20. huhtikuuta 2012

Ima zombie...

... I eat brains and stuff...

Joo, Vaasassa tuli käytyä. Menomatkalla huristeltiin viitisen tuntia, johon sisältyi yksi puolentunnin tauko. Paikan päällä sitten istuttiin kolmessa seminaarissa, jumitettiin pari tuntia hotellihuoneessa ja istuttiin vähän lisää iltatilaisuudessa, josta en kaksikielisyyden takia tajunnut puolia. Okei, ehkä kolmas osaa. Kyllä minä ruotsia jonkin verran kuitenkin ymmärrän, mutta sanavarastoni ei ole huippulaaja.

Iltajuhlassa taisi osalla porukasta mennä aika myöhään. Itse karkasin paikalta hieman kymmenen jälkeen ja yhdeltätoista olin jo vetänyt peiton korviin. Tarkoitus oli vielä jutella ihmisten kanssa irkissä ja katsella draamaa, mutta väsymys vei voiton.

Seuraavana päivänä sitten istuin taas kolmessa seminaarissa, joista yksi oli englanninkielinen. Meni ihan hyvin, mutta takamus ei tykännyt. Vielä vähemmän se tykkäsi kotimatkasta, joka venyi lähes kuusituntiseksi kahden tauon vuoksi.

Rankka reissu siis, ja aamulla olikin tosi vaikea päästä ylös sängystä. Olisin vain halunnut vetää peiton korviin ja jatkaa unia. Töihin oli kuitenkin mentävä. Jotenkin sain sinniteltyä päivän loppuun ja sitten juoksinkin jo työhaastatteluun. Saa nähdä, miten käy. Viisi muuta haastatellaan samaan tehtävään, joten en sitten tiedä, tulenko valituksi. Tulin kuitenkin haastattelijan kanssa ihan hyvin juttuun.

Haastattelun jälkeen juoksin linkkupysäkillä, hyppäsin autoon viime tingassa ja kerkesin kotiin (= M:n luokse) juuri sopivasti. Ehdimme hetken istuksia, kun sitten piti lähteä taas uuteen asunnon näyttöön. Tämän kertainen sijaitsi yhdellä Lahden parhaista asuinalueista ja oli varsin iso ja valoisa. Seinät kaipaavat kuitenkin maalia ja parvekelasit on ostettava. Näistä pikkupuutteista huolimatta teimme tarjouksen, johon tulee vastaus viimeistään tiistaina. Aika todennäköistä on, että tämä voidaan saadakin, ellei joku nyt sitten tietysti ehdi välissä tarjota vielä suurempaa summaa. Sunnuntaina on valitettavasti yleinen näyttö vielä.

No, katsotaan, miten tässä käy. Tosiaan melko vahvoilla ollaan, mutta toki aina voi takapakkia tulla. Odottelen seuraavaa käännettä mielenkiinnolla.

Päivä oli melkoisen uuvuttava kaikkine kiireineen ja käänteineen. Syötiin vielä päivällistä M:n vanhempien kanssa tuon näytön jälkeen ja sitten olenkin lähinnä jumittanut. Melkein tekisi mieli jo hipsiä petiin, aika väsynyt on olotila, jopa väsyneempi kuin viime merkintää kirjoittaessa. Olen suorastaan uupunut. Onneksi nyt on viikonloppu edessä ja saa vain möllöttää, ellei M sitten meinaa raahata minua lenkkipolulle jompanakumpana päivänä.

Jospa sitä jo huomenna tuntisi itsensä virkeämmäksi... x)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti