31. maaliskuuta 2012

Kiroilua ja kissanristiäisiä

Torstaina 22.3. tein kotona havainnon, että wc:n pytyssä on jotain vialla. Se ei tuntunut vetävän kunnolla. Perjantaiaamuna tilanne oli vielä huomattavasti huonompi, joten tein asiasta akuutin vikailmoituksen. Viikonlopun olimme onneksi M:n vanhemmilla, joten ei tarvinnut murehtia asiasta sen enempää. Ajattelin, että kyllä tämä tästä.

Sunnuntaina, kun tulimme takaisin, ongelma jatkui edelleen. Noh, päättelin, ettei huoltoyhtiö tee viikonloppuina edes akuutteja juttuja. Siihen olin jo tottunut edellisessä paikassa (jääkaapin hajoaminen helteellä perjantai-iltana ei ole akuutti, asialle tehtiin jotain vasta maanantaina). Maanantaina kuitenkin päätin pirauttaa asiasta ja sainkin sitten vastauksen, että "juu, totta kai hoidetaan."

Tiistaina tilanne ei ollut edennyt yhtään paremmaksi, paitsi, että vetämättömyyden lisäksi pytty oli alkanut vuotaa. Eikä se vuoto muuten tuoksahtanut kauhean hyvälle. Soitin jälleen. Nyt minulle väitettiin, etten ollut tehnytkään mitään sähköistä vikailmoitusta (vaikka siitä tuli sähköpostiini kuittaus). Koko asiasta ei ollut olemassakaan työmääräystä. Asiakaspalvelija puhelimessa lupasi sellaisen heti tehdä ja merkitä kiireelliseksi.

Olin taas hetken tyytyväinen. Keskiviikon vietin M:n luona, joten sain jopa nauttia normaalista elämästä. Siis siitä, että kotonakin voi käyttää vessaa eikä tarvitse kärvistellä ja odottaa, että työt alkavat :P Torstaina poikkesin töiden jälkeen kotiin vain todetakseni, ettei mitään ollut tehty! Lähdin siis takaisin M:n luokse. Nyt perjantaina en jaksanut edes vaivautua vaan tulin suoraan tänne ja olen viikonlopun yli. Aion tehdä valituksen huoltoyhtiöstä vuokranantajalle. On ihan naurettavaa, ettei vikoja asukkaan useasta ilmoituksesta huolimatta korjata. Vielä naurettavampaa on, että minun oletetaan maksavan ei-niin-pientä vuokraa, vaikken edes pysty asunnossani asumaan! Koettakaapa itse pidätellä koko viikonloppu, hah!

Eikä tämä edes ole ensimmäinen kerta, kun asunnossa on viemäriongelmia. Itse en viemäreihin tunge mitään ylimääräistä, mutta silti ongelmia riittää. Olen itse tehnyt sen, mitä nyt noille pystyy tekemään, mutta kun vika on jossain syvemmällä, tarvittaisiin joku ammattilainen hoitamaan homma.

Joo-o, tässä todellakin odottaa, että  pääsee muuttamaan pois.

Jos sitten vähän iloisempia aiheita. Tai no, en tiedä. Kissat ovat taas saaneet nimiä oikein urakalla. En sen takia päässyt japanin tunneillekaan tällä viikolla, mikä oli harmi sinänsä. Oikeastaan tällaisissa kekkereissä on vain se kiva puoli, että pääsee laittautumaan.

Itse asiassa kiharsin lisäkkeet edellisenä iltana, mutta aamulla oli niin kostea ilma, että urakka meni hukkaan. Ei näköjään auttanut edes hiuslakka yms.  Tosin olivathan nuo joka tapauksessa ihan kivannäköiset.

Tällä kertaa jopa sain tuskattomasti laitettua lisäkkeet päähän. Heräsin tarkoituksella normaalia aiemmin, jotta ehdin meikata itseni ihmisen näköiseksi (normaalisti laitan töihin vain meikkivoidetta, puuteria, ripsaria ja piirrän kulmat luomivärillä). Silmämeikkiin meni hieman normaalia pidempi aika ja taisin väsätä ihonkin kanssa tovin. Ehdin vielä laittaa lisäkkeetkin ennen aamiaista, mutta omien hiusten (turha) kihartaminen jäi sen jälkeen.

Luulen, että kiharat olisivat pysyneet, jos olisin saanut kyydin töihin. Valitettavasti M on flunssassa, joten menin sitten linkulla. Miesparka on edelleen kipeä, toivottavasti olo alkaisi jo hiljalleen helpottaa.

Enivei, en jäänyt sitten suremaan menetettyjä kiharoita, kun näytin kuitenkin ihan siedettävältä ja töissä oli liian kiirettä, että olisin ehtinyt asialle tehdä mitään. Jotenkin kaikki päivät, jolloin pitää lähteä talon ulkopuolelle, ovat kamalaa hässäkkää. Varsinaiselle työnteolle ei tunnu jäävän riittävästi aikaa. Mutta hei, huomatkaa, että olen pukenut päälleni valkoisen paidan ikuisen mustan sijaan ;D

Tosin tuli siinä kotona wc-pytyn ihmettelyn lisäksi sitten vaihdettua vaatteitakin. Minulla on ihan liian vähän tuollaisia "edustusvaatteita", mutta kun en oikeasti edes viihdy niissä. Pitäisi silti hommata parit edustavat puserot ja hameet lisää, ettei aina tarvitsisi mennä samoissa. Tiedän, että näytän paljon aikuisemmalta ja luultavasti monen mielestä fiksummaltakin niissä, mutta oikeasti oloni on vain jotenkin todella vieras. Ehkä vielä joskus opin?

Jos vessaveetutusta ei lasketa, oloni parani huomattavasti, kun kotona kiskoin valkoisen paitapuseron tilalle mustan osittain verkkokankaisen hupparin ja punamustan kevättakin. Olin taas oma itseni enkä joku... joku... emt?

Cossaajana minua ei kai pitäisi vaivata se, että välillä joudun olemaan joku muu. Sitähän minä käytännössä harrastan joka tapauksessa. Silti se ei vain ole sama asia. Cossatessa teen sen omasta halusta, muissa tilanteissa kyse taitaa olla enemmän siitä, että pyrin sopeutumaan joukkoon ja saamaan yleistä hyväksyntää. Valitettavasti minun käsitykseni tyylikkäästä pukeutumisesta ei vastaa yleistä käsitystä. Moni kokee sen epäkorrektina tai jopa epäkohteliaana. Vapaalla viis siitä, mitä muut ajattelevat, mutta joissain muissa yhteyksissä tämä seikka lienee syytä pitää mielessä x)

Mutta niin, en minä kuole siihen, että joudun pukeutumaan yleisten normien mukaan. Olen vain sen verran pihi, etten viitsisi kamalasti ostaa sellaisia vaatteita, joita ei tule sitten muuten käytettyä :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti