4. tammikuuta 2012

Muistojen siivillä...

Aika kuluu nykyisin todella nopeasti. Vuodet vierähtävät ilman, että sitä ehtii edes tajuta, ja se on ajoittain melkoisen pelottavaa. Sitä, että reilu kolmannes elämästä saattaa olla jo takanapäin, ei edes kannata alkaa miettiä. Huh, että kuulostaakin lopulliselta.

Minulla on syntymäpäivä ihan kohta. En ajatellut viettää sitä mitenkään enkä toivonut lahjojakaan. Tiedän silti saavani kaksi lahjaa varmasti. Ihmiset eivät kuuntele minua, mokomat. Ja kahvitarjoilukin ilmeisesti on ohjelmassa, sillä omat vanhempani sekä M:n vanhemmat sekä pikkuveli ovat tulossa käymään kyseisenä päivänä. Miten tässä nyt näin kävi?

Illan haluan kuitenkin viettiää ihan rauhassa ilman ihmeempää ohjelmaa. Oikeastaan olisi voinut olla kiva käydä ulkona syömässä ja vaikka leffassa, mutta enpä tiedä, jaksanko enää vieraiden lähtemisen jälkeen ryhtyä moiseen... katsotaan nyt.

Nyt ajattelin joka tapauksessa käydä läpi hieman muistoja vuosien varrelta. Jutut ovat siis sarjassamme kupopähkinöitäkin kiinnostaa, mutta enpä ole tainnut antaa moisen aiemminkaan häiritä kirjoitteluani.

1984

Synnyin. Ensimmäiseltä elinvuodeltani minulla ei luonnollisestikaan ole muistoja.







1985


Myös tämä vuosi tapahtumineen on minulta pimennossa.











1986


Pikkuveli syntyi, mutten muista sitä. Samaiselta vuodelta vain hieman hänen syntymänsä jälkeen on kuitenkin ensimmäinen selkeä muistikuvani. Oli jouluaatto ja joulupukki oli jo käynyt. Yksi lahja oli kuitenkin vielä saamatta. Minua kehotettiin kurkistamaan terassin ovea peittävän verhon taakse... ja siellä se oli! Nukkekoti, josta olin haaveillut jo kauan. Eikä kellään toisella ollut varmasti samanlaista nukkekotia, sillä isä oli nikkaroinut sen minulle ihan itse.

1987

Jostain syystä en tältäkään vuodelta muista mitään erityistä.

1988

Taisi olla tämä vuosi, kun asuimme Ravilinnassa (kyllä, se on oikeasti talon nimi). Olin isän kanssa saunomassa, mutta ilmeisesti löylyssä tuli viivyttyä hieman liian pitkään, sillä putosin lauteilta ja löin pääni kulmaan. Minulla on edelleen arpi toisen kulmakarvan vieressä.

1989

Taisimme muuttaa Juvalle. Muistan naapurinpoikien ryhtyneen heittelemään minua lumipalloilla, kun äiti oli jostain syystä mennyt käymään sisällä pikkuveljeni kanssa. Muistan myös syöneeni muuttopäivänä juustoa ja tulleeni kipeäksi siitä (tai sitten sain vain oksennustaudin). En syönyt juustoa moneen vuoteen.

1990

Perhepäivähoitajan luona oli mahtavaa. Rakensimme puumajaa ja istuimme vanhan metsässä olevan auton takapenkillä tyttöjen kanssa. Mukana oli myös pari meitä muutaman vuoden vanhempaa poikaa, jotka olivat kovin, kovin kivoja. Esikouluakin oli kerran viikossa ja siellä leikimme usein Prinsessa Ruusunen -laululeikkiä. Olisin aina halunnut olla Ruusunen, mutta kovin montaa kertaa rooli ei osunut kohdalle.

1991

Aloitan koulun. Meitä oli samalla luokalla vain kaksi, kakkosluokkalaisia oli neljä. Meitä kuutta opetti sama opettaja. Muistan, että kerran eräs kakkosluokkalainen tyttö oli väittänyt koulutaksin kuljettajalle, että minä en tule kyytiin. Taksi oli lähtenyt ja jättänyt minut koululle. Onneksi opettajat olivat vielä paikalla, mutta itkuhan siitä tuli. Sen jälkeen pelkäsin pitkään, että taksi jättää minut, jos en pue ulkovaatteita todella nopeasti tuntien loppumisen jälkeen.

1992

Toinen pikkuveljeni syntyi. Isä tuli hakemaan minua kesken koulupäivän. Oli käsityötunti ja olisin halunnut tehdä aloittamani työn loppuun, mutta se oli pakko jättää kesken ja lähteä isän mukaan. Hän vei minut ja veljeni perhetuttaville hoitoon. Seuraavana päivänä pääsimme katsomaan sairaalaan älyttömän pientä nyyttiä.

1993

Pääsin "yläluokalle", jossa olivat luokat 3-6. Jostain syystä minulla ei silti ole mitään erityisen mieleenpainuvaa muistoa tuolta vuodelta.






1994


Vietin hiihtoloman serkkuni luona Lahden seudulla. Olimme molemmat ihastuneita samaan poikaan ja puhuimme hänestä lakkaamatta. Teimme myös paljon muutakin kivaa, kuten kävimme laskemassa mäkeä, luistelemassa ja yhteismökillä riekkumassa. Kirjoitin hiihtolomasta pitkän kouluaineen viikkoa myöhemmin. Se on minulla edelleen tallessa ja muistuttaa ikuisesti kyseisestä lomasta.

1995

Isä oli töissä toisella paikkakunnalla ja kävi kotona vain keskiviikkoisin ja viikonloppuisin. Meille tuli uusi koira, tiibetinspanieli Milla, joka pissasi aina lattialle, kun isä tuli kotiin.

1996

Muutimme Ruokolahden suunnalle, mutta leijonaa en koskaan näh... eikun näinpäs! Siellä se seisoskeli baarin katolla päivät pitkät. Noh, joka tapauksessa, tuolloin jouduin vaihtamaan koulua, mikä oli aika pelottavaa. Aiemmassa koulussa oli ollut vain 18 oppilasta, nyt meitä oli 56 eli järkyttävän paljon! Kutosluokkalaisiakin taisi olla jopa 12.

Eräänä lämpöisenä syyspäivänä opettajat veivät meidät kaikki uimarannalle. Reissu oli kiva, muistan vaaleana levittäytyvän hiekan edelleen, samoin järvimaiseman ja matalan veden. Muistan myös, että pari tyttöä kysyivät minulta, olenko hetero. En tiennyt, mitä se tarkoittaa, ja kun he kertoivat, en tiennyt, mitä minun olisi pitänyt vastata. Minulle naurettiin, mutta se ei tuntunut pahalta... olin vain todella hämmentynyt.

1997


Muutimme jälleen. Jouduin vaihtamaan koulua ja siirtymään samalla yläasteelle. Tällä kertaa oppilaita oli jo noin 1000,  joten muutos oli suorastaan karmiva. Muistan, ettei rehtori olisi alkuun halunnut hyväksyä  minua kouluun, johon yleensä otettiin kuudennelle eikä seitsemännelle. Hän kuitenkin muutti mieltänsä nähtyään todistukseni, arvosanani olivat riittävän hyviä kyseiseen nimeltä mainitsemattomaan yksityiseen opinahjoon. Minulta tivattiin myös, miksi käytösarvosanani oli vain 9, mutta onneksi se ei estänyt valituksi tulemista. Tai no... ehkä toiseen kouluun päätyminen olisi voinut koitua onnekseni, ehkä en olisi päätynyt koristamaan koulukiusaustilastoja, jos olisin opiskellut jossain muualla.


1998


Aloin seurustella ensimmäisen kerran. Poika oli samanikäinen kuin minä ja ihan kivannäköinen. Päätin tykätä hänestä sillä hetkellä, kun hän soitti ovikelloamme ja tuli kysymään toista pikkuveljistäni pihalle. Siis päätin, en varsinaisesti ihastunut :D Olimme kuitenkin teinin mittapuulla aika pitkään yhdessä (11 kuukautta ja kaksi viikkoa, tasan) ja kai minä hänestä jossain kohtaa tykkäsin ihan oikeastikin.

1999

© Kiste
Pääsin Backstreet Boysin konserttiin. En ollut koskaan ollut yhtä isoa konserttia seuraamassa (enkä ole ollut sen jälkeenkään). En fanittanut bändiä enää niin kovaa kuin aiemmin, mutta kokemus oli joka tapauksessa hieno. En muista itkeneeni, mutta olin silti onnistunut sössäämään ripsivärini pitkin naamaa... mystistä.







2000


© Tuomas
Join itseni ensimmäistä kertaa humalaan ja poltin myös ensimmäisen tupakkani. Kumpaakaan tapahtumaa en kuitenkaan muista erityisen hyvin :D Aloitin myös lukion samaisessa koulussa, jossa olin yläasteenikin suorittanut. En muista ensimmäiseltä vuodelta varsinaisesti mitään erityistä tilannetta, mutta muistan innostuneen fiiliksen, joka minulla silloin oli.


2001


Pelasin ensimmäisen kerran Final Fantasy VII:ää ja innostuin peleistä toden teolla. Olin aiemminkin pelaillut vähän sitä sun tätä, mutta vasta nyt tykästyin hommaan oikein kunnolla. Samana vuonna hankin itselleni pelit VII-IX ja pelailin kaikkia todella ahkeraan ja suurella hartaudella.

2002

Aloitin seurustelusuhteen kaverini isoveljen kanssa. En ollut ihastunut häneen, mutta hänet piti saada, koska hän oli kierrättänyt kaikkia kavereitani eikä jäänyt olemaan kenenkään kanssa. Teinin logiikka on teinin logiikkaa. Sain herran itselleni reiluksi vuodeksi, mutta "kauppa" ei välttämättä ollut kannattava. Suhdetta ei koskaan voinut sanoa erityisen hyväksi tai terveeksi, mutta opin siitä paljon.

2003

 Löysin tieni fan fictionin pariin. Olin kirjoittanut sitä jo kauan tietämättä, että jutulla oli nimikin. Päädyin FinFanFuniin ja julkaisin ensimmäisen ficcini netissä. Se oli hurjan pelottavaa, mutta selvisin siitä hengissä. Samana vuonna tuli elokuviin Pirates of the Caribbean: Mustan Helmen kirous, johon ihastuin täysillä ja josta aloin kirjoittaa pitkää ficciä Karibian kuumat tuulet. Ficistä tuli menestys ja sain todella paljon lukijoita.


2004


© Minorea Riipinen
Tutustuin netissä kivaan tyttöön, jonka kanssa meille kehittyi hyvin omalaatuinen ystävyyssuhde. Kirjoitimme yhdessä lähes 6000-sivuisen Naruto-ficin, joka on melkoista soopaa, mutta saavutus sinällään. Koko vuotta väritti ystävyytemme lämpöisine hetkineen ja rajuine riitoineen. Muistan olleeni äärimmäisen onnellinen, mutta myös itkeneeni todella paljon. Voisin sanoa, että koko vuosi on tiivistettävissä tähän yhteen ihmiseen.







2005


Aloin taas seurustella ja samalla välini edellä mainitun tytön kanssa katkesivat. Pidin paljon pojasta, jonka olin tavannut kaverin kautta. Hän myös oli omiaan herättämään epäluuloja vanhemmissani, jotka eivät kovin helposti suhteelle lämmenneet. Kävimme monta kiivasta keskustelua aiheesta. Ei auttanut, pidin pääni. Aloitin myös opinnot ammattikorkeassa.






2006


Menimme kihloihin 6.6.2006. Kävimme tämän kunniaksi yhdessä Ruotsin risteilyllä. Mitään kovin erikoisia muistoja tilanteesta ei jäänyt, ei edes kihlauksesta. Asia päätettiin puhtaasti keskustelemalla, hienoa kosintaa ei ollut, mutten sellaista kaivannutkaan.




2007


Olin kieli pitkällä odottanut Final Fantasy XII:ta jo edellisenä vuonna, mutta tänä vuonna se vihdoin ilmestyi. Olin onnesta soikeana ja pelasin pelin läpi kuukaudessa. Tunsin samaa innostusta kuin pelisarjaan tutustuessani, ihastuin tarinaan ja osaan hahmoista korviani myöten ja uppouduin maailmaan suuremmalla innolla kuin koskaan. Ai joo, muutin myös yhteen kihlattuni kanssa.

2008

Tapasin paljon kiinnostavia nettituttuja. Kesällä oli ensimmäinen Kristallimaailman miitti, jota sitten jännitin kunnolla. Onneksi kaikki paikalle tulleet olivat todella kivoja. Syksyllä taas tapasin C:n ensimmäistä kertaa irl ja pidin hänestä vielä enemmän kuin netissä. Välillemme alkoi muodostua lämmin ystävyys. Valmistuin myös ammattikorkeakoulusta.







2009


Pääsin kättelemään An Cafen poikia. Kanonin kauniit silmät ovat ikuisesti lukittautuneet muistojen arkistoon. Samaan arkistoon päätyi Inkubus Sukkubuksenkin ensimmäinen Suomen keikka. Sain myös työpaikan, josta olin todella innoissani ja jossa viihdyin paremmin kuin missään aiemmin. Uskaltauduin lisäksi vihdoin aloittamaan japanin opiskelun ja samalla tutustuin M:ään, I:hin ja S:ään, jotka ovat kaikki minulle nykyisin erittäin tärkeitä ihmisiä. Samaisena syksynä taisin tavata myös E:n ensimmäistä kertaa, joten jälleen elämääni tupsahti liuta uusia tuttavuuksia.

2010

Kesällä oli Kristallimaailman mökkimiitti, joka jäi mieleen ikuisiksi ajoiksi. Pienellä porukalla pelasimme FFVIII:aa, grillasimme, saunoimme ja uimme. Jutut olivat mahtavia ja välit tuon porukan kanssa lämpenivät kovasti. Cr ja K siirtyivät nyt vuorostaan nettitutuista irl-kavereiksi.

2011

Hurja vuosi. Keväällä minulle tarjottiin mieletöntä työtilaisuutta samaisessa paikassa, jossa jo työskentelin. Tartuin tilaisuuteen, vaikka minua pelotti todella paljon. Kesän kuljin sumussa ja mietin elämääni, olin melkoisen ahdistunut. Syksyllä sain vihdoin (vuosien vatvomisen päätteeksi) erottua kihlatustani. Ero oli toisaalta helppo, toisaalta hankala. Se oli surullinen asia, mutta myös suuri helpostus. Tämän jälkeen välini japanin ryhmästä tutun M:n kanssa lämpenivät ja ennen kuin ehdin kunnolla tajuta, olin jo uudessa suhteessa. Jossain kohtaa syksyä tajusin olleeni M:n ihastunut jo kauan, kenties ensimmäisestä opiskeluvuodestamme lähtien. En vain ollut osannut tunnistaa tunteitani ja ihastumisen sijaan olin kokenut vihastusta.

2012

Odotan mielenkiinnolla, mitä tämä vuosi minulle tarjoaa. Minulla on jo pieni aavistus, että eräs mieleenpainuvimmista kokemuksistani tulee tapahtumaan toukokuussa, mutta vannomatta paras. Eletään nyt päivä kerrallaan ja nautitaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti