18. maaliskuuta 2012

Yuki

Talvikko eli Siperian kääpiöhamsteri,Yuki, tuotiin kotiin pienessä pahvilaatikossa 26.8.2010 noin kuukauden ikäisenä. Pieni karvapallo oli kamalan säikky ja lähinnä juoksi karkuun, kun sitä yritti kädellä lähestyä.

Ruoka otukselle kuitenkin kelpasi erinomaisesti. Kaikkea maistettiin ja suurin osa piilotettiin ensin poskiin, sitten ympäri terraariota. Kokeilin monenlaista ruokaa Yukille, mutta sen herkuiksi vakiintuivat pian porkkana ja omena. Myös salaatti ja kurkku kelpasivat, mutta kurkun piti ensin kuivua lautasella... jostain syystä se ei tuoreena koskaan tehnyt erityisen suurta vaikutusta.

Kuivaruokaosastolta Yukille kelpasivat melkeinpä kaikenlaiset siemenet, mutta maapähkinät olivat parasta ikinä. Niillä ei tosin ihan joka päivä herkuteltu, mutta oi sitä onnea, kun pieni hamsteri sellaisen sitten sai. Sitä jyrsittiin aina suurella hartaudella. Erilaiset herkkutikut kelpasivat myös erinomaisesti, ja olisi Yuki niitä varmasti syönyt enemmänkin, jos olisi annettu.

Hieman myöhemmin Yuki sai myös oman puisen mökin, jossa oli huimat kaksi kerrosta. Se viihtyi paremmin alakerrassa, jonne myös varastoi kasoittain siemeniä ja talouspaperia, mutta toisinaan yläkerta osoittautui mukavaksi torkkupaikaksi. Päivä- tai yöunien jälkeen saattoi sitten parvekkeella venytellä raukeasti.

Yhtenä suurena rakkautena Yukilla oli juoksupyörä. Siinä se olisi juossut yöt läpeensä, jos olisi annettu. Usein annoinkin, mutta kavereiden ollessa kylässä, joutui pikkuneiti välillä viettämään öitään ilman juoksupyörää. Toisinaan tästä seurasi suolakiven paukutus terraarion lasia vasten... protesti kenties?

Itse totuin juoksupyörästä lähtevään ääneen, joten se ei yöuniani koskaan häirinnyt. Sen sijaan siitä tuli tuttu ja turvallinen osa elämää. Tosin nyt, kun M tuli kuvioihin, Yuki joutui hieman useammin luopumaan rakkaasta kuntoiluvälineestään yön ajaksi. Päivisin se toki sai porhaltaa kilometrin toisensa jälkeen pyörässään.

Olin myös ajatellut ostaa Yukille juoksupallon, jotta se olisi päässyt seikkailemaan sillä ympäriinsä. Se oli ollut jo pitkään kauppalistalla ja oikeastaan vain odottanut hetkeä, että ehtisi poiketa eläinkauppaan. Valitettavasti kyseinen vehje on edelleen kaupan hyllyllä, enkä taida sitä nyt olla ostamassa.

Perjantaina 16.3.2012 Yuki nimittäin meni jossain vaiheessa mökkinsä alakertaan nukkumaan ja käpertyi keräämänsä talouspaperin sekaan. Taisi joukossa olla vähän heinää ja siemeniäkin. Sinne se asettui mukavasti lepäilemään... eikä enää herännyt. Kaiketi pieni sydän vain lakkasi jossain vaiheessa lyömästä. Mitään viitteitä sairaudesta tai mistään ei ollut. Yuki voi hyvin, söi normaalisti, juoksi juoksupyörässään normaalisti, vipelsi pitkin allekirjoittaneen ja M:n käsiä tavalliseen tapaansa ja muutenkin kohelsi ympäriinsä. Sitten se vain meni nukkumaan.

Yuki eli vain vajaat kaksi vuotta, mutta toivottavasti ne olivat onnellisia vuosia. Se oli pieni otus, mutta jätti suuren aukon lähtiessään. Uskon kuitenkin, että nyt sillä on hyvä olla ja kaikki on paremmin kuin tässä maailmassa koskaan.

Kiitos Yuki, kun olit piristämässä päiviäni :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti