20. kesäkuuta 2012

Sotkun anatomia

Minä en ole maailman siistein ihminen. Itse asiassa äiti on aika kauan jo (parikymmentä vuotta?) sanonut minun olevan boheemia taiteilijatyyppiä. Sillä hän tarkoittaa, että siivoan harvoin ja turkasen huonosti.

Njoo... voi pitää paikkansa. Tosin viime aikoina on mennyt sillä saralla paremmin. Joskaan en voi laittaa sitä omaksi ansiokseni. M vain sattuu olemaan siistimpi kuin minä ja siivoaa perässäni :D Ei vaan, teen kyllä osani, mutta olen myös tehokkaampi sotkija, läävägeeninen jopa. Tämän huomasi erittäin hyvin eräänä lauantai-iltana, jonka vietin omassa hyvässä seurassani. Tavaroita oli yhtäkkiä kummallisissa paikoissa, vaikka mukamas en edes sotkenut. Mystistä.

Oikeasti kuitenkin pidän siisteydestä ja siitä, että tavarat ovat järjestyksessä. Olen vain huono ylläpitämään järjestystä. M on siinä parempi. Minä taas olen ehkä tehokkaampi järjestelijä sitten, kun saan ensin otettua itseäni niskasta kiinni.

Tällä hetkellä järjestelykiintiö alkaa olla täynnä. Lauantaista asti en ole oikeastaan muuta vapaa-ajalla tehnytkään. Silti olen tullut siihen tulokseen, että sotku on pysyvää (tai kenties kaaos), se vain muuttaa muotoakaan tai vaihtaa paikkaa.

Kaikkia laatikkoja emme ole ehtineet edes avata. Minulla on hukassa muutama kirja, mutta elättelen toiveita, että ne jostain syöveristä vielä ilmestyvät. Animet myös ovat ei-niin-siisteissä pinoissa (osa on laatikoissakin) lattialla odottamassa, että M aakkostaisi ne hyllyyn. Sama juttu mangojen kanssa. Ne pitäisi purkaa lattialle ja järjestää jollain mystisellä systeemillä. Se kuulosti sen verran hankalalta, että M saa aivan vapaasti tehdä, kun ehtii. Minä huolehdin jo leffahyllyn ja kirjojen aakkostuksesta sekä Final Fantasy -kokoelman järjestämisestä.

Leffojen ja pelien läpikäymisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että hyllymme eivät riitä. Tarvitsemme niitä siis lisää. Toivotaan, että mahtuvat budjettiin lähiaikoina, koska en halua tuijotella vinoja pinoja lattialla tai missään muuallakaan. Ja ei, meillä ei ole liikaa tavaraa!

... ainakaan keittiössä. Oikeasti tuo pieni ruokapöytä näyttää naurettavalta isossa keittiössä. Suurempi pöytäkin on siis hankintalistalla. Tuolla nyt kuitenkin aiotaan vielä hetki pärjäillä. Myös mattopolitiikkaa täytyy keittiön osalta (ja ehkä vähän muualtakin miettiä).

Mutta kuten kuvasta näkyy: keittiössä ei ole sotkua. Tai no, tiskipöydällä on kaikkea kummallista, mitä sinne ei todellakaan kuulu ja verhot ovat itse asiassa huoneen nurkassa laatikossa, se ei vain näy kuvassa. Joka tapauksessa keittiön osalta ollaan voiton puolella, mutta kyllä se vei aikaakin. Kukapa olisi uskonut, että astioiden ja muiden tavaroiden sijoitteluun saisi uppoamaan tunnin jos toisenkin. Meille kummallekin on ehtinyt vuosien varrella kertyä astioita ihan kiitettävästi, joten niitä ei ainakaan tarvitse hetkeen hankkia. Eikä tarvitse muuten pyyhkeitäkään tai patalappuja tai pöytäliinoja x)

Kippas, kappas... joitain huoneita on raivattu, mutta ns. kirjastossa näyttää tältä. Kaaos! Siellä on paljon tavaraa, joka pitäisi joko sulloa kaappeihin tai toimittaa häkkivarastoon, mutta en oikein tiedä, mistä kohtaa edes lähtisi liikkeelle. En oikeastaan edes jaksa ajatella asiaa tällä hetkellä.

Tänään en ole tehnyt paljon mitään töiden jälkeen. Optimoitiin työpöytien paikkoja ja syötiin pikaisesti, mutta sen jälkeen mitään järkevää ei ole tapahtunut. Kumpikin on hautautunut omalle koneelleen ja hiljaisuutta tahdittavat näppäilyn ja klikkailun äänet... ah, miten nautinnollista <3

Päätettiin siis suosiolla pitää vapaailta kaikesta järjestelystä ja tavaroiden asettelusta. Tuparit kyllä lähestyvät pelottavasti ja sitä ennen pitäisi ehtiä leipoakin jotain, mutta ehkä tästä selvitään. Joka tapauksessa välillä on yksinkertaisesti vain pakko nollata.

Ja tässä kelpaakin datailla. Täytyy joku juliste saada vielä seinälle, mutta muuten kokonaisuus on aikasta kiva. Sain tosiaan haluamani pöydän ja tuolin, tosin edellisen kasaamiseen meni kolme iltaa. Minun piti tehdä se itse, mutta jostain syystä homma lopulta meni niin, että M kasasi sitä ja minä järjestelin kaikkea muuta. Älkää kysykö, miksi näin kävi, minä en tiedä.

Toistaiseksi työpöytä on myös ihan hyvässä järjestyksessä, mutta katsotaan, kauanko tilanne säilyy sellaisena. Erityisen taitava olen sotkemaan työpöytäni. Töissä se tapahtui noin puolessa tunnissa lomalta paluun jälkeen.

Tomo-kun ja Itachi pääsivät pöydälle pitämään minulle seuraa. Ensin yritin asetella Vincentiä Itachin paikalle, mutta ilmeisesti viittasankarin nahkahousut puristavat liikaa, kun istuminen ei kerta kaikkiaan vain onnistu. Tai sitten selitys on siinä, että jokin ei mahdu postiluukusta (joo, sovitaan, etten kirjoittanut tuota tähän blogiin ja ei, älkää todellakaan nyt kysykö :P).

Pitää nyt katsella, mihin asettelisin loput pehmot. Mogi-chan nukkuu vieressäni sängyssä, mutta Ryuk ja Vincent vielä hakevat paikkaansa. Eivätköhän nekin sellaiset kuitenkin löydä, kun asunto alkaa muuten olla järjestyksessä...

... jos sellaista päivää nyt koskaan tulee. Kuten aluksi jo totesin, epäilen vahvasti sotkun olevan pysyvää. Se vain vaihtaa paikkaa tai muuttaa muotoaan. Voisin melkein väittää, että tämä on fakta.

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. :D

      Ehkä jossain vaiheessa, kun täällä on vähän enemmän paikkoja laitettu x)

      Poista
  2. Voittehan hankkia keittiöön ikkunan eteen pienen kaapiston/lipaston, jos ette tarvitse isompaa pöytää. Siihen mahtuisi tavaraa piiloon ja päälle voi laittaa vaikka huonekasveja tai Vincentin. ;)

    Miltäs postiluukku muuten näyttää tässä asunnossa? Mahtuuko siitä erinäisiä viittasankareita tai heidän osiaan? :P

    -N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo, näyttää vähän siltä, että isompi pöytä on joka tapauksessa jo tulossa. Voi silti olla, että keittiöön jossain vaiheessa tulee hankittua lipasto, kaappi tms. Pitää katsoa sitten, kun akuutimmat jutut on hankittu (= sälekaihtimet ja verhot).

      Postiluukkua en ole testannut, mutta veikkaan, ettei viittasankareita siitä kyllä sisään tungeta eikä välttämättä heidän osiakaan.

      Poista
  3. Viittasankarin nahkahousut.. |'DDD haha, voi raukkaa kun kiristää.
    Toivon mukaan tupareihin mennessä alkaa homamt järjestäytymään. Voin vain kuvitella, miten rasittavaa muuttaminen osaa olla. Oon joskus auttanut kavereita muuton kanssa, ja ylipäätään se kamojen raahaaminenkin alkaa tympiä viimeisiä viedessä, saati saada nyt kaikki sitten järjestykseen.. Huhhuh, ei muutaku jaksamista sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, muutto on melkonen puserrus, mutta ihan näin rankkaa ei oo aiemmin omalle kohdalle osunut. Todennäköisesti muutot vaikeutuu, kun ikää tulee lisää... tavaraa kun kertyy aina vaan enemmän. Mutta ehkä se tästä vielä.

      Poista