15. huhtikuuta 2012

I can't think straight at all

Kuittaan kirjan luetuksi. Aikaa meni reilu viikko, tosin ihan joka päivä en ehtinyt/jaksanut lukea. Iltaisin on tullut oltua kovin väsynyt, kun on töissä tehnyt tiukkaa päivää ja välillä ylitunteja. Sitten tässä on ollut lainan hakemista pankista ja muuta pientä järjestelyjuttua. Ei siis ole jäänyt paljon vapaata aikaa.

Pitäisi varmaan jotain kirjasta sanoa. Kieli ainakin oli yksinkertaista ja helppoa luettavaa tai ehkä enkun taitoni ovat jo sillä tasolla, että kirjallisuus ei tuota vaikeuksia (tosin en silti jaksaisi lukea Tolkienia enkuksi). Jotkin kirjailijan usein käyttämät ilmaisut alkoivat pidemmän päälle tökkiä. Ne eivät toistuneet niin usein, että siihen olisi välttämättä pitänyt puuttua, mutta sen verran kuitenkin, että kiinnitin asiaan huomiota. En myöskään päässyt sinuiksi kaikkitietävän kertojan kanssa, mutta vika lienee minussa itsessäni. Olen kenties liian urautunut omaan tyyliini, joten on vain hyvä, että välillä tulee luettua jotain toisenlaisesta näkökulmasta kirjoitettua.

Kirjan sisältö on luultavasti oleellisempi seikka kuin se, mitä ajattelen kirjailijan tyylistä. Yksinkertaisuudessaan: tykkäsin! Lukukokemus ei ollut samalla tavalla henkeä salpaava kuin elokuvan ensimmäinen katsomiskerta, mutta viihdyin kirjan parissa erittäin hyvin. Luultavasti ostan jossain vaiheessa myös The World Unseenin kirjana ihan puhtaasta mielenkiinnosta.

Tarina avartui uudella tavalla kirjan avulla. Kuten arvata saattaa, elokuvasta oli pudotettu juttuja pois ja muutettu joitain yksityiskohtia. Häiritsevintä on, että elokuvassa Leyla mainitsee olevansa 16-vuotias, kirjassa hän on 23, mikä on parempi. Noh, voi myös olla, että olen kuullut hänen ikänsä väärin. Valitettavasti leffasta ei löydy tekstejä sen enempää suomeksi kuin enkuksikaan, joten väärinkäsitykset ovat erittäin mahdollisia.

Toinen häiritsevä pikkujuttu tuli kirjan loppupuolella, kun Leylan sisko, Yasmin, sanoo Leylalle, että varasi tälle ja Talalle hotellihuoneen joululahjaksi ja kehottaa olemaan odottamatta kolmen kuukauden päästä mitään kuusen alle. Sinällään tässä ei ole mitään, mutta Leyla on muslimiperheestä, eivätkä muslimit tietääkseni vietä joulua. Leylan äiti on vielä sitä tyyppiä, joka on erittäin ylpeä kulttuuristaan, uskonnostaan jne. joten minun on vaikea uskoa, että perhe ylipäätään juhlistaa joulua. Eikös ramada sitä paitsi osu samoihin aikoihin? (En tosin ole tästä täysin varma, islam ei ole minulle niin kauhean tuttu uskonto.)

Toki tuo on vain yksittäinen pikkujuttu, mutta jossain määrin jäi minua häiritsemään. Kokonaisuus joka tapauksessa toimii ja tarinan parissa viihtyy, mikä on luonnollisesti pääasia. Ehkä olisin vielä lisää pituutta kaivannut jutulle. Sen ymmärtää, ettei elokuvaa voi pitkittää loputtomiin vaan asiat täytyy esittää tiiviissä paketissa, mutta kirjan aikajana olisi voinut olla pidempi.

Tämä taas kuulostaa siltä, että minulla on kamalasti kitistävää kaikenlaisesta pienestä, mutta totuus on silti, että pidin tarinasta hyvin monelta osin. Suosikkikirjailijaani Shamim Sarifista ei tullut, mutta hänen tekstiään on joka tapauksessa miellyttävää lukea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti