21. tammikuuta 2012

Coni takana, elämä edessä?

Ah ihanaa todellisuuspakoilua! Tällä kertaa sitä toteutettiin Desucon Frostbiten muodossa. Con-fiilis ei tosin heti meinannut lähteä nousemaan, sillä sain lähinnä stressin, kun piti yrittää saada ihmisten aikatauluja sumplittua yhteen eikä kaikkia osapuolia edes meinannut tavoittaa mitenkään. Muutenkin olin todella väsynyt raskaan työviikon jäljiltä.

Karin - Naruto Shippuuden / © N

Perjantai olikin melkoista koomaamista ja nukkumaan oli ihana päästä. Lauantaina fiilis oli jo hieman parempi ja nousi entisestään, kun päästiin coniin asti. Kävin kuuntelemassa oikeastaan vain yhden luennon (Kielioppia animesta), vaikka toinenkin olisi kiinnostanut (Yuri - tyttöjen välisestä ystävyydestä). Toisessa kävin kuitenkin vain kääntymässä, koska se oli yksinkertaisesti aivan liian täynnä. En olisi jaksanut seisoa salin perällä 1,5 tuntia. Sitä paitsi luento oli alkanut etuajassa, joten missasin siitä senkin takia osan.

Sunnuntaina kävin sitten kuuntelemassa Naruto - alku oli hyvää, loppu sontaa ja Cosplaytuomarit - nuo lapsia syövät demonit -paneelit. Molemmat olivat oikein mieluista antia ja tykkäsin kovasti. Muuten päivä meni hengailuksi ja ihmisten kanssa höpöttelyksi, mutta siitähän ei tietysti mitään haittaa ollut.

Ilta tuntui olevan yhtä rankkaa säätämistä kuin perjantaikin, joskin eri syistä. Nimiä mainitsematta sain taas yhden syyn lisää inhota erästä ihmistä oikein antaumuksella. En ole koskaan hänestä pitänyt enkä taatusti koskaan opi pitämään. Hemmetti, en edes aio yrittää. Onneksi asiat kuitenkin lopulta järjestyivät.


Yuffie - FFVII: DoC / © Cr
En nyt jaksa kirjoittaa perusteellista con-raporttia. Sanon vain, että yleinen fiilis oli hyvä ja cossaaminen taas pitkästä aikaa kivaa. Ihanaa oli myös nähdä ihmisiä ja vaihdella kuulumisia. Jännä kyllä, parhaita hetkiä taisi silti olla minun luonani tyttöporukassa vietetty lauantai-ilta. Tuli naurettua niin, että posket olivat kipeinä vielä tiistainakin. Tytöt, hei, olette parhaita <3

Ostoksia minun ei ollut tarkoitus tehdä, mutta silti jotain lähti mukaan:

- Elän shifti pohjassa -paita (Genrewear)
- Uke-paita (Genrewear)
- Seme-paita (Genrewear)
- T-paita, jossa oli painatuksena kaksi lohikäärmettä (Kuroi Neko)
- Luv Bunny -huppari ("I hate you" -tekstillä) (Back Street)
- 3 Final Fantasy XII -pinssi ja keräilykortti -boksia (Urumi?)

Rahaa siis meni taas enemmän kuin olisi ollut suotavaa. Loppukuu pitää nyt yrittää elellä suhteellisen tiukasti. Olisi ihan hyvä välillä saada jotain säästöönkin, koska myöhemmin tänä vuonna on isoja kulueriä tiedossa.

Conin jälkeinen maanantai oli jännä päivä kaiken kaikkiaan. Töissä ollessa jännitin erään toisen ihmisen asioiden järjestymistä, mutta onneksi iltapäivän puolella tuli tieto, että kaikki oli ok. Kävin myös työterveyslääkärillä itkemässä kipeää polvea (on kipuillut kohta kolme kuukautta), mutta hän ei sitä suostunut kuvauttamaan. Sen sijaan sain käskyn välttää kävelemistä, päivän sairauslomaa (jota en käyttänyt) ja särkylääkereseptin. Polvi kipuili vielä lisää, kun lääkäri väänteli sitä oikein urakalla.

Se aiheuttikin loppuviikoksi ihanan lisämomentin töihin ja vapaa-ajalle. Särkylääkkeet tulivat oikeasti tarpeeseen, sillä kipu oli paljon kovempaa kuin aiemmin. Nyt se on asettunut normaaleihin mittasuhteisiin, muttei kadonnut kokonaan. Ensi kuussa kuvataan, jos parannusta ei näy.


Torstaina tuli myös hommattua jälleen yksi MH-nukke.
Tiistaina tuli lähinnä jumiteltua, piti tehdä japanin tehtäviä, mutten sitten jaksanut. Keskiviikkona vierailimme papan luona M:n kanssa. Se jännitti ihan älyttömän paljon, mutta meni kuitenkin hyvin. Torstai-ilta hujahti perinteisesti japanin tunneilla ja kivaa oli. Tosin porukkaa voisi tunneilla käydä hieman enemmän, ettei oma vastausvuoro tulisi niin nopeasti <_<

Perjantaina piti mennä optikolle, mutta sainkin ajan vasta maanantaille. Odotan mielenkiinnolla, mitä sanovat. Luulen, että uudet lasit menevät hankintaan, vaikken kaipaisi yhtään ylimääräistä rahanmenoa.

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus nauttia laatuajasta kahdestaan, mutta suunnitelmat muuttuivat lennossa. Niinpä istun tällä hetkellä koneeni kanssa M:n vanhempien luona ja M pelailee tuossa vieressä veljensä kanssa Terrariaa. No, aika menee näinkin ja olen saanut ainakin blogeja päivitettyä, jos en muuta :P

Ohjelmaa taitaa riittää ensi viikollakin, vaikka oikeastaan kaipaisin sitä kotona istuskelua välillä. Elämää vain riittää tällä hetkellä enemmän kuin olisi ehkä tarvetta.

Tiedossa on ainakin tällaista:
- Optikkokäynti
- Japanin tunnit
- Kaverin synttärit
- Leffa-/peli-ilta

Yhdelle viikolle siis ihan tarpeeksi. Huomenna on myös yhdet nimpparit, joilla menemme käymään, joten silloin ei varmaan kamalasti datailla silloinkaan. Saa nähdä, missä vaiheessa on taas totaalisessa noulaif-tilassa... tosin en välttämättä kaipaa siihen tilaan takaisin. Ainoa, mikä hieman harmittaa, on se, etten ole ehtinyt panostaa kirjoittamiseen. Kun aikaa koneella on vähän, en ehdi saada tekstistä kunnollista otetta tai sitten vain väsyttää liikaa. Mutta lopettamassa en ole. Kyllä minä vielä taas joskus saan tekstin luistamaan.

Tosin kohta ilmestyy Final Fantasy XIII-2, joten seuraavana suunnitelmana taitaa olla enemmänkin pelaaminen kuin kirjoittaminen...

8. tammikuuta 2012

Pakkasenpuremaa varten...

Tein tänään hieman lisää valmisteluja. Luultavasti Yuffien (FFVII: DoC) bootcoverit eivät valmistu tähänkään coniin, kuten ei taida valmistua shurikenkaan. Se on ollut vaiheessa syksystä asti, koska sitä ei ole hiottu. Itse en pääse työstämään sitä, ennen kuin hiominen on tehty, joten ei auta kuin odotella. Ehkä saan sen joskus johonkin coniin tai sitten edes photoshotiin.

Muutenhan kyseinen cossi on ollut aika hyvällä mallilla jo pitkään. Nyt vain korjailin hieman toppia, koska siihen tuli Traconissa mystinen reikä O_o;;; Lisäksi ompelin puuttuvan vyön kaapuun kiinni.

Pahoittelen, etten näytä nyt kovin edustavalta kuvissa. En jaksanut meikata kovinkaan vahvasti. Yuffien meikkien tekoon menee 20-30 minuuttia, joten päätin oikaista ja laittaa vain kevyen päivämeikin, koska tänään ei tarvitse olla niin tiptop. Coniin tietysti sitten tulee kunnon meikit, silloin panostetaan tosissaan.

Enivei, minusta kokonaisuus näyttää edelleen oikein kivalta. Mukavaa päästä taas käyttämään tätäkin cossia. Ainoastaan tuo peruukki tökkii, se olisi saanut olla hieman pidempi. Se taitaa olla ACC-Yuffien, DoC:ssa kun neidin hiukset ovat pidemmät kuin elokuvassa. En vain löytänyt kovin montaa eri vaihtoehtoa, kun Yuffien peruukkia metsästin silloin joskus viime kesänä.

Erityisesti tykkään topista, vaikka hajoilin sitä tehdessä urakalla. Shortsit ovat myös kivat. Niitä värjätessä tuli kiroiltua moneen otteeseen, mutta onneksi on kavereita, jotka osaavat auttaa ja rohkaista. Ei kai tuo väri vieläkään täydellinen ole, mutta se on kuitenkin tarpeeksi lähellä. Olen iloinen, että olen saanut tämän puvun tehtyä vaikeuksista huolimatta. Kenties ne bootcoverit ja shurikenkin vielä jonain päivänä valmistuvat.

"Am I cute or what?" Joo, kaapukin on nyt valmis. Se on vähän iso, mutten enää viitsinyt alkaa pienentää sitä. Tuo huppu, josta tuli hattu, on aika kämäinen, joten sen varmaankin teen joskus uusiksi. Tällä mennään nyt kuitenkin tähän coniin, koska minulla on muutenkin tuskaisen kiireinen viikko edessä.

Toivottavasti tuo kokonaisuus nyt lämmittää edes vähän. Vedän kyllä sukkahousut jalkaan, mutta niistä tuskin on pahemmin eristämään lämpöä. Pelkään jalkojen paleltumista kummassakin cossissa, samoin vatsan, mutta ei... en voinut silti valita jotain peittävämpiä pukuja :D

Jos olisin ollut fiksu, olisin etsinyt Rubylle (FFIX) uudet kengät ja laittanut sen puvun päälle. Siihen tulee niin monta kerrosta vaatetta (vaikkei ehkä päällepäin siltä näytä), ettei luultavasti olisi tarvinnut palella niin kamalasti.

No, näillä nyt kuitenkin mennään. Paleleminen on minulle muutenkin tuttu juttu, koska en ole koskaan osannut pukeutua sään mukaan. Enköhän minä conista selviä joka tapauksessa hengissä.

Kivaa päästä taas conittamaan. Viikosta tulee rankka kaikkine kiireineen ja viikonlopusta luultavasti vielä rankempi ja väsyttävämpi, mutta voisin veikata sen olevan sen arvoista.

7. tammikuuta 2012

Päivän saavutus

Päivä on tässä kadonnut jonnekin. Sain ihan kivasti kuitenkin tehtyä asioita (no, japanin kielioppia en ole kyllä vilkaissutkaan) ja aika on mennyt nopeasti. Ajattelin päivän matelevan, koska olen viettänyt sen yksin, mutta väärässäpä olin.

Minulla oli tosiaan cossi työn alla ja pelkäsin jo, etten saisi sitä valmiiksi, mutta ehkä tämä yksin vietetty päivä teki oikein hyvää sille. Ahkeran aherruksen päätteeksi voin todeta, että minulla on valmis puku \o/

Tarvikkeet:

- Vaaleanliilaa kangasta
- Vaaleanliilaa lankaa
- Kaavapaperia
- Lyijykynä
- Vetoketju
- Mustat shortsit
- Mustaa lankaa
- 1,5 litraa siideriä
- Puoli levyä tummaa suklaata

Kaavat olin oikeastaan piirtänyt jo viikko sitten ja kankaankin olin leikannut tuolloin. Se nopeutti operaatiota tänään. Aloitin siis suoraan ompelemisesta. Tai se oli ainakin tarkoitus. Ensimmäisen puoli tuntia käytin ihmettelemällä, mikä pala menee kiinni mihinkin. Olin autuaasti ehtinyt unohtaa, miten paita piti kasata. Ohjeenkin kanssa sain miettiä tosissani xD

Ompelu onneksi sitten sujui hyvin... jos ei lasketa sitä yhtä kertaa, kun ompelin takakappaleet väärin yhteen. Jostain syystä onnistun aina tekemään jotain tuollaista. Pitäisi kaiketi keskittyä paremmin ja ajatella, mitä tekee eikä fiilistelllä hyvää biisiä samalla, kun kiinnittää nuppineuloja kankaaseen.

Olen oikeastaan aika yllättynyt siitä, että suurin osa ompelemisesta meni kivuttomasti ja kaikki eteni tasaista tahtia. Kun olin saanut paidan ommeltua kasaan, jouduin tekemään siihen pieniä muutoksia, mutta todellakin vain pieniä. Kavensin sitä neljästä kohdasta, koska valmiilla kaavoilla en taaskaan saanut aikaan istuvaa kokonaisuutta. Otin koon rinnnanympäryksen mukaan, jotta vaate varmasti mahtuisi päälle, mistä seurasi, että se roikkui rintojen alapuolelta kuin mikäkin teltta. Jouduin kaventamaan paitaa neljästä kohtaa, ennen kuin se alkoi istua edes jotenkin päälle :D Tästä syystä en koskaan osta paitapuseroita itselleni.

Paidan jälkeen kavensin vielä shortseja, joita käytin cossatessani Sookie Stackhousea (True Blood). Olen ehkä yhden tai kaksi kokoa pienempi kuin silloin, joten kyseiset shortsit roikkuivat takapuolesta ja meinasivat muutenkin pudota päältä. Koska pihinä en raaskinut ostaa uusia, piti noita pienentää. Hyvää tuuria, että se onnistui asiallisesti.

Kaiken aherruksen jälkeen minun oli vielä pakko meikata ja laittaa hiukseni vain, että saisin räpsäistyä valokuvan.

Karin (Naruto)
Tuollainen siitä siis tuli. Paita ei ole täydellinen, mutta olen siihen joka tapauksessa tyytyväinen. Tein sen tosiaan valmiilla kaavalla, jota olin hieman muokannut (jättänyt taskut pois ja muuttanut alanreunan suorasta vinoksi). Ehkä joku toinen olisi tämänkin ommellut paremmin, mutta ihan kivalta tuo minusta kuitenkin näyttää. Olen mielestäni kehittynyt, vaikken olekaan niin lahjakas kuin monet kaverini.

Ja cossinahan tämä on todella yksinkertainen. Ei tällä voi prassailla, koska yksityiskohtia ei juurikaan ole. Tämä puku ei vaatinut sellaista piiperrystä kuin esimerkiksi Vanille, mutta toisaalta tätä oli kiva jopa tehdä. Vanillea tehdessäni lähinnä hajoilin asun vaikeuteen ja siitä, ettei se puolenkaan vuoden työskentelyn jälkeen näyttänyt niin hienolta kuin olisin halunnut. Kyllä tympi, kun conissa käveli vastaan joku, joka oli oman pukunsa jostain ostanut. No joo... ei siitä sen enempää. Yritin parhaani ja fiksaan vielä joskus sitä pukua, jotta voin käyttää sitä uudestaan.

Palatakseni tähän kokonaisuuteen... tämä puku ei vaatinut isoa meikkausoperaatiotakaan. Esimerkiksi Yuffien kohdalla joudun tekemään paljon enemmän töitä, koska kasvojani eivät täysin sovellu kyseiselle hahmolle. Täydellisiä niistä ei saa edes meikillä, mutta sen avulla pystyy hämäämään jonkin verran.

Karinilla on todella vähän meikkiä, joten pakkelin kanssa ei pidä lähteä leikkimään liikaa. Keskityin silmien rajaamiseen ja laitoin vain kevyesti kultaista luomiväriä. Kulmat tein mustalla luomivärillä, tosin joistain kuvista päätellen punainenkin olisi voinut olla vaihtoehto. Pitänee vielä yrittää tarkistaa neidin kulmakarvojen todellinen väri.

Karinin silmät taitavat olla punaiset, mutta piilareita en ehdi tähän hätään hankkia. Voihan tuota silmienväriä halutessaan tietysti vielä kuviin muokkailla, en tosin tiedä, jaksanko.

Tytön hiukset olivat hauskat laittaa. Toiselle puolelle tuli parit pidennykset ja toinen tupeerattiin kunnolla. Yhdistelmä toimii mielestäni hyvin, vaikka jotkut kai pitävät Karinin kampausta typeränä. Minä olen aina tykännyt "oudoista" hiuksista, joten tällainen toispuoleisuus luonnollisesti iskee.

Silmälaseista pitää vielä sanoa, että ne eivät natsaa täydellisesti. Päätin kuitenkin, että on ihan kiva kerrankin pyöriä conissa omat lasit päässä sen sijaan, että harhailisi puolisokeana. Ehkä kukaan ei tule nipottamaan pokista, ja jos tuleekin, en anna asian vaivata. Näkeminen conissa on ihan jees juttu ;D

Toiseksi päiväksi ajatuksena olisi kuitenkin laittaa Yuffie taas. Nyt vain pitäisi päättää, kumpana päivänä puen kumman cossin. Vaikeaa.

Syntymäpäivä

Kuten jo aiemmin totesin, minun ei ollut tarkoitus viettää syntymäpäivääni mitenkään. Sitten vain kävi niin, että muut olivat vähän eri mieltä. Lopulta täällä olivat sekä minun että M:n vanhemmat. Jännitin itse aivan kamalasti ja olin taas älyttömän hiljainen. Jotenkin en vain saanut sanottua oikein mitään oikein mihinkään.

Tuo puhumattomuus alkaa oikeasti olla ongelma. En tarkoita olla epäkohtelias, minä vain... en saa suutani auki? En keksi mitään sanottavaa tai jos keksin, en ehdi sanoa asiaani, kun puheenaihe on jo vaihtunut. Toivotonta. Tätä tapahtuu myös töissä, jos pitäisi harrastaa small talkia. Ongelma ahdistaa minua oikeasti, sillä haluaisin kyllä jutella sujuvasti ja tehdä ihmisiin hyvän vaikutuksen enkä vain istua hiljaa. Pelkään, että muut kuvittelevat minun tylsistyvän tai olevan tyly, vaikkei kummastakaan ole kysymys.

Onneksi sentään muut juttelivat keskenään ja iltapäiväkahvittelu sujui siltä osin hyvin. Valitettavasti kahvipannu ei suostunut leikkimään kiltisti kanssani vaan päätti hajota. Onneksi ei sentään pudonnut lattialle, vaikka kahva puolittain irtosikin. Kahvin tarjoilu oli sen jälkeen varsin mielenkiintoista -___- Täytynee laittaa uusi keitin hankintaan, onhan tuolla jo ikääkin, vaikkei paljoa ole tullut käytettyä. Sylettää, koska hankittavaa on muutenkin ihan liikaa.

Kahvipannu oli kuitenkin ainoa vastoinkäyminen. Selvisin hengissä visiitistä ja ilmeisesti en nyt ihan törkeän huonoa vaikutusta tehnyt ujoudestani huolimatta. Ahdistaa kyllä edelleen, mutta ehkäpä se vielä helpottaa. Olen typerys näiden sosiaalisten ongelmieni kanssa :D

Ilta meni sitten oikein mukavasti. Avasin lahjani, jotka olivat varsin mukavia nekin. Sain matkatyynyn, Pelitin tilauksen, ruokailuvälineitä ja...

© MK
...uuden Monster High -nuken <3 Frankie liittyi siis Ghoulian ja Draculauran seuraan. Voi, voi, siinä on todella kaunis tyttö. Rakastuin tähänkin nukkeen ensisilmäyksellä.

Täytyy sanoa, että kultani tietää, mistä tykkään. Ei kai sitä yleensä tämän ikäisille ostella nukkeja lahjaksi, mutta ostipa minulle silti. Oikeastaan en toivonut edes mitään. Olen silti hyvin kiitollinen ja iloinen lahjoista, jotka sain. Kiitos vain kaikille :)

Lahjojen avaamisen jälkeen kokkailimme M:n kanssa. Kanan paistaminen sujui eivätkä ranskalaisetkaan tällä kertaa kärähtäneet. Valitettavasti salaattijuusto oli mennyt piloille. Näköjään osaan aina sössätä jotain, kun laitan ruokaa. Onneksi sentään huomasin juuston pilaantuneen, ennen kuin kumpikaan ehti sitä syödä. Muuten olisi voinut olla varsin ikävä loppuilta.

Syödessä tuli katseltua Avalonin usvat. En tiedä, oliko kyseinen elokuva M:n makuun, mutta kivaa oli, että hän suostui sen kanssani katsomaan. Hän taisi sanoa, että siitä heräsi mielihalu pelata Skyrimia, koska sekin sijoittuu keskiaikaiseen fantasiamaailmaan. Itseänikin Skyrimin pelimaailma kyllä vähäsen kiehtoo, mutta yleisesti ottaen en ole länsimaalaisista ropeista koskaan jaksanut alun jälkeen enää innostua. Voisin kuitenkin vilkaista, kun M alkaa kyseistä peliä pelata.

Leffan jälkeen ilta venähti pitkäksi, kun vain istuimme sohvalla juttelemassa kaikenlaista. Tuli vietettyä kaiken kaikkiaan hyvin rauhallinen ja miellyttävä syntymäpäivä (ahdistuksesta huolimatta). Minulla oli mukavaa ^^

© MK
Mainitaan nyt vielä, että lahjoin myös itse itseäni ja tilasin hiustenpidennykset. Ovat ihanan väriset ja aitoa hiusta, tykkään todella paljon. Klipsien laittaminen tuottaa minulle vielä hieman vaikeuksia, mutta ehkäpä opin, kun vain harjoittelen tarpeeksi.

Tavallaan nuo pidennykset ovat kyllä uusinta cossiani (erittäin keskeneräistä sellaista) varten, mutta niistä sen verran paljon, että aion käyttää muutenkin. Itse asiassa käytin niitä jo keskiviikkona ja torstaina töissäkin. Aamulla tuli hieman kiire laittaessa, mutta uskon, että oppisen myötä, saan ne nopeammin päähäni.

Sellaisia synttärijuttuja. Tänään on vuorossa vähän toisenlaista ohjelmaa. Tarkoitus olisi saada tuo mainittu cossi valmiiksi (tai edes lähes valmiiksi), kirjoitella vähän japanin kielioppijuttuja ylös ja ehkä pelaillakin. Minulla olisi kamala hinku aloittaa taas Final Fantasy XII alusta, mutta toisaalta myös Star Ocean on kesken. Toisekseen edellisen kimppuun olisi tarkoitus käydä peli-illoissa, kunhan niitä vain ehditään taas järjestää...

Joo, juttu alkaa mennä randomin puolelle, joten lähdenpä tästä kauppaan ja sen jälkeen laittamaan ruokaa. Ehkä pääsen oikeiden hommienkin kimppuun vielä tämän vuorokauden puolella.

4. tammikuuta 2012

Muistojen siivillä...

Aika kuluu nykyisin todella nopeasti. Vuodet vierähtävät ilman, että sitä ehtii edes tajuta, ja se on ajoittain melkoisen pelottavaa. Sitä, että reilu kolmannes elämästä saattaa olla jo takanapäin, ei edes kannata alkaa miettiä. Huh, että kuulostaakin lopulliselta.

Minulla on syntymäpäivä ihan kohta. En ajatellut viettää sitä mitenkään enkä toivonut lahjojakaan. Tiedän silti saavani kaksi lahjaa varmasti. Ihmiset eivät kuuntele minua, mokomat. Ja kahvitarjoilukin ilmeisesti on ohjelmassa, sillä omat vanhempani sekä M:n vanhemmat sekä pikkuveli ovat tulossa käymään kyseisenä päivänä. Miten tässä nyt näin kävi?

Illan haluan kuitenkin viettiää ihan rauhassa ilman ihmeempää ohjelmaa. Oikeastaan olisi voinut olla kiva käydä ulkona syömässä ja vaikka leffassa, mutta enpä tiedä, jaksanko enää vieraiden lähtemisen jälkeen ryhtyä moiseen... katsotaan nyt.

Nyt ajattelin joka tapauksessa käydä läpi hieman muistoja vuosien varrelta. Jutut ovat siis sarjassamme kupopähkinöitäkin kiinnostaa, mutta enpä ole tainnut antaa moisen aiemminkaan häiritä kirjoitteluani.

1984

Synnyin. Ensimmäiseltä elinvuodeltani minulla ei luonnollisestikaan ole muistoja.







1985


Myös tämä vuosi tapahtumineen on minulta pimennossa.











1986


Pikkuveli syntyi, mutten muista sitä. Samaiselta vuodelta vain hieman hänen syntymänsä jälkeen on kuitenkin ensimmäinen selkeä muistikuvani. Oli jouluaatto ja joulupukki oli jo käynyt. Yksi lahja oli kuitenkin vielä saamatta. Minua kehotettiin kurkistamaan terassin ovea peittävän verhon taakse... ja siellä se oli! Nukkekoti, josta olin haaveillut jo kauan. Eikä kellään toisella ollut varmasti samanlaista nukkekotia, sillä isä oli nikkaroinut sen minulle ihan itse.

1987

Jostain syystä en tältäkään vuodelta muista mitään erityistä.

1988

Taisi olla tämä vuosi, kun asuimme Ravilinnassa (kyllä, se on oikeasti talon nimi). Olin isän kanssa saunomassa, mutta ilmeisesti löylyssä tuli viivyttyä hieman liian pitkään, sillä putosin lauteilta ja löin pääni kulmaan. Minulla on edelleen arpi toisen kulmakarvan vieressä.

1989

Taisimme muuttaa Juvalle. Muistan naapurinpoikien ryhtyneen heittelemään minua lumipalloilla, kun äiti oli jostain syystä mennyt käymään sisällä pikkuveljeni kanssa. Muistan myös syöneeni muuttopäivänä juustoa ja tulleeni kipeäksi siitä (tai sitten sain vain oksennustaudin). En syönyt juustoa moneen vuoteen.

1990

Perhepäivähoitajan luona oli mahtavaa. Rakensimme puumajaa ja istuimme vanhan metsässä olevan auton takapenkillä tyttöjen kanssa. Mukana oli myös pari meitä muutaman vuoden vanhempaa poikaa, jotka olivat kovin, kovin kivoja. Esikouluakin oli kerran viikossa ja siellä leikimme usein Prinsessa Ruusunen -laululeikkiä. Olisin aina halunnut olla Ruusunen, mutta kovin montaa kertaa rooli ei osunut kohdalle.

1991

Aloitan koulun. Meitä oli samalla luokalla vain kaksi, kakkosluokkalaisia oli neljä. Meitä kuutta opetti sama opettaja. Muistan, että kerran eräs kakkosluokkalainen tyttö oli väittänyt koulutaksin kuljettajalle, että minä en tule kyytiin. Taksi oli lähtenyt ja jättänyt minut koululle. Onneksi opettajat olivat vielä paikalla, mutta itkuhan siitä tuli. Sen jälkeen pelkäsin pitkään, että taksi jättää minut, jos en pue ulkovaatteita todella nopeasti tuntien loppumisen jälkeen.

1992

Toinen pikkuveljeni syntyi. Isä tuli hakemaan minua kesken koulupäivän. Oli käsityötunti ja olisin halunnut tehdä aloittamani työn loppuun, mutta se oli pakko jättää kesken ja lähteä isän mukaan. Hän vei minut ja veljeni perhetuttaville hoitoon. Seuraavana päivänä pääsimme katsomaan sairaalaan älyttömän pientä nyyttiä.

1993

Pääsin "yläluokalle", jossa olivat luokat 3-6. Jostain syystä minulla ei silti ole mitään erityisen mieleenpainuvaa muistoa tuolta vuodelta.






1994


Vietin hiihtoloman serkkuni luona Lahden seudulla. Olimme molemmat ihastuneita samaan poikaan ja puhuimme hänestä lakkaamatta. Teimme myös paljon muutakin kivaa, kuten kävimme laskemassa mäkeä, luistelemassa ja yhteismökillä riekkumassa. Kirjoitin hiihtolomasta pitkän kouluaineen viikkoa myöhemmin. Se on minulla edelleen tallessa ja muistuttaa ikuisesti kyseisestä lomasta.

1995

Isä oli töissä toisella paikkakunnalla ja kävi kotona vain keskiviikkoisin ja viikonloppuisin. Meille tuli uusi koira, tiibetinspanieli Milla, joka pissasi aina lattialle, kun isä tuli kotiin.

1996

Muutimme Ruokolahden suunnalle, mutta leijonaa en koskaan näh... eikun näinpäs! Siellä se seisoskeli baarin katolla päivät pitkät. Noh, joka tapauksessa, tuolloin jouduin vaihtamaan koulua, mikä oli aika pelottavaa. Aiemmassa koulussa oli ollut vain 18 oppilasta, nyt meitä oli 56 eli järkyttävän paljon! Kutosluokkalaisiakin taisi olla jopa 12.

Eräänä lämpöisenä syyspäivänä opettajat veivät meidät kaikki uimarannalle. Reissu oli kiva, muistan vaaleana levittäytyvän hiekan edelleen, samoin järvimaiseman ja matalan veden. Muistan myös, että pari tyttöä kysyivät minulta, olenko hetero. En tiennyt, mitä se tarkoittaa, ja kun he kertoivat, en tiennyt, mitä minun olisi pitänyt vastata. Minulle naurettiin, mutta se ei tuntunut pahalta... olin vain todella hämmentynyt.

1997


Muutimme jälleen. Jouduin vaihtamaan koulua ja siirtymään samalla yläasteelle. Tällä kertaa oppilaita oli jo noin 1000,  joten muutos oli suorastaan karmiva. Muistan, ettei rehtori olisi alkuun halunnut hyväksyä  minua kouluun, johon yleensä otettiin kuudennelle eikä seitsemännelle. Hän kuitenkin muutti mieltänsä nähtyään todistukseni, arvosanani olivat riittävän hyviä kyseiseen nimeltä mainitsemattomaan yksityiseen opinahjoon. Minulta tivattiin myös, miksi käytösarvosanani oli vain 9, mutta onneksi se ei estänyt valituksi tulemista. Tai no... ehkä toiseen kouluun päätyminen olisi voinut koitua onnekseni, ehkä en olisi päätynyt koristamaan koulukiusaustilastoja, jos olisin opiskellut jossain muualla.


1998


Aloin seurustella ensimmäisen kerran. Poika oli samanikäinen kuin minä ja ihan kivannäköinen. Päätin tykätä hänestä sillä hetkellä, kun hän soitti ovikelloamme ja tuli kysymään toista pikkuveljistäni pihalle. Siis päätin, en varsinaisesti ihastunut :D Olimme kuitenkin teinin mittapuulla aika pitkään yhdessä (11 kuukautta ja kaksi viikkoa, tasan) ja kai minä hänestä jossain kohtaa tykkäsin ihan oikeastikin.

1999

© Kiste
Pääsin Backstreet Boysin konserttiin. En ollut koskaan ollut yhtä isoa konserttia seuraamassa (enkä ole ollut sen jälkeenkään). En fanittanut bändiä enää niin kovaa kuin aiemmin, mutta kokemus oli joka tapauksessa hieno. En muista itkeneeni, mutta olin silti onnistunut sössäämään ripsivärini pitkin naamaa... mystistä.







2000


© Tuomas
Join itseni ensimmäistä kertaa humalaan ja poltin myös ensimmäisen tupakkani. Kumpaakaan tapahtumaa en kuitenkaan muista erityisen hyvin :D Aloitin myös lukion samaisessa koulussa, jossa olin yläasteenikin suorittanut. En muista ensimmäiseltä vuodelta varsinaisesti mitään erityistä tilannetta, mutta muistan innostuneen fiiliksen, joka minulla silloin oli.


2001


Pelasin ensimmäisen kerran Final Fantasy VII:ää ja innostuin peleistä toden teolla. Olin aiemminkin pelaillut vähän sitä sun tätä, mutta vasta nyt tykästyin hommaan oikein kunnolla. Samana vuonna hankin itselleni pelit VII-IX ja pelailin kaikkia todella ahkeraan ja suurella hartaudella.

2002

Aloitin seurustelusuhteen kaverini isoveljen kanssa. En ollut ihastunut häneen, mutta hänet piti saada, koska hän oli kierrättänyt kaikkia kavereitani eikä jäänyt olemaan kenenkään kanssa. Teinin logiikka on teinin logiikkaa. Sain herran itselleni reiluksi vuodeksi, mutta "kauppa" ei välttämättä ollut kannattava. Suhdetta ei koskaan voinut sanoa erityisen hyväksi tai terveeksi, mutta opin siitä paljon.

2003

 Löysin tieni fan fictionin pariin. Olin kirjoittanut sitä jo kauan tietämättä, että jutulla oli nimikin. Päädyin FinFanFuniin ja julkaisin ensimmäisen ficcini netissä. Se oli hurjan pelottavaa, mutta selvisin siitä hengissä. Samana vuonna tuli elokuviin Pirates of the Caribbean: Mustan Helmen kirous, johon ihastuin täysillä ja josta aloin kirjoittaa pitkää ficciä Karibian kuumat tuulet. Ficistä tuli menestys ja sain todella paljon lukijoita.


2004


© Minorea Riipinen
Tutustuin netissä kivaan tyttöön, jonka kanssa meille kehittyi hyvin omalaatuinen ystävyyssuhde. Kirjoitimme yhdessä lähes 6000-sivuisen Naruto-ficin, joka on melkoista soopaa, mutta saavutus sinällään. Koko vuotta väritti ystävyytemme lämpöisine hetkineen ja rajuine riitoineen. Muistan olleeni äärimmäisen onnellinen, mutta myös itkeneeni todella paljon. Voisin sanoa, että koko vuosi on tiivistettävissä tähän yhteen ihmiseen.







2005


Aloin taas seurustella ja samalla välini edellä mainitun tytön kanssa katkesivat. Pidin paljon pojasta, jonka olin tavannut kaverin kautta. Hän myös oli omiaan herättämään epäluuloja vanhemmissani, jotka eivät kovin helposti suhteelle lämmenneet. Kävimme monta kiivasta keskustelua aiheesta. Ei auttanut, pidin pääni. Aloitin myös opinnot ammattikorkeassa.






2006


Menimme kihloihin 6.6.2006. Kävimme tämän kunniaksi yhdessä Ruotsin risteilyllä. Mitään kovin erikoisia muistoja tilanteesta ei jäänyt, ei edes kihlauksesta. Asia päätettiin puhtaasti keskustelemalla, hienoa kosintaa ei ollut, mutten sellaista kaivannutkaan.




2007


Olin kieli pitkällä odottanut Final Fantasy XII:ta jo edellisenä vuonna, mutta tänä vuonna se vihdoin ilmestyi. Olin onnesta soikeana ja pelasin pelin läpi kuukaudessa. Tunsin samaa innostusta kuin pelisarjaan tutustuessani, ihastuin tarinaan ja osaan hahmoista korviani myöten ja uppouduin maailmaan suuremmalla innolla kuin koskaan. Ai joo, muutin myös yhteen kihlattuni kanssa.

2008

Tapasin paljon kiinnostavia nettituttuja. Kesällä oli ensimmäinen Kristallimaailman miitti, jota sitten jännitin kunnolla. Onneksi kaikki paikalle tulleet olivat todella kivoja. Syksyllä taas tapasin C:n ensimmäistä kertaa irl ja pidin hänestä vielä enemmän kuin netissä. Välillemme alkoi muodostua lämmin ystävyys. Valmistuin myös ammattikorkeakoulusta.







2009


Pääsin kättelemään An Cafen poikia. Kanonin kauniit silmät ovat ikuisesti lukittautuneet muistojen arkistoon. Samaan arkistoon päätyi Inkubus Sukkubuksenkin ensimmäinen Suomen keikka. Sain myös työpaikan, josta olin todella innoissani ja jossa viihdyin paremmin kuin missään aiemmin. Uskaltauduin lisäksi vihdoin aloittamaan japanin opiskelun ja samalla tutustuin M:ään, I:hin ja S:ään, jotka ovat kaikki minulle nykyisin erittäin tärkeitä ihmisiä. Samaisena syksynä taisin tavata myös E:n ensimmäistä kertaa, joten jälleen elämääni tupsahti liuta uusia tuttavuuksia.

2010

Kesällä oli Kristallimaailman mökkimiitti, joka jäi mieleen ikuisiksi ajoiksi. Pienellä porukalla pelasimme FFVIII:aa, grillasimme, saunoimme ja uimme. Jutut olivat mahtavia ja välit tuon porukan kanssa lämpenivät kovasti. Cr ja K siirtyivät nyt vuorostaan nettitutuista irl-kavereiksi.

2011

Hurja vuosi. Keväällä minulle tarjottiin mieletöntä työtilaisuutta samaisessa paikassa, jossa jo työskentelin. Tartuin tilaisuuteen, vaikka minua pelotti todella paljon. Kesän kuljin sumussa ja mietin elämääni, olin melkoisen ahdistunut. Syksyllä sain vihdoin (vuosien vatvomisen päätteeksi) erottua kihlatustani. Ero oli toisaalta helppo, toisaalta hankala. Se oli surullinen asia, mutta myös suuri helpostus. Tämän jälkeen välini japanin ryhmästä tutun M:n kanssa lämpenivät ja ennen kuin ehdin kunnolla tajuta, olin jo uudessa suhteessa. Jossain kohtaa syksyä tajusin olleeni M:n ihastunut jo kauan, kenties ensimmäisestä opiskeluvuodestamme lähtien. En vain ollut osannut tunnistaa tunteitani ja ihastumisen sijaan olin kokenut vihastusta.

2012

Odotan mielenkiinnolla, mitä tämä vuosi minulle tarjoaa. Minulla on jo pieni aavistus, että eräs mieleenpainuvimmista kokemuksistani tulee tapahtumaan toukokuussa, mutta vannomatta paras. Eletään nyt päivä kerrallaan ja nautitaan.