3. heinäkuuta 2012

Tuparit - kulissien takana

Viikolla alkoi tuntua tosi epätoivoiselta, kun tavaraa vain riitti eikä mikään tuntunut olevan järjestyksessä. Perjantaina piti vielä töiden jälkeen (= 16:40 -->) kiirehtiä kauppaan, jossa luonnollisesti oli ruuhkaa ja tulla kotiin laittamaan paikkoja sekä leipomaan. Ei paljon napostellut, muttei oikein ollut vaihtoehtojakaan.

Olimme myös olleet fiksuja ja unohtaneet ostaa sähkövatkaimen. Minulla oli siis sellainen, mutta se oli jostain 70-luvulta ja toimi huonosti, joten olin lahjoittanut sen pois. M ei mokomaa vehjettä edes omistanut. Mikäs siinä... 6 desiä kermaa, kun vatkaa käsin, tietää ainakin vatkanneensa. Kokeilkaa vaikka itse. Tooooosiiiiii kivaa puuhaa. Onneksi M oli auttamassa, muuten minulla olisi jo jännetupin tulehdus. Muutenkin on pakko sanoa, että on kyllä mahtavaa, kun on sellainen mies, joka auttaa leipomisessa ja kokkaamisessa ihan pyytämättä. Ilmestyy vain paikalle ja alkaa puuhata tai vaihtoehtoisesti kysyy, voiko tehdä jotain. Tämä koskee toki muutakin kuin keittiöpuuhia eli en voisi olla tyytyväisempi.

Samainen mies myös pyyhälsi lauantaiaamuna ostamaan sähkövatkaimen heti ensitöikseen. Piti nimittäin saada väännettyä myös toinen kakku eikä uusi kermasessio houkutellut kumpaakaan. Nyt onkin sitten sellainen hilavitkutin kaikkine toimintoineen, että minulla taitaa mennä tovi manuaalin opiskelussa, mutta en valita. Pystyypähän tekemään keittiössä yhtä sun toista, jos mielenhäiriö joskus iskee ja oikein innostun. Olen siis aika käsi leipomisessa ja ruoanlaitoissa, vaikka toisinaan jotain yritänkin saada aikaan. Tälläkin kertaa M pelasti minut, koska ilman häntä kakut eivät olisi näyttäneet ollenkaan niin hyviltä kuin ne lopulta näyttivät.

Juustokakku mutapohjalla
Pohja näytti alkuun epäilyttävältä, mutta minusta siitä tuli lopulta melkeinpä paras osa kakkua. M:n mielestä se oli liian tummaa suklaata, joten pitänee ensi kerralla miettiä, ostaisiko vähän vaaleampaa tavaraa. Minä olisin kyllä voinut popsia pelkkää pohjaakin :D

Päälle tuli liivatelehdistä, sitruunamehusta, Philadelphia-tuorejuustosta ja kermasta tehty sekoitus, joka oli sekin törkeän hyvää. Harmillisesti vain liivate pääsi paakkuuntumaan, koska kerman vatkaamisessa kesti niin tolkuttoman kauan. Seuraavalla kerralla onnistuu sitten kyllä paremmin, lupaan sen.

Kesäinen vadelmakermapiirakka
 Tämä kakku onnistui sitten paremmin. Pohjaan tuli mantelijauhetta, leivinjauhetta ja kananmunia, päälle kermaa ja vadelmia. Yhdistelmä toimi erittäin hyvin ja maku oli parempi kuin oletin.

Kumpikin kakku on jauhoton, joten ne sopivat myös keliaakikoille ja karppaajille. Lisäksi sokerin sijaan käytin makeutusainetta, joten ne olivat myös diabeetikoille sopivia... ja edelleen karppaajille. Köh, ehkä oli vähän oma lehmä ojassa, mutta vieraista löytyi myös kumpaakin ensin mainittua ryhmää. Tällä tavoin siis säästyin väsäämästä omia eväitä jokaisen erilaisen ruokavalion edustajalle. Onneksi maistuivat myös heille, joilla ruokarajoitteita ei ollut.

Itse asiassa kakut maistuivat sen verran hyvin, että kaikki naispuoliset vieraat halusivat reseptit itselleen. Olin jokseenkin hämmästynyt, mutta en ollenkaan pahoillani. Täytyy nyt kuitenkin mainita, etteivät olleet itse kehittämiäni. Löysin netistä ja muokkailin hieman. Toisekseen M auttoi valmistuksessa todella paljon eli voisi sanoa, että yhdessä nämä tehtiin.

Juhlapöytä
Joo, meillä ei ollut suuren suuret tarjottavat, mutta sitäkin isommalla hartaudella tehdyt ;D Toinen kakku hujahti kokonaan, juustokakkua jäi vielä jääkaappiin. Saanpahan siis mussuttaa sitä vielä itse. M:n tekemä kahvi (siis oma sekoitus eri kahveista) teki myös hyvin kauppansa. Kelpasi jopa heille, jotka yleensä juovat teetä. Itse tosin pysyttelin teessä, en ole vielä törmännyt kahviin, joka maistuisi mielestäni hyvältä.

Lahjoja emme odottaneet, mutta saimme kaikkea kivaa ja hyödyllistä. Silitysrauta ja -lauta tulivat todella tarpeeseen, kun ajattelee, miten paljon välillä tulee ommeltua. Edellinen rautani oli sekin jostian hamasta menneisyydestä ja olin sen lahjoittanut pois. Uusi on ihanan liila ja toimii hyvin :) En napannut niistä kuvaa, koska ne pitäisi kaivaa kaapista esiin. Joka tapauksessa olivat oikein mieleiset.


Saimme myös tuollaisen ihanan kellon. Se laitettiin heti keittiön seinälle. Olin jo ehtinyt miettiä, että siihen täytyy jotain hommata ja kello sopi täydellisesti. Onneksi M oli samaa mieltä, sanoimme melkein yhtä aikaa, että tuohon se menee. Kello pitää aika kovaa raksutusta, mutta uskon, että ääneen tottuu. Tykkään siitä myös muutenkin, se on yksinkertaisesti juuri minun tyyliseni, olisin voinut ostaa samanlaisen itse.


Meitä muistettiin myös teeastiastolla. Kuvio on hyvin kaunis ja tuo mieleen Fuji-vuoren. Olemme ahkeria teenjuojia eli siinä mielessä varsin osuva lahja. Toisekseen kuviointikin on kiva. Lahjanantaja oli ajatellut, että saattaisimme japaniharrastajina pitää siitä, ja osuikin oikeaan.

Ehkä ihan joka päivä ei jaksa teetä pannussa haudutella, mutta kyllä tuo ehdottomasti pitää ottaa käyttöön ihan vain jo fiilistelyn vuoksi. Sokeriastiaa ja kermanekkaa varmasti tulee käytettyä vähän ahkeramminkin jopa. Kumpikaan meistä ei käytä sokeria tai kermaa/maitoa teessä, mutta vieraiden käydessä nuo on hyvä ottaa esille ^^


Saimme myös taulun. Se herätti mielenkiintoisen keskustelun, jossa selvisi, että taulun tekijä on äitini työkaverin aviomies. Tämä samainen mies sitten onkin M:n äidin lukioaikainen luokkakaveri. Ei siinä voinut kuin naureskella, miten maailma on pieni :D

Kävi myös ilmi, että M:n täti tuntee minun vanhimman tätini. Ovat olleet samassa työpaikassa, M:n täti on siellä tosin edelleen. Hän myös muisteli nähneensä äitini joskus, jolloin kävi ilmi, että äitini oli työskennellyt nuorena tyttönä samassa paikassa, jossa M:n täti on työterveyshoitajana.

Okei, Lahti on pieni paikka ja Kärkölä vielä pienempi, mutta silti minua huvitti nämä yhteensattumat. Eipä tosin tarvinnut pelätä, etteivät vieraat olisi viihtyneet keskenään. Olohuoneesta kuului melkoinen puheensorina sillä välin, kun me hääräsimme keittiössä kahvin yms. kimpussa. Hieno homma, että suvut tulevat noin hyvin juttuun.


Saimme myös parvekkeelle kukan. Olin ajatellut sellaisen hankkimista, mutta nyt ei tarvitse. Ruukku tuolle täytyy kuitenkin ostaa. Juuri nyt kukkaa ei pysty kastelemaan, koska tuo muoviruukku laskee alleen eikä meillä ole sille edes riittävän isoa alustaa. Käyn kuitenkin tänään kaupungissa, joten voin sitten samalla reissulla hakea ruukunkin.

Kaiken kaikkiaan tuparit olivat todella kivat. Perjantai-ilta ja lauantaiaamu olivat melkoiset puserrukset, mutta vaiva kannatti. Vieraat viihtyivät ja kaikilla tuntui olevan mukavaa. Illalla tuli vielä M:n veli yökylään, koska olimme aamulla lähdössä porukalla rippijuhliin Jämsään asti. Kaikkien ei ollut järkeä lähteä omalla autolla, joten M:n veli tuli sitten meidän kyydissämme.

Olikin varsin hauskat kaksi iltaa siinä. Lauantaina saunottiin ja katsottiin True Bloodia, sunnuntaina syötiin pitsaa Silent Hilliä tuijotellessa. Sen jälkeen jumahdimme Silent Hill Wikiin lueskelemaan pelisarjasta yhtä sun toista. Samalla selvisi, että siitä on tulossa nyt syksyllä uusi elokuva, joka on kyllä ehdottomasti nähtävä.

Okei, eksyin taas lahjakkaasti aiheesta. Kiitos kaikille tuparivieraille mahtavasta lauantaista :)


Raskaasta viikosta ja juhlimisesta huolimatta selvisin sunnuntaina ihmisen näköisenä liikenteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti