien hoito, roskat, siivous, kokkailut (mainittakoon, että olen osallistunut näihin aiemminkin)... Nyt kun olen ollut kipeänä, hommat ovat sujuneet aika hitaasti, mutta toisaalta joka päivälle on riittänyt jotain tekemistä. Kotonakin pystyy näköjään työllistämään itsensä. Tästä ei vain valitettavasti makseta.

Ikävin juttu on ehkä seuranpuute päivisin. Naapureita näkee satunnaisesti roskia viedessä, mutta aika harvoin kuitenkin. Joskin jokin aika sitten kävin naapurin miehen kanssa mielenkiintoisen keskustelun lepakoista (huom. tarkoitan ihan oikeita öisin liihottelevia lepakoita, en niitä toisia). Toki sitä sitten voi kavereiden kanssa höpistä netissä, jos sattuvat päiväsaikaan olemaan paikalla / hereillä, mutta ei se ihan sama asia ole. Onneksi M:lla on säännölliset työajat (pääasiassa), ettei iltoja tarvitse istuskella yksin.

No, tätä ei kestä ikuisesti, joten tarkoitus ei ole valittaa. Oikeastaan rahattomuus tällä hetkellä tökkii eniten, mutta muuten pärjäilen ihan kivasti kotosallakin. Sanoisin myös, että tämä on mukavampaa kuin viime syksynä. Silloin olin vielä rahattomampi ja kaikin puolin tilanne oli kaoottinen. Hyviäkin puolia elämässä oli, mutta tasapainoista se ei ollut eikä mukavaa kuin satunnaisina hetkinä, kunnes tilanne lähti vihdoin tasoittumaan.

Nyt elämän pääpuitteet ovat sen verran hyvässä kunnossa, ettei hätää ole. On oikeasti oma koti, jossa voi olla ja rentoutuakin ja jossa on siistiä myös muulloin kuin juuri siivouksen jälkeen eikä kukaan jätä ruoantähteitä yms. lojumaan ympäriinsä. Sanoisin jopa, että elämä on nyt pitkälti sellaista, mitä olen kauan halunnutkin. Hieno homma, että sain itseäni niskasta kiinni noin vuosi sitten ja laitoin tuulemaan. Rankkaa oli, mutta se kannatti.

Näin sitä on taas lahjakkaasti eksytty aiheesta. Leikin nyt siis vielä tovin kotivaimo(kett)a... katsellaan, josko ensi kuussa olisi jossain vaiheessa uudet kuviot.

10. syyskuuta 2012

Coni tuli, coni meni, mutta kuume on pysyvää

Tracon tuli lopulta jotenkin kamalan nopeasti. Samaan aikaan hyökkäsi tämä pahuksen flunssa, joka ei suostu vieläkään luovuttamaan. Minulla oli hyvät cossisuunnitelmat, joita en nyt sitten pystynyt toteuttamaan. Minimekko ei oikein ole kylmällä kelillä hyvä vaatevalinta, ei varsinkaan, jos sattuu olemaan asteen verran kuumetta.

Lauantaina en cossannut lainkaan, mutta hilluin peruukki päässä, koska aamulla hiukset olivat jokseenkin rasvaiset enkä ehtinyt niitä pesemään. Sunnuntaina sitten minimekon sijaan kiskoin päälle Yuffien viitan ja pipon, jotka olivat kylmässä kelissä erinomainen vaatevalinta. Lämmittivät palelevaa myös sisätiloissa mukavasti.

Vasemmalla näkyvä hirvitys ei päässyt ensiesittelyynsä Traconissa, vaikka näin oli tarkoitus käydä. Pahoittelen, jos joku sitä kovasti odotti.

Suunnitelmaa en ole kuitenkaan hylännyt. Frostbite on liian kylmä tätä cossia varten, mutta siirsin puvun suunnitelmissani Desucon 2013:n perjantaille. Koska puku sisältää ikävät korkokengät, se on perjantaille oikeastaan jopa parempi kuin olisi ollut Traconin sunnuntaille. Ei tarvitse rääkätä jalkojaan niin kamalan pitkään.

Kuumeilusta huolimatta con meni ihan kohtalaisesti. Kävimme muutaman luennon kuuntelemassa. Omiksi suosikeiksi nousivat Kodittomana avaruudessa ja Pakokauhua Raccoon Cityssä, mutta myös Anime ja hahmokulttuuri oli oikein hyvä. Luentojen lisäksi poikkesin Miniproppityöpajassa askartelemassa minishurikenin, joka tosin kärsi kotimatkasta aika pahasti.

Myyntipöydillä tuli luonnollisesti taas kierreltyä, mutta juuri mitään ei löytynyt. Ostin itselleni FF-keräilykortteja ja Sephiroth-magneetin. Lisäksi mukaan lähti M:lle yksi mangakirja ja Desucon Frostbite 2013 -rannekkeet molemmille.

Kuvan otti: destine
Pitänee mainita, että voitin Genrewearin arvonnassa, joten rintamerkkikokoelmani kasvoi taas. Minulla on varmaan kohta kaikki firman rintamerkit, kun niitä on aina paitojen mukana saanut. Eipä siinä, en vain tiedä, mihin niitä oikein tunkisi. Merkki, jossa lukee esim. "HENTAI", ei tee välttämättä hyvää vaikutusta vaikkapa potentiaaliseen työnantajaan, jos se roikkuu laukussa ;D

Niin, yhteenvetona conista voi kaiketi sanoa, että ihan kivaa oli olotilaan nähden. Välillä meni aika sumussa eikä olisi jaksanut pitää silmiä auki, mutta muuten ihan jees. Tuttuja ja kavereita näin aivan liian vähän, koska en jaksanut juosta kenenkään perään. Näin siis useamman ihmisen vilaukselta jostain kauempaa. Normaalisti olisin rynninyt moikkaamaan, mutta nyt ei vain jotenkin jaksanut... Välillä oli ihan tarpeeksi rankkaa kävellä luennolta toiselle.

Olotila on edelleen sama, mutta nyt voi onneksi hyvällä omatunnolla möllöttää kotona pari päivää. En ole jaksanut tehdä juuri muuta kuin purkaa laukun. Pelaamista olen harrastanut vain ajatuksen tasolla, mutta ehkä jossain vaiheessa saan vielä jopa tartuttua ohjaimeen. Kiinnostaa siis kyllä, mutta ajoittain on vaikeuksia pitää silmiä auki, joten...

Tracon jäi nyt varmaan tämän vuoden viimeiseksi coniksi minun osaltani. Yamacon kiinnostaisi ainakin lievästi, mutta olen edelleen vakaasti sitä mieltä, etten tänä syksynä juurikaan liiku Lahdesta. Pitää säästää rahaa.

Mutta ensi vuonna aion osallistua ainakin Desucon Frostbiteen, Desuconiin ja Traconiin. Pukusuunnitelmiakin on jonkin verran:

Yuno & Yuki -paricossi (pari puuttuu / on suostuttelematta) [Mirai Nikki]

Tosiaan M heitti ilmoille huomautuksen, että olisi kiva nähdä tällainen paricossi. Cossaajan korvani tosin kuulivat: "Olisi kiva tehdä tällainen paricossi" ;D Nyt siis pitäisi tuo mies saada suostuteltua Yukin rooliin, mutta saa nähdä, miten käy. Jos ei onnistu, olisi kiva, jos saisi jonkun toisen siihen. Yuno olisi joka tapauksessa ajatuksena itselle hommata.




Eleyna Farrence [Star Ocean: The Last Hope]

Olen epätoivon vimmalla etsinyt kyseisestä pelistä hahmoja, joilla olisi tarpeeksi päällä, että niitä kehtaisi cossata. Okei, Reimillä on, mutta kun en osaa tehdä haarniskoja ja muita vaikeita juttuja.

Tämäkään puku ei ole siitä helpoimmasta päästä, mutta haluaisin ainakin yrittää. En lupaa tätä varmaksi, mutta lupaan yrittää. Erityisiä haasteita tulee luultavasti puvun yläosan ja korvien kanssa. Hännän kiinnitys voi myös olla mielenkiintoinen operaatio.

Kengät ovat myös ongelma. En muutenkaan meinaa löytää itselleni sopivia saappaita ja nyt pitäisi löytää tietynlaiset sopivat saappaat. Hyviä ideoita otetaan vastaan. Tai jos joku osaa tehdä minulle tuollaiset bootcoverit, olen erittäin, erittäin, erittäin kiitollinen.







Mystinen hirvityscossi, joka piti olla Traconissa

Myuria Tionysus [Star Ocean: The Last Hope]

Köh joo... mitähän juuri sanoin niistä hahmoista, joilla on tarpeeksi päällä?

Tämä puku on erittäin iso ehkä. Pidän hahmosta älyttömän paljon, joten siksi haluaisin häntä myös cossata. Kokonaan toinen tarina on, onnistunko tekemään puvun ja jos onnistun, kehtaanko lähteä siinä julkiselle paikalle.

Luultavasti lähden tätä joka tapauksessa yrittämään. Asun yläosasta minulla oli jo jonkinlainen ajatus, joka ei edes sisällä iholiimaa tai kaksipuolista teippiä. Täytyy katsoa, toimiiko se oikeasti.

Tämän toteutumiseen vaikuttaa pari muutakin juttua kuin puvun mahdollinen onnistumisaste. Eli tätä en lupaa varmaksi ensi vuonna enkä seuraavanakaan, mutta laitan listalle ja katson, toteutuuko koskaan.

Tracon oli siis omalta osaltani tänä vuonna cosplay-köyhää ja oikeastaan minuta tuntuu, että koko vuosi on ollut. Tavoitteena on pistää ensi vuonna paremmaksi.

7. syyskuuta 2012

Möh ja meh

Koko viikon on ollut hitusen tukkoinen olo, muttei mitään vakavaa kuitenkaan. Sitten eilen illalla japanin tunnilla alkoi aivastelu ja nenä meni täysin tukkoon, kurkku muuttui karheaksi. Kotona siis vain suoraan saunaan ja toivottiin parasta.

Pah!

Yöllä heräsin ties kuinka monta kertaa, kun nenä vuoti solkenaan. Illallakin kuumemittari näytti mukavasti 36,3 astetta (normaalilämpöni on 35,8) ja aamulla 36,0. Pientä lämpöä siis. Nenä on tukossa, kurkku kipeä ja päätä jomottelee. Mikäs sen mukavampaa?


Nyt mennään Finrexin-, särkylääke- ja hunajateelinjalla. Olo ei tosiaan ole paras mahdollinen, mutta coniin aion silti raahautua. Voi olla, etten ole maailman hehkeintä seuraa viikonloppuna. Silti haluan tulla, koska minulla ei ole hetkeen varaa matkustaa yhtään mihinkään, mikä tarkoittaa, etten juurikaan näe kavereitani. Nyt on tilaisuus nähdä monia samalla kertaa. Traconia ei siis vain yksinkertaisesti voi jättää välistä.

Pyydän jo etukäteen anteeksi, jos en jaksa olla iloinen ja pirteä saati aktiivinen. Tai jos käyn vähän hitaalla. Veetuttaa aika reippaasti, että flunssan piti iskeä juuri nyt. Tässä olisi muuten kyllä ihan reilusti aikaa sairastaa, kunhan ei tänä viikonloppuna tarvitsisi.

Mutta ei auta. Näillä mennään eteenpäin. Conissa nähdään! Tulkaa nykimään hihasta, jos en huomaa teitä ;)

4. syyskuuta 2012

Suuri hiuspostaus

Tykkään leikitellä hiusteni kanssa. Erilaisia värejä on tullut aikojen saatossa kokeiltua, mutta erilaisia leikkauksia ei niinkään paljon. Haluaisin keksiä jotain uutta ja jännää, mutta toisaalta ajatus esim. lyhyistä hiuksista kauhistuttaakin jollain tasolla. Ajattelin joka tapauksessa tehdä kuvapostauksen erilaisista hiustyyleistäni.

Koneella näyttäisi olevan kuvia vuodelta 2006 ja satunnaisesti jotain vanhempaakin... eli katsotaan, mitä löytyy.

Kesä 2000
 Jeij, 16-vuotias teini-Afeni ja iki-ihana kananpersekampaus. Se taisi olla silloin muotia tai jotain, joka tapauksessa sellaisen halusin ehdottomasit, vaikka aamuisin oli täyttä tuskaa ryhtyä laittamaan hiuksia takaa pysyyn. Tosin olihan se omalla tavallaan ihan hauskakin.

Syksy 2001
 Ikää 17 vuotta ja typerä lätsä päässä. Olin samana vuonna muuttanut omilleni. Tässä hiustyylissä ei oikeastaan ole mitään ihmeellistä. Peruspunaruskeaa ja suht pitkät.

Kesä 2003
19-vuotias ylioppilas. Kuva on otettu viikko pari ylioppilasjuhlien jälkeen. Hiustyyli ei ole parissa vuodessa muuttunut mihinkään, mitä nyt pituutta tullut ehkä hieman lisää. Olisin halunnut punaisempaa, mutta värjäystulos oli aina sama punaruskea, vaikka yritin epätoivoisesti etsiä jotain kirkkaampaa kaupan puteleista.

Kevät 2004
20-vuotiaana sain päähänpiston blondata lettini. Otsalta hiuksiin jäi kuitenkin punaista, istui sitkeässä sä. Jotenkin tuo blondi ei koskaan sopinut minulle, mutta hetken kuitenkin sinnittelin, kunnes värjäsin taas punaruskeaksi.

Kevät 2005
Blondauksen yms. takia jouduin jossain vaiheessa leikkauttamaan tukkani huomattavasti lyhyemmäksi. Onneksi pituutta oli kuitenkin sen verran, että sain sen ponnarille. Tässä on tosi haalistunut punaruskea vuorossa. Ikää 21 vuotta.


Syksy 2006
Vuosi tullut taas mittariin lisää ja väri vaihtui punaisesta mustaan. Sain usein kuulla kommenttia, että näytin Tarja Turuselta. Tästä kuvasta sitä kyllä huomaa, mutta joistain toisista näen itsekin jotain yhtäläisyyksiä. Tykkäilin tästä väristä kyllä kovasti. Muotini oli muutenkin mustaa silloin.


Kesä 2007

Mutta kappas... seuraavana vuonna allergisoiduin mustalle värille. Jouduin vaalentamaan hiuksia ja se oli ka-ma-laa! Kunnon identiteettikriisi, kun ihotautilääkäri ilmoitti minulle, etten enää koskaan saa käyttää mitään hiusvärejä. Kampaaja puolestaan ilmoitti, että hiukset ovat nyt sen verran hauraat, ettei niitä kannata värjätä. Eli kaksi ammattilaista esitti värjäyskiellon -___-

Edelleen inhottaa tuo vaihe. Hiukset olivat kertakaikkisen kamalan väriset. Yök!

Kevättalvi 2008

Kielloista huolimatta päätin kevättalvella 2008 blondata päätä lisää. Tuloksena oli lopulta hunajanvaalea pehko, joka oli jopa ihan siedettävä. En tuntenut väriä omakseni, mutta se oli kauniimpi kuin mustan, ruskean ja vaalean epämääräinen sekoitus.

Syksy 2008

Samana syksynä päätin unohtaa ihotautilääkärin ohjeet, mutta kampaajaa kuuntelin ja jätin kestovärit kauppaan. Sen sijaan keksin suoravärit, jotka tarjosivat jopa sitä punaista, josta olin paljon nuorempana haaveillut. 24-vuotiaana siis vihdoin sain sen paloautonpunaisen tukan, josta jo 10 vuotta aiemmin äidille juttelin.

Kevät 2009
Kokeilut suoravärien kiehtovassa maailmassa jatkuivat seuraavana keväänä. Vuorossa oli liila. Sävyyn rakastuin, mutta sillä oli ikäviä haittavaikutuksia. Suihkukopin lattia mm. värjäytyi pinkiksi, kun pesin hiuksiani (olipa urakka hinkata sitä lattiaa sitten puhtaaksi). Väri myös tarttui kasvoihin, jos yöllä hikoili ja naamaa sai aamulla jynssäämällä jynssätä puhtaaksi. Muuten siis ihan jees :D

Kesä 2009
Liila vaihtui siniseksi, koska halusin cossata Akatsukin Konania (Naruto Shippuuden). Tuolloin en vielä tiennyt, että itseasiassa Konanilla on vaaleanvioletit hiukset. Siniseen rakastuin, vaikka sen ylläpitäminen oli työlästä. Viikottain melkein sai olla lisäämässä väriä. Edelleen haaveilen, että voisin vetäistä pään uudestaan siniseksi.


Talvi 2010
Sinistä seurasi valkoinen. Tämä on se syy, miksen ole vielä rohkaistunut uudelleen sinistä laittamaan. Siitä ei nimittäin meinannut päästä eroon sitten millään. Tehokas vaalennusaine lopulta löytyi, mutta lähtipä sitten väri oikein perusteellisesti. Hiuksia lähti myös päästä pari kourallista.

Alkuun valkoinen näytti ihan kivalta, varsinkin, kun käytti hopeashampoota. Sitten juurikasvu alkoi loistaa ja minulla se on vaalean punertavaa. Blondailin sitä kyllä, mutta siitä tuli perusblondia, ei valkoista, joten se ei vain toiminut. Hopeashampookaan ei pelastanut tilannetta.

Kesä 2010
Siispä lopulta tartuin väripurkkiin uudestaan ja vetäisin tukan pinkiksi. Siinä on muuten toinen väri, mistä ei pääse eroon millään. Edelleen tämä päätös kummittelee taustalla. Kun hiukseni haalistuvat, esille tulee ihanainen vaaleanpunainen. Ei siis enää pinkki sentään. Osa hiuksista tosin on myös vaalentunut blondiksi, joten... huoh.

Pinkki oli kuitenkin ihan kiva aikansa. Sen vika vain oli, että samanlaisia käveli vastaan ihan liikaa. Sininen ja valkoinen olivat huomattavasti erikoisempia.


Syksy 2010
Samana vuonna tein myös toisen taktisen virheen, josta lienee voi syyttää niitä blondeja suortuvia. Ostin kestovärin ja päätin sen avulla hankkiutua eroon pinkistä. Noh, lopputulos oli oranssi. Pahinta kuitenkin oli, että hiukset paloivat ja hamppuuntuivat oikein perusteellisesti. Olisi pitänyt uskoa sitä kampaajaa.

Talvi 2011
Siispä sakset käyttöön ja talvella minulla olikin sitten punertava lyhyt tukka. Punaista iskin siihen monesti (suoraväriä), mutta pinkki palasi aina parin pesun jälkeen. Jippiaijee. Kampaus oli minusta kyllä ihan suloinen pörrö.

Syksy 2011
Syksyllä halusin kuitenkin jotain tyystin erilaista ja laitoin rastat. Letitin ne itse, koska minulla ei ollut varaa maksaa 500 euroa kampaamossa operaatiosta. Ja kyllä, se oli hankalaa. En saanut ketään kaveria houkuteltua avuksi, joten tein koko työn yksin. Olivathan nuo kivat, mutta ihan heti en ole samaan urakkaan ryhtymässä. Rastat ovat edelleen tallessa, joten mahdollisuus kyllä olisi ja välillä vähän kutkutteleekin.


Kevättalvi 2012
Ostin itselleni synttärilahjaksi hiustenpidennykset, joita tulee käytettyä aina silloin tällöin. Kivat ovat olleet ja helpottavat hieman pitkien hiusten kaipuuta. Valitettavasti ne on vain törkeän hankala laittaa, enkä tajua, miksi punaisissa pidennyksissä pitää olla valkoiset klipsit, jotka sitten näkyvät turhankin helposti omien hiusten seasta *jupinaa*

Tänään
Tässä sitten näkyvät hiukseni sen pituisina kuin ne oikeasti ovat. Nykyisin en käytä edes suoraväriä vaan pelkkää väriä korostavaa hoitoainetta. KC Color Mask taisi olla tuote ja sävynä pippurinpunainen. Ainoa vika on, että joka viikko saa olla laittamassa lisää, koska tämä luonnollisesti peseytyy hiljalleen pois. Olen huomannut, että väri on parempi, jos hoitoaineen antaa hautua päässä saunareissun ajan. Nyt se on taas jo haalistunut, koska laitoin väriä viimeksi viikko sitten. Vaaleanpunaiset ja blondit hirvitysraidat eivät kuitenkaan ole onneksi vielä tulleet täysin esille.

Tosiaan jotain uutta haluaisin keksiä, mutta olen kolunnut varmaan kaiken mahdollisen läpi. Minulla on ollut myös ruskeat hiukset, mutta niistä en löytänyt koneelta kuvaa. Mustaa en edelleenkään uskaltaisi laittaa ja ihan tavistyyliä en halua. Ehkä annan vain olla. Joskus voi vielä tulla jokin kiva idea, mutta ilmeisesti nyt mennään tällä tyylillä ja yritetään saada hiukset kasvamaan. Kyllähän ne hiljalleen ovatkin pidentyneet, ainakin jos vertaa tuohon talvella 2011 otettuun kuvaan.

3. syyskuuta 2012

Tähtimeren taika

Joo, vannoutunut Final Fantasy -fani on hairahtunut nyt vähän sivupoluille, kun FF:t eivät ole tarjonneet viime aikoina kuin roppakaupalla pettymyksiä (The 4 Heroes on silti ihan kiva). Onneksi Square Enixillä on muutakin valikoimissaan.

M:n suosituksen perusteella ostin jo viime syksynä Star Ocean: The Last Hope - Internationalin PS3:lle. Sen pelaaminen vain jäi, kun jumahdin yhteen bossitaisteluun. Töksähdin siihen taas, mutta tällä kertaa M suostui hieman jeesailemaan sen kanssa, ja pääsin onnistuneesti eteenpäin.

Lymle ja Cerberus
Peli on vienyt mennessään. Olen vakavasti harkinut PSP:lle uudelleen julkaistujen ykkösen ja kakkosen hankkimista. Vielä en ole aiettani toteuttanut, mutta onhan tässä aikaa. Tai ehkä joulupukki muistaa minua?

Sen lisäksi ficcisuoni kutkuttelee erittäin voimakkaasti. En vain vielä tiedä tiedä tarpeeksi, joten täytyy pitää itsensä kurissa. Peli läpi ensin, sitten katsellaan tarinapuolta. Lymle ja Faize ovat ainakin erittäin potentiaalinen kohde. Heissä on sitä jotakin. Kerrankin tällainen käsittämätön paritus on jopa kaanonia :D

"Faize no baka!"
Koska en voi kirjoittaa, intouduin tänään piirtämään. Olen erittäin laiska piirtämisen suhteen, mutta aina toisinaan saan jopa jotain aikaan. Taidot ovat hakusessa, mutta sehän ei ole pääasia.

Kyseessä on tuollainen pikainen näkemys pelin tähän mennessä tarjoamasta parhaasta kohtauksesta. Tosin Lymlestä tuli vanhemman näköinen kuin pelissä... en taida osata piirtää pikkutyttöjä?

Piirtelyn ja ficcihaaveilun lisäksi olen pohtinut cossaamistakin. Voi elämä sentään! Star Ocean -puvut ovat järjestään älyttömän vaikeita, joten itken luultavasti vielä verta, jos lähden oikeasti sellaista yrittämään. Mutta kun... mutta kun... mutta kun... MINÄ HALUAN!

Mietin myös puvun ostamista. Ei sekään olisi huono vaihtoehto. En vain ole toistaiseksi löytänyt kuin pari pukua. Toinen oli Lymlen, toinen hahmon, johon en ole vielä kunnolla tutustunut. Ja edelleen olen sitä mieltä, että olen liian vanha cossaamaan Lymleä, vaikka toisaalta ajatus houkuttelisi kovasti.

Täytyy nyt vielä pohdiskella asioita. Mutta hei, jos joku tietää, mistä saa ostettua The Last Hope -cosseja, minulle saa todellakin vihjaista! Olisin enemmän kuin kiitollinen.

Hämmentävää olla näin innoissaan jostain. Edellisestä kerrasta alkaa kuitenkin olla aikaa. En kuitenkaan valita, on ihan parhautta kiipeillä seinille jonkin hyvän jutun vuoksi.

1. syyskuuta 2012

Töitä ja koomailua

Eilen oli viimeinen työpäivä ja melkoista hoppua se olikin, kun yritti saada kaiken mahdollisimman valmiiksi ja mahdollisimman hyvin hoidettua. Luultavasti jotain jäi puolitiehen ja unohtuikin, mutta toivottavasti mitään katastrofia ei työpisteessä ole maanantaina odottamassa. Parhaani yritin.

Työkaverit muistivat minua niin monella tavalla, että olen edelleen hämmentynyt. Ja kiitollinen. Tuli sellainen olo, että olin oikeasti pidetty työtoveri.

Sain jo viime viikolla kukkia sekä lahjakortin kirjakauppaan. Lisäksi olin tilannut M:n synttäreille kakun (tuo takimmainen), joka olikin sitten maksettu valmiiksi, kun kävin sen noutamassa. Kiitos siitä työkavereilleni tosiaan. Kakku oli myös erittäin hyvää, kaikki vieraat pitivät siitä.

Sivumennen sanoen tuo toinen rävellys on gluteeniton kakku, jonka teimme keliaakikkovieraita varten. Noh, yhtään ei tullut paikalle, mutta kakku kelpasi kuitenkin myös muille. Hyvä niin, etten joutunut sitä yksin syömään.

Sain tosiaan myös kukkakimpun kauniin puheen kera sekä kortin, johon oli kirjoitettu haiku. Ajatuksena varmaankin oli se, että pidän Japanista niin kovin. Kiva, kun tämäkin muistettiin. Niin ja viime viikon tiistaina olivat työtoverit järjestäneet kakkukahvitkin minulle. Kaikki tämä oli jo hämmentävää.

Tällä viikolla ei ollut enää mitään yhteistä muistamista, eikä tarvinnutkaan. Minusta jo edellisen viikon menot olivat ylitsepursuavia. Aika moni kuitenkin kävi vielä henkilökohtaisella visiitillä työhuoneessani. Osa kiitteli saamastaan työpaikasta, osa ylipäätään. Tuntui, että melkein kaikilla oli jotain sanottavaa minulle. Huoneessani oli koko 9,5 kuukauden ajan ravannut porukkaa ahkerasti, mutta tämä viikko oli kyllä aktiivisin koskaan.

Sain paljon kortteja, mutta myös jokusen lahjan, jotka oli selvästi annettu ajatuksella. Pieni linkkuveitsi, jossa on kynsisakset ja viila, tulee ehdottomasti tarpeeseen. Ihastuin myös kansioon ja kirjaan, jotka olivat ilmestyneet kauniissa paketissa postilokerooni. Erityisen otettu taas olin minulle kirjoitetusta runosta sekä pussillisesta suolapähkinöitä, jotka sain, koska karppaajat eivät syö makeita herkkuja.

Kiitos tosiaan kaikille. En luultavasti osannut kiittää tarpeeksi ja muistaa porukkaa riittävästi. Minulla on ollut ihan parhaat työkaverit. Toivon kaikille vilpittömästi hyvää ja menestystä urillaan.

Itse tässä vielä ihmettelen, mitä seuraavaksi tekisin. Kävin eilen työhaastattelussa ja nyt odottelen, josko tulisi kutsu toiselle kierrokselle. Olin joukon nuorin, joten minulla oli myös lyhin työhistoria. Kaikki olivat minua 10-20 vuotta vanhempia, mutta väitän silti, että olisin hämmästynyt, jos haastattelukutsua ei olisi tullut. Toisilla oli enemmän kokemusta, joo, mutta painin silti samassa sarjassa. Mahdollisuus sinne toiselle kierrokselle on minusta ihan kohtalainen.

Sitten on tosiaan se toinen paikka, josta odotan myös kutsua. Se on se minun ykkösvaihtoehtoni, joten jännää on. Se työ alkaisi lokakuun alussa eli olen varautunut tässä nyt kuukaudenkin kotona olemaan.

 Saa nähdä, mitä kaikkea keksii. Onhan noita kotitöitä, josta tietysti otan päävastuun, kun en kerran pysty tuloja talouteen hetkeen tuottamaan. Siihen tuskin saa kokonaisia päiviä kulumaan, mutta työnhaku nappaa osansa.

Lopun ajan voikin sitten käyttää opiskeluun. Jos vaikka panostaisi nyt japanii hitusen enemmän, kun kerran on mahdollisuus. Se saattaisi helpottaa loppusyksyä, jos kertaisi syyskuussa kunnolla unohtuneita asioita. Lisäksi voin "kehittää" kielitaitoani pelaamalla Star Oceania, siinä kun on japaninkielinen ääninäyttely, ja se on jopa ihan hyvä peli. Virkistävää, kun Final Fantasy -rintama ei ole nyt hetkeen tarjonnut mitään erityisen innostavia pelikokemuksia. En saa tästäkään irti samoja viboja kuin kahdestatoista joskus, mutta parempia kuitenkin kuin vaikkapa XIII-2:sta. Positiivista.

Joo, eipä tässä ole kauheasti uutta sanottavaa edelliseen postaukseen verrattuna. Lähinnä yritän viihdyttää itseäni, kun M on koko viikonlopun töissä ja jumittelen yksin kotona (hyvää harjoitusta tulevalle kuukaudelle). Toisekseen tarkoituksena on myös pitää itseni hereillä. Viime yönä kävimme hoitamassa yhden homman yhden ja kolmen välillä. Vaikka keikka oli vain pari tuntia, se katkaisi yöunet ja aiheutti ihanan kooman tälle päivälle. Taidan olla tulossa vanhaksi.

Lopuksi pitää vielä mainostaa, että kaivatut parvekelasimme saapuivat viimein.