27. huhtikuuta 2012

Ei niin hyvää...

Eilen tuli M:ltä kesken työpäivän viesti, että pitäisi soittaa heti, kun sopiva väli. Jotenkin siinä kohtaa arvasin, etteivät uutiset voi olla hyviä. Hetken ehdin jo ajatella, ettemme saakaan asuntoa vaan myyjä peruu kaupan.

No, ei sentään, mutta en ihan vikaankaan arvaukseni kanssa osunut. Saadaan kyllä asunto, muttei ei ihan vielä. Rakennuttaja oli tehnyt asunnossa tarkastusta, jossa oli käynyt ilmi, ettei lattialämmitys pysy päällä. Syytä ei toistaiseksi tiedetä. Meille ei tästä tule kustannuksia, muttemme myöskään pääse muuttamaan, ennen kuin remontti on tehty.

Minähän olin siis jo sanonut vuokrakämppäni irti. Uusi vuokralainenkin on jo tiedossa, joten sopimuksen jatko ei onnistu. Minulta lähtee kämppä alta eikä uuteen vielä tuolloin voi muuttaa. Käytännössä kesäkuun alusta minulla ei ole asuntoa, ja koska lähden reissuun toukokuun lopuksi, on kämppä tyhjennettävä ennen sitä. Siispä toukokuun lopun postitkaan eivät saa mennä sinne.


ÄR-SYT-TÄÄ!

Okei, okei. Ei tämä ole katastrofi. Minun tarvitsee vain keksiä, minne tungen tavarani. Itse voin olla M:n luona ja ohjata myös postini väliaikaisesti tänne. Onneksi postilla on palvelu sitä varten, vaikka se nyt tietysti maksaakin. Ja siis parempi, että vika paljastui nyt, eikä vasta muuton jälkeen. Remppaa olisi ollut vaikeampi tehdä, kun olisimme ehtineet muuttaa.

Tänään olimmekin jo pakkailemassa tavaroitani. Makuuhuoneen irtotavarat on melko pitkälti jo pakattu, jotain pientä täytyy laittaa vielä. Vapunpäivänä viimeistään on hyvää aikaa, jos ei nyt viikonloppuna innostuta. Varmaan osa menee nyt M:n häkkivarastoon, mutta huonekalut ovat hankalampi juttu. Ylimääräisistä pitäisi nyt todellakin päästä eroon.

Yhden ihmisen piti tulla hakemaan sänky tänään pois (ilmaiseksi sitä tarjosin). No, tyyppi ei koskaan ilmestynyt eikä vaivautunut asiasta ilmoittamaankaan. Soittelin perään ja kysyin, onko hän mahdollisesti eksynyt. Sain tylyn vastauksen, ettei ole tulossa ja että on asiasta kyllä minulle ilmoittanut. Eipä ollut, ellei sitten laittanut pullopostia tai jotain. Graah.

Siis oikeasti, ihmiset! Kyse voi olla ilmaisesta tavarasta joo, mutta toisten aika ei ole ilmaista. Ihmisillä voi olla sovittuja juttuja, jotka viivästyvät, kun joutuu tyhjänpanttina odottamaan. Ajatelkaa muutakin kuin sitä omaa turvonnutta napaanne, p*rkele!

Anteeksi avautuminen. En vain voi sietää idioottimaisuutta, ajattelemattomuutta ja huonoa käytöstä. En väitä, ettenkö itse sortuisi noihin kaikkiin säännöllisesti, mutta ärsyttää silti, varsinkin nyt, kun jokainen päivä on bookattu täyteen ja kiirettä riittää ilman ohareiden tekijöitäkin.

Noh, pitää ajatella, että juhannukseen mennessä helpottaa ja pääsen tässä välissä reissaamaankin. Ehkä päätä ei sitten enää kiristä niin pahasti x)

23. huhtikuuta 2012

Kiireinen kevät tulossa

Onneksi ei väsytä jo valmiiksi yhtään :P

Elikäs joo, kevään ohjelma on nyt sitten erittäin tiivis ja kiireinen. Jos minua ei iltaisin netissä näy, olen luultavasti pakkaamassa kamoja, muuttamassa niitä tai esim. maalaamassa seinää. Saatan myös olla vierailulla pankissa, vakuutusyhtiössä tai vastaavassa. Luulen, että seuraavat kuukaudet vain hujahtavat hommia paiskiessa.

Tänään tuli tieto, että saimme asunnon, josta teimme tarjouksen. Kaupat luultavasti tehdään toukokuun alussa ja sitä ennen olisi hyvä saada pakattua jo osa omista kamoista, jos ei jopa kaikkea. Lisäksi tosiaan pitää käydä sekä pankissa että vakuutusyhtiössä keskustelemassa monistakin asioista. Näiden juttujen päälle tiedossa on synttäriä, äitienpäivää, matkavalmisteluja ja muuta vastaavaa. Oikeasti edessä voi siis olla kovin datailuköyhä aika.

Veikkaan, että lopputulos on vaivanarvoinen, vaikka tällä hetkellä hieman hirvittää. Tuossa vierellä nyt näkyy pohjapiirros hankinnasta, joka tuli tehtyä. Meillä on olohuone, keittiö, vessa, kylppäri ja kolme (3!) makuuhuonetta. Tämä kaikki saatiin huokeammalla kuin aiempi kolmio ja lisäksi erittäin hyvältä alueelta.

Yhden makuuhuoneen otamme luonnollisesti omaan käyttöön, keittiön viereiseen taas on tarkoitus tehdä kirjasto/harrastehuone. Eli sinne tulee kasapäin kirjoja sekä ompelutarvikkeet. Vihdoinkin minulla on ihan oikea tila, jossa voin värkkäillä cossien kanssa. Joskaan tämän muuttorumban takia en tee nyt ainakaan tulevaan Desuconiin uutta pukua. Piti tehdä, mutta nyt en yksinkertaisesti ehdi. Tarpeeksi ehtimistä on jo siinä, että saan kaverin peruukin ommeltua kasaan. Onneksi sitä on sentään jo tehtykin, vaikka kovin hitaasti on edennyt.

Niin tosiaan... tuosta jää vielä yksi makuuhuone yli. Näin alustavasti olemme ajatelleet siitä vierashuonetta, ellemme keksi jotain muuta käyttöä. Kaapeille ainakin löytyy täytettä, siitä ei ole pelkoa. Keittiössäkin on sitten kivasti tilaa touhuta, ei sillä, että olisin kovin innokas kokki, mutta ainakin on tilaa. Ja mahtuvat kaveritkin sinne syömään :D

Mutta niin kevään / alkukesän ohjelma näyttää tältä (järjestys ei ole täysin kronologinen):

- Pankkivierailu
- Vakuutusyhtiökeikka
- Kaupantekotilaisuus
- ½-vuotispäivä
- Äidin synttärit
- Rahanvaihdot yms. matkavalmistelut
- Maalausremontti ja parvekelasien laitto
- Kamojen pakkaus
- Minun kamojen muutto
- M:n asunnon myynti
- M:n kamojen muutto
- Äitienpäivä
- Matka
- Desucon

Voi olla, että tuosta listasta puuttuu vielä jotain. On niin paljon asioita, että niitä on vaikea edes yrittää pitää kaikkia mielessä. Vähän tosiaan kauhistuttaa, että mitä tästä kaikesta tulee. Yhteen muuttaminen ei hirvitä eikä se, että vuokran maksaminen muuttuu asuntolainan lyhentämiseksi. Tämä kiire ja asioiden paljous sen sijaan stressaa, mutta ehkä kaikesta selviää.

Aijoo, minulla on muutamia huonekaluja myynnissä. Tarkoitus olisi päästä niistä pikaisesti eroon eli jos kiinnostaa, kannattaa ilmoittaa. Ilmoituksessa on mukana myös muuta myynnissä olevaa sälää sekä ilmainen sänky.

20. huhtikuuta 2012

Ima zombie...

... I eat brains and stuff...

Joo, Vaasassa tuli käytyä. Menomatkalla huristeltiin viitisen tuntia, johon sisältyi yksi puolentunnin tauko. Paikan päällä sitten istuttiin kolmessa seminaarissa, jumitettiin pari tuntia hotellihuoneessa ja istuttiin vähän lisää iltatilaisuudessa, josta en kaksikielisyyden takia tajunnut puolia. Okei, ehkä kolmas osaa. Kyllä minä ruotsia jonkin verran kuitenkin ymmärrän, mutta sanavarastoni ei ole huippulaaja.

Iltajuhlassa taisi osalla porukasta mennä aika myöhään. Itse karkasin paikalta hieman kymmenen jälkeen ja yhdeltätoista olin jo vetänyt peiton korviin. Tarkoitus oli vielä jutella ihmisten kanssa irkissä ja katsella draamaa, mutta väsymys vei voiton.

Seuraavana päivänä sitten istuin taas kolmessa seminaarissa, joista yksi oli englanninkielinen. Meni ihan hyvin, mutta takamus ei tykännyt. Vielä vähemmän se tykkäsi kotimatkasta, joka venyi lähes kuusituntiseksi kahden tauon vuoksi.

Rankka reissu siis, ja aamulla olikin tosi vaikea päästä ylös sängystä. Olisin vain halunnut vetää peiton korviin ja jatkaa unia. Töihin oli kuitenkin mentävä. Jotenkin sain sinniteltyä päivän loppuun ja sitten juoksinkin jo työhaastatteluun. Saa nähdä, miten käy. Viisi muuta haastatellaan samaan tehtävään, joten en sitten tiedä, tulenko valituksi. Tulin kuitenkin haastattelijan kanssa ihan hyvin juttuun.

Haastattelun jälkeen juoksin linkkupysäkillä, hyppäsin autoon viime tingassa ja kerkesin kotiin (= M:n luokse) juuri sopivasti. Ehdimme hetken istuksia, kun sitten piti lähteä taas uuteen asunnon näyttöön. Tämän kertainen sijaitsi yhdellä Lahden parhaista asuinalueista ja oli varsin iso ja valoisa. Seinät kaipaavat kuitenkin maalia ja parvekelasit on ostettava. Näistä pikkupuutteista huolimatta teimme tarjouksen, johon tulee vastaus viimeistään tiistaina. Aika todennäköistä on, että tämä voidaan saadakin, ellei joku nyt sitten tietysti ehdi välissä tarjota vielä suurempaa summaa. Sunnuntaina on valitettavasti yleinen näyttö vielä.

No, katsotaan, miten tässä käy. Tosiaan melko vahvoilla ollaan, mutta toki aina voi takapakkia tulla. Odottelen seuraavaa käännettä mielenkiinnolla.

Päivä oli melkoisen uuvuttava kaikkine kiireineen ja käänteineen. Syötiin vielä päivällistä M:n vanhempien kanssa tuon näytön jälkeen ja sitten olenkin lähinnä jumittanut. Melkein tekisi mieli jo hipsiä petiin, aika väsynyt on olotila, jopa väsyneempi kuin viime merkintää kirjoittaessa. Olen suorastaan uupunut. Onneksi nyt on viikonloppu edessä ja saa vain möllöttää, ellei M sitten meinaa raahata minua lenkkipolulle jompanakumpana päivänä.

Jospa sitä jo huomenna tuntisi itsensä virkeämmäksi... x)

17. huhtikuuta 2012

Voihan väsy

Viime aikoina on ollut aikamoista matalalentoa. Töissä on ollut hommaa tavallistakin enemmän, ylitöitä on pukannut jne. Huomenna on edessä työreissu Vaasaan, joten paperityöt saavat taas odottaa hieman lisää, stressi kasvaa pinon myötä, mutta minkäs tuolle teet.

Kotona ei ole sitten paljon jaksanut tehdä. Tiedän, että tänään pitäisi vielä katsoa japanin tehtäviä, koska huomenna olen illan Vaasassa ja torstaina en ehdi opiskella silloinkaan. Mutta kun... mutta kun... ajatus ei kulje ja oikeasti silmät eivät meinaa pysyä auki. Okei, voisin tietysti tämänkin ajan käyttää hyödyllisesti ja edes yrittää lukea. Ehkä minussa on vähän laiskankin vikaa.

Eilinen ilta meni koomatessa. Syötiin heti, kun päästiin kotiin eli joskus kuuden pintaan. Sitten sippasin sohvalle. Heräsin jonkin verran myöhemmin, söin vähän lisää, koomasin tovin M:n pelatessa Floweria, kunnes siirryin makkariin ja sippasin jälleen. Heräsin joskus yhdentoista pintaan, kun M tuli nukkumaan, ja pyörin sitten tovin, ennen kuin sain uudestaan unenpäästä kiinni.

Tänään olen yrittänyt pysyä illan tolpillani, mutta kohta voisi siirtyä vaakatasoon. Herätys on jo 4:50, joten oikeastaan minun pitäisi jo nyt olla nukkumassa. Väsyttää kyllä jo, mutta jostain syystä edelleen jumitan tässä. Hemmetin fiksua.

Vapaalla on sitten tullut hoidettua asuntoasioitakin. Emme nyt tällä tietoa saaneet sitä asuntoa, jota havittelimme. Myyjä ei halunnut neuvotella enää toisen tarjouksemme jälkeen, emmekä mekään toisaalta halua enää korottaa tarjoustamme. Asunto on ihana, mutta emme ala maksaa siitä järjettömän paljon enemmän kuin, mitä se on uutena maksanut... mitään remppoja tms. kun ei ole tehty. Ehkäpä joku  muu haksahtaa maksamaan pyydetyn hinnan, me katselemme nyt muualta. Myyjälle tosin ilmoitimme, että voi ottaa yhteyttä, mikäli muuttaa mieltään. Seurataan, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

Näissä kuvioissa ovat päivät lähinnä hujahtaneetkin. Nyt on tosiaan Vaasan reissu edessä ja perjantaina vielä töitä. Viikonloppuna ei sitten paljon muuta haluakaan kuin ottaa rauhallisesti. M:n porukoille pitäisi mennä, mutta en ole vielä varma, lähdenkö itse mukaan. Kivaahan siellä on, mutta voi olla, että tarvitsen ihan omaa akkujen lataamisaikaa... mutta lauantainahan sen sitten näkee, mikä on fiilis.

15. huhtikuuta 2012

I can't think straight at all

Kuittaan kirjan luetuksi. Aikaa meni reilu viikko, tosin ihan joka päivä en ehtinyt/jaksanut lukea. Iltaisin on tullut oltua kovin väsynyt, kun on töissä tehnyt tiukkaa päivää ja välillä ylitunteja. Sitten tässä on ollut lainan hakemista pankista ja muuta pientä järjestelyjuttua. Ei siis ole jäänyt paljon vapaata aikaa.

Pitäisi varmaan jotain kirjasta sanoa. Kieli ainakin oli yksinkertaista ja helppoa luettavaa tai ehkä enkun taitoni ovat jo sillä tasolla, että kirjallisuus ei tuota vaikeuksia (tosin en silti jaksaisi lukea Tolkienia enkuksi). Jotkin kirjailijan usein käyttämät ilmaisut alkoivat pidemmän päälle tökkiä. Ne eivät toistuneet niin usein, että siihen olisi välttämättä pitänyt puuttua, mutta sen verran kuitenkin, että kiinnitin asiaan huomiota. En myöskään päässyt sinuiksi kaikkitietävän kertojan kanssa, mutta vika lienee minussa itsessäni. Olen kenties liian urautunut omaan tyyliini, joten on vain hyvä, että välillä tulee luettua jotain toisenlaisesta näkökulmasta kirjoitettua.

Kirjan sisältö on luultavasti oleellisempi seikka kuin se, mitä ajattelen kirjailijan tyylistä. Yksinkertaisuudessaan: tykkäsin! Lukukokemus ei ollut samalla tavalla henkeä salpaava kuin elokuvan ensimmäinen katsomiskerta, mutta viihdyin kirjan parissa erittäin hyvin. Luultavasti ostan jossain vaiheessa myös The World Unseenin kirjana ihan puhtaasta mielenkiinnosta.

Tarina avartui uudella tavalla kirjan avulla. Kuten arvata saattaa, elokuvasta oli pudotettu juttuja pois ja muutettu joitain yksityiskohtia. Häiritsevintä on, että elokuvassa Leyla mainitsee olevansa 16-vuotias, kirjassa hän on 23, mikä on parempi. Noh, voi myös olla, että olen kuullut hänen ikänsä väärin. Valitettavasti leffasta ei löydy tekstejä sen enempää suomeksi kuin enkuksikaan, joten väärinkäsitykset ovat erittäin mahdollisia.

Toinen häiritsevä pikkujuttu tuli kirjan loppupuolella, kun Leylan sisko, Yasmin, sanoo Leylalle, että varasi tälle ja Talalle hotellihuoneen joululahjaksi ja kehottaa olemaan odottamatta kolmen kuukauden päästä mitään kuusen alle. Sinällään tässä ei ole mitään, mutta Leyla on muslimiperheestä, eivätkä muslimit tietääkseni vietä joulua. Leylan äiti on vielä sitä tyyppiä, joka on erittäin ylpeä kulttuuristaan, uskonnostaan jne. joten minun on vaikea uskoa, että perhe ylipäätään juhlistaa joulua. Eikös ramada sitä paitsi osu samoihin aikoihin? (En tosin ole tästä täysin varma, islam ei ole minulle niin kauhean tuttu uskonto.)

Toki tuo on vain yksittäinen pikkujuttu, mutta jossain määrin jäi minua häiritsemään. Kokonaisuus joka tapauksessa toimii ja tarinan parissa viihtyy, mikä on luonnollisesti pääasia. Ehkä olisin vielä lisää pituutta kaivannut jutulle. Sen ymmärtää, ettei elokuvaa voi pitkittää loputtomiin vaan asiat täytyy esittää tiiviissä paketissa, mutta kirjan aikajana olisi voinut olla pidempi.

Tämä taas kuulostaa siltä, että minulla on kamalasti kitistävää kaikenlaisesta pienestä, mutta totuus on silti, että pidin tarinasta hyvin monelta osin. Suosikkikirjailijaani Shamim Sarifista ei tullut, mutta hänen tekstiään on joka tapauksessa miellyttävää lukea.

9. huhtikuuta 2012

Liikaa intoa

Hmmm, huomenna on sitten edessä asunnon näyttö. Kiipeilen suurin piirtein seinille, olen aivan liian innoissani. Pitää varmaan kohta mennä kylmään suihkuun tai jotain, koska ei ole sanottua, että...

A) asunto on meille sopiva
B) vaikka asunto olisi meille sopiva, saisimme sen ostettua.

Varmasti näytössä on muitakin kiinnostuneita. Emme välttämättä saa asuntoa, vaikka sattuisimme sen haluamaan. Ei siis pitäisi hyppiä vielä kattoon tämän jutun kanssa. Nyt vain jäitä hattuu.

Olen vain jotenkin tosi leipiintynyt omaan kämppääni kaikkine viemäriongelmineen. Siis muuten se vielä olisi ok, mutta en jaksaisi olla koko ajan availemassa tukkeutuvia viemäreitä tai soittelemassa niistä huoltoon. Ikinä ennen minulla ei ole ollut tällaista ongelmaa viemärien kanssa, joten en jaksa uskoa, että vika olisi minun tavassani toimia.

Toisekseen myönnettävä on, että Yukin kuoleman jälkeen, en ole kamalasti kotona viihtynyt. Yuki jotenkin piti kiinni siellä. Ei vain siksi, että pienen kanssa olisi ollut pakko olla ruokkimisen yms. takia. Siellä vain viihtyi paremmin Yukin kanssa kuin ilman sitä. Ahdistaa aina, kun huomaa kohdan, jossa terraario oli. Siihen pitäisi laittaa jotain muuta, mutta en ole saanut aikaiseksi. Kaiken lisäksi näen kyseiselle hyllylle suoraan sängystä... nuku siinä sitten.

Ehkä kehitän ongelman taas ihan tyhjästä. Ei Yukin poismeno ole mikään syy olla olematta kotona, mutta se jotenkin vielä korostaa sitä, etten taida kuulua siihen paikkaan. Kiva kämppä ja näin (jos viemäreitä ei lasketa) ja voisin oikeasti viihtyäkin siellä, jos yrittäisin. En vain ole päässyt kiinnittymään sinne.

Nyt en oikeastaan edes välitä kiinnittyä. Tiedän, että muutan pois tämän vuoden puolella, ehkä jopa muutaman kuukauden sisään. Ei kannata kiintyä paikkaan, jossa ei tule viettämään vuosia.

Toivon ihan älyttömästi, että huomisesta asunnosta tulisi meille yhteinen koti. Yritän olla toivomatta liikaa, ettei tulisi kamalaa pettymystä, jos näin ei käykään, mutta olen aina ollut huono tällaisessa. Joistain asioista vain innostun täysillä enkä mahda sille mitään. Ei kai siinä, pettymykset kuuluvat elämään. Eikä sitä paitsi vielä voi tietää, vaikka se asunto päätyisikin meille. Siinä tapauksessa pääsisimme jo muutaman kuukauden sisään saman katon alle ja elämä helpottuisi huomattavasti.

Mutta, mutta... katsotaan, mitä tapahtuu. Yritän kovasti pysyä nahoissani huomiseen asti.

8. huhtikuuta 2012

Pääsiäinen... wut?

Niin joo, nyt on tosiaan pääsiäinen. Ei tunnu siltä, tosin en tiedä, miltä pääsiäisen sitten pitäisi tuntua. Tällä hetkellä väsyttää, päätä särkee, palelee ja on muutenkin vähän huono olo. Suomeksi: flunssa on ilmeisen itsepäinen tai sitten kehitän jo jotain uutta vaivaa.

Eilen tuli kuitenkin se FFIX pelattua loppuun ja vielä lueskeltua hieman kirjaakin siihen päälle. Taisin nukahtaa joskus vähän ennen yhtä, M kömpi petiin puoli kahden tienoilla. Ilta oli ihan kiva, oikeastaan sellainen aika peruslauantai, joita on tullut täällä M:n vanhemilla vietettyä. Kotona lauantait menevät enemmän ehkä leffoja tai animua katsellessa.

Mutta niin, pääsiäissunnuntaita vietetään. M lähti lenkille, minä jäin dataamaan. Ulkoilu varmaan tekisi hyvää, mutta en ottanut vaihtovaatteita mukaan enkä halua hikoilla näitä märiksi... ja toisekseen olo on aika huono. En sitten tiedä, olisiko raitis ilma auttanut, mutta jotenkin ei ole nyt intoa kokeilla. Tämä fyysinen, jatkuva paha olo alkaa jo painaa mieltä, ei voi mitään. Mutta eiköhän tämä jo kohta helpota.

Lenkin jälkeen on varmaankin vuorossa lounas ja neljäksi pitäisi ehtiä Lahteen leffateatteriin Iron Skyta katsomaan. Odotan elokuvaa ihan mielenkiinnolla, ainakin moni on sitä kehunut. Ylipäätään on kiva päästä leffaan, ei ole tullut pitkään aikaan käytyä... ja näin isolla porukalla en ole käynyt vuosiin. Yleensä ollaan kahdestaan erään ystävän kanssa menty, mikä ei tietysti sekään ole yhtään hullumpaa.

Uskoisin siis, että illasta tulee oikein kiva. Leffa ja popparit kuulostavat hyvältä vaihtoehdolta pääsiäisen viettoon. Sen jälkeen pistäydymme M:n kanssa minun luonani laittamassa vähän kamoja kasaan... töissä on Tuo- ja vie-päivät ensi viikolla ja ajattelin viedä sinne hieman ylimääräisiä juttuja. Ihan hyvä päästä turhasta tavarasta eroon. Lisäksi minulla on jonkinlainen läjä liian isoiksi jääneitä vaatteita, joita en viitsi turhaan säilöä. Ei ole tavoitteena, että ne joskus olisivat sopivia ;D

Tuon operaation jälkeen palataan M:n luokse ja varmaan nyhjätään kaikessa rauhassa loppuilta. Mitään erikoisempaa suunnitelmaa ei ole, mutta varmasti jotain kivaa keksitään. Jos ei muuta, niin mussutetaan sitten suklaata. Jouduttiin ostamaan isot Kinder-munat kaupasta, kun kaikki pienet olivat loppu.

Huomenna on tarkoitus viettää juhlapyhää hyvinkin tyylikkäästi siivoamalla kämppä. Alun perin minun oli tarkoitus siivota eilen, mutta kun sitten lähdin mukaan reissuun, jäi siivoaminen sikseen. Siispä teemme urakan yhdessä pääsiäismaanantain kunniaksi. Sen jälkeen lähdemme moikkaamaan yhteistä ystäväämme Päijät-Hämeen keskussairaalaan neurologian osastolle, jossa hän ei toivon mukaan joudu enää kovin kauan olemaan. Pidetään peukut pystyssä sen puolesta.

Illalla on sitten luvassa hyvää ruokaa ja mahdollisesti jokin leffa / animua. Mirai nikki olisi vielä kesken, joten sitä ainakin voisi katsella tai sitten Kuninkaan paluun. Vähän puhuttiin saunankin lämmittämisestä, vaikka tässä on tullut nyt saunottua aika ahkerasti. Tosin pitäähän sitä nyt saunoa kunnolla, kun melkein kahteen viikkoon ei päässyt ollenkaan flunssan takia.

Koko ensi viikkokin näyttää kiireiseltä. Töissä on hommaa saikun takia luultavasti ylitöiksi asti, en tiedä, miten selviän kaikesta, mutta vaihtoehtoa ei vain taida olla. Jotenkin on homma saatava haltuun. Lisäksi tiistaina ollaan menossa yhden asunnon näyttöön, sitä odotan suurella mielenkiinnolla. Keskiviikkona on tarkoitus tehdä läksyjä, minun on ainakin panostettava hommaan kunnolla, koska olen ollut kaksi peräkkäistä kertaa nyt pois. Torstaina on tunnit ja perjantaina pitäisi käväistä minun vanhempieni luona. Jos maa ei ole enää pahasti jäässä, silloin voisi myös käydä hautaamassa Yukin.

Tosi tyylikäs web-kamerakuva :P
Ensi viikonlopulle ei ole suunnitelmia, mutta tällä hetkellä en kyllä niitä kaipaakaan. Jotenkin tuntuu taas elämä kovin kiireiseltä, mieluummin ottaisin vähän lisää rauhallisuutta.

Lähiaikoina pitäisi myös käydä kampaajalla, kestovärjätä kulmat ja ripset (haluaako joku tulla tekemään sen puolestani?) ja hommata äidille synttärilahja. Äidillä on kohta juhlat, joten täytynee jotain pientä tosiaan hommata.

Vähän sitä ennen M:llä ja minulla olisi puolivuotispäivä. Eihän se tietysti ole vielä paljon mitään, mutta tykkäilen juhlistaa asioita. En vain oikein tiedä, mitä kivaa keksisin. M ehti jo kysellä, mitä minä haluaisin puolvuotislahjaksi O_o;;; En halua oikeastaan mitään, kunhan nyt saa viettää aikaa yhdessä. Sanoinkin sen hänelle, mutta katsotaan nyt, menikö viesti perille. Ei sillä, itsekin haluaisin häntä muistaa, mutta tällä hetkellä ei ole oikein hyviä lahjaideoita.

Tämä blogaus nyt vähän venyi ja paukkui... En edes tiedä, mistä minun piti alun alkaen kirjoittaa. Nyt tästä joka tapauksessa tuli vain tällaista yleistä höpinää vähän kaikesta. Ei kai siinä. Ehkä ensi kerralla saan aikaan jotain fiksumpaa.

7. huhtikuuta 2012

Jumitusta

Pääsiäisviikonloppu ja kunnon jumitukset. Alun perin tarkoitukseni oli jäädä M:n luokse hengailemaan, kun hän lähtisi vanhemmilleen, mutta jotenkin minut puhuttiin mukaan kuitenkin x) Eipä tässä, samoja juttuja täälläkin voi tehdä, ei vain tarvitse olla yksin. Tosin minulla oli ajatuksena pelailla FFXIII:a, mutta se nyt sitten jäi. Ehtii sitä toisaalta myöhemminkin...

Kovasti yritetään saada minua pelaamaan Civilization nelosta, mutta toistaiseksi ainakin päätin sen skipata. Joskus aikoinaan tuli jotain aiemmista kokeiltua, muttei oikein iskenyt. Ehkä säädän jotain koneella, lueskelen kirjaa tai pelailen PSP:llä. FFIX olisi aika hyvässä vaiheessa tällä hetkellä. Sen voisi ehkä saada tänä viikonloppuna pelattua läpi asti.

Toisaalta pitäisi oikeasti saada kirjoitettua. En tiedä, vaikuttaako minuun nyt tämä "tukikohdan" jatkuva vaihtaminenkin. Joka paikassa tuntuu olevan vaikea keskittyä, kun aiemmin pysyttelin lähinnä yhdessä pisteessä, jossa oli helppo ja hyvä työskennellä. Tai ehkä nämäkin ovat vain tekosyitä, joita kehittelen kirjoittamista vältellessäni.

Kuinka vaikeaa on oikeasti tarttua kunnolla näppäimistöön? Ilmeisesti ei kovin vaikeaa, koska saan blogeja päivitettyä ihan suhteellisen säännöllisesti. Onhan tämä tietysti vähän toisenlaista kirjoittamista, tällä ei ole sen suurempaa päämäärää eikä kehittymistavoitteita samalla tavalla kuin ficcejä kirjoittaessa. En ota tästä paineita, en yritä luoda mitään ihmeempää... kunhan nyt omaksi huvikseni raapustelen jotain.

Tosin niinhän sen pitäisi ficcien kohdallakin olla... ja on ollut pitkän aikaa. Omaksi ilokseni minä niitä tarinoitakin rustaan. Tällä hetkellä on vain inspiraatio ja innostus hukassa. Mikään tarina ei tunnu nappaavan riittävän tiukasti otteeseensa ja toisaalta moni kiinnostaa vähän. Kaikki projektit tuntuvat isoilta ja virheiden läpikäyminenkin jostain syystä tuntuu nyt ylivoimaiselta urakalta.

Miksi? En tosiaan tiedä. Kyllä nuo aiemmin ovat sujuneet, enkä ole ottanut paineita siitä, että jonkin jutun kirjoittaminen voi viedä jopa vuosia. Onko minusta yhtäkkiä tullut laiska?

Jos saisin edes jonkin pienen jutun kirjoitettua, ehkä se toimisi potkuna persuksille. Olen yrittänyt kehitellä jotain innostavaa ideaa, mutta harvoinhan ne väkisellä tulevat. Parhaat ideat syntyvät jossain syvissä syövereissä ja pulpahtavat sitten pintaan yllättäen.

Kaipa blokkikausi kuuluu kirjoittamiseen siinä missä hillitön inspiraatiokin. En vain pidä tästä tilasta sitten yhtään...

6. huhtikuuta 2012

Hankintoja

Eli materialismionnea. Pieni, sisäinen metsästäjäkeräilijäni elää ja voi paksusti, sillä kokoelma kasvaa hiljalleen. Tosin tiedostan sen, että kun oman kokoelman yhdistää M:n kokoelman kanssa tässä joskus lähiaikoina, meillä on ongelma tilan suhteen. Taipumuksella on siis haittapuolensa (rahan menemisen lisäksi).

The Last Story
The Last Story tuli hankittua heti ilmestymispäivänä. Onneksi sain sen, oli viimeinen kappale kyseisessä liikkeessä, jossa asioin. Tasan varaan ensi kerralla haluamani pelin ennakkoon. Tästä taas muistui hyvin mieleen, että ilmankin voi jäädä, jos ei ole varautunut.

Peli on nyt kertaalleen pelattu M:n kanssa läpi. Jossain vaiheessa varmaan mennään uudestaankin, mutta tällä hetkellä M pelaa Mass Effect 3:a, joten ihan hetkeen ei olla Wiin kanssa heilumassa. Kyseessä oli muuten oma ensikosketukseni Wiille (yhtä kokiksen ravistuspeliä lukuun ottamatta). Ei voi sanoa, että pääsin sinuiksi ohjainten kanssa, saati pelin taistelusysteemin, mutta olihan se ihan ok. Voin ehkä jatkossakin ostaa jonkin pelin kyseiselle konsolille, jos aihe on tarpeeksi mielenkiintoinen.

The Vampire Diaries seasons 1 & 2


Tämä herkku löytyi pariinkymppiin, joten oli aivan pakko ostaa. En ole vielä aloittanut sarjan katsomista alusta, mutta ehkä kesällä sen voisi tehdäkin. Kolmoskausi pyörii tällä hetkellä Jenkeissä, joten sen voisi nyt katsoa ensin loppuun. Neloskauden starttia ensi syksynä odotellessa, on hyvä katsastaa nämä kaksi läpi ja ehkä kolmonenkin vielä kertaalleen.

On muuten pakko sanoa, että tämän sarjan kohdalla tv-versio voittaa kirjat. En vain voi sietää kirjojen Elenaa, blondia, tyhjäpäistä, mutta ah-niin-täydellistä bimboa. Muutenkin juoni on sen verran yliampuva, ettei se vain iske. Neljä ensimmäistä kirjaa kahlasin läpi, viidettä en enää jaksanut. Tv-sarjassa kaikki tuntuu tolkullisemmalta ja hahmotkin toimivat paremmin. Tosin se on myönnettävä, että kirjojen Emily iski minuun paremmin kuin tv-sarjan, mutta kaikkea ei voi saada.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset osat 1 ja 2
Potter-kokoelmani on nyt täydellinen. Ostin nämä leffat dvd:nä, koska aiemmatkin ovat siinä muodossa. Vaihdoin jo kertaalleen vhs:stä dvd:n, joten en viitsinyt enää ruveta ostamaan kaikkia leffoja bluray-muodossa. Ehkä joskus innostun, jos tulee hyvä tarjous vastaan, mutta toistaiseksi nämä kyllä riittävät minulle.

En oikeastaan edes pidä tarinan lopusta, mutta kyllä nämä piti silti kaikki hankkia. Olisi tuntunut hölmöltä jättää kerääminen vain yhtäkkiä kesken.

Taru sormusten herrasta
Pidennetyt versiot blurayna + 9 dvd:tä lisämateriaalia hintaan 39,90 €. Jep, tuota on paha vastustaa. En ollut suunnitellut ostavani tätä, mutta ostinpa sitten kuitenkin. Satuin menemään Anttilaan ihan muuten vain viikko sitten perjantaina ja tämä sattui silmiini. Pirautin M:lle ja kysäisin hänen mielipidettään ostoksesta. Hän tarkisti hinnan netistä (75 euroa taisi olla halvimmillaan), joten päätös oli helppo tehdä.

Viime viikonloppuna katsottiin Sormuksen ritarit ja nyt tänään Kaksi tornia. Kuninkaan paluukin tulee varmaan katsottua lähiaikoina. Meillä on nyt ylimääräisenä tavalliset versiot noista, mutta ehkä ne saa jollekulle kaupattua vielä jossain vaiheessa.

En ole suuri Sormusten herra -fani, mutta tarina on silti ihan laadukas. Myönnän myös tässä tapauksessa tykkääväni leffoista enemmän kuin kirjoista (hyi, mitä kerettiläisyyttä!). Tolkien on hyvä kirjailija, mutta hänen tyylinsä ei vain iske minuun. En kiistä hänen lahjakkuuttaan, mutta itse luen mieluummin vähän toiseen tyyliin kirjoitettua tekstiä. Fantasialle olen silti sydämeni ja sieluni myynyt.

Shamim Sarif - I Can't Think Straight
Näin leffaversion vuosi, pari sitten ja rakastuin. Jopa niin paljon, että ajauduin tilaamaan leffan itselleni Briteistä, kun sitä ei kotimaan markkinoille tuotu. En tiedä, olisiko se jo nyt tarjolla, mutta tuolloin ei ollut. Sittemmin se on tullut katsottua todella moneen kertaan eikä se vanhene yhtään. En oikeastaan pidä romanttisista komedioista, mutta tätä todellakin rakastan.

Nyt samainen teos tuli sitten hankittua kirjana. Olen lukenut kaksi ensimmäistä lukua ja tähän mennessä olen pitänyt erittäin paljon. Jostain syystä kaikkitietävä kertoja häiritsee minua hieman, mutta eiköhän siihen totu. Itse yleensä käytän yhden tai kahden hahmon näkökulmaa kirjoittaessani, joten fiilis voi johtua ihan siitä. Tarina on joka tapauksessa jo tempaissut mukaansa, enkä kadu kirjan ostamista pätkän vertaa.

Cate Tiernan - Reckoning, Full Circle & Night's Child
Sweep - kirjasarja, johon tutustuin, kun eräs nimeltä mainitsematon poliitikko nosti äläkän kirjasarjan julkaisemisesta suomeksi. Kohun seurauksena ensimmäistäkään kirjaa ei julkaistu, kustantajalla meni kai pupupöksyyn. En nyt edes aloita siitä, mitä mieltä olen kyseisen poliitikon (ja kustantajan) kommenteista koskien esim. wiccaa, mutta lausunpa lämpimän kiitoksen kirjasuosituksesta ;)

Teineille suunnattuja teoksiahan nämä ovat, joten en varsinaisesti ole kohderyhmää, mutta tykästyin tarinaan silti. Morgan, päähahmo, ei ole täysin minun makuuni, mutta aihepiiri jaksaa kiehtoa tarpeeksi, jotta mukana pysyy. Wiccaa on käsitelty kivalla tavalla, vaikka lukiessa on hyvä muistaa, että kirjat ovat kuitenkin fiktiota. Mistään realistisesta uskonnon kuvauksesta ei ole kyse.

Enivei, nyt tuli ostettua sarjan kolme viimeistä kirjaa yhdessä paketissa. Näin lähinnä siksi, että yksittäin ne olisivat maksaneet saman verran per kappale kuin tämä mötkäle. Okei, kansi on erilainen kuin yksittäisissä kirjoissa ja on tuo vähän hankala käsitelläkin, mutta säästö on säästöä. Lisäksi tuo kirja on joka tapauksessa oikein kaunis, joten ei se ainakaan hyllyäni rumenna. Näihin en ole vielä päässyt käsiksi, mutta odotan mielenkiinnolla, miten tarina lopulta päättyy.

L. J. Smith - The Initiation, The Captive part I, The Captive part II ja The Power
Näiden kirjojen kohdalla otin riskin. Ihastuin The Secret Circle tv-sarjaan välittömästi, ehkä jopa yhtä lujaa kuin TVD:iin. Ongelma vain on, että nämä kirjat ovat samalta kirjailijalta, joka on runoillut myös Vampyyripäiväkirjat. On siis olemassa mahdollisuus, että ne ovat samanlaista shaibaa kuin nuo toisetkin. Pelkään sitä, mutta toivon olevani väärässä.

Näitäkään kirjoja en ole siis vielä avannut. Tarkoitus on lukea ensin I Can't Think Straight, sitten arvon, kumpiin noitakirjoihin käyn käsiksi. Ainakin nyt on lukemista vielä hetkeksi, ennen kuin tarvitsee alkaa miettiä, mitä seuraavaksi hankkisi hyllyyn... eikun nyt kai pitäisi pidättäytyä liioilta kirjahankinnoilta, kun en tiedä, miten vähiin hyllytila vielä lähiaikoina käy :D

Mutta niin, tällaisia ostoksia on tullut tehtyä tässä alkuvuonna. Seuraavat isommat ostokset teenkin varmaan sitten toukokuussa. Sitä ennen pitäisi nyt yrittää elää suhteellisen säästeliäästi x)

5. huhtikuuta 2012

Flunssa ei luovuta

Aamulla ei ollut kuin vähän kurkku kipeä ja sellainen nihkeä olo, joka on kuumeen laskemisen jälkeen. Mittarikin näytti lämpötilaksi 36,0, mikä on siis jo melkein normaali (yleensä lämpöni on 35,8). Olin positiivisesti yllättynyt ja ajattelin, että tästä päivästä voi tulla ihan kohtalainen (jos nyt ei lasketa mieltä painavia huolia, mutta siis terveyden puolesta). Kävin suihkussa ja söin aamupalan. Levottoman olon ja nilkkoja näykkivien villakoirien vuoksi ajattelin, että olisin voinut aloittaa taistelun imurin kanssa.

 Noh, yllättäen olo ei sitten ollutkaan ihan niin hyvä. Kun mittasin kuumeen uudestaan, lukema olikin jo 36,5. Voinnista päätellen taitaa olla vielä tuosta nousemassa. Eli ei riekkumista imurin kanssa, villakoirat saavat olla vielä hengissä ainakin tämän päivän. Jos olen viikonlopun täällä, sitten ne saavat viimeistään kyytiä.

Minua jotenkin nyt tympii ja ahdistaa tosi paljon tämä päivien kökkiminen kotona. Ehtii miettiä liikaa ja tunnit ovat ikuisuuden mittaisia. Tosin olo on sellainen, ettei töissäkään jaksaisi.

Tänään on vielä erityisen pitkä päivä, koska M:llä on japanin tunnit. Olisi ollut minullakin tietysti, mutta turha sinnekään on kipeänä itseään raahata. Viime viikolla missasin tunnit töiden takia, joten olen varmaan ihanasti pihalla, kun ensi viikolla sinne taas pääseen. Tosin katsottiin eilen tehtäviä M:n kanssa, mutta minun olisi pitänyt tutkailla niitä vähän perusteellisemmin. Minun kohdallani ei riitä, että luen tekstin läpi. Pitäisi oikeasti nähdä vaivaa ja kääntää se, mutta täytyy myöntää, että tällä kertaa en vain jaksanut. Aivot kieltäytyivät tekemästä yhteistyötä.

Noh, ehkä tänään voisi itsekseen vilkaista kirjaa vielä jossain välissä... jos nyt saan itsestäni niin paljon irti. Tällä hetkellä houkuttelisi enemmän nukkumaan meneminen. Lienee kuitenkin viisasta syödä lounas ensin ja mönkiä petiin vasta sitten. Ehkä onnistun taas nukkumaan siihen saakka, että M tulee kotiin... tosin epäilen vahvasti, etteivät edes minun unenlahjani riitä puoli seiskaan torkkumiseen, vaikka olen kipeänä. Ei mahda mitään.

Positiivista on se, että M lupasi hakea postista tilaamani kirjat, joten saan ne viikonlopuksi. En osaa päättää, mistä aloittaisin lukemisen :D Seuraavan postauksen voisikin tehdä niistä plus juuri ostamistani leffoista ja tv-sarjasta. Olisi vähän pirteämpää luettavaa kuin nämä kitinät flunssasta, kirjoittamisesta ja kämpästä x)

4. huhtikuuta 2012

Naamaan sattuu ja väsyttää

Pahuksen flunssa. Saikullehan sitä piti jäädä, kun kuumetta on melkein aste ja ihan kamala nuha. Nyt alkaa olla jo nenä ja naama kipeänä kaikesta niistämisestä. Ihan tyhmää :P Päiväkin kului ensin kamalan hitaasti, kun yksin M:n luona makoilin sohvalla. Tuli selailtua netistä asuntoja ja pelattua FFIX:ää, kunnes kävin nukkumaan ja heräsin siihen, että M tuli kotiin.

Näytin yhden asunnon M:lle ja sovittiin, että mennään näyttöön ensi viikolla. Ei me sitä välttämättä osteta, mutta olisihan se juurikin sitä, mitä on toivottu. Kaiken lisäksi se on tästä samasta talosta, vain kerroksen alempana. Ainoa vika on oikeastaan ajoitus. Syksyllä olisi meille parempi, mutta tämä kämppä on nyt myynnissä. Käydään katsomassa se ja sitten mietitään, mitä tehdään.


Pohdittiin sellaistakin vaihtoehtoa, että minä muuttaisin tänne. Sekin olisi ihan ok, mitä nyt joutuisin luopumaan suurimmasta osasta huonekalujani. Miksikö juuri minä? Koska minulla kaikki on vanhaa ja huonokuntoista, parempi pitää uudemmat tavarat. Tosin on minulla sitten parempi pesukone ja modeemi ;) Vanhalla sängyllä heitän mieluusti vesilintua heti tilaisuuden tullen, mutta kirjahyllyistä luopuminen harmittaisi hieman, samoin isoista huonekasveista. Ne eivät vain mahdu tänne mitenkään. Kirjatkin joutuisin varastoimaan häkkivarastoon siihen asti, että muuttaisimme isompaan kämppään. M on nimittäin samanlainen hamsteri kuin minä, joten täällä on jo ennestään hyllyt aika täynnä. Katseltiin, että yksi lisähylly ehkä mahtuisi ja sitten saataisiin juuri ja juuri mahtumaan minun leffani ja mangani sekä M:n tilaamat uudet animut ja mangot. Kirjoille ei tällä hetkellä ole tilaa. Niistä en silti luopuisi, menisivät vain tosiaan väliaikaisesti häkkikomeroon.

Mutta oikeasti meidän tavaramäärällä se kolmio olisi parempi vaihtoehto. Jäisi yksi huone ompelua ja muuta säätämistä varten. Toisekseen saisi molemmille työpöydätkin. Nyt dataan läppärin kanssa sängyllä ja päivällä datasin olohuoneen pöydän ääressä. Samalla linjalla sitä joutuisi jatkamaan sittenkin, jos tänne muuttaisin, koska kahta työpöytää tänne ei saa mahtumaan.

Joo, tuli joka tapauksessa käytyä pitkä keskustelu siitä, kuinka järjetön tilanne on tällä hetkellä. Minä maksan älyttömän isoa vuokraa kämpästä, jossa oleilen tosi vähän. Käytän sitä enemmän tavaroideni varastoimiseen. Toisaalta M maksaa omasta asunnostaan ihan yhtälailla "turhaan", jos oleilemme minun luonani. Kumpikin säästäisi selvää rahaa, jos asuntoja olisi vain yksi. Toisekseen omaa on fiksumpaa maksaa kuin toisen. Ehkä tilanteeseen saadaan vielä muutos, kunhan nyt ensin päätetään, ostetaanko joku kiva kolmio vai yritetäänkö vuosi pari mahtua M:n kaksioon.

Positiivisena asiana mainittakoon, että vuokranantajani vaihtoi huoltoyhtiötä ja vessaongelma korjattiin välittömästi. Täytyy nyt lähiaikoina vaivautua kämpille pesemään lattia (se vuoto ei ollut kovin hyvänhajuista, joten lattialle syytä lienee tehdä jotain). Tosin M kävi kämpällä tänään ja sanoi kylppärin viemärin kurluttavan... eli voi olla, että joudun tekemään uuden vikailmoituksen. Seuraillaan.

Perjantaina näytin vielä ihmiseltä.
Ehkä minulla on ollut tänään vähän liikaa aikaa ajatella näitä juttuja. Kipeänä ja yksin kotona... mitäpä  muuta sitä tekisikään. Okei, jahtasin kyllä aarteita chocobolla ja sammakkoja Quinalla, mutta se ei vaadi suurta ajatustyötä.

Kipeänä oleminen on kyllä oikeasti tosi tympeää. Näytänkin kamalalta. En ole luonnollisestikaan jaksanut meikata. Suihkussa kävin kyllä, mutta hiukset ovat silti jotenkin kamalan näköiset... ne olisi pitänyt kyllä värjätä tänään, mutta taitaa jäädä viikonlopulle.

Silloin pitäisi mennä M:n porukoille, mutta voi olla, että jään Lahteen. Olen joko omilla kämpillä tai M:n luona. Nyt kun vessa on korjattu, voisin olla omassa kodissakin. Sitten voisi värjätä hiukset ja katsoa Pretty Little Liarsin kakkoskauden loppuun. Niin ja tietty uuden jakson The Secret Circlestä... The Vampire Diariesista ei valitettavasti uutta tule tällä viikolla.

Kirjoittamisen osalta pitäisi myös saada itseä niskasta kiinni. Jotenkin Projekti S. R.:n jatkaminen tuntuu tällä hetkellä ylivoimaiselta. En edes tiedä, minkä takia... sitä olisi jäljelläkin enää 2-3 lukua. Ei siis mikään mahdoton urakka. Oikeasti pitäisi vain saada se kasaan ja siirtyä toisiin juttuihin.


Vähän olen miettinyt myös Siipien tuomarin jatkamista tai DSS II:sta. En tiedä, mihin tarttuisin. En saa aikaan, tyhjät Wordin sivut kammottavat. Haluaisin myös kirjoittaa jonkin huumoripätkän, mutta aihetta ei tule mieleen eikä sellainen väkisin syntyisikään. Kaikkiin huumorijuttuihini olen saanut ideat vahingossa ja spontaanisti, siksi niistä on jotain tullutkin.

Awards-ficinkin kirjoittaminen oli minulle tosi työlästä, mutta sain silti oman osuuteni kasaan. Ei se ehkä ollut parasta minulta, mutta toimi kuitenkin. Siksi elättelenkin vielä toivetta, että pääsen juttun juoneen kiinni ja löydän taas itseni kirjoittajana. Nyt vain on hankala tarttua mihinkään näistä keskeneräisistä projekteista, tarvitsisin kai kunnon inspispiikin... tai sitten on ruvettava pukkaamaan tekstiä ulos väkisin laadusta välittämättä.

Kylläpäs nyt angstittaa tämä asia. Johtuu varmaan osittain flunssasta, osittain lääkekuurista ja osittain ihan aidosta veetutuksesta. Tämmöinen näiden kolmen cocktail ei ole kauhean kiva juttu. Onneksi huomenna on viimeinen päivä kuuria. Ehkä sitten olo alkaa normalisoitua... ja luulisi, että tämä flunssakin kohta paranisi.

3. huhtikuuta 2012

Köh, köh, niisk, niisk

Minä saan flunssan kerran viidessä vuodessa... tai niin ainakin luulin. 1999, 2004, 2009... noina vuosina on iskenyt järkyttävän kamalan kauhea flunssa, mutta muuten olen saanut olla melko terve. Joskus on jotain pientä köhää toki ollut, muttei  mitään erikoisempaa.

Tällä kertaa flunssa näköjään iski kaksi vuotta etuajassa. Ei olisi kyllä tarvinnut. Töissä olisi tekemistä yli oman tarpeen, joten ensi viikolla sitä on sitten kaksi kertaa yli oman tarpeen. Ei sillä, että nyt jaksaisin siellä mitään tehdä. On ihan tarpeeksi rasittavaa maata sohvalla läppäri vatsan päällä... oikeastaan sekin on sen verran rasittavaa, että saatan kohta siirtyä joko nukkumaan tai tuijottamaan leffaa.

Olin ehtinyt unohtaa, miten tympeää kipeänä on olla. Vähän siitä sai esimakua, kun M sairasti tätä samaista tautia viime viikolla. Kurjaa oli katsella toisen sairastamista, mutta ei siinä paljon voinut tehdä. Pidin huolta, että juomista ja syömistä oli tarpeeksi, samoin flunssalääkkeitä. Illat katseltiin leffoja, päivät M taisi aika pitkälti nukkua kotosalla.

Nyt on sitten minun vuoroni. Kuvittelin säästyväni tältä, mutta joskus sitä näköjään joutuu myöntämään olevansa väärässä. Tavoitteena olisi päästä huomenna töihin, mutta olo on tällä hetkellä sellainen, ettei se taida kovin realistista olla.

Olen tässä samalla yrittänyt katsella työpaikkoja. Työsuhteeni siis päättyy elokuun lopussa, joten tulevaa täytyy jo suunnitella. Jonnekin sitä on töihin päästävä. Tosin vaihtoehtoina minulla on myös työvalmentajan erikoisammattitutkinnon opiskeleminen (mieluiten oppisopimuksella) tai jokin muu lisäkoulutus, mikäli TE-toimisto suostuu siihen, että voisin opiskella ansiosidonnaisella omaehtoisesti. Opintotuella opiskeluun minulla ei ole varaa. Niin typerää kuin se onkin, minun kannattaa ennemmin maata kotona työttömänä kuin lähteä opiskelemaan opintotuen varassa (siis taloudellisessa mielessä). Sillä pahuksen tuella ei oikein maksella lainoja.

En varsinaisesti ole huolissani työllistymisestä. Jotain löytyy varmasti. Tällä hetkellä eniten ehkä kiinnostaisivat työllistämistyö, päiväkodit ja sihteerin hommat. Toki jotain muutakin voi kokeilla, jos jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Ja tosiaan se opiskelu ei ole täysin pois suljettu juttu. Pääasiassa etsin kokopäivätyötä, joka olisi virka-aikaan. Satunnaisesti voisin toki tehdä ilta- ja aamuvuorojakin, mutta varsinaiseen vuorotyöhön en ole hyppienpomppien menossa. Toki päiväkodeissa yleensä tehdään vuoroja, mutta ainakin aiemman kokemuksen perusteella ne olivat 6-14, 8-16 ja 9-17, mikä ei siis ole ollenkaan paha. Vuoropäiväkodit ovat asia erikseen, mutta sellaiseen en ole ajatellutkaan hakeutua.

No joo... josko sitä ryömisi paremmin peiton alle ja yrittäisi saada olonsa inhimillisemmäksi.