25. maaliskuuta 2012

Matkavalmisteluja

Olen lähdössä toukokuussa ensimmäiselle oikealle ulkomaanreissulleni. Virossa ja Ruotsissa on tullut käytyä useampaan otteeseen, mutta en oikeastaan laske niitä reissuja. Nehän ovat vähän Suomen jatkeita vai mitä? Tällä kertaa sen sijaan on tarkoitus reissata hieman kauemmas.

Palaan kohteeseen ehkä hieman myöhemmässä vaiheessa. Voi olla, että jonkinlaisen matkaraportin raapustelen sitten viimeistään kesäkuussa... kuvien kera toki :)


Alkuvuonna on tullut jo valmistauduttua reissuun. Sen verran olen ehtinyt tehdä, että olen ostanut matkalaukun. Väri ei ollut ihan mieleeni (vaaleanpunainen, mutta ei ihan tuollainen kuin kuvassa), mutta pystyn elämään sen kanssa, koska hinta ei ollut täysin mahdoton. Itse asiassa sain laukun melkoisen halvalla jopa.

Oli minulla jo ennestään matkalaukku, mutta siinä alkavat pyörät olla vinksinvonksin ja on se aika pienikin. Kahden viikon reissuun tarvitsee kuitenkin jonkin verran vaihtovaatteita yms., joten katsoin viisaimmaksi hankkia uuden ja isomman laukun.

Toinen konkreettinen juttu on tietysti ollut säästäminen. Okei, säästän muutenkin, mutta nyt olen yrittänyt laittaa vähän reilummin rahaa syrjään. Muutto imaisi käytännössä kaikki ylimääräiset rahavarani, joten aloitin säästämisen syksyllä aika tyhjistä. Luultavasti kesäkuussa saan tehdä saman jutun :D

Ajankohta reissuun lähtemiseen ei siis ollut ehkä fiksuin mahdollinen, mutta minulle tarjottiin niin hyvää tilaisuutta, etten vain kyennyt siitä kieltäytymään. Yritin alkuun, mutta myönnän, että minut oli lopulta erittäin helppo puhua ympäri. Olin haaveillut samantapaisesta matkasta jo vuosia ja vuosia, joten eiköhän se ole nuukailun arvoista.

Yritän myös uskotella itselleni, että reissu on kaiken muunkin vaivan ja tuskan arvoinen. Kävin viikolla ottamassa parit rokotteet, mikä jo sinänsä oli neulakammoiselle koettelemus. Selvisin siitä kuitenkin hengissä, ihme kyllä.

Valitettavasti oikea käteni ei ole vieläkään oikein toipunut koettelemuksesta. Se oli jo parempi, mutta nyt viikonloppuna lihas alkoi taas kipuilla. Vasen käsi on lähinnä kosketusarka, mutta oikea ei tykkää liikuttamisesta eikä varsinkaan kohottamisesta. Kyljellään nukkumisesta ei voi puhuakaan.

Hoitajan mukaan rokotekohdissa voi pari päivää olla pientä arkuutta, mutta ilmeisesti sekä pari päivää että pieni arkuus ovat suhteellisia käsitteitä. Tällä hetkellä paidan kiskominen päälle on hankalaa omin avuin. Toisen avustamana se onnistuu, vaikka silloinkin lihas protestoi.

Toinen hauskuus on lääkekuuri, jota syön. En ole saanut mitään paketissa listatuista sivuvaikutuksista, joten pitäisi kaiketi olla tyytyväinen. Valitettavasti olen saanut joukon omituisia oireita, joita varmaan lääkäri ei edes myöntäisi kuuluvan tähän kuuriin. Oloni on alavireinen, kaikki tympäisee ja itku on herkässä, kiukunpuuskiinkin on melkoisen matala kynnys. Lisäksi minulla on koko ajan nälkä. Siis oikeasti koko ajan. Puolituntia syömisen jälkeen oloni on sellainen, että voisin vetää kokonaisen aterian. Jos tällä kuurilla joutuisi olemaan pidempään, saattaisi paino lähteä ikävästi nousuun. Jatkuvaa nälkää on melkoisen vaikea vastustaa. Onneksi en ole tällä hetkellä kotona, se vähän helpottaa. Kylässä ei kehtaa koko ajan olla toisten jääkaapilla vaikka kuinka olisi nälkä.


Lisäksi minulla on suunnaton suklaanhimo, ja minusta tuntuu fyysisesti kuin minulla olisi kuukautiset, vaikkei olekaan. M kyselikin minulta jo eilen aamulla, mikä ihme minua vaivaa. Käytökseni ei kuulemma ollut normaalia... juu, tiedostan sen itsekin. Jotenkin on vain tosi vaikea yrittää olla mukava ja ystävällinen oma itseni. Odotan innolla kuurin loppumista, toivottavasti palaudun nopeasti ennalleni sen jälkeen.

Kaikesta vaivasta huolimatta odotan matkaa innolla. Toisaalta se myös jännittää paljon, kun en ole mikään kokenut maailmanmatkaaja. Onneksi mukana on kokeneempaa porukkaa, joten ei sinänsä tarvitse olla huolissaan. Toivon myös, että kielitaitoni riittää pärjäämiseen... vaikkakin epäilen omaa osaamistani hyvin vahvasti.

Vaikka kielen kanssa voi tulla haasteita, aion silti nauttia reissusta. Pääsen näkemään paikkoja, joista olen vain haaveillut, ja saan ottaa valokuvia niin paljon kuin sielu sietää. Jo se, että ylipäätään pääsen reissuun on mahtava juttu. Ehkä se on vähän säälittävää, ettei tähän ikään mennessä ole missään oikeastaan reissanut, mutta minulla ei ole erinäisistä syistä ollut juuri mahdollisuuksia. Nyt kun sellainen vihdoin on, aion ottaa siitä kaiken irti :)

8 kommenttia:

  1. Hah, usko pois, vaalenapunainen laukku on ihan hyvä. ;D Sen värisiä ei varmaan ole kovin monella matkustajalla. Itse hankin aikanaan punaisen, koska ajattelin sen erottuvan muista matkalaukuista. Mitä vielä, se on kai mustan jälkeen toisiksi suosituin väri ja sain aina kentällä arvuutella mikä hihnalla pyörivistä laukuista on omani. T: nykyään sinisen matkalaukun omistaja.

    Tosi hienoa kuitenkin, että vihdoin pääset ihan kunnon matkalle (vaikka kyllä se Ruotsikin lasketaan ;D ). Ja aivan varmasti pärjäät kielen kanssa. Minä tiedän ihmisen, joka ei puhu kuin suomea, mutta on silti selvinnyt hyvin ulkomailla.

    Kurja, että lääkekuurista on tullut tuollaisia oireita. :( Toivottavasti kuuri ei kestä enää kovin pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, no itse asiassa oisin halunnut leopardikuvioisen laukun (olisi ainakin erottunut massasta :D), mutta se oli liian kallis... ja M ei oikein innostunut ajatuksesta. Epäili, että se kääntää liikaa katseita (niinku mä nyt en muuten tuijotuksia keräiskään).

      Ei kuuri kestä enää kuin 1,5 viikkoa :D Ehkä se vielä tästä x)

      Poista
  2. Oi että! Oikeesti niin ihana jotenki ajatella, että meet sinne reissuun. Ihan varmasti on kaiken sen suunnittelun ja vaivan arvoista! En olisi minäkää mokomasta kieltäytynyt.

    Toivottavasti käsi on vähän parempi jo. Inhottavaa, kun iskee ihan invaksi käsi rokottamisen jälkeen. Itselläkin kesti ärsyttävän pitkään mokoma kipuilu kädessä, kun toisen puoliskan piti mennä havrixia ottaan Turkin reissun jälkeen.

    Kuulostaapa hassulta kuurilta. Tai lähinnä noi sivuvaikutukset. Aivan mahdollisiahan noi siis on vaikkei niitä ookkaan missään selosteissa lueteltu. Kunhan nyt vaan loppuis noi oireet pian, eikä kestäis koko kuurin loppuun asti. Kuulostaa tosi ärsyttäviltä oireilta nimittäin. :[

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, se on tosi kiva päästä sinne. Ei tää vaivannnäkö varmasti hukkaan mene x)

      Käsi on nyt ihan ok, vaikkei vieläkään täysin kunnossa. Mulle ei hepatiittirokotteesta tullut oikeestaan ihmeempää oireilua, vähän aikaa oli arka. Mutta tää jäykkäkouristus, mikä piti uusia (saatu viimeks kasilla), on nyt ollut aika tuskanen tapaus. Onneksi sitä ei kuitenkaan tarvi taas kymmeneen vuoteen ajatella.

      Osasin jotain tämmösiä sivuvaikutuksia odottaakin, kun hormonilääkitys ei ihan kauhean hyvin mulle sovi (kokemusta on). En vaan arvannut, että näin vahvana tulisi näin lyhyessä ajassa. Eilen oli taas pinna tosi tiukalla ja ihan turhista asioista, mutta eiköhän se pääsiäisen jälkeen helpota. Ruokaa vois vetää koko ajan, mutta ehkä kantsii pitää ittensä kurissa :D

      Poista
    2. Heh, ei taatusti! :> Aa niin ettei ollu ihan vaan reissua varten rokotuksia, uskon et noi "normaalit" onki vähä ikävämpiä sivuvaikutuksineen. Viidennellä luokkaa on tainnu viimeksi olla semmone rokotus itellä, olimahtava jotai jalkapalloa koulussa pelata kun toinen kankku tuli vähän jäljessä.|'D

      Mut jooh, eiköhän se siitä sitten! On inhottavaa olla jos koko ajan tekis mieli rampata jääkaapilla. ><

      Poista
    3. Noh, oikeastaan reissua varten otin senkin. Ei oo kiva, jos joku elukka puree ja sit onkin kipeenä sen takia... tosin ehkä siitä nyt joka tapauksessa ois kipeenä :D Ja tokihan toi on ihan kotimaassakin hyvä olla voimassa.

      Yritän nyt kuitenkin olla ramppaamatta jääkaapilla koko ajan. Ei ois kiva huomata et parissa viikossa ois tullu viis kiloa lisää painoa :D

      Poista
  3. Voi niin tutulta kuulostaa nuo hormonijutut! Ja siis musta on täysin loogista, että tulee just mielialan heittoja, outoja mielitekoja jne. Sitähän ne hormonit on. Lääkärit nyt vaan kieltää kaiken.

    Tetanuksesta jäi mulle semmoinen ällö tunne käteen pitkäksi aikaa. Sellainen kuin olisi pieni osa lihasta jumissa. Ei se varsinaisesti kipeä ollut, mutta sellainen inhottava. Sitä voi varmaan vähän hieroskella sitten, kun tohtii, lähtee mömmöt liikkeelle.

    -N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on se mustakin loogista. Hämmästyin sitä, miten nopeasti kaikki tutut oireet tuli takaisin, kun kuurin aloitti. Ja sekin, ettei sitä heti tajunnut itse... oikeastaan vasta sitten, kun M alkoi tosiaan kysellä, että mikä mättää ja mitä hän on nyt tehnyt väärin. Aika pelottavaa, millanen vaikutus noilla on ihmisen käytökseen. Ei oo kyllä pienintäkään aikomusta enää koskaan ryhtyä hormoneita syömään vakituisesti. Tällasissa pätkissä menee, jos tilanne on pakottava (niinku nyt).

      Käsi alkaa jo onneksi olla parempi. Yöllä saattaa vähän kenkkuilla, jos liian pitkään nukkuu sen päällä, mutta muuten ok.

      Poista