3. huhtikuuta 2012

Köh, köh, niisk, niisk

Minä saan flunssan kerran viidessä vuodessa... tai niin ainakin luulin. 1999, 2004, 2009... noina vuosina on iskenyt järkyttävän kamalan kauhea flunssa, mutta muuten olen saanut olla melko terve. Joskus on jotain pientä köhää toki ollut, muttei  mitään erikoisempaa.

Tällä kertaa flunssa näköjään iski kaksi vuotta etuajassa. Ei olisi kyllä tarvinnut. Töissä olisi tekemistä yli oman tarpeen, joten ensi viikolla sitä on sitten kaksi kertaa yli oman tarpeen. Ei sillä, että nyt jaksaisin siellä mitään tehdä. On ihan tarpeeksi rasittavaa maata sohvalla läppäri vatsan päällä... oikeastaan sekin on sen verran rasittavaa, että saatan kohta siirtyä joko nukkumaan tai tuijottamaan leffaa.

Olin ehtinyt unohtaa, miten tympeää kipeänä on olla. Vähän siitä sai esimakua, kun M sairasti tätä samaista tautia viime viikolla. Kurjaa oli katsella toisen sairastamista, mutta ei siinä paljon voinut tehdä. Pidin huolta, että juomista ja syömistä oli tarpeeksi, samoin flunssalääkkeitä. Illat katseltiin leffoja, päivät M taisi aika pitkälti nukkua kotosalla.

Nyt on sitten minun vuoroni. Kuvittelin säästyväni tältä, mutta joskus sitä näköjään joutuu myöntämään olevansa väärässä. Tavoitteena olisi päästä huomenna töihin, mutta olo on tällä hetkellä sellainen, ettei se taida kovin realistista olla.

Olen tässä samalla yrittänyt katsella työpaikkoja. Työsuhteeni siis päättyy elokuun lopussa, joten tulevaa täytyy jo suunnitella. Jonnekin sitä on töihin päästävä. Tosin vaihtoehtoina minulla on myös työvalmentajan erikoisammattitutkinnon opiskeleminen (mieluiten oppisopimuksella) tai jokin muu lisäkoulutus, mikäli TE-toimisto suostuu siihen, että voisin opiskella ansiosidonnaisella omaehtoisesti. Opintotuella opiskeluun minulla ei ole varaa. Niin typerää kuin se onkin, minun kannattaa ennemmin maata kotona työttömänä kuin lähteä opiskelemaan opintotuen varassa (siis taloudellisessa mielessä). Sillä pahuksen tuella ei oikein maksella lainoja.

En varsinaisesti ole huolissani työllistymisestä. Jotain löytyy varmasti. Tällä hetkellä eniten ehkä kiinnostaisivat työllistämistyö, päiväkodit ja sihteerin hommat. Toki jotain muutakin voi kokeilla, jos jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Ja tosiaan se opiskelu ei ole täysin pois suljettu juttu. Pääasiassa etsin kokopäivätyötä, joka olisi virka-aikaan. Satunnaisesti voisin toki tehdä ilta- ja aamuvuorojakin, mutta varsinaiseen vuorotyöhön en ole hyppienpomppien menossa. Toki päiväkodeissa yleensä tehdään vuoroja, mutta ainakin aiemman kokemuksen perusteella ne olivat 6-14, 8-16 ja 9-17, mikä ei siis ole ollenkaan paha. Vuoropäiväkodit ovat asia erikseen, mutta sellaiseen en ole ajatellutkaan hakeutua.

No joo... josko sitä ryömisi paremmin peiton alle ja yrittäisi saada olonsa inhimillisemmäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti