23. kesäkuuta 2012

Juhannustaikaa

© MK
Kesäpäivänseisauksen vietto jäi tänä vuonna melko vähäiseksi, koska töissä piti luonnollisesti käydä ja sen jälkeen olin sopinut näkeväni erään tutun kaupungilla. Kotona olin vasta kuuden pintaan ja sippasinkin sitten 1,5 tunniksi, joten ilta jäi todella lyhyeksi. Viime vuonna tuli tehtyä erinäisiä juttuja, mutta tänä vuonna kaikki jäi ajatuksen tasolle... mutta eikös sitä sanota, että ajatus on tärkein?

Juhannuksen suhteen minulle ei taas ole muodostunut mitään perinteitä. Jussia on tullut vietettyä milloin missäkin ja ties millaisella kokoonpanolla, joskus on jätetty viettämättäkin. Viime vuonna juhannus meni autuaissa merkeissä Cr:n kanssa, kun tuijottelimme Dirge of Cerberuksen läpipeluuta. Ei yhtään hullumpaa.

Tänä vuonna oltiin kuitenkin toisenlaisissa tunnelmissa. Lähdimme perjantaina M:n vanhempien ja veljen kanssa mökille. Naapurimökeissä oli sitten enempi vähempi heidän sukulaisiaan, ihan mukavia ihmisiä kaikki. Ketään kyseisistä henkilöistä en ollut ehtinyt vielä tavata, mutta kiva oli nyt jo nähdä, kun ensi viikonloppuna olemme sitten menossa M:n serkun rippijuhliin, joihin käsittääkseni kyseiset henkilöt tulevat  myös.

Perjantai ja tämä päivä menivät varsin rauhallisesti. Syötiin, juotiin ja saunottiin. Juomisella en tosin tarkoita hillitöntä suomalaistyylistä ryyppäämistä, vaikka alkoholia oli mukana. Taisin juoda yhden kokonaisen siiderin ja vähän olutta... aijoo ja pienen rommipaukun. Kovin kummoiseen humalaan ei tuolla määrällä kyllä päästy, mutta eipä ollut tarvettakaan. Pelasimme myös pari erää Munckinia, mikä oli minulle uusi juttu. Voitin toisen pelin kuitenkin. Ylipäätään se oli oikein kiva peli, kun siihen pääsi sisälle.

Lähtöä tehdessä sattui sitten (minun näkökulmastani) varsin mielenkiintoinen tapaus. Olimme M:n kanssa hakemassa juomakatiskaa pois järvestä ja M totesi narun päässä roikkuvan pullonavaajan jääneen jotenkin mystisesti kivien väliin jumiin. Hän yritti sitä kiskoa pois onnistumatta. Noh, tyhjensimme ensin katiskan ja sen jälkeen oli minun vuoroni yrittää. Olihan muuten tiukasti paikoillaan ja välikin näytti liian pieneltä pullonavaajan leveälle päälle, joten ihmettelin, miten se oli ylipäätään päässyt jumiintumaan siihen (ei selviä varmaan koskaan).

Vitsailimme siinä, että Näkki on varmaan laittanut avaajan väliin ja että pitää nyt avata olut ja kaataa järveen Näkille uhrilahjaksi. Minun mielessäni taas kävi, että mitäpä, jos suosiolla kääntyisi Vellamon puoleen ja heitin sitten lonkalta pyyntörunon Veden emolle pullonavaajan palauttamisesta. Sanat tulivat tuosta noin vain, en oikein edes tiedä, mistä ne kumpusivat. Erikoista oli se, että kun runo loppui, kuului outo mulskaus ja pullonavaaja irtosi samalla hetkellä.

Juu, minä roikuin koko tuon ajan pullonavaajassa kiinni ja yritin hivuttaa sitä kivien välistä pois, joten kyseessähän oli melko varmasti sattuma, mutta silti sitä aina mielen perukoilla miettiää, oliko sittenkään... No joo, sellainen tarina. Minusta se oli mielenkiintoista, vaikkei varmaan ketään muuta erityisemmin kiinnostakaan. Kiitin joka tapauksessa Vellamoa pullonavaajan palauttamisesta noin niin kuin varmuuden vuoksi.

Mitään muuta erityistä ei tapahtunut. Nyt ollaan Lappilassa ja porukka katsoo vanhaa Batmania. Minuun ne eivät ole koskaan iskeneet, joten päätin antautua epäsosiaaliseksi ja istahtaa koneen ääreen touhuamaan jotain. Tähän asti on sujunut oikein hyvin.

Huomenna pitäisi sitten palata kotiin pahvilaatikoiden pariin. Tuparien deadline lähestyy hurjaa vauhtia ja lisäksi pitäisi ehtiä käydä minun vanhempieni luona, pankissa ja hoitaa pari muutakin asiaa. Kiireinen viikko siis tiedossa taas. Onneksi nyt oli tämä pitkä viikonloppu kuitenkin välissä :)

2 kommenttia:

  1. Vellamo puuttui peliin, kun ei halunnut teidän kaatelevan juomia Näkille. (Näkillä on tunnetusti huono viinapää.)

    -N

    VastaaPoista