17. heinäkuuta 2012

Kohti aikuisuutta ja sen ohi

Maryjanen blogi pisti minut ajattelemaan omaa elämääni viimeisen kymmenen vuoden ajalta... aika pelottavaa.

Kesällä 2003
Olin 18-vuotias kymmenen vuotta sitten eli vuonna 2002. Elämäni oli aika toisenlaista. Opiskelin lukiossa, minulla oli itseäni neljä vuotta vanhempi poikaystävä ja muutamia kavereita, joiden kanssa en enää juurikaan ole tekemisissä.

Sanoisin olleeni puolittain tyhjäpääteini. Alkuvuosi meni biletyshuumassa, kun vihdoin pääsi baariinkin. Kesäkin meni niissä merkeissä, kun poikaystäväni sisko ja paras kaverini täytti 18. Biletimme mm. Sodankylässä niin, että matka takaisin Etelä-Suomeen oli silkkaa tuskaa.

Miksi sitten väitän olleeni vain puolittain tyhjäpääteini? Noh, minulla oli jo tuolloinen toinen puoli, "salainen elämä". Rakastin kirjoittamista, lukemista ja Final Fantasyja. Lisäksi harjoitin wiccaa. Koulussa minua katsottiin hieman kieroon, koska en osannut olla tarpeeksi huomaamaton. Väitin itselleni, etten välittänyt asiasta, koska minua oli potkittu päähän jo peruskoulussa. Nyt kun mietin, oikeasti taisin välittää niin paljon, että kehitin itselleni tämän coolimman tyhjäpääteiniroolin pitääkseni vähäiset kaverini.

Kävi nimittäin niin, että kun erosin poikaystävästäni ja kirjoitin lukiosta, kaikki kaverini pikkuhiljaa katosivat. Naispuoliset sellaiset. Pojat, joiden kautta Finalitkin löysin, jäivät. Mainittakoon sivumennen, etten heitäkään tapaa enää niin paljon, koska nykyisin meillä on aika vähän yhteistä, mutta muistelen silti yhteisiä pelihetkiä lämmöllä toisin kuin lukioaikaisia ryyppyreissuja.

Kesällä 2012
Millaista sitten nykyinen elämäni on? Työskentelen määräaikaisessa työsuhteessa kohtuullisen hyvässä asemassa ja etsin uutta, mukavaa työtä. Toivon sen olevan vakituista, mutta määräaikainenkin kelpaa, jos vakkaripaikkaa ei vielä löydy. Elän myös aika tuoreessa avoliitossa ja lisäksi minulla on aivan ihania kavereita.

Harrastuksista ryyppyreissut ovat pudonneet pois. Tähän on auttanut aika paljon myös seuranvaihto, sillä minulla on ollut tuttavapiirissä ihmisiä, joiden elämäntehtävä tuntuu olevan alkoholin hävittäminen maailmasta juomalla sitä mahdollisimman paljon. Jokainen valitsee oman elämäntyylinsä, en halua tuomita ketään, mutta totesin jo vuosia sitten, ettei tuollainen ole minua varten ja ahdistuin todella paljon siitä, että jouduin jatkuvaa ryyppäämistä katselemaan lähipiirissäni. Enää en joudu ja olen siitä onnellinen.

Harrastuksista ovat säilyneet ne epäcoolit jutut. Eli edelleen luen kirjoja, pitkälti fantasiaa, ja kirjoitan. Finalit ovat iso osa elämääni ja taitavat olla jääneet pysyvästi. Uutena harrastuksena on tullut cosplay, joka sopii minulle kuin nenä päähän. Olen lapsesta asti rakastanut naamiaisia ja kaikenlaisia leikkejä, joissa pääsi pukeutumaan hassusti. Nyt touhulla on nimi.

Olin nuorempana todella epävarma itsestäni. Toisinaan yritin pönkittää itsetuntoani korostamalla outoja harrastuksiani, mikä tosin johti lähinnä syrjintään koulussa. Toisinaan sitten otin aivan toisenlaisen roolin, joka ehkä pitikin minut kiinni tietynlaisessa kaveriporukassa. Sanoisin, että vuodet ovat tuoneet minulle itsevarmuutta. Minulla on oikeus olla oma itseni ja harrastaa juuri niitä asioita, joista tykkään. Jos joku pitää minua sen takia lapsellisena, epäcoolina tai typeränä, ongelma on hänellä, ei minulla. Hiljalleen minulla on alkanut olla rohkeutta pudottaa elämästäni ne ihmiset, jotka ovat - kenties tietämättään - vetäneet minua alaspäin ja yrittäneet tunkea minua rooliin, joka minulle ei sovi. Se on ollut henkisesti vapauttavaa.

On minussa silti epävarmuuttakin. On päiviä, jolloin en usko selviäväni kaikesta... työn etsimisestä, asuntolainasta tai yhtään mistään, edes päivän ruoan tekemisestä :D Onneksi kyse ei ole kuitenkaan pysyvästä mielentilasta vaan ajoittaisesta ylistressaantumisesta... jota tosin tänä keväänä on ollut paljon ilmassa. Siitä huolimatta minulla on nyt tasapainoinen olo. Tiedostan, että aina on keskeneräisiä asioita, jotain, mistä voisi murehtia, mutta on parempi keskittyä siihen, mikä on hyvää ja toimii. Asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Tämä ei silti tarkoita, että jättäisin keskeneräiset jutut roikkumaan, vaan hoidan niitä silloin, kun on oikea hetki.

Sanoin joskus teininä, etten koskaan halua kasvaa aikuiseksi. Nyt huomaan, että viimeiset kymmenen vuotta ovat kuitenkin aikuistaneet minua paljon. Jostain minulle oli tullut mielikuva, että aikuisuus on kamalan tylsää. Siihen kuuluu vain työnteko ja kotityöt ja ehkä Salkkarit joka arki-ilta. Olin käsittänyt, etteivät aikuiset harrasta mitään erityisen kivaa tai tapaa kavereitakaan. Näin aikuisuuden pelkkinä velvollisuuksina. Ehkä tähän vaikuttivat erään ihmisen "Koska aikuistut ja lopetat tuon, tuon ja tuon harrastuksen?" -kommentit? En tiedä.

Vasta hiljattain olen alkanut ymmärtää, että voin olla vastuuntuntoinen aikuinen, vaikkei elämäntehtäväni ole näyttää tylsältä ja surkealta tuijottaessani Salattuja elimiä ja kirotessani, kuinka paljon rahaa taas meni laskuihin. Minulla on joukko velvollisuuksia, jotka on hoidettava ilman erillistä käskyä. Kun hoidan asiani, minulla on vapaus elää elämäni valitsemallani tavalla. Oli kausi, jolloin nyyhkyttelin koko ajan lapsuuden ihanan vapauden ja helppouden perään ja tavallaan vihasin aikuisuutta. Lapsuudessa on edelleen asioita, joita kaipaan ja joita muistelen hymyssä suin. En kuitenkaan ole enää katkera tuon ajan taakse jäämisestä.

Tällä hetkellä minulle aikuisuus on vapautta valita. Siispä valitsen elää juuri minun näköistäni elämää. Teen työni ja hoidan velvollisuuteni, vapaa-ajalla sitten pukeudun vaikka Barbieksi, jos siltä sattuu tuntumaan, tai pidän pelimaratoonin ja kirjoitan sen jälkeen sekopäisiä ficcejä.

3 kommenttia:

  1. Luin vasta, että nuoruuden näkeminen elämänjaksona on verrattain uusi ilmiö ihmisen historiassa ja nuorisokulttuurikin on alkanut käytännössä vasta 1950-luvulla. Omana elinaikana olen huomannut sellaisen edistysaskeleen, että aikuusuutta on alettu jakaa vaiheisiin eli ei ole enää vain lapsi-nuori-aikuinen -ketjua.

    Pitäisköhän tässä taas muistaa, ettei ole vielä hautaankaatuva muumio? :D

    VastaaPoista
  2. Jätti mun signaturen pois. Edellisen siis N:n kommentti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samoja juttuja on itsekin tullut jostain luettua.

      Etkä sä nyt mikään muumio vielä ole :D

      Poista