4. kesäkuuta 2012

Luotijunia ja lapamato lautasella

Eli Afenin matka Japaniin...



Reissussa tuli oltua 19.5-1.6.2012. Lähdimme lauantaina 19.5. Suomesta iltapäivällä, mutta saavuimme Japaniin perille vasta seuraavan päivän aamuna. Toki aikaeroa on kuusi tuntia, joten lentoajaksi taisi kertyä hieman reilut yhdeksän tuntia.

En ajatellut raapustaa tähän päiväkohtaista selostusta. Ensinnäkään en muista nimeltä jokaista temppeliä yms., joissa vierailimme ja toiseksi jokainen voi lukea sepustusta niistä vaikkapa Wikipediasta, jos aihe kiinnostaa. Minua ei huvita luennoida samoja asioita, joita reissussa kuulimme oppailta. Ei sillä, etteivätkö ne olisi mielenkiintoisia, mutta minun muistini varassa höpinät saattaisivat jäädä kovin epätarkoiksi ja osittain jopa virheellisiksi. Laiskana ihmisenä taidan enemmänkin kiusata porukkaa kuvaspämmillä ja omilla ajatuksillani asioista. Mahdollisesti mukaan voi mahtua jotain faktaakin.

Paikat

Kävimme tosi monessa paikassa. Kolme ensimmäistä päivää vietimme Tokiossa, josta kuitenkin teimme päiväretken Nikkoon. Neljäntenä päivänä suuntasimme kohti Fuji-vuorta ja Hakonea, jossa yövyimme yhden yön. Sieltä matkustimme Kiotoon, josta vierailimme Narassa, Hiroshimassa, Osakassa, Kobessa ja Himejissä.



Akihabara / Tokio
Ensimmäisenä kävimme Akihabarassa, tuossa otakujen paratiisissa. Se ei ollut niin kiehtova paikka kuin olin käsittänyt, mutta ihan kiva kuitenkin. Meidoja kadunkulmissa ja paljon mielenkiintoisia kauppoja. Täältä lähti mukaan Final Fantasy -tavaraa sekä vähän muutakin.


Tokiota ilta-aikaan
Tokiossa tuli vietettyä myös kolme iltaa. Suurkaupungiksi se vaikutti tosi rauhalliselta, ihmisiä liikkui iltaisin hyvin vähän. Okei, en ole aiemmin ollut suurkaupungeissa, mutta olen joka tapauksessa kuvitellut ne vähän vilkkaammiksi. Oli mukavaa, että saattoi liikkua rauhassa, kun minkäänlaista tungosta ei ollut (aamut olivatkin sitten toinen juttu).


Eräällä shinto-temppelillä
Kävimme monellakin shintotemppelillä enkä valitettavasti muista puolienkaan nimiä. Nimimuistini on surkea ja vielä tavallistakin surkeampi se on vierasperäisten nimien kanssa. Käsien pesemistä piti joka tapauksessa kokeilla. Shintotemppeliin kuljetaan tori-portin alitse. Portti puhdistaa henkisesti, käsien peseminen fyysisesti. Operaation jälkeen on siis täysin puhdistunut ja voi mennä rukoilemaan.


Eräs buddhalainen temppeli
Kävimme myös todella monessa buddhalaisessa temppelissä. Jostain syystä en pitänyt niistä yhtä paljon kuin shintolaisista. Rakennuksina ne kuitenkin olivat näyttäviä ja niissä oli hienoja patsaita. En oikein osaa selittää, miksi viehätyin shinto-temppeleistä, mutta buddhalaiset tuntuivat vain rakennuksilta muiden joukossa. Tosin sillä voi olla jotain tekemistä uskonnon kanssa ylipäätään. Tästä asiasta lisää myöhemmin.


Fuji-vuori
Kuten sanottua kävimme myös Fujilla. Ihan huipulle asti emme kuitenkaan kavunneet vaan ajelimme viidennelle seisakkeelle bussilla. Se on reilun kahden kilometrin korkeudessa, joten maisemat olivat upeita ja vuoren huippukin näkyi hyvin. Korvani menivät jatkuvasti lukkoon, kun mutkittelimme tietä pitkin eteenpäin, mutta muuten ei reissun suhteen ollut valittamista.

Kiotoa näkötornista kuvattuna

Vietimme suurimman osan ajasta Kansain alueella ja asustelimme Karasuma Kyoto -hotellissa. Kioto osoittautui varsin mielenkiintoiseksi kaupungiksi. Siellä on satoja (vai oliko jopa tuhansia?) temppeleitä, joista kolusimme läpi vain murto-osan. Paljon muutakin nähtävää löytyi ja käveltyä tuli paljon. Luultavasti emme silti nähneet kaikkea näkemisen arvoista, mutta päivät saatiin kyllä täyteen.

Temppelialuetta Narassa

Naraan teimme puolenpäivän reissun ensimmäisenä Kioton päivänä. Tykkäsin alueesta kovasti. Siellä oli kivoja koululaisia ja kesyjä peuroja, joita oli kiva päästä rapsuttelemaan. Niitä varten olisi voinut ostaa maissikeksejä tarjottavaksi, mutta jono oli sen verran pitkä ja aikaa niin vähän, etten viitsinyt yrittää ehtiä hankkia niitä.

Pienoismalli Hiroshimasta ydinpommin pudottamisen jälkeen

Hiroshiman Peace Memorial -puisto oli kaunis, mutta museo puolestaan oli jopa aika ahdistava. Toinen maailmansota ei ole mitenkään lempiaiheitani historiassa, oikeastaan mielenkiintoni yleensä jopa loppuu sen kohdalla. Museon näyttely oli kuitenkin jossain määrin kiinnosta, mutta todellakin ahdistava. Museossa oli mm. pienoismallit Hiroshimasta juuri ennen ydinpommin pudottamista ja vähän sen jälkeen. Tuho näytti karmaisevalta. En edes halua ryhtyä pohtimaan, miltä maapallo näyttäisi, jos ydinsota syttyisi.

Osakan linna
Osaka on suurkaupunki, mutta aivan juna-aseman tuntumasta löytyy Osakan linnan alue, joka vihertää kauniisti. Ylipäätään Japanin kaupungit ovat täynnä vihreyttä. Kaipaisin Lahteen samanlaista, täällä ei edes kesällä näytä yhtä raikkaalta ja kauniilta. Enivei, linna oli rakennettu uusiksi 1930-luvulla piirrosten perusteella, joten vain ulkopuoli vastasi entisaikoja. Sisältä linna oli oikeastaan vain tavallinen museo. Tosin oli siellä paljon kaikkea jännää, kuten samurai-varusteita. Itsellä oli vain huono olo kyseisenä päivänä, joten jaksaminen oli vähän heikoissa kannattimissa.

Koben satama-aluetta
Kobessa ehkä kauneinta oli Rokko-vuoren rinteillä, mutta satamakin oli kiva kokemus. Kiersimme siellä tosin aika pikaisesti kauppoja läpi, koska ukkonen ja sade olivat nousemassa. Kukaan ei ollut halukas kastumaan läpimäräksi, joten emme viitsineet jäädä satamaan kovin pitkäksi aikaa. Paremmalla säällä Kobessa olisi ehdottomasti viihtynyt pidempäänkin.

Himejin linna-alue
Veikkasimme Himejin linnan vierailusta tyhjää arpaa, koska päärakennus oli remontissa vuoteen 2014 asti. Saimme kuitenkin niin loistavan oppaan, että kierros oli melkein paras koko matkan aikana. Menimme linnaan joskus aamupäivän puolella ja poistuimme sieltä vasta puoli kolmen pintaan iltapäivällä erittäin vaikuttuneina linnan salaisuuksista ja oppaan selostustaidoista.

Kioton kansainvälinen Mangamuseo / cosplay-osasto

Viimeisenä päivänä päätimme mennä Kioton kansainväliseen Mangamuseoon. Se oli käytännössä suuri mangakirjasto, mutta löytyi sieltä varsinaisia näyttelyjäkin. Erityisen kiehtova minusta tietysti oli cosplay-osasto ja kuvassa näkyvä hääpuku. Se oli minulle tuntemattomasta mangasta, mutta joka tapauksessa äärimmäisen hieno. Harmi, ettei siihen saanut koskea, sormet nimittäin todella syyhysivät.

Myös perus- ja erikoisnäyttelyt olivat hyvin kiinnostavia. Saimme M:n kanssa menemään museossa aikaa ihan kiitettävästi, sillä kaikki piti toki katsoa ja lukea perusteellisesti. Varsinaisia kirjoja nyt lähinnä vain vilkaisimme, mutta muuhun materiaaliin perehdyimme sitäkin innokkaammin. Mangaa siellä ei kannattanut käydä lukemaan, koska se oli suurimmalta osin japaninkielistä ja toisekseen sitä oli järkyttävän paljon... mistä sitä olisi edes osannut aloittaa. Pakko tosin mainita, että Final Fantasy XII -mangaa en sieltä kuitenkaan löytänyt.


Uskonnot

Noin 70 % japanilaisista ilmoittaa olevansa buddhalaisia, olisikohan ollut 45 % shintolaisia ja 3 % kristittyjä. Monet ovat siis yhtä aikaa buddhalaisia ja shintolaisia, koska kumpikaan uskonto ei sulje toista pois. Shinto keskittyy pitkälti tähän elämään maanpäällä eikä kuoleman jälkeiseen, minkä tyhjiön buddha taas täyttää. Tosin taikauskoisuudestaan huolimatta monet japanilaiset suhtautuvat uskontoon varsin arkipäiväisesti tai jopa ateistisesti, vähän samaan tapaan kuin suomalaiset tapakristityt luterilaisuuteensa. Uskonto muistetaan hädän hetkellä tai juhliessa, mutta ei ole varsinainen osa arkielämää. Sen sijaan japanilaiset kristityt ovat hyvinkin uskovaisia, mikä johtunee kääntymisestä. Japanin kristityt ovat pääasiassa katolilaisia.

Happoenin puutarhan shinto-pyhäkön alttari
 Ensimmäisen shinto-pyhäkön näin Happoenin puutarhassa. Jostain syystä se oli mielestä koko puutarhan vetovoimaisin paikka. Tunsin siellä samanlaista yhteyttä johonkin suurempaan kuin joskus järven rannalla kiven päällä meditoidessa tms. Paikka vain veti minua puoleensa, vaikken ollut varsinaisista syistä perillä. Shintolaisuus on kyllä jossain määrin kiinnostanut minua jo vuosia, mutten ole kovin perehtynyt siihen. Perusteet tiedän, mutta siinä se sitten onkin. Jotenkin tällä hetkellä on tunne, että tähän uskontoon voisin joka tapauksessa perehtyä enemmänkin.

Todaijin temppelin suuri Buddha-patsas
Buddhalaisuus on lähtöisin Intiasta ja on tullut Japaniin Kiinan ja Korean kautta. Ennen buddhalaisuuden saapumista maahan Japanissa ei osattu kirjoittaa, vaan tieto kulki suullisena perimätietona. Uuden uskonnon mukana tulivat myös kiinalaiset kirjoitusmerkit eli kanjit, joiden rinnalle ovat sittemmin muodostuneet japanilaisten sanojen "aakkoset" eli hiraganat ja lainasanojen "aakkoset" eli katakanat. Buddhalaisuuden saapumisella oli siis suuri merkitys Japanin historian kannalta. Lisäksi siitä tuli valtion uskontokin, vaikkei se enää sitä ole.

Minua buddhalaisuus ei ole erityisemmin kiehtonut koskaan. En ala väännellä ja käännellä tässä oppikappaleita, koska se veisi jutun harhateille. Pidän buddhalaisuutta yhtenä näkemyksenä maailmasta ja jumaluudesta, mutta en itselleni oikeana. Temppelit olivat kuitenkin hienoja ja patsaat kerrassaan upeita. Kävinpä eräässä paikassa jopa valelemassa vettä Buddha-patsaan päälle ja esittämässä toiveenkin (ne kuulemma toteutuvat). En kerro toivettani tässä ja nyt, mutta jos se toteutuu, lupaan mainita blogissa asiasta.

Itseäni viehätti japanilaisessa uskonnollisuudessa erityisesti sen joustavuus. Monen uskonnon piiriin kuuluminen ei ollut mitenkään omituista tai paheksuttavaa vaan pikemminkin jopa suotavaa. Suomessa tuollainen juttu on monelle varsin vieras ja voi kaiketi tuntua jopa väärältä, pakanalliselta ;) Itse tunsin jonkinlaista hengenheimolaisuutta tämän  asian suhteen, mutta minun uskonnolliset näkemykseni poikkeavatkin hyvin pitkälti Suomen valtaväestön vastaavista.


Vessat

Japanilaiset vessat olivat mielenkiintoinen asia. Japani on kehittyneen teknologian maa, josta sain ensikosketuksen heti Hotel Grand Palacelle saavuttuamme. Vessaanhan piti lennon ja pitkän taksimatkan jälkeen päästä, joten sitten vain menoksi.

Vessat olivat hienoja...
Heti, kun sain kopin oven kiinni, alkoi linnun liverrys ja vedensolina. Istuinrengas oli lämmitetty ja pytty huuhteli itse itsensä, mikä olikin hyvä, sillä pytyn vieressä oli ties kuinka paljon nappeja eri toiminnoille. En siinä hämmästyksessäni olisi luultavasti osannut painaa oikeaa. Mainittakoon kuitenkin, että reissun aikana opin hyvin nopeasti tunnistamaan huuhtelua merkitsevän kanjin. Lisäksi oli hyötyä osata isoa ja pientä merkitsevät kanjit, ihan näin vinkkinä, jos joku aikoo japanilaisessa vessassa joskus vierailla.

... tai vähemmän hienoja.
Toisesta ääripäästä löytyi sitten perinteinen japanilainen vessa. Kuvan vessa on itse asiassa erittäin siisti ja miellyttävä, törmäsimme paljon pahempiinkin matkatessa. Pelottavin vessakokemukseni ikinä oli luultavasti shinkansenissa matkalla Hakonesta Kiotoon. Siellä junassa oli nimittäin juurikin tuollainen perinteinen vessa ja vielä nostettuna varsinaista lattiaa ylemmälle tasolle. Selkä oveen päin piti kykkiä korokkeella ja pidellä seinässä olevista kahvoista kiinni junan paahtaessa 300 km/h eteenpäin. Kyllä keinutti vähän.

Osa näistä oli myös aika likaisia, kun kaikki eivät ilmeisesti osanneet käyttää niitä (ehkä kyse oli turisteista?). Kaikista ei löytynyt paperia vaan olisi pitänyt olla omat mukana. Se on kiva huomata siinä vaiheessa, kun on jo kyykistelemässä kopissa.

Lisäksi läheskään kaikissa japanilaisissa vessoissa ei ole saatavilla käsipyyhepaperia (tai sellaista kangasrullaa tai kuivaajaa) eikä aina saippuaakaan. Olen joskus coneissa kummastellut myynnissä olevia nenäliinan kokoisia pyyhkeitä, mutta nyt tiedän niiden tarkoituksen. Ihmiset kuljettavat niitä mukanaan, sillä niihin on hyvä pyyhkiä kädet pesun jälkeen. Tai no... ihmiset, lähinnä naiset. Näin aika monella naisella sellaisen vessareissuillani, mutta seurueemme miesväki kertoi, ettei nähnyt yhdelläkään miehellä. Lisäksi japanilaiset miehet pääasiassa eivät pesseet käsiään vessassa käynnin jälkeen tai huljuttelivat pikaisesti vain toista kättä. Tietysti tämä ei välttämättä koske kaikkia, mutta oli kuitenkin miesväkemme huomio. Asia, jota en halua miettiä kovinkaan tarkasti.


Ruoka

Vessoista onkin hyvä siirtyä sujuvasti ruokaan. Olen aiemmin syönyt sushia, misokeittoa ja toriniku no teriyakia. Viimeinen noista oli ihan hyvää, sushista ja misokeitosta en niin perusta. En varsinkaan misosta, johon on teurastettu Paavo Pesusieni (lue: sisältää tofua). Minusta ei tullut tämän reissun myötä suurta japanilaisen ruuan fania, se on myönnettävä.

Ensimmäisen retkipäivän lounaspaikassa asettumassa pöytään
Ensimmäisenä päivänä kävimme pienessä udon-paikassa syömässä. Udon on paksua nuudelia, joka ei maistu oikeastaan miltään. Itse otin suosiolla curry-riisiä, mutta maistoin M:n lautaselta udonia. Jos olen ihan rehellinen, se oli kuin olisi lapamatoa syönyt (vaikken lapamatoa ole maistanutkaan). Tämä udon oli vielä merileväliemessä, mikä ei sekään ole erityisen herkullista.

Ensimmäinen varsinainen retkipäivä lupaili parempaa tulevaisuutta, kun pääsimme syömään japanilaista grilliruokaa. Tarjolla oli erilaisia kasviksia ja lihaa grillattuna ja jälkiruuaksi jäätelöä. Kaikki, paitsi makea peruna, oli oikein hyvää. Lihaakin (possua ja nautaa) oli tarjolla hämmentävän paljon. Soijakastikkeesta uitetun rasvaisen lihan syöminen puikoilla oli melkoinen haaste, mutta onnistui lopulta kuitenkin. Sitä paitsi ruoka oli lähes karppia.

Totuuden hetki Nikkossa
Seuraavina päivinä ruoka oli hyvin toisenlaista. Purkkia ja purnukkaa riitti, melkein joka lajia tuli maistettua (paitsi katkarapuja, koska niitä en voi syödä oksentamatta), mutta aika harvasta tykkäsin. Riisillä tuli hyvin paljon täytettyä mahaa, ettei nälkä olisi jäänyt kurnimaan. Sitä myös olisi saanut lähes joka paikassa santsata ilmaiseksi, mutta ihan niin paljon en kuitenkaan viitsinyt sitä vedellä.

Fuji-päivän eväät

Tämä oli melkein yhtä epäilyttävää, miltä näyttikin. Vasemmalla ylhäällä oli raakaa tonnikalaa ja se oli nams. Söin itse asiassa myös M:n ja M:n äidin ja isän tonnikalat, koska he eivät vain saaneet sitä alas. Ylhäältä keskeltä löytyi palanen friteerattua kanaa, joka maistui sekin, mutta kaikki muu oli vähän mehh. Riisiä tuli syötyä jälleen urakalla. Jälkkäri tosin oli hyvää sorbettia.

Tätä pupellettiin Kioton kiertoajelupäivänä
Tästä annoksesta en syönytkään sitten juuri muuta kuin riisiä. En vieläkään teidä, mitä kaikkea se sisälsi, mutta maut eivät oikein istuneet minun suuhuni.

Okonomiyakia - melkein syötävää \o/
Miyajimassa kävimme syömässä okonomiyaki-ravintolassa, jonka henkilökunta ei puhunut englantia nimeksikään. Tilaaminen ja maksaminen onnistui silti hyvin. Okonomiyaki on periaatteessa japanilaista pyttipannua, siihen voi laittaa melkeinpä mitä vain. Varmuuden vuoksi tilasin ihan perinteisen version kuitenkin. Siihen tuli kananmunaa, kaalia, nuudelia, pekonia ja ties mitä mausteita. En tosiaan muista enää kaikkia ainesosia. Se oli muuten oikein hyvää, mutta loppupuolella kaali alkoi maistua liian kypsältä... siis samalta kuin esim. kaalilaatikossa tai -keitossa. Ei hyvä.

Ichigokeeki
Herkut olivat onneksi pääsääntöisesti hyviä. Tosin niillä ei voi koko päivää elää, joten välillä täytyi lämmintä ruokaakin syödä. Myönnettäköön tässä kohtaa, että kävimme kahden viikon aikana kolmesti Mc Donald'sissa, kerran KFC:ssä ja kahdesti paikallisissa burgeripaikoissa sekä myös kahdesti italialaisessa. Muutamana iltana tuli myös haettua iltapala konbinista, koska japanilainen ruoka ei vain hotsittanut. Konbineista kannattaa muistaa, että Seven - Elevenissä ei käy kansainvälinen Visa, mutta esim. K Martissa ja Family Martissa käy.



Kulkuvälineet

Käytimme melkein kaikkia mahdollisia julkisia kulkuvälineitä, mitä kohdalle sattui. Ensimmäisenä pääsimme taksiin, jossa oli vain kaksi paikkaa takana. Tosin tilaa riitti. Lisäksi tarjolla oli ilmainen langaton netti ja televisio. Emme kokeilleet kumpaakaan vaan katselimme maisemia.

Shinkansen eli luotijuna
Luotijunalla pääsimme matkustamaan kolmesti. Tilaa oli mukavasti ja juna nopea, matkustaminen (vessareissua lukuun ottamatta) erittäin miellyttävää. Joskin Hiroshimaan mennessä korvani menivät koko ajan lukkoon, koska alue oli vuoristoista, joten tunneleita riitti. Minulla on muutenkin herkät korvat, joten ne eivät todellakaan tykänneet 300 kilometrin tuntinopeudesta yhdistettynä pitkiin tunneleihin.

Busseilla liikuimme myös hyvin paljon. On hyvä muistaa, että japanilaisissa turistibusseissakaan ei ole vessoja oli matka miten pitkä tahansa. Taukoja kyllä pidetään ja jos ei omista kunnon seurapiirirakkoa, on suositeltavaa myös hyödyntää ne vessatauot. Bussit olivat joka tapauksessa tilavia ja hyvin ilmastoituja, useimmissa olivat myös turvavyöt joka penkissä.

Metrosysteemi vaikutti alkuun sekavalta, mutta opimme sen kyllä. Kerran tuli kämmättyä ja tuhlattua rahaa väärään lippuun (tai itse asiassa kuuteen), mutta sen jälkeen homma sujui, kun osasi katsoa tarkemmin, mihin rahansa työnsi. Suhasimme myös tavallisilla junilla ihan kiitettävän paljon ja sekin oli aika helppoa, kun ensin oppi suunnistamaan asemalla. Joissain junissa riitti ruuhkaa kiitettävästi, joten istumapaikkoja joutui välillä metsästämään. Aina ei käynyt tuuri vaan saattoi joutua seisomaan jopa 1,5 tunnin matkan, mikä on aika ikävää.


Ihmiset

Suurin osa tapaamistani japanilaisista oli mukavia. Pari myyjää ja tarjoilijaa suhtautuivat negatiivisesti gaijineihin, mutta muuten ei valittamista. Eniten tuli toki juteltua oppaiden kanssa, mutta myös yläasteelaiset olivat kovin kiinnostuneita meistä, erityisesti minusta ja M:n veljen avovaimosta. Luultavasti kummankin hiustenväri herätti ihastusta "tsugoi"- ja "kawaii" -kuiskutteluista päätellen. Eräs japanilainen myyjä myös kysyi, asunko japanissa, kun puhun niin hyvin, mutta se oli taatusti pelkkä kohteliaisuus. Kielitaitoni on oikeasti aika onneton vielä. Ymmärrän suht hyvin, mutta puhun todella vähän.

Koululaisia siellä, koululaisia täällä
Monissa temppeleissä törmäsimme koululaisiin, sillä satuimme itse olemaan luokkaretkiaikaan liikkeellä.

Yhteiskuviakin otettiin
M:n äiti sai napata ainakin 8 kameralla tästä asetelmasta kuvan. Ylipäätään japanilaiset tuntuivat poseeraavan mielellään valokuvissa, yläasteelaiset vielä muita innokkaammin. Muutamassa temppelissä oli myös häät menossa, kun menimme tutustumaan, ja häävieraat antoivat mielellään kuvata itseään. Happoenin puutarhassa oli jopa mahdollisuus kuvata hääparia, mutta itse satuin juuri silloin hengailemaan shinto-pyhäkössä.

Ala-asteelaisetkin tulivat juttelemaan
Narassa törmäsimme ala-asteelaisiin, joilla oli koulutehtävänä jutella englantia turisteille. Japania eivät suostuneet siis meille puhumaan. Heillä on kartta, johon he halusivat merkinnän kotimaasta ja nimikirjoituksen, samalla vaihdettiin pari sanaa. Pojat tulivat rohkeammin kyselemään näitä, mutta uskaltautui eräs tyttökin minulta kysymään.

Ikuistettu hetki
Olimme Kiotossa eräässä shinton-pyhäkössä, kun kuulin selkäni takaa supinaa ("tsugoi, tsugoi"). Kun käännyin katsomaan taakseni, siellä olivat tyttö ja poika. Tyttö ei puhunut englantia, mutta poika tervehti minua ja totesi minun olevan nätti. Naurahdin ja kiitin kohteliaisuudesta. Meinasin jo jatkaa matkaa, mutta tyttö koputti minua olkapäälle ja näytti kameraansa ja kysyi "shashin?".

Eihän siitä tietysti voinut kieltäytyä. Poika otti sekä minun että tytön kameralla kuvat. Tyttö oli tosi iloisen oloinen ja seuraili meitä vielä tovin verran. Ehkä olisi pitänyt jäädä juttelemaan pidemmäksikin aikaa, mutta olimme ohjatulla kierroksella ja ehdin jo jäädä muista jälkeen. Kohtaamisesta jäi hyvä fiilis, toivottavasti myös vastapuolille. Luultavasti emme koskaan enää tapaa, mutta mukavat muistot jäivät.

Opastettu kierros Himejin linnassa
Himejin linnan oppaamme oli niin mahtava tyyppi, että ansaitsee oman erityismainintansa. Hän toimi vapaaehtoisena ja päivätyönään on juku-koulun opettaja. Hänen luokkansa käsittelee tällä hetkellä Suomea, joten hän oli todella innoissaan meidät tavatessaan. Keskustelimme linna-aiheen lisäksi paljon Suomesta ja lisäksi hän otti meistä valokuvan luokkaansa varten. Opetimme hänelle sanan "kiitos".

Oppaana hän oli myös paras, joka omalle kohdalleni on tähän mennessä sattunut. Hän osasi kertoa linnasta elävästi ja perusteellisesti. Voin kuvitella, että hänen oppilaansa myös kuuntelevat hänen tarinointiaan mielellään.


Lumin laukkuliike Kiotossa
Törmäsimme myös sattumalta suomalaiseen kauppaan, joka myi suomalaisia Lumin laukkuja. Liikkeen myymälävastaavakin oli suomalainen. Emme ostaneet mitään, mutta hän tarjosi meille karkkia ja jutteli mukavia. Oli mielenkiintoista kuunnella, millaista on olla Japanissa töissä ja miten liikkeellä sujuu.



Mitä reissu minulle opetti?

- Jos et tiedä, mitä tehdä tai sanoa, kumarra ja hymyile. Se toimii aina!
- Englannin kielellä pärjää, mutta on hyvä osata japaniksi ainakin "hyvää huomenta", "kiitos", "anteeksi" ja "hyvää päivää"
- Kumartaminen on tärkeää ja kohteliasta
- Kanjeista on hyvä osata ainakin vessan vetämistä tarkoittava, iso ja pieni. Ei ole haittaa, jos osaa tarvittavat paikkakuntien nimet ja miehen ja naisen kanjit
- Busseissa ei ole vessoja, hyödynnä siis taukopaikkoja
- Kaiken varalta kannattaa olla paperia laukussa, sitä ei aina ole vessoissa
- Japanilaisilta tv:n ilmaiskanavilta tulee yhtä tasotonta ohjelmaa kuin Suomessa ja kaikki on pääsääntöisesti dubattu japaniksi
- Japanilainen avuliaisuus on omaa luokkaansa
- Japanilainen ruoka ei ole eikä tule olemaan minun juttuni
- Aikaa ei ole koskaan tarpeeksi

Luultavasti opin paljon muutakin, mutta nuo nyt tulivat ensimmäisenä mieleen. Tämä blogaus ei tiivistänyt edes puolia kaikesta, mitä koimme ja näimme. Ehkä kaikkea on jopa mahdoton pukea sanoiksi tai sitten minun pitäisi kirjoittaa aiheesta romaani, mutta ei sitä kukaan jaksaisi lukea. Hieno matka joka tapauksessa ja aion mennä Japaniin vielä uudestaankin.

Väsynyttä väkeä Kansain lentokentällä
Matka takaisin Suomeen oli hitusen raskas, mutta ei kuitenkaan niin kammottava kuin joidenkin tarinoista olisi voinut päätellä. Sain torkuttua lentokoneessa pari tuntia, muuten pelasin, katselin lastenohjelmia, söin, katsoin leffan ja tv-sarjoja. Aika meni ihan rattoisasti. Takamus puutui hieman, muttei ollenkaan niin pahasti kuin Vaasan reissulla ;D

Valitettavaa oli, että Suomessa iski karmea köhä heti samana iltana. Mokoma nosti vielä kuumeenkin, joten jäin saikulle suoraan lomalta. Ärsyttää älyttömästi, mutta minkäs teet. Ei auta kuin parannella.

Ehti reissussa onneksi nukkuakin... ainakin bussissa ja junassa.
Että näin... Eiköhän tämä miniromaani tältä erää riitä. Voi olla, että joskus vielä kirjoittelen aiheesta jotain tai julkaisen jonkinlaista matkapäiväkirjaa, jos kehtaan. Kirjoittelin kyllä sellaista, mutta en tiedä, kuinka julkaisukelpoista materiaalia se on.

2 kommenttia:

  1. Oiii että niin paljon ihania kuvia ja ja ja.. TUO RUOKA! AAAAAAAA näyttää niin herkulliselta ;O;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tietysti riippuu, mistä tykkää x) Jos multa kysytään, niin herkullista oli lähinnä grilliruoka :D

      Poista